surunmurtama
milloin tämä helpottaa? tuntuu kuin sydän revittäisiin rinnasta... kun aattelee ettei näe toista enää koskaan.
ekosysteemi
siihen menee vuosia ja aina välillä itku ja suru täyttää rinnan kun ajattelee sitä poismennyttä siihen tilanteeseen itsesi kanssa.
osanottoni
Kannattaa hakea apua jos tuntuu, että omin voimin ei selviä. Pari käyntiä terveyskeskuspsykologilla tekee ihmeitä.
Onko sinulla mahdollisuutta käydä vielä kerran katsomassa vainajaa? Se on monesti surutyössä helpottava asia kun kuoleman toteaa itse konkreettisesti. Ja voi heittää vielä ne viimeiset jäähyväiset. Ehkäpä se vainaja ne kuulee.
Onko sinulla mahdollisuutta käydä vielä kerran katsomassa vainajaa? Se on monesti surutyössä helpottava asia kun kuoleman toteaa itse konkreettisesti. Ja voi heittää vielä ne viimeiset jäähyväiset. Ehkäpä se vainaja ne kuulee.
d
Olen pahoillani. Ainoa joka auttaa on aika. Muistele paljon, itke ja juttele. Ajan kuluminen tuntuu nyt hitaalta, mutta hetki kerrallaan. Onneksi teillä on ollut yhteinen aikanne. Jaksuja sinulle!
ap
en usko että on mahdollisuutta käydä katsomassa, toisaalta haluaisin, mutta kuoli niin traagisesti että ei taida olla paljoa jäljellä mitä katsoa...Alkuperäinen kirjoittaja osanottoni:
Casper
Lämmin osanottoni sinulle ja voimia. Muistele rauhassa yhteisiä hetkiä, katsele vaikka kuvia läheisestä. Tee kunnolla surutyötä ja aika tekee lopulta tehtävänsä.
Carlos74
Joo, kokemuksesta voin sanoa, että kyllä siihen vuosia menee. Ja siltikin vielä vuosien jälkeen tulee niitä ns. "haikeita hetkiä"...
d
Sinä et varmaan koskaan unohda häntä, eikä tarvitsekkaan. Elämä ei koskaan palaa ennalleen tämän jälkeen. Nyt varmasti tuntuu ettet jaksa. hae juttu apua vaikka seurakunnan nuoriso tai diakoniatyöltä. ovat alansa ammattilaisia. Hali!
Carlos74
Mut toisaalta myöskin se päivä päivältä helpottaa ja alkaa tottumaan lähimmäisen pois menoon.
Osan otot myös täältä :hug:
Osan otot myös täältä :hug:
ap
on vaan niin iso ikävä ja kuoli niin traagisesti että tuntuu että ei tässä voi edes nukkua. pelkään että näen painajaisia. jäi 2-vuotias kummipoikanikin isättömäksi. :'(
d
Jos et pysty nukkumaan käväise lääkärin luona. Ole tukena kun jaksat kummipojalle ja hänen äidilleen. Kun kummipoika kasvaa, voit kertoa hänelle kaikkea tärkeää hänen taivaassa olevasta isästä.
ap
itsellänikin on pieni lapsi, mutta onneksi isänsä on sitä hoitanut nämä pari päivää kun uutisen kuulin. on tämä hirveää mutta josko tämä joskus helpottaisi. kiitos kommenteistanne, vaikka ne mua nyt itkettääkin entistäkin enemmän.
d
Itke hyvä ihminen niin paljon kuin itkettää. Se ei sinua vahingoita. Älä odota nopeaa helpotusta asiaan. Joskus tulee päivä kun huomaat voivasi asian kanssa paremmin. Lähetän sinulle voimia täältä ja itken kanssasi.
D
meneppä rakkaasi kainaloon koneen ääreltä. kun unen aika tulee nuku jos pystyt. Aurinko nousee taas aamulla ja pieni lapsesi tarvitsee äitiään myös. Rauhaisaa yötä.
minäkin
Isäni menetin 15v sitten ja vielä on kovasti mielessä ja nään painajaisia.. Äiti kuoli 2v sitten myös painajaisia. Suru pitää surra ja sen jokainen tekee omalla tavalla. Äidin kuolemasta lähtien olin puoli vuotta sairaslomalla. Sain lääkityksen kun tuntu et sekoan. Nyt on vasta ruvennut helpottaa, mutta vaikeeta on vielä. Mene lääkäriin jos tuntuu, että voimat loppuu. Me ihmiset ollaan erillaisia ja surraan niin erinlailla. Voimia kuitenki ja halauksia.
ap
voimia sinullekkin ja kiitos. jospa tämä tästä, ajan kanssa..Alkuperäinen kirjoittaja minäkin:
aika
Olen itse menettänyt läheisiä ihmisiä, mukaan lukien oma lapseni. Henkilökohtainen mielipiteeni on ettei aika paranna, mutta suru muuttaa muotoaan. Surun ja menetyksen kanssa oppii vain jotenkin elämään... Kaipausta ja ikävää tunnen päivittäin, mutta juuri lapset pitävät elämässä kiinni. Uskon ja toivon, että läheisilläni on nyt kaikki hyvin. En ole uskovainen - en tiedä mihin uskon, mutta eivät he ainakaan kärsi mistään enää.
Otan osaa suruusi. Muuta mahdollisuutta ei ole kuin antaa itselleen aikaa. Aikaa käsitellä asiaa kuten parhaaksi tuntuu. Hautajaisiin asti surutyö on hyvin erilaista kuin sen jälkeen, jolloin läheinen on "todistetusti mennyt pois"... Ja surulla on monia vaiheita, kausia. On aikoja, jolloin ikävä on todella raastavaa, ja aikoja jolloin tuntee syyllisyyttä kun elämä jatkuu.
Toivon sinulle ja muille omaisille voimia tämän surun keskellä.
Otan osaa suruusi. Muuta mahdollisuutta ei ole kuin antaa itselleen aikaa. Aikaa käsitellä asiaa kuten parhaaksi tuntuu. Hautajaisiin asti surutyö on hyvin erilaista kuin sen jälkeen, jolloin läheinen on "todistetusti mennyt pois"... Ja surulla on monia vaiheita, kausia. On aikoja, jolloin ikävä on todella raastavaa, ja aikoja jolloin tuntee syyllisyyttä kun elämä jatkuu.
Toivon sinulle ja muille omaisille voimia tämän surun keskellä.