Mä ainakin nautin kotiäitiydestä tekemällä just vain sen verran kuin mua huvittaa. Pyykkikone/tiskikone laulaa päivittäin, lelut kerätään iltaisin paikoilleen, sängyt pedataan joka aamu ja ruoan pyrin valmistamaan kerran päivässä, pari kertaa viikossa lämmitetään edellisen päivän ruokia, syödään eineksiä tai käydään ravintolassa.
Lapset on vielä pieniä joten kotitöitä ei heidän tarvitse tehdä vielä leikin varjollakaan. Leipomiseen saa taapero osallistua, mutta yleensä leikkii pitkiä pätkiä itsekseen eikä niitä saa mennä häiristsemään. Molemmat lapset käyvät potalla, isompi omatoimisesti, pienempi tuettuna, tästä olen henk. koht. ylpeä. Siivoan kunnolla kerran viikossa ja pari kertaa viikossa pikainen imurointi vain, hyvin riittää meillä.
Esikoinen on päiväkodissa pari pvää viikossa puolen päivää, silloin teen vauvan kanssa juttuja, jotka ei olisi niin kivoja esikoiselle kuten shoppailen, kutsun naapurin aamukahville kun ei tarvitse lähteä leikkipuistoon tai pihalle.
Olen itseasiassa todella tyytyväinen, että esikoinen on päiväkodissa. Joku aika sitten olin häntä yli puoli vuotta vanhemman lapsen syntymäpäivillä jossa paljon samanikäisiä lapsia. Täytyy sanoa, että 3 vuotta kotona olleet lapset käyttäytyivät ja puhuivat ja sotkivat huomattavasti enemmän kuin omani. Ruokapöydässä pyörittiin tuolilla ja kiljuttiin ja kakkua lenteli lattioille ja mukit kaatuilivat. Kyllä huomasi, kuka on päiväkodissa. Aiemmin ehkä podin syyllisyyttä, että lapseni on ne parit pvät tarhassa, nyt olen onnellinen, että näin on saanut tapahtua. Ei liittynyt täysin aiheeseen, mutta... :ashamed:
