miten saan äitini "rauhoittumaan"

En siis halua kuulostaa tylyltä, enkä äitiäni loukata, mutta ongelma on äitini tajuton hössöttäminen, siis oikeasti ihan överiksi menevä hössötys. Äitini saa ipanat (2- ja 4-vuotiaat) riehaantumaan ihan älyttömästi säheltämällä ja hössöttämällä heidän kanssaan. Kotioloissahan tämä vielä menee (tosin sisällä ei saa juosta ja ei noita saa pidettyä aloillaan kun mummo on kylässä), mutta kodin ulkopuolella tilanne on ihan mahdoton... Kaikki sukujuhlat, joissa äitini on myös kutsuttuna on painajaisia, kun mummo riehuuttaa pojat niissäkin, ne juhlat, joissa mummoa ei ole sujuvat oikein hienosti ja ovat rentouttavia meille vanhemmillekin.

Ongelma on myös se, että äidilläni ei ole ajokorttia, joten tykkäisi kulkea meidän mukana kauppakeskuksiin yms, mutta minä en häntä haluaisi mukaan, koska tilanne poikien kanssa menee katastrofiksi. Viimeviikolla hän oli meidän kanssa agrimarketissa kesäkukkaostoksilla ja taas sai pojat villeiksi kuin mitkä, hyvä että kyseinen taimiosasto on vielä pystyssä. Minä en loppujen lopuksi ostanut mitään, kun en voinut mitään kantaa, kun piti ipanat paimentaa. Eilen sitten menin uudelleen ostoksille poikien kanssa, niin jo taas sujui kaikki hienosti.

Olen asiasta äidilleni maininnut, mutta mitään tulosta ei ole näkynyt, ihmettelee vaan kun lapsemme on niin villejä. Olen myös sanonut, että ne on rauhallisia, kun sinä et ole läsnä, mutta tätä äitini ei ilmeisesti usko, vaikka anoppi vahvisti minua vieressä. Mummo siis todella näyttää lapsille erilaisia hyppyjä ja pomppuja kauppakeskuksissa ja opettaa kiljahduksia, jotka pojat toistaa potenssiin 10. Lopputulos on se, että pojat juoksee ja huutaa ja mummo seisoo neuvottomana ja minä metsästän jälkikasvuni ja rauhotan heidät (yleensä rauhottaminen jää yritykseksi, jos mummo on vielä läsnä). Pari kertaa olen pimahtanut äidilleni kunnolla ja uhannut köyttää hänet valjailla rattaisiin... :ashamed:

Ikeaan olen menossa ensi viikolla, mutta ilmoitin jo äidilleni, että hän ei pääse mukaan, koska ei osaa käyttäytyä. En vaan jaksa kolmea lasta, joista yhteen minulla ei ole mitään auktoriteettiä... Äitini on aina ollut hösö, mutta silloin kun minä ja sisarukseni oltiin pieniä, niin ei hän noin paha ollut.
 
...valitettavasti en osaa auttaa, kun meillä tilanne on ihan samanlainen.

Mummon kanssa koohottaminen menee niin överiksi, että saa ihan tosissaan pelätä että lapset loukkaavat itsensä tms. Meillä juttu on saanut lisäksi vähän sellaisia piirteitä, että lasten kanssa tehdään liittoa äitiä vastaan ja homma alkaa olla valtataistelua äidin ja mummon välillä. Joskus tuntuu että rauhoittelu/komentamisyritykset vain lietsovat mummoa viiraamaan lasten kanssa lujempaa.

Pakko kuitenkin sanoa, että oli surkuhupaisasti lohdullista kuulla että edes yhdellä äidillä on lisäkseni samanlaisia kokemuksia :) Näitä tilanteita on edes niin vaikea selittää kellekään, kun sanoin ei pysty kuvailemaan sitä infernoa, mikä meillä mummon seurassa vallitsee...
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 09.05.2007 klo 10:55 aamu kirjoitti:
Ikeaan olen menossa ensi viikolla, mutta ilmoitin jo äidilleni, että hän ei pääse mukaan, koska ei osaa käyttäytyä.
Pitäisiköhän sun alkaa tätä käyttämään useammin. Siis mietin vain, että toimisikohan tuo äitiisi, että ajan myötä hän menisi itseensä ja siten sitten rauhoittuisi. Pidät nyt jonkin aikaa väliä, ettet ota yhdellekään kauppareissulle mukaan ja sitten kokeilet, että onko äitisi 'ottanut opikseen' ja jos ei niin sitten taas kauppareissulle mukaan lähtö on kielletty niin kauan kunnes äitisi tajuaa tehneensä väärin.

Kuulostaa varmasti karkealta, mutta pakkohan se on ottaa kovat keinot käyttöön jos sanominen ei yksinkertaisesti auta. :p
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 09.05.2007 klo 14:48 vieras kirjoitti:
...valitettavasti en osaa auttaa, kun meillä tilanne on ihan samanlainen.

Mummon kanssa koohottaminen menee niin överiksi, että saa ihan tosissaan pelätä että lapset loukkaavat itsensä tms. Meillä juttu on saanut lisäksi vähän sellaisia piirteitä, että lasten kanssa tehdään liittoa äitiä vastaan ja homma alkaa olla valtataistelua äidin ja mummon välillä. Joskus tuntuu että rauhoittelu/komentamisyritykset vain lietsovat mummoa viiraamaan lasten kanssa lujempaa.

Pakko kuitenkin sanoa, että oli surkuhupaisasti lohdullista kuulla että edes yhdellä äidillä on lisäkseni samanlaisia kokemuksia :) Näitä tilanteita on edes niin vaikea selittää kellekään, kun sanoin ei pysty kuvailemaan sitä infernoa, mikä meillä mummon seurassa vallitsee...
Omakohtaista kokemusta ei ole, kun meillä isovanhempia ei kiinnosta lapsenlapset ollenkaan.
Mutta näin ravintolassa kerran tapauksen, joka vaikutti samanlaiselta mummolta. Mummo oli kuin lapsi, joka riehaannutti lapsenlapset, kyseli ja haki itse tarjoilijalta erikoisia koristeita ja pillejä, ja sai lapsetkin kulkemaan ravintolassa. Pöydässä puhui todella isosti ja sai näin lapsetkin korottamaan äänensä. Tuli ihan tunne, että mummo ei ehkä ole saanut lapsena itse tarpeeksi huomiota, ja nyt hakee sitä omien lastenlasten kautta.
 
Ihanaa kuulla, että muillakin on samanlaisia äitejä, minä nimittäin en ole vastaavanlaisiin tapauksiin törmännyt. Toi meidän äiti vaan on varsin hauska tapaus, jos tilannetaju vaan olisi kohdallaan. Takapihalla nurmikolla on ihan ok riehua poikien kanssa, mutta että sisällä, juhlissa ja kaupoissa :ashamed: ... Meillä äiti ei ole koskaan asettanut poikia minua vastaan vaikka se olenkin aina minä, joka kaiken haustan estää, mutta taas toisaalta nuo lapset on vielä aika nuoria, juuri 4- ja 2- täyttäneet.

Meidän äiti vähän loukkaantui tosta Ikea-jutusta, mutta isäni oli asiasta kyllä samaa mieltä, mummon on aika rauhoittua... Se vaan rupee kohta olemaan helpommin sanottu kun tehty, vanhempi poika alkaa nykyään jo riehua pelkästään mummon nähtyään, nuorempi ei vielä onneksi...

Päätin myös sen, että en hetkeen häntä ota mihinkään mukaan, jos minulla on myös lapset. Tuntuu vaan välillä, että saa soveltaa lapsenkasvatusta äitiinsäki, pitäisköös ottaa mummolle tarrataulu käyttöön :snotty:
 
Juu,

mullekin vertaistuki tuli todella tarpeeseen (olen siis se aiempi vastaavasta ongelmasta kommentoinut), kun tuntuu olevan aika harvinainen ongelma :) Kaikki kelle olen asiasta puhunut, tuntuvat ajattelevan että kaikesta tuokin viitsii ongelmaa vääntää, kivahan se on että mummolla ja lapsilla synkkaa tms. Ja totta puhuen, niin voisin itsekin vastaavassa tilanteessa ajatella - sitä mekkalan ja kohelluksen määrää ei voi tajuta, ennenkuin itse sen näkee... kun kyseessä ei _tosiaan_ ole tavallinen ilonpito tai riehakas käytös.

Itse olen analysoinut tämän johtuvan mummon epävarmuudesta, siksi varmaan yrittää näitä liittojakin solmia. Mummo vaan oikeasti tykkää niin paljon lapsenlapsista, että haluaisi olla se "kaikista kivoin" ihminen, eikä pistää mitään rajoja koskaan mihinkään. Päinvastoin :)

Itse olen nyt päättänyt tiukentaa myös linjaa ja viheltää pelin poikki jo hiukan ennen kuin tuntuu, että alkaa seinät kaatuilla ja mennään riskirajoilla. Kurjaahan se on itselle, mutta vielä kurjempaa on se morkkis ja murhe, mikä lapsille tulee kun hilliitömän koheltamisen jälkeen täytyy pistää rajat huutamalla ja komentamalla. Eniten tässä ottaakin päähän ehkä mummon kyvyttömyys ymmärtää, että lapsille se kurja olo jälkeenpäin tulee.

Joka tapauksessa, koitetaan pärjätä :) Meillä äitienpäivä on seuraava kriittinen paikka, toivottavasti selvitään kunnialla! Olisi kiva jatkossa kuulla, oletko Aamu saanut ongelman kuriin - laitahan joskus viestiä jos jaksat!
 
Äiti kyllä veti herneet nenään, kun en häntä Ikeaan mukaan ottanut, mutta pyysin isältäni asialle vähän "vertaistukea" ja jollain tasolla mummo on nyt ymmärtänyt, että jotkin rajat lapsille sentään täytyy asettaa. Ehkä meidän esikoisen kommentitkin (miksi mummo on niin höperö yms.) saivat äitini hieman miettimään tekemisiään. Minulle hän on edelleen vähän käärmeissään, mutta oletan, että aikuinen ihminen ymmärtää ainakin jollain tasolla minun kantani, olen asiat kuitenkin ihan nätisti ilmaissut enkä siis tosiaankaan haastanut riitaa. Mummo on lapsille kovin tärkeä ja tuolla ulkona tosi hauska leikkikaveri. "Sisäkäytöksessä" on edelleen parantamisen varaa. Esikoinen kuitenkin on ollut kommentteineen suuri apu mummon kouluttamisessa (laukoo spontaanisti kommentteja, kuten miksi mummo leikkii ruoalla tai peilissä on nyt mummon nenän jälki, oletko äiti vihanen sillekin...).

"Normimummoa" tuosta äidistäni ei koskaan tule, enkä niin oletakaan, mutta toivottavasti hänen tilannetajunsa kuitenkin hieman paranisi tulevaisuudessa. Aika kuitenkin näyttää...
 
lyhyesti vastaavaa: tyttäreni kuusivuotissynttäreillä isäni (!) ärsyyntyneenä minun "vaativuudestani" pöytäkäytöstapojen suhteen päätti "näyttää mallia" ja rohkaisi lapsia konttailemaan pöydän alla!!! Hän halusi olla kiva kaveri - ei aikuinen. Mukava isovanhempi hän on, mutta silloin tällöin menee kerta kaikkiaan överiksi. Nyt vuosia myöhemmin hän on alkanut arvostaakin minun hänen mielestään ehkä hieman tiukkaa kasvatustyyliäni :) . Mutta ihan suoraan olen hänen kanssaan asioista jutellut, siitä oli apua.
 

Yhteistyössä