Meillä poika ei oppinut (Lue: ei jaksettu opettaa väkisin) ennen kuin 6v. Silloinkin ekana yönä palautin hänet omaan sänkyynsä nukkumaanmenon jälkeen yhteensä 27 kertaa. Sen jälkeen loppui äitin viereen kömpiminen. Siihen asti tehtiin niin, että nukkui omassa sängyssään aina ekat pari tuntia ja tuli sitten viereen. Hommattiin iso sänky sitä varten, että saadaan rauhassa työssäkäyvät vanhemmat nukkua yönsä. Päivyrit nukkui rattaissa lähes aina ulkona.
Vaatii siis todella johdonmukaista palauttamista sänkyyn ja hermojen säilyttämistä rauhallisena. Parivuotiasta ei ehkä vielä tajua lahjonnan päälle, mutta jos haluaa kokeilla, niin voisihan sitä koittaa, että omassa sängyssä pysytty unihetki on yhtäkuin tarra ja kun on kolme tarraa niin saa jotain kivaa... joillekin toimii sekin.
Näistä ekan lapsen itsekseen nukkumisen vaikeuksista oppineena laitoinkin tokan lapsen aina ihan vastasyntyneestä lähtien vaan sellaisenaan nukkumaan omaan sänkyyn ja siellä tuo on tähän asti osannut ihan omatoimisesta nukkua. Katsotaan muuttuuko, kun siirtyy ns. isojen sänkyyn, pinniksestä ei ainakaan huutele eikä yritä kiivetä toistaiseksi pois.