Miten suhtaudutte miehenne uuteen naiseen?

Miten olette suhtautuneet ex-miehienne uusiin naisiin?Mites lapset ovat suhtautuneet?Minulla ei ole entistäni kohtaan mitään tunteita, mutta lastani en haluaisi jakaa uusien naisten kanssa... :kieh:
 
oma perhe
minä tai lapseni ei olla missään tekemisissä miehen uuden akan kans. mies jätti perheensä ja otti uuden. uudella akalla ei ole mitään tekemistä mun lasteni kanssa. mies käy kattomassa lapsia kotonamme. hänen akkansa ei rupee leikkiin kotia minun lapsillani. tämä on meidän perheemme, siihen ei mitkään uudet eukot kuulu.
 
anne-68
Mä olen ihan asiallisissa väleissä exäni uuden naisen kanssa.Hänellä on samanikäinen poika kuin keskimmäinen muksumme on,joten pojatkin viihtyvät hyvin yhdessä.Mä luotan kyl siihen että hän osaa pitää huolen myös mun lapsestani silloin kun tämä siellä on.Ei olla mitään sydänystäviä,mutta ei välejä mikään hierräkkään.En tiedä miksi pitäisi?tosin mies ei jättänyt mua vaan erosimme lähinnä mun aloitteesta,eli siinä mielessä olen tunnepuolella selvillä vesillä.
 
Minulla on hyvät välit mieheni "uuteen" naisystävään, ovat olleet jo vuosia yhdessä. Lapseni käy heidän luonaan lomillaan, puhelimitse vaihdetaan kuulumisia. Ai niin, mies jätti minut aikoinaan juuri tämän naisen vuoksi, mutta mitä ihmeen merkitystä sillä on kuka jättää kenet. Sellaista elämä on. Ehkä olen hiukan pipi päästäni, mutta en osaa vihata ketään...:) :saint:
 
nyxä ja exä
\
Alkuperäinen kirjoittaja 03.06.2005 klo 17:11 oma perhe kirjoitti:
minä tai lapseni ei olla missään tekemisissä miehen uuden akan kans. mies jätti perheensä ja otti uuden. uudella akalla ei ole mitään tekemistä mun lasteni kanssa. mies käy kattomassa lapsia kotonamme. hänen akkansa ei rupee leikkiin kotia minun lapsillani. tämä on meidän perheemme, siihen ei mitkään uudet eukot kuulu.
Huhhuijaa! Toivottavasti tämä on joku lapsellinen provo eikä tosielämän totta :\|

Minä en ainakaan "leiki kotia" tai kuvittele olevani mikään äitihahmo mieheni lapsille, en todellakaan !!! Olen äiti omilleni ja vain omille lapsilleni!
Ja luulen että 99,9 % "äitipuolista" ajattelee samalla tavalla.

Millainen on bioäiti, joka ei salli lapselleen muita ihmissuhteita /aikusia elämään kuin omat biologiset vanhemmat? Miksi bioäiti ei kestä ajatusta, että joku toinen nainen rakastaa ja huolehtii ja kohtelee hyvin hänen lapsiaan??
 
no haloo
kyllä lapsillani on muita ihmissuhteita ja aikuisia kuin vaan mää ja isä. sanoinki et isän uus akka ei oo missään tekemisissä lapsieni kans. siihenkö se maailma ja lapsieni hyvin vointi kaatuuki. akalla ei oo omia lapsia. en vain halua et he leikkivät perhettä minun lapsillani. minun tunteeni ja mielipiteeni.
 
joo
\
Alkuperäinen kirjoittaja 06.06.2005 klo 13:47 no haloo kirjoitti:
kyllä lapsillani on muita ihmissuhteita ja aikuisia kuin vaan mää ja isä. sanoinki et isän uus akka ei oo missään tekemisissä lapsieni kans. siihenkö se maailma ja lapsieni hyvin vointi kaatuuki. akalla ei oo omia lapsia. en vain halua et he leikkivät perhettä minun lapsillani. minun tunteeni ja mielipiteeni.
YHDYN TÄYSIN tämän kirjoittajan mielipiteeseen!
 
