Miten mä pääsen eroon jo kolme vuotta kestäneestä ihastuksesta...?

Olen siis ollut oman mieheni kanssa 6 vuotta, ja puolet siitä ajasta olen ollut ihastunut tämän kaveriin. Tämä mies on myös omalla tahollaan naimisissa, joten on aivan selvää ettei tämä voisi muuttua vakavammaksi. Näemme toisiamme usein, viihdymme yhdessä, meillä on samanlaisia kiinnostuksen kohteita ja keskustelemme mielellämme yhdessä. Monesti myös esim. baarissa tanssime yhdessä jne. Otan monet hänen sanomisensa "liian vakavasti", siis jos hän vaikka sanoo että on kiva nähdä tai että näytän kauniilta, niin alitajunnassa ajattelen että olisikohan sittenkin kiinnostunut minusta jne. :headwall: Siis huijaan itseäni, ja sitten kun taas tajuan miten järjetöntä haihatteluni on, niin vihaan tyhmyyttäni... Tämä on siis todella kuluttavaa minulle, puhumattakaan siitä miten väärin tämä on miestäni kohtaan...

Miten pääsen tästä ihastuksestani eroon?? Yleensä sanotaan että tällaiset ihastukset laimenevat ajan kanssa, mutta olen tässä jo vuosia odotellut... Ja aivan kokonaan en pysty olemaan näkemättä häntä, mieheni vuoksi tapaamme väistämättä.

 

mä olin(tai olen siis edelleenkin) rakastunut samaan mieheen 5-vuotta. mutta tää mies oli kyllä sinkku ja myös itsekin ja silloin tällöin meillä oli jotain pientä sutinaa. En sentään nähnyt häntä joka päivä korkeintaan pari viikon välein... olisin varmaan vieläkin rakastunut häneen ellei meistä olis loppujen lopuksi tullut aviopari. joten en osaa sanoa loppuuko koskaan.

 

?

 

Pääsin yli 8v kestäneestä ihastuksestani sanomalla asian suoraan, ja tällä hetkellä elämme onnellisena uusioperheenä.

 

Pääsin yli 8v kestäneestä ihastuksestani sanomalla asian suoraan, ja tällä hetkellä elämme onnellisena uusioperheenä.

tuo olis tietenkin se unelmalopputulos, mutta tässä tapauksessa ei yhtään todennäköinen... harmi.

 

vaikeasti... välimatka ois tietty paras "laimentaja".

Mä olen ihastukseni kanssa samassa duunissa. Ja olen ollut ihastuksissani jo 16 vuotta, kun taas mieheni olen tuntenut vasta 10 vuotta.
Eikä oo edes yksipuoleista. Ei vaan olla oltu koskaan sinkkuja samaan aikaan... Mut ei yhtään helpota kun toisen näkee joka päivä ja jos se olikin nuorena vähän ärsyttävä, niin nyt nelikymppisenä se on ihana!

 

En itsekään uskonut tälläiseen lopputulokseen. Hän oli aviossa, ja luulin edelleen olevan kun kerroin tunteistani. Onnekseni hän olikin eronnut. Itsekin elin parisuhteessa kun haaveilin hänen peräänsä. Unelmien lopputulos, tosin uskomaton sellainen.

 

vaikeasti... välimatka ois tietty paras "laimentaja".

Mä olen ihastukseni kanssa samassa duunissa. Ja olen ollut ihastuksissani jo 16 vuotta, kun taas mieheni olen tuntenut vasta 10 vuotta.
Eikä oo edes yksipuoleista. Ei vaan olla oltu koskaan sinkkuja samaan aikaan... Mut ei yhtään helpota kun toisen näkee joka päivä ja jos se olikin nuorena vähän ärsyttävä, niin nyt nelikymppisenä se on ihana!

Voi apua, en tiiä mitä teen jos tää kestää yhtä kauan...! se mies meni naimisiin viime kesänä, nyt suunnittelevat perheenlisäystä, ostivat talon jne. Ihan tuskaa! luultavasti ei siis sinkkuunnu ihan heti, ja vaikka sinkkuuntuisikin niin en mä tiedä olisko mulla mahiksia... mut sekin on vaan muuttunut koko ajan ihanammaksi, on mm. noin sata kertaa huomaavaisempi kuin mun mies, ja mm. neuvoo mua mun mieltä painavissa asioissa, jaksaa kuunnella yms. Ja sen halaus vie sillä hetkellä kaikki maailman murheet pois.

 

En itsekään uskonut tälläiseen lopputulokseen. Hän oli aviossa, ja luulin edelleen olevan kun kerroin tunteistani. Onnekseni hän olikin eronnut. Itsekin elin parisuhteessa kun haaveilin hänen peräänsä. Unelmien lopputulos, tosin uskomaton sellainen.

nyt mä sitten vaan jatkan tätä säälittävää toivomista entistäkin sitkeämmin

 

Etsi joku vielä ihanampi ihastus :heart:

 

Etsi joku vielä ihanampi ihastus :heart:

ja sehän tätä tilannetta auttais

 

no tottakait sä venaat niin kauan et ihastukses saa perheenlisäystä ja kokee kriisin siihen liittyen, sit se on helppo saalis siin vaihees. Sä voit sit jeesaa siin kriisis olemalla olkapää ja kuuntelija ja kuinka ollakaan...

Toi on ironiaa ja noin toimii vain p*skat ihmiset. Otahan tyttöhyvä päätäntävalta itelles oikeesti ja lopeta toi. Se on ihan mahdollista ja onnistuu parhaiten, ku järkkäät välimatkaa. Ketään ihmistä ei oo pakko nähdä, jos ei halua. On ihan helppoa jättäytyä ihastukses kans yhteisistä menoista pois joksikin aikaa. Tottahan sulla ja miehelläs muitakin tuttuja on.

Tai sit kerrot tuntees nyt ennenkuin heillä tai teillä on muksuja.

 

no tottakait sä venaat niin kauan et ihastukses saa perheenlisäystä ja kokee kriisin siihen liittyen, sit se on helppo saalis siin vaihees. Sä voit sit jeesaa siin kriisis olemalla olkapää ja kuuntelija ja kuinka ollakaan...

Toi on ironiaa ja noin toimii vain p*skat ihmiset. Otahan tyttöhyvä päätäntävalta itelles oikeesti ja lopeta toi. Se on ihan mahdollista ja onnistuu parhaiten, ku järkkäät välimatkaa. Ketään ihmistä ei oo pakko nähdä, jos ei halua. On ihan helppoa jättäytyä ihastukses kans yhteisistä menoista pois joksikin aikaa. Tottahan sulla ja miehelläs muitakin tuttuja on.

Tai sit kerrot tuntees nyt ennenkuin heillä tai teillä on muksuja.

Luuletko tosiaan etten oo yrittänyt vaikka mitä... Toi mies käy meillä usein, olen kokeillut olla olematta kotona mut sekin on outoa että jos mies sanoo että ai niin xx tulee kohta, niin yhtäkkiä lähden hirveellä kiireellä... Enkä voi sitä kieltää meillä käymästäkään. Tahdonvoimalla ihastuksen lopettaminen ei oo onnistunut, olen päättänyt sen ja sata kertaa etten luo enää ajatustakaan mieheen, mutta ei onnistu. Vähintään uniin tulee jos ei muuten. Tää on mulle sen verran tuskallista että jos hommautuisin ihastuksesta eroon jos vaan voisin! Ja todellakaan en kerro tästä kenellekään, luultavasti pilaisin joidenkin välit, oli ne omani mieheeni tai mieheni tähän kaveriinsa.

 

Etsi joku vielä ihanampi ihastus :heart:

ja sehän tätä tilannetta auttais

No eii..onko ihan mahdoton idea että et näkisi koko ihmistä. Tai ainakin mahdollisimman vähän? Suunnittelet aina jotain muuta menoa kun tiedät, että miehesi ja hän tapaavat.

 

Etsi joku vielä ihanampi ihastus :heart:

ja sehän tätä tilannetta auttais

No eii..onko ihan mahdoton idea että et näkisi koko ihmistä. Tai ainakin mahdollisimman vähän? Suunnittelet aina jotain muuta menoa kun tiedät, että miehesi ja hän tapaavat.

Kyllä mä oon yrittänyt ahkerasti vältellä sitä, ja välillä oon ollut yli puolikin vuotta näkemättä kun mies on ollut ulkomailla... Mut ihastus ei oo laimentunut yhtään, on vaan ollut ikävä sitä *nolo* Ja en mä koskaan mene esim. baariin jos tiedän että ovat samassa seurueessa, pyrin tietoisesti olemaan erossa siitö (etenkin alkoholin vaikutuksen alaisena, herraties mitä päättäisin sille kertoa/tehdä...!). Vaikka tietenkin mieli tekis viettää mahdollisimman paljon aikaa sen kanssa... Mutta itsesuojeluvaisto sanoo et parempi mitä vähemmän oon sen kanssa, sydämeen vaan sattuu enemmän kun katselen sitä mitä en saa.

 

no hei jos sä oot noin tyytymätön omaan suhteesees ja teillä ei oo vielä lapsia, niin lopeta se herranjestas. Sähän hukkaat MYÖS sun miehes aikaa huijaamalla sitä koko ajan. Ja omaas myös. Sit ku oot sinkku niin saattaa se ihastuskin lakata kun se muuttuu mahdolliseksi toteuttaa? Plus et oot vapaa ihastumaan kehen vaan...

Mä en ainakaan haluis styylaa miehen, joka salaa rakastaa toista vuositolkulla, kanssa.. Haluisitko sä? Vai ootko liian mamelo tekemään rehdisti mitään?

 

Minä olin 4 vuotta toivottoman ihastunut erääseen mieheen, vaikka itse seurustelin. Ihastuminen ei loppunut edes siihen, etten koskaan saanut mieheltä vastakaikua, vaikka kerroin tunteistani.

Mutta se loppui kuin seinään siinä vaiheessa, kun tapasin nykyisen mieheni.

Ehkä teillä ei miehesi kanssa ole kaikki hyvin? Minulla toiseen ihastuminen kertoi ainakin siitä.

 

Uskomatonta!!!!!!!!!!!!!! Pidätkö miestäsi vara sijalla siltä varalta jos tämä ihastus ei haluakkaan sinua? Miksi roikotat miestäsi jos kuitenkin haikailet toisen perään?????
Kannattaisiko OIKEASTI MIETTIÄ KUMMAN HALUAT? Kysy siltä ihastukseltasi suoraan jos ei muu auta.On oikeasti typerää roikottaa toista ja kuitenkin et tiedä haluanko vai enkö halua!
Tai ota suoraan pitkä välimatka siihen toiseen katkaise välit!

 

Mä oon kans sitä mieltä että jos oot ihastunu toiseen, etkä saa sitä karistettua millään mielestäsi, et ole oikean ihmisen kanssa tällähetkellä. Kerro sille ihastukselle heti! Mutta kerro silla harmittoman varovasti. Jos hän tunteekin samoin.... voitte olla onnellisia yhdessä. Ja jos ei, voit miettiä kuinka tosissasi oletkaan nykyisen miehesi kanssa. Jos ihastuksesi kohde on oikeasti herttainen ihminen, muttei kumminkaan tunne samoin, en usko että hän haluaa tuhota välejään ystäväänsä tai sinuun kertomalla ihastuksestasi kaikille.

 

Meillä menee oman miehen kanssa todella huonosti, olisin halunnut erota jo viime syksynä mutta mies itkien aneli mua jäämään ja nyt ollaan siinä tilanteessa että ollaan periaatteessa kämppiksiä... Ollaan juteltu asiasta ja toistaiseksi kumpikaan ei vaan jaksa alkaa pistämään elämää uusiksi, vuoden päästä valmistutaan molemmat, niin sit muutetan erilleen kun mies haluaa etelä-suomeen ja mä taas muualle tai sit jään tänne... Tai sit erotaan kun jompi kumpi löytäää uuden.

No mut ei tästä meidän väleistä sen enempää, mun alkuperäisenä ongelmanahan on nimenomaan se, että MITEN PÄÄSEN EROON tästä ihastuksesta, etten "huijais" mun miestä enkä itseäni... Eli turha haukkua mua typeräksi jne. kun nimenomaan yritän etsiä tähän ongelmaani ratkaisua!

Ja jos kokee vielä asiakseen tulla haukkumaan mua niin jätän kommentoimatta, oon soimannut itseäni tämän asian takia jo niin paljon etten jaksa enää asettua puolustuskannalle täysin tuntemattomien syytöksiä vastaan...

 

Meillä menee oman miehen kanssa todella huonosti, olisin halunnut erota jo viime syksynä mutta mies itkien aneli mua jäämään ja nyt ollaan siinä tilanteessa että ollaan periaatteessa kämppiksiä... Ollaan juteltu asiasta ja toistaiseksi kumpikaan ei vaan jaksa alkaa pistämään elämää uusiksi, vuoden päästä valmistutaan molemmat, niin sit muutetan erilleen kun mies haluaa etelä-suomeen ja mä taas muualle tai sit jään tänne... Tai sit erotaan kun jompi kumpi löytäää uuden.

No mut ei tästä meidän väleistä sen enempää, mun alkuperäisenä ongelmanahan on nimenomaan se, että MITEN PÄÄSEN EROON tästä ihastuksesta, etten "huijais" mun miestä enkä itseäni... Eli turha haukkua mua typeräksi jne. kun nimenomaan yritän etsiä tähän ongelmaani ratkaisua!

Ja jos kokee vielä asiakseen tulla haukkumaan mua niin jätän kommentoimatta, oon soimannut itseäni tämän asian takia jo niin paljon etten jaksa enää asettua puolustuskannalle täysin tuntemattomien syytöksiä vastaan...

Jos te oletto jo niin kuin kämppiksiä ja muutenkin eroa tehty jo valmiiksi pitkälle, niin miksi sitten olisi outoa että lähdet kiireellä aina kun "miehesi" ilmoittaa tämän ihastuksen olevan tulossa?

 

Eroa ainakin miehestäs, jos et pysty häntä rakastamaan aidosti, vaan haikailet toisen miehen perään, ja toivot yhteistä tulevaisuutta. Toi on NIIIIIIIIN väärin miestäsi kohtaan, täysin moraalitonta. Hyi että mua ällöttää tollaset ihmiset. Yhdessä ollaan vaan olemisen pakosta, ja mietitään kuinka ruoho olisi vihreämpää aidan toisella puolella... Vaikkei se sitten loppujen lopuksi välttämättä olekaan...

 

Mä olen ollut n. 5 vuotta ihastunut tuttavaani. Mieheni kanssa olen ollut 8 vuotta. Ihastuksen kanssa olen välillä ollut viikoittain tekemisissä, nyt en ole nähnyt häntä pariin vuoteen lukuunottamatta sitä kun törmättiin kadulla. Nyt en ole enää niin kovasti ihastunut, mutta silti välillä unelmoin hänestä. Omalle miehelle kyllä olen kertonut ihastumisesta, ymmärtää kyllä, eikä pahastunut kun menin ihastuksen kanssa lounaalle.

 

Eroa ainakin miehestäs, jos et pysty häntä rakastamaan aidosti, vaan haikailet toisen miehen perään, ja toivot yhteistä tulevaisuutta. Toi on NIIIIIIIIN väärin miestäsi kohtaan, täysin moraalitonta. Hyi että mua ällöttää tollaset ihmiset. Yhdessä ollaan vaan olemisen pakosta, ja mietitään kuinka ruoho olisi vihreämpää aidan toisella puolella... Vaikkei se sitten loppujen lopuksi välttämättä olekaan...

Älä nyt viitsi. Ei tunteilleen välttämättä mitään voi, mutta teoilleen voi. Ei ole moraalitonta, jos yrityksestä huolimatta joku tulee ajatuksiin.
Kyllä mä ainakin miestäni rakastan, enkä jättäisi oman ihastukseni takia. Tuo vaan välillä on mielessä.

 

Eroa ainakin miehestäs, jos et pysty häntä rakastamaan aidosti, vaan haikailet toisen miehen perään, ja toivot yhteistä tulevaisuutta. Toi on NIIIIIIIIN väärin miestäsi kohtaan, täysin moraalitonta. Hyi että mua ällöttää tollaset ihmiset. Yhdessä ollaan vaan olemisen pakosta, ja mietitään kuinka ruoho olisi vihreämpää aidan toisella puolella... Vaikkei se sitten loppujen lopuksi välttämättä olekaan...

Älä nyt viitsi. Ei tunteilleen välttämättä mitään voi, mutta teoilleen voi. Ei ole moraalitonta, jos yrityksestä huolimatta joku tulee ajatuksiin.
Kyllä mä ainakin miestäni rakastan, enkä jättäisi oman ihastukseni takia. Tuo vaan välillä on mielessä.

Juurikin noin. Ja aiemmin joku kyseli tällä palstalla että moniko on pitkän parisuhteen aikana ihastunut toiseen, niin suurin osa vastasi kyllä. Tärkeintä onkin se, miten tilanteessa toimii. Mulla ei ole aikomustakaan kertoa miehelle tunteistani, vaan yritän päästä tästä jotenkin eroon... Ehkä sitten vuoden kuluttua, opintojen päättyessä muutan jonnekin pois enkä enää näe tätä miestä... Ja oman mieheni suhteen minulla on vielä toivoa, vaikka epätoivoiselta vaikuttaa.