Miten saada ahdistava olo pois?

  • Viestiketjun aloittaja ei kiva
  • Ensimmäinen viesti
"vieras"
En tiedä millaisesta ahdistuksesta itse kärsit...Mulla on ollut pitkään jo tosi kovaa ahdistusta ja stressiä,ahdistun nykyään ihan pienistäkin asioista ja olen alkanut saamaan ihan kunnon ahdistukohtauksia sekä myös paniikkikohtauksia..Itse oon perjantaina menossa lääkäriin (kärsin myös pahasta masennuksesta)ja siis tää lääkäri on ihan perus terveyskeskuslääkäri,joten aion siltä lääkäriltä pyytää suoraan lähetteen johonkin esim.psykiatrille,minne pääsen puhumaan ja saa reseptin,tosiaan niin kuin kirjoitin en tiedä millaisesta ahdistuksesta sun kohdalla on kyse,mulla kun tää on jatkunut jo hyvin pitkään ja vahvana,menen pyytämään siihen lääkitystä. Tsemppiä sulle ja voimia!! <3
 
ap.
No mä saan itseni ahdistuneeksi ja stessaantuneeksi melkeen jopa mistä vaan nykyään.

En mä onneksi saa mitään paniikkikohtauksia mutta kyllä vissiin sellainenkin vois tulla mutta jotenkin saan kuitenkin pidettyä itteni sen verran kontrollissa ettei tule.

Yritän yleensä keksiä jotain tekemistä muuta mietittävää etten miettisi sitä asiaa joka saa mut ahdistuneeksi.
 
kokeile edes
Pitkä kävelylenkki tai muuta liikuntaa niin, että olet hikinen ja hengästynyt, sitten saunaan tai ainaskin lämpöiseen suihkuun. Jos omaat piikkimaton niin siihen makuulle hetkeksi. Vielä jotain hyvää iltapalaa. Jos tämän jälkeen vielä olet ahdistunut niin sitten lääkäriin!
 
En ap mut
Mua ahdistaa kans ihan hirveesti, kaikki. Voin kesken autolla ajon saada paniikkikohtauksen kun pelkään (syyttä) että takana tuleva ajaa perään. Ahdistaa kaikki ihan kamalasti, tänään se että asunto ei oo niin siisti kun haluaisin.
Eniten ahdistaa tietyt tapahtumat menneisyydessä ja se etten niille mitään voi.
Nytkin tuntuu parhaillaan etten voi hengittää kun ahdistaa niin.
En pysty asioista itkemättä puhumaan, olen yrittänyt miehelle puhua mutten pysty kun en halua itkeä sen (tai kenenkään muunkaan) nähden. Joka päivä itken yksin, joka päivä olen täysin hermoraunio ja en muista koska olisin pystynyt kunnolla nukkumaan.
Lenkille en pääse nyt(kään), mies töissä ja pienet lapset kotona.
Välillä melkein tekis mieli kuolla.
Lääkäriin en mene parkumaan.
 
ap.
Mua ahdistaa kans ihan hirveesti, kaikki. Voin kesken autolla ajon saada paniikkikohtauksen kun pelkään (syyttä) että takana tuleva ajaa perään. Ahdistaa kaikki ihan kamalasti, tänään se että asunto ei oo niin siisti kun haluaisin.
Eniten ahdistaa tietyt tapahtumat menneisyydessä ja se etten niille mitään voi.
Nytkin tuntuu parhaillaan etten voi hengittää kun ahdistaa niin.
En pysty asioista itkemättä puhumaan, olen yrittänyt miehelle puhua mutten pysty kun en halua itkeä sen (tai kenenkään muunkaan) nähden. Joka päivä itken yksin, joka päivä olen täysin hermoraunio ja en muista koska olisin pystynyt kunnolla nukkumaan.
Lenkille en pääse nyt(kään), mies töissä ja pienet lapset kotona.
Välillä melkein tekis mieli kuolla.
Lääkäriin en mene parkumaan.
En mäkään pysty itkemään kenenkään varsinkaan miehen nähden.

Te nauratte varmaan tälle miksi mä nyt ahdistuin. Mun puhelimeen oli soitettu lastenneuvolasta pari kertaa. Soitin takaisin mutta ilmeisesti terkkari oli jo lähtenyt kotiin kun meni vastaajaan ja kello oli yli 16. Tiedän ettei se mitään vakavaa ole luultavasti 4v neuvola aikaa soitteli lapselle mutta silti mä jotenkin säikähdin ja tuli ahdistus tuota juttua kohtaan. En tiedä mä varmaan jo etukäteen maalailen piruja seinälle että lapselta löydetään jotain ihmeellistä siinä 4v tarkastuksessa vaikka lapsi on aivan täys terve ja normaalisti kehittynyt. Mulla vaan on tällainen tyhmä mieli.

Mä pelkään autolla ajokin tai mä pelkään etten mä tajua pysähtyä kääntyä tms ajoissa ja ajan jonkun päälle tms.
 
"vieras"
Mua ahdistaa kans ihan hirveesti, kaikki. Voin kesken autolla ajon saada paniikkikohtauksen kun pelkään (syyttä) että takana tuleva ajaa perään. Ahdistaa kaikki ihan kamalasti, tänään se että asunto ei oo niin siisti kun haluaisin.
Eniten ahdistaa tietyt tapahtumat menneisyydessä ja se etten niille mitään voi.
Nytkin tuntuu parhaillaan etten voi hengittää kun ahdistaa niin.
En pysty asioista itkemättä puhumaan, olen yrittänyt miehelle puhua mutten pysty kun en halua itkeä sen (tai kenenkään muunkaan) nähden. Joka päivä itken yksin, joka päivä olen täysin hermoraunio ja en muista koska olisin pystynyt kunnolla nukkumaan.
Lenkille en pääse nyt(kään), mies töissä ja pienet lapset kotona.
Välillä melkein tekis mieli kuolla.
Lääkäriin en mene parkumaan.
Joo, ei lääkäriin kannata mennä, sieltähän voi saada vaikka apua :headwall:

Et varmaan mee lääkäriin silloinkaan jos sulla on vaikka jalka poikki?
 
vienot
ap ja ei ap mut, kuvailette tilannettanne sellaiseksi, että kannattaisi hakea apua, vaikka ajatus tuntuisi mahdottomalta. kysykää itseltänne, mitä hävittävää teillä on, jos nyt haette apua. En ole asiantuntija, mutta olisiko helpompi kääntyä Suomen mielenterveysseuran sos-kriisiavun puoleen kuin hakeutua terveyskeskuksen tai erikoislääkärin vastaanotolle?
 
sama täällä
mua pelottaa siinä avunhakemissa se,että kun kerron kaikki,miten masentunut ja ahdistunut olen ,aletaan miettimään pärjäänkö lasteni kanssa,en todellakaan halua joutua sen takia minkään lastiksen silmätikuksi..kun olen joutunut apua hakemaan
 
"Matias"
Ahdistus on ärsyttävä tunne!!on ollut 3v lääkitys!!välillä tulee hirveitä paniikki kohtauksia!!ja olen kokenut kovia olin 11v serkku kuoli syöpään ja siitä vuosi kuoli pappa 2011 mamma!!siitä se on tullut!
 
hiluli
Mulla oli nuorena aikuisena sellasta jatkuvaa ahdistavaa oloa. Pelkäsin, että tuun hulluks. Mulla oli paniikkikohtauksia ja masennusta. Sit se jäi. Ilman lääkkeitä. Nyt tulee se ahdistava olo, kun tulee jokin stressitilanne, josta koen, etten hallitte. Ja stressivatsan vaikeudet...Esim. oon ruvennu pelkään ulkomaille matkustamista, koska matkustaminen ahdistaa. Kun jotain voi sattua...tiedän järjellä, ettei murehtiminen auta, mutta psyyke on tällainen...pelkään ajaa kans autolla, kun pelkään, että jotain tapahtuu...paniikkikohtauksia ei tule, mutta pelkään tätä ahdistavaa oloa. Pelkään, että en pääse siitä irti.
 
helpottaa se
Itse olen turhan herkkä ressaamaan asioista ja jos ressiä kestää pitkään ilman että pääsen nollaamaan tilanteen tulee ahdistuneisuuden tuntemukset kehiin. Olen oppinut näissä tilanteissa ottamaan itseäni niskasta kiinni ja tekemään tietoisesti asioita jotka tuottavat paljon hyvän olon tuntemuksia. Sen olen huomannut että kun pitkään ressaa niin henkisen ahdistuksen lisäksi tulee myös fyysistä ahdistusta. Eli lihakset on aika juntturassa ja kun oma kroppa tuntuu epämiellyttävältä niin se vain lisää ahdistuneisuuden tunnetta. Aloitan yleensä niskasta itteeni ottamisen menemällä hierojalle joka availee samalla yläselän nikamalukot. Sen jälkeen vaan kunnon hikiurheiua, saunaa (oluen kahden kanssa tai ilman), hiukan suklaata, hyvää ruokaa säännöllisesti (en pihistele tällöin) ja runsaasti seksiä. Tuon lisäksi en lupaa mitään menoja tai muutakaan ylimääräistä vaan omistan hiukan enemmän aikaa itselleni. Kun ahdistuksen tunne on poissa (aika pian) niin pystyy ajattelemaan vähän paremmin että mitkäs asiat nyt tuohon taas johti ja eiku suunta kohti uusia ahdistuksia :)
 

Yhteistyössä