anne-68
Kuuleppa julia,kyllä sillä vain on merkitystä kuka jättää kenetkin.Etkös sitä näistä teksteistä jo huomaa???En viitsisi edes selittää jollet itse tajua,mutta sanotaan nyt et nainen jonka mies on jättänyt toisen takia,on takuulla niin vihaa/kiukkua täynnä(ja oikeutetusti),ettei varmaankaan halua uuden naisen olevan missään tekemisissä lastensa kanssa.ENNEKUIN viha menee ohi,se on ihan eri tilanne.Rohkenempa kuvitella et sinä et enää mitenkään hirveästi mieheesi ollut rakastunut kun lähti toisen kanssa,jollei sulla ole mitään agressioita uutta kohtaan ollut.Voin myös kuvitella että itselläni olisi jos mut olisi jätetty toisen takia.Ja huom,muahan ei ole,mut silti olen sen verran realisti et kykenen sen tunteen kuvittelemaan.Ärsyttää naiset jotka ei pysty hyppäämään toisen naisen saappaisiin ja kuvittelemaan miltä itsestä tuntuisi,vaan eletään siinä uskossa ja ajatuksessa että voi mieheni rakastaa mua iiiihan aina eikä ikinä jättäisi..Vaikka olisi sen tehnyt jo kymmenelle muulle naiselle.Lapsellista toiveajattelua!Tuollaisille pitäisi oikeasti joku kerta kunnolla kolahtaa nokkaan että oppisivat vähän muiden näkökulmasta asioita myös katselemaan.Pthyi!
 
no en suhtaudu mitenkään erikoisemmin mut kyllä olen keskustellut ex miehen kanssa tästä nykyisestä naisesta ja ex on halunnut tietää minun nykyisestä eli molemmat olemme hyväksyneet asian ja mitä sitä tappelemaan asiasta enhän minä ole enään exän kanssa ja exhän siitä lapsesta huolehtii ja lapsethan eniten kärsii jos tällaisesta asiasta tapellaan.
 

Kuuleppa julia,kyllä sillä vain on merkitystä kuka jättää kenetkin.Etkös sitä näistä teksteistä jo huomaa???En viitsisi edes selittää jollet itse tajua,mutta sanotaan nyt et nainen jonka mies on jättänyt toisen takia,on takuulla niin vihaa/kiukkua täynnä(ja oikeutetusti),ettei varmaankaan halua uuden naisen olevan missään tekemisissä lastensa kanssa.ENNEKUIN viha menee ohi,se on ihan eri tilanne.

Meitä ihmisiä on erilaisia. Koeta hyväksyä se. Joillekin jollain asialla on merkitystä, toisille ei. Koeta hyväksyä sekin. Tai sanotaanko, yritä ymmärtää. Voi olla, että sinä tai joku muu on täynnä jätetyksi tulleen vihaa tai kiukkua miestä/miehen uutta naista kohtaan. Minä en ollut. Valitan, jos tämä tieto sinua ärsytti.

Minusta oli myös hyvä, että lapseni oli heti alusta alkaen mukana uuden perheen elämässä, joka oli siis lapsen ISÄN perhe. Nämä asiat keskustelimme heti läpi uuden naisen kanssa. Keskusteluyhteys, keskinäisen vihanpidon unohtaminen on AINOA tapa olla myrkyttämättä lasten ja aikuisten välejä ja luoda lapselle hyvät olosuhteet myös uusperheessä. Ajattelepa pyhässä vihassasi tilannetta, jossa äiti ja miehen uusi nainen tappelevat kuin kanat keskenään. Kun lapsi sitten jossain vaiheessa menee isänsä luo, "äitipuoli" projisoi ilman muuta vihansa lapsen äitiä kohtaan lapseen. Siitä leikistä on huumori kaukana. Mietihän vähän, kuka vihanpidosta siinä vaiheessa kärsii...


Rohkenempa kuvitella et sinä et enää mitenkään hirveästi mieheesi ollut rakastunut kun lähti toisen kanssa,jollei sulla ole mitään agressioita uutta kohtaan ollut.Voin myös kuvitella että itselläni olisi jos mut olisi jätetty toisen takia.Ja huom,muahan ei ole,mut silti olen sen verran realisti et kykenen sen tunteen kuvittelemaan.

Kyllä minä miestäni rakastin. Meillä oli siinä vaiheessa kun mieheni lähti, muutaman kuukauden ikäinen vauva, takana kohtalaisen pitkä liitto. Kaiketi olin lapsesta niin onnellinen, etten osannut vihata ketään. En varmaan ole maailman ainoa nainen, joka menee vauvasta onnenhumalaan?! Tosin en voi tietää,oliko vauva syy siihen, etten jaksanut vihata.

Miehen "uuden" naisen kanssa olemme nykyään hyviä ystäviä, niin uskomatonta kuin se onkin. Parasta on, että lapsellani on myös tavallaan kolme isoa veljeä, sillä alusta lähtien uusperheen elämässä mukana ollut vauva otettiin heti isompien "suojelukseen". Välit isäänkin ovat kunnossa.

Mitä viha hyödyttää, ketä kantaa eteenpäin? Elämä on lahja, lahjoista suurin. Vihanpitoon ei riitä päiviä tuhlattavaksi ainakaan minulla. Muista, minulle tuntemattomista ihmisistä en ole vastuussa tietenkään, mutta mietin vaan, millaisia aikuisia kasvaa vihankylväjien lapsista...Siitä saamme lukea iltapäivälehdistä..

:snotty:
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 09.06.2005 klo 11:14 julia kirjoitti:
Kuuleppa julia,kyllä sillä vain on merkitystä kuka jättää kenetkin.Etkös sitä näistä teksteistä jo huomaa???En viitsisi edes selittää jollet itse tajua,mutta sanotaan nyt et nainen jonka mies on jättänyt toisen takia,on takuulla niin vihaa/kiukkua täynnä(ja oikeutetusti),ettei varmaankaan halua uuden naisen olevan missään tekemisissä lastensa kanssa.ENNEKUIN viha menee ohi,se on ihan eri tilanne.

Meitä ihmisiä on erilaisia. Koeta hyväksyä se. Joillekin jollain asialla on merkitystä, toisille ei. Koeta hyväksyä sekin. Tai sanotaanko, yritä ymmärtää. Voi olla, että sinä tai joku muu on täynnä jätetyksi tulleen vihaa tai kiukkua miestä/miehen uutta naista kohtaan. Minä en ollut. Valitan, jos tämä tieto sinua ärsytti.

Minusta oli myös hyvä, että lapseni oli heti alusta alkaen mukana uuden perheen elämässä, joka oli siis lapsen ISÄN perhe. Nämä asiat keskustelimme heti läpi uuden naisen kanssa. Keskusteluyhteys, keskinäisen vihanpidon unohtaminen on AINOA tapa olla myrkyttämättä lasten ja aikuisten välejä ja luoda lapselle hyvät olosuhteet myös uusperheessä. Ajattelepa pyhässä vihassasi tilannetta, jossa äiti ja miehen uusi nainen tappelevat kuin kanat keskenään. Kun lapsi sitten jossain vaiheessa menee isänsä luo, "äitipuoli" projisoi ilman muuta vihansa lapsen äitiä kohtaan lapseen. Siitä leikistä on huumori kaukana. Mietihän vähän, kuka vihanpidosta siinä vaiheessa kärsii...


Rohkenempa kuvitella et sinä et enää mitenkään hirveästi mieheesi ollut rakastunut kun lähti toisen kanssa,jollei sulla ole mitään agressioita uutta kohtaan ollut.Voin myös kuvitella että itselläni olisi jos mut olisi jätetty toisen takia.Ja huom,muahan ei ole,mut silti olen sen verran realisti et kykenen sen tunteen kuvittelemaan.

Kyllä minä miestäni rakastin. Meillä oli siinä vaiheessa kun mieheni lähti, muutaman kuukauden ikäinen vauva, takana kohtalaisen pitkä liitto. Kaiketi olin lapsesta niin onnellinen, etten osannut vihata ketään. En varmaan ole maailman ainoa nainen, joka menee vauvasta onnenhumalaan?! Tosin en voi tietää,oliko vauva syy siihen, etten jaksanut vihata.

Miehen "uuden" naisen kanssa olemme nykyään hyviä ystäviä, niin uskomatonta kuin se onkin. Parasta on, että lapsellani on myös tavallaan kolme isoa veljeä, sillä alusta lähtien uusperheen elämässä mukana ollut vauva otettiin heti isompien "suojelukseen". Välit isäänkin ovat kunnossa.

Mitä viha hyödyttää, ketä kantaa eteenpäin? Elämä on lahja, lahjoista suurin. Vihanpitoon ei riitä päiviä tuhlattavaksi ainakaan minulla. Muista, minulle tuntemattomista ihmisistä en ole vastuussa tietenkään, mutta mietin vaan, millaisia aikuisia kasvaa vihankylväjien lapsista...Siitä saamme lukea iltapäivälehdistä..

:snotty:



Sä olet kyllä fiksu ihminen, :flower: siitä. Ja :hug:

Sinulle Anne-68 (vaimikälieolitkaan): screw you! Katkeroituneen ihmisen puhetta, joka olemuksellaan myrkyttää kaiken hyvän ja kauniin ympäriltään. Jos tällaisia ihmisiä kuin tämä Julia olisi enemmän, olisi maailma taas vähän parempi paikka elää.
 
Joo ymmärrän sinua. Olen eronnut aikoja sitten ja mies otti naisen jolla ei ole omia lapsia. Mua suorastaan v**tti se, miten se akka sekaantui joka asiaan mm vaatetukseen ja millainen pyörä pitää sen ja sen ikäisellä olla ja kävi leikkauttamassa heidän hiuksia, minun kehittämät lasten harrastukset oli p..stä ja laitettiin toisiin harrastuksiin missä akka rupesi vielä joukkuejohtajaksi. Että et usko mitä sontaa olen päälleni näiden vuosien aikana saanut.

Lasten kuullen minua on arvosteltu, haukuttu ym. ja aiheettomasti. Kaikki omat ystäväni tietävät mikä on homman nimi ja samoin mun ja eksän yhteiset ystävät. Kaikki tietävät että se akka on hullu.

Nämä edellä mainitut on vielä pientä mitä kaikkea tässä vuosien aikana on tapahtunut. Olen odottanut kuin kuuta nousevaa että tekisivät yhteisen lapsen ja lopettaisi äidin leikkimisen minun lasteni kanssa, mutta ilmeisesti eivät saa lapsia koska mitään ei tapahdu!

 
Olisipa tuollaisia Julian kaltaisia ihmisiä enemmän...Vain todella harva osaa olla noin positiivinen ja lasten etuja ajatteleva! :hug:
Itse täytyy kyllä myöntää että olisin varmaan miehen minut jättäessä aika "justiina"!!!Vaikka eihän se kyllä mitään hyödyttäisi, lapset kärsisi...Mutta ihminen se minäkin vain olen....
 
Seipääntyöntäjä ja Justiina (apua, pelottavat nikit :eek: ), kiitos kaunis sanoistanne!!! Mutta en minä nyt mikään angel ole, ei kukaan ole. Vaikka suhteeni omaan ex-mieheeni ja hänen uuteen naisystäväänsä ovat kunnossa, ei aivan samaa voi vielä sanoa suhteesta uuden miesystäväni entiseen vaimoon. Hän on tehnyt sisukasta vastarintaa, etten saisi tavattua miesystäväni lasta. Suhteeni uuteen miesystävään ei ole vielä kestänyt pitkään, joten olen ajatellut, että antaa "tomun laskeutua".

Olin yltiöpositiivinen ja luulin, että voin noin vain saada kaikki puolelleni olemalla valoisa ja iloinen. :\| Eihän se nyt niin simppeliä ole. Mutta nyt on aurinko ja kesä tullut puolelle ;). Miesystävän eksä haluaa myös "omaa aikaa" ja toivoo siis, että lapsi olisi mukana meidän arjessa. Hänelläkin on uusi miesystävä, joka on voinut vaikuttaa asiaan.

Nyt uskon, että hiljaa hyvä tulee...:) Kun saamme lapsen mukaan yhteiseen arkeemme, niin eiköhän hänen äitinsäkin pikkuhiljaa pehmene, ja huomaa, ettei se vihanpito, jota niin vastustan, todellakaan auta meitä ketään! Niin, että olen minäkin sitä osastoa saanut maistaa...

Hyvää, aurinkoista kesää kaikille!!! :hug:
 
entinen puoliso
monenmoista tekstiäpä teiltä tullut
Julia! katsopa peiliin ja kysy itseltäsi miksisinä olet niin oiva persoona ... löytyihän sieltä sinullekin rikka silmään miehesi exä

Anne! Arvostan että rehellisesti kirjoitit miniltä tuntuu

Itse olen kahdesti eronnut ja väliin uusperheessä elänyt
Murkkujen isän juoppo naisystävä on ryyppyputkillaan estänyt monta tapaamista (en ole antanut lapsia sinne silloin)

Toisen miehen exä on joutunut vastaamaan lapsistaan lastensuojelulle ja poikien käynnit meillä oli fiaskoja kun minkäänlaista otetta lapsiin isälläkään

Nyt rakentelen perhettä uudelleen ja yritän viranomaisten turvