Miten pitäisi mielestänne anoppina suhtautua, kun miniä nyrpistelee ja vähättelee kaikkea, mitä nuori pari miehn vanhempien puolelta saa. Esimerkiksi lapsille ostetut vaatteet "ovat hirveän värisiä" ja anopin kaikki ajatukset ovat "huvittavia" ja "vanhanaikaisia". Anopilla on ikää alle 50v ja miniä on 23v.
miten pitäisi suhtautua?
- Viestiketjun aloittaja Sini
- Ensimmäinen viesti
No voi kai siihen suhtautua niin että ihmisillä on erilaiset mielipiteet. Ja ne vaatteet on voineet oikeasti olla kauhean värisiä.
Ei ikä yksistään tee kenestäkään viisasta ja että suusta tipahtelisi vain helmiä.
Lastenhoito on tosiaan muuttunut ajan saatossa eli sinun juttusi voivat olla vanhanaikaisia.
Mutta ei kukaan saisi toisen mieltä millään letkautuksilla pahoittaa.
Ei ikä yksistään tee kenestäkään viisasta ja että suusta tipahtelisi vain helmiä.
Lastenhoito on tosiaan muuttunut ajan saatossa eli sinun juttusi voivat olla vanhanaikaisia.
Mutta ei kukaan saisi toisen mieltä millään letkautuksilla pahoittaa.
itsekkäästi
\
Nuoret kokevat ilmeisesti kaiken avunannon ja yhteydenpidon rasittavana ja turhana, he ovat nykyajan itseriittoisia vanhempia. Heidän mielestään helmiä tipahtelee vain heidän omasta tai oman sukupolvensa suusta.
Vastaavanlaisessa tilanteessa, kun huomasin lapsenlapselle ja hänen perheellensä antamani avun arvottomuuden, luovuin toivosta, että sukupolvien välille voisi eroista huolimatta syntyä yhteistä elämänrikkautta.
Ymmärsin, että nuorten on itse opeteltava elämään ja etsittävä omat arvonsa, heidän on tehtävä omat virheensä, usein samat kuin itse olemme nuorena tehneet. Heidän on torjuttava ja mitätöitävä neuvomme, muuten he eivät koe elämää omaksensa.
Minun oli siis muutettava asennettani, päästävä yli siitä, että olisin halunnut ja voinut auttaa. Nuorten näkökulmasta se oli puuttumista heidän asioihinsa ja vaaransi heidän itsenäisyytensä.
Siispä hankin itselleni uuden harrastuksen, joka vei aikaa ja ajatuksia pois entisestä. Aloin hoitaa omaa hyvinvointiani, opettelin keskittymään itseeni, hallitsemaan ajatuksiani.
Lähdimme mieheni kanssa matkalle, irrottauduimme muista läheisistä ihmisistä. Kotiin palatessa oli helpompi suuntautua enemmän ulkomaailmaan ja vieraantua läheisistä.
Mutta varoitus teille, jotka yritätte samaa; ei kannata lopettaa yhteydenpitoa siinä toivossa, että nuoret siten huomaisivat teidän tärkeytenne. He todennäköisesti huokaisevat vain helpotuksesta, tai syyttävät teitä välinpitämättömyydestä ja itsekkyydestä.
Kannattaa olla oikeasti ja positiivisesti itsekäs, hyväksyä tämän ajan yksilöllisyyttä ja yksityisyyttä korostava elämäntapa myös itselleen.
Tuon tapaisiin asioihin voi suhtautua vain lopettamalla kaiken avun antamisen ja lopettamalla yrityksen ylläpitää sukupolvien välistä keskusteluyhteyttä.Alkuperäinen kirjoittaja 01.05.2007 klo 00:31 sini kirjoitti:
Nuoret kokevat ilmeisesti kaiken avunannon ja yhteydenpidon rasittavana ja turhana, he ovat nykyajan itseriittoisia vanhempia. Heidän mielestään helmiä tipahtelee vain heidän omasta tai oman sukupolvensa suusta.
Vastaavanlaisessa tilanteessa, kun huomasin lapsenlapselle ja hänen perheellensä antamani avun arvottomuuden, luovuin toivosta, että sukupolvien välille voisi eroista huolimatta syntyä yhteistä elämänrikkautta.
Ymmärsin, että nuorten on itse opeteltava elämään ja etsittävä omat arvonsa, heidän on tehtävä omat virheensä, usein samat kuin itse olemme nuorena tehneet. Heidän on torjuttava ja mitätöitävä neuvomme, muuten he eivät koe elämää omaksensa.
Minun oli siis muutettava asennettani, päästävä yli siitä, että olisin halunnut ja voinut auttaa. Nuorten näkökulmasta se oli puuttumista heidän asioihinsa ja vaaransi heidän itsenäisyytensä.
Siispä hankin itselleni uuden harrastuksen, joka vei aikaa ja ajatuksia pois entisestä. Aloin hoitaa omaa hyvinvointiani, opettelin keskittymään itseeni, hallitsemaan ajatuksiani.
Lähdimme mieheni kanssa matkalle, irrottauduimme muista läheisistä ihmisistä. Kotiin palatessa oli helpompi suuntautua enemmän ulkomaailmaan ja vieraantua läheisistä.
Mutta varoitus teille, jotka yritätte samaa; ei kannata lopettaa yhteydenpitoa siinä toivossa, että nuoret siten huomaisivat teidän tärkeytenne. He todennäköisesti huokaisevat vain helpotuksesta, tai syyttävät teitä välinpitämättömyydestä ja itsekkyydestä.
Kannattaa olla oikeasti ja positiivisesti itsekäs, hyväksyä tämän ajan yksilöllisyyttä ja yksityisyyttä korostava elämäntapa myös itselleen.
Käytä ne rahat itsesi hemmotteluun. Auta nuorta paria vasta, kun he jotain pyytävät. Jos jotain on pakko ostaa, menkää yhdessä shoppailemaan, jotta miniä pääsee sanomaan mielipiteensä ostettavasta. Ystävällisyyttä ja kiinnostusta voi osoittaa muutenkin kuin tavaroita hankkimalla, siten säästää luontoa ja pidentää lapsenlapsen mahdollisuuksia selvitä tällä pallolla. Varmasti kukkarollesi tullaan mielellään myöhemmin, kun lapsen menot kallistuu, tulee pleikkareita, pyöriä, mopoja, autokoulua, ratsastusta, tulevaisuuden juttuja. Kannattaa kuunnella ja kysellä nuorempien ajatuksia ja tarkastella omiaan ja ääneen saa vertailla niitä, sen verran miniän pitää kestää.
Kysy miniältä suoraan, että minkäs värisiä vaatteita sitten saisi rouvalle olla... En kyllä ymmärrä moista nyrpistelyä jos ihan tavallisia lastenvaatteita olet vienyt. Kyllä minunkin äitini ostaa välillä pojalle tosi eriikoisen värisiä vaatteita, mutta näyttää siltä, että mitä räväkämpi vaate, niin sitä enemmän poika tykkää 
. No meitä on kovin erilaisia. Anoppi on joskus kysynyt, että minkälaisia vaatteita pojalle voisi ostaa. Olen sanonut, että college-puvut ja sukat tulevat ainakin aina tarpeeseen ja joskus kun olemme olleet yhdessä kaupoilla, niin hän on pyytänyt minua valkkaamaan pojalle vaatteita, viime syksynä osti mm. tosi laadukkaan talvilakin, jota pidettiin ahkerasti koko talvi.
. No meitä on kovin erilaisia. Anoppi on joskus kysynyt, että minkälaisia vaatteita pojalle voisi ostaa. Olen sanonut, että college-puvut ja sukat tulevat ainakin aina tarpeeseen ja joskus kun olemme olleet yhdessä kaupoilla, niin hän on pyytänyt minua valkkaamaan pojalle vaatteita, viime syksynä osti mm. tosi laadukkaan talvilakin, jota pidettiin ahkerasti koko talvi.Jos antamisen palkkana on kiittämättömyys, en varmaan itsekkään antaisi enää mitään suoraan perheeseen. Teettäisin varmaan lapsille tilit, jonne kokoaisin haluamani summan rahaa ja antaisin sen rahan lapsille kun he täyttävät 18 v. Kertoisin lapsille tästä tilistä, kun he ovat kyllin vanhoja ymmärtämään asian.
Jos haluaisin ostaa lapsille jotain suoraan, pyytäisin heitä varmaan mukaani ja veisin esim lelukauppaan, mistä saisivat valita tietyn hintaisen mieleisensä lelun.
Mielipiteeni sanoisin edelleenkin ja kun se tyrmätään, pyrkisin olemaan varsin huvittunut ja toteamaan tyyliin että "ai kun minäkin muistan kun ajattelin noin nuoruuden tietämättömyydessäni, no kyllä elämä opettaa". Tiukan paikan tullen saattaisin kysäistä rauhallisesti miniältäni, että eikö hän ole tottunut eriäviin mielipiteisiin ja etteivät erilaiset mielipiteeni ole säädöksiä häntä kohtaan yms. Rauhallinen pyrkisin olemaan ja huumorin varjolla näpäyttäisin miniää ruotuun, mutta en todellakaan lopettaisi mielipiteideni sanomista vain miniäni tähden.
Jos haluaisin ostaa lapsille jotain suoraan, pyytäisin heitä varmaan mukaani ja veisin esim lelukauppaan, mistä saisivat valita tietyn hintaisen mieleisensä lelun.
Mielipiteeni sanoisin edelleenkin ja kun se tyrmätään, pyrkisin olemaan varsin huvittunut ja toteamaan tyyliin että "ai kun minäkin muistan kun ajattelin noin nuoruuden tietämättömyydessäni, no kyllä elämä opettaa". Tiukan paikan tullen saattaisin kysäistä rauhallisesti miniältäni, että eikö hän ole tottunut eriäviin mielipiteisiin ja etteivät erilaiset mielipiteeni ole säädöksiä häntä kohtaan yms. Rauhallinen pyrkisin olemaan ja huumorin varjolla näpäyttäisin miniää ruotuun, mutta en todellakaan lopettaisi mielipiteideni sanomista vain miniäni tähden.
Mielstäni pitää ottaa huomioon että miniä on kuitenkin kyseisen lapsen äiti eikä anopilla ole asiaan mitään puuttumista. Mutta en kyllä ymmärrä miksi pitää olla loukkaava ja sanoa pahasti. Me ollaan saatu anopin puolelta joululahjaksi vauvalle tumman sininen mekko,mitä en ole ikinä käyttänyt koska se oli ruma ja epäkäytännöllinen talvella. Samoin saimme todella kauheita bodyja,jotka nekin jäivät kaappiin. Mutta kiitin silti lahjasta niinkuin aina kuuluu tehdä,enkä haukkunut vaatteita millään lailla,en vain pitänyt niitä. Miehen puolelta olen aina saanut pelkkää lokaa niskaan sen jälkeen kun lapsi syntyi,sitä ennen olin niin kiva ja mukava tyttö. Odotusaikana ja lapsen jälkeen olen saanut kuulla kaikista asioista naljailua. Ikinä eivät esim. kysy kuinka voidaan ja jaksellaan,tarkastavat vain käynneillään ollaanko ostettu jotain uutta että saavat siitä sanoa jotain ilkeää. Käyvät meillä tosi harvoin ja ihmettelevät kun en anna lasta heille hoitoon,siis ihmisille joita en edes voi sanoa tuntevani eikä lapsikaan tunne! Ikinä en ole heille pahaa sanaa sanonut,niellyt vaan kaikki mitä he sanovat. Että ei se anopin veemäisyys aina miniän vika ole...tiedä sitten missä vika..