Miten paljon puututte lasten leikkien epäreiluuteen? yksi lapsi ei osaa joustaa...

Meillä on 4, 7 ja 11 vuotiaat lapset. Törmäämme jatkuvasti siihen että isoimmalla on tosi hankalaa kuunnella toisten mielipiteitä leikeissä. Kun esim. tämä 6 vuotias ehdottaa leikeissä jotain, isompi kerta toisensa jälkeen istuu vain hiljaa ja on ettei kuulisikaan, jatkaa leikkiä vasta kun toinen lopettaa ehdotuksen sanomisen. Tyrmää myös ehdotuksen usein sanomalla että eikö ole muuta ehdotusta tai kävisikö sen sijaan tämä minun ehdottama juttu. Isompi määrää suurimman osan leikeistä, olen vain toivonut että kuuntelisi muidenkin ehdotuksia ilman ainaista murjotusta. Lähtee usein leikeistä kun asiat eivät mene oman mielen mukaan. Mies ei tue minua aktiivisesti asian opettamisessa ja siksi huomaan kuulostelevani leikkiä usein aika herkällä korvalla. Hän ei pidä edellä mainittuja asioita epäreiluna tai sitten ei vaan osaa opettaa asiaa ... mutta sen sijaan antaa ymmärtää että minä kyttään liikaa. Tiedän että lapsien pitää antaa selvittää omia kinojaan myös keskenään. Olen huomannut ettei nuorimmat pärjää isommalle ja varsinkin keskimmäinen on tosi huomioon ottava ja joustava. Yrittää kaikkensa saadakseen äänensä kuuluviin mutta isompi vaan vetää leikkiä. Luulen tietäväni mitä lapsille pitää opettaa, vuorovaikutus taitoja, oikeaa ja väärää, joustamista ja toisten huomioon ottamista.

Miten paljon te opetatte/ puututte vastaavilla ikä eroilla? Miten paljon 10 vuotiaalta voi odottaa? Vai pitääkö nuorempien vain sietää pomottelua vaikka näkevät itsekin ettei se ole reilua?

 

Meillä on 4, 7 ja 11 vuotiaat lapset. Törmäämme jatkuvasti siihen että isoimmalla on tosi hankalaa kuunnella toisten mielipiteitä leikeissä. Kun esim. tämä 7 vuotias ehdottaa leikeissä jotain, isompi kerta toisensa jälkeen istuu vain hiljaa ja on ettei kuulisikaan, jatkaa leikkiä vasta kun toinen lopettaa ehdotuksen sanomisen. Tyrmää myös ehdotuksen usein sanomalla että eikö ole muuta ehdotusta tai kävisikö sen sijaan tämä minun ehdottama juttu. Isompi määrää suurimman osan leikeistä, olen vain toivonut että kuuntelisi muidenkin ehdotuksia ilman ainaista murjotusta. Lähtee usein leikeistä kun asiat eivät mene oman mielen mukaan. Mies ei tue minua aktiivisesti asian opettamisessa ja siksi huomaan kuulostelevani leikkiä usein aika herkällä korvalla. Hän ei pidä edellä mainittuja asioita epäreiluna tai sitten ei vaan osaa opettaa asiaa ... mutta sen sijaan antaa ymmärtää että minä kyttään liikaa. Tiedän että lapsien pitää antaa selvittää omia kinojaan myös keskenään. Olen huomannut ettei nuorimmat pärjää isommalle ja varsinkin keskimmäinen on tosi huomioon ottava ja joustava. Yrittää kaikkensa saadakseen äänensä kuuluviin mutta isompi vaan vetää leikkiä. Luulen tietäväni mitä lapsille pitää opettaa, vuorovaikutus taitoja, oikeaa ja väärää, joustamista ja toisten huomioon ottamista.

Miten paljon te opetatte/ puututte vastaavilla ikä eroilla? Miten paljon 11 vuotiaalta voi odottaa? Vai pitääkö nuorempien vain sietää pomottelua vaikka näkevät itsekin ettei se ole reilua?

 

Ei ole noin vanhoja lapsia, mutta meidän 6 ja 3 vuotiaan leikit menee niin, että 6v päättää mitä tehdään ja 6v hermostuu, jos 3v tekee jotain väärin esim. Siirtää jonkun lelun paikkaa. Ja kyllä minä siihen puutun, koska pienempi suuttuu, kun ei saa koskea mihinkään. Pienempi siis osaa kyllä näyttää, kun ei ole reilua.

Meillä olen lähinnä sanonut niin, että jos ei osaa yhdessä leikkiä niin, että leikitään molempien yhteisillä säännöillä, voi mennä leikkimään ihan yksikseen. Joskus 6v päättää mennä yksin, joskus suostuu kompromissiin ja yrittää hyväksyä sen, että joku ei mene just niinkun haluaa.

Saduilla olen myös kertonut, jos on ollut jotain mikä ei vaan mene järkeen, mutta 11v on jo aika vanha tollaseen. Onko ollut samanlainen nuorempana?

 

Ei ole noin vanhoja lapsia, mutta meidän 6 ja 3 vuotiaan leikit menee niin, että 6v päättää mitä tehdään ja 6v hermostuu, jos 3v tekee jotain väärin esim. Siirtää jonkun lelun paikkaa. Ja kyllä minä siihen puutun, koska pienempi suuttuu, kun ei saa koskea mihinkään. Pienempi siis osaa kyllä näyttää, kun ei ole reilua.

Meillä olen lähinnä sanonut niin, että jos ei osaa yhdessä leikkiä niin, että leikitään molempien yhteisillä säännöillä, voi mennä leikkimään ihan yksikseen. Joskus 6v päättää mennä yksin, joskus suostuu kompromissiin ja yrittää hyväksyä sen, että joku ei mene just niinkun haluaa.

Saduilla olen myös kertonut, jos on ollut jotain mikä ei vaan mene järkeen, mutta 11v on jo aika vanha tollaseen. Onko ollut samanlainen nuorempana?

On ollut samanlainen nuorempana. Aina on jotenkin stressaantuneen oloinen jos kaikki leikit ei mene oman mielen mukaan ja tekee kaikkensa että muut kuuntelee häntä. Ja hänelle on tosi epämukavaa, oikeastaan mahdotonta omatoimisesti ottaa muita huomioon. Jos neuvoo niin tekemään niin heti tilaisuuden saatuaan kääntää kelkkansa. Suuttuu jos ohjaa oikeudenmukaisuuteen ja suuttuu myös jos hänelle ei olla reiluja. Omanapa on aika vahvasti vaikutin. Tuntuu myös ettei lapsen omatunto kolkuta, kaikki on aina muiden syytä.
Tarvitsisin miehen tukea asian opettamiseen mutta hän ei jostain syystä ymmärrä että 11 vuotiaalta pitäisi pystyä jo odottamaan reilua käytöstä. Luulen että lapsi aistii ettei miehelle ole niin just ja hyödyntää sitä.

 

On ollut samanlainen nuorempana. Aina on jotenkin stressaantuneen oloinen jos kaikki leikit ei mene oman mielen mukaan ja tekee kaikkensa että muut kuuntelee häntä. Ja hänelle on tosi epämukavaa, oikeastaan mahdotonta omatoimisesti ottaa muita huomioon. Jos neuvoo niin tekemään niin heti tilaisuuden saatuaan kääntää kelkkansa. Suuttuu jos ohjaa oikeudenmukaisuuteen ja suuttuu myös jos hänelle ei olla reiluja. Omanapa on aika vahvasti vaikutin. Tuntuu myös ettei lapsen omatunto kolkuta, kaikki on aina muiden syytä.
Tarvitsisin miehen tukea asian opettamiseen mutta hän ei jostain syystä ymmärrä että 11 vuotiaalta pitäisi pystyä jo odottamaan reilua käytöstä. Luulen että lapsi aistii ettei miehelle ole niin just ja hyödyntää sitä.

Jos on poika, voi aistiakin, mutta voi olla vaan lapsen luonteesta kiinni. Pakkomielteisyyttä ja tavallaan pakko mennä niin, koska muuten ärsyttää. En tiedä mikä tohon auttaisi. Voi tulla ongelmia joskus, voi olla että ei tule.

Joskus kotona pomottava, on kotona pomottava, koska kaveripiirissä on se, joka ei koskaan saa päättää. Toisaalta ainakin, että lapsi osaa pitää päänsä, ihan hyvä piirre toisaalta. Voi olla johtajatyyppi, menestyy tulevaisuudessa. Tosin hankala työkaveri. Tai sitten ei...koskaan ei voi tietää.

 

Jos on poika, voi aistiakin, mutta voi olla vaan lapsen luonteesta kiinni. Pakkomielteisyyttä ja tavallaan pakko mennä niin, koska muuten ärsyttää. En tiedä mikä tohon auttaisi. Voi tulla ongelmia joskus, voi olla että ei tule.

Joskus kotona pomottava, on kotona pomottava, koska kaveripiirissä on se, joka ei koskaan saa päättää. Toisaalta ainakin, että lapsi osaa pitää päänsä, ihan hyvä piirre toisaalta. Voi olla johtajatyyppi, menestyy tulevaisuudessa. Tosin hankala työkaveri. Tai sitten ei...koskaan ei voi tietää.

Olemme yrittäneet rohkaista pitämään puolensa kavereiden kanssa koska olen kuullut että muut herkästi päättää. Mutta se ei silti oikeuta kohtelemaan sisaruksia huonosti... ja kiusaamistahan tuo on.

 

Nosto