Miten muut n.9v:t on suhtutuneet muutton?

Eli laitanpa tän tuolta vilkkaammalta puolelta tännekin

Että ovatko saaneet helposti uudesta koulusta kavereita ym. ym.
Meillä nyt ei varsinaiseti ajankohtaista ole,mutta ajatuksena on ilmaan heitetty sellanenkin mahdollisuus.Ja se isoin huolenaihe on juuri tuon esikon mahdollinen koulunvaihto...

Tyttö on kyllä tosi sosiaalinen ja avoin,mutta mietityttää silti.

Kokemuksia,ajatuksia,mitä van kiitoss!

 

Me muutettiin, kun olin 9v. Muutto tapahtui jouluna, mikä oli mielestäni aika huono juttu. Kaikilla tytöillä luokassa oli jo kaveri ja minut jätettiin täysin ulkopuolelle. Tilanne olisi voinut olla täysin eri, jos oltaisi muutettu ennen 3. luokan alkua, koska luokat muodostettiin silloin uudestaan. Olin samassa luokassa yläasteen loppuun asti eikä sieltä jäänyt yhtään ainutta kaveria. Olin jatkuvasti syrjitty.

Jos vain mahdollista, muuttakaa kesän aikana. Itsestäni tuntuu, että se olisi ollut paljon helpompaa.

 

Me muutettiin marraskuussa ja poika alotti uudessa koulussa syyslomien jälkeen.(pojalla oli kaks viikkoa koskauudessa koulussa oli viikon vanhan koulun jälkeen loma)

Poika meni yli puolta isompaan kouluun ku mikä oli entinen.
Vanhassa koulussa oli 20 oppilasta (lk1-6) ja uudessa on n.50 (lk3-6).
Ihan hyvin meni koulu nvaihto vaikkaki olihan siinä oma apunsa että hänellä oli entinen hoitokaveri samassa koulussa.Oli siis ainaki yks tuttu.

On saanu mielestäni ihan hyvin kaereita (ollu yksillä synttäreilläki)
Vaan meilläpäin kun on nuo välimatkat sen verran suuret ettei ole sitten koulun jälkeen koulukavereita (tai oikeen muitakana kavereita) tapaillut.

Lähin koulussa oleve asuu n.5km päässä ja taitaa olla tyttö....

Mut mun mielestä on menny ihan hyvin.

 

Me ollaan muutettu monta kertaa ; esikoinen on ollut (esikoulu mukaanluettuna ) neljassa eri koulussa kolmessa eri maassa. Han on erittain sosiaalinen ja ulospainsuuntautunut, ja muutokset on menneet jopa odotettua paremmin. Ensi kesana ollaan muuttamassa taalta Englannista Sveitsiin ja ( nyt 9v.) esikoinen vastustaa muuttoa kovasti, eika ihmekaan. Toivottavasti tama on viimeinen muutto moniin vuosiin !

 

Vasta nyt kahden vuoden kuluttua muutosta alkaa elämä olla mallillaan. Lapsi ei millään olisi halunnut muuttaa ja kyseli usein, että koska me muutetaan takaisin entiseen paikkaan, koulun vaihto oli kaamea stressin paikka. Kun nyt on tullut naapuriin samanikäsiä kavereita, niin alkaa pikku hiljaa helpottaa. Mutta en enää muuttaisi kuin pakon edessä, ja lasten ollessa alle kouluikäisiä. Kyllä se on lapselle tosi iso asia, riippuu tässäkin kohtaa tietysti lapsesta ja lapsen luonteesta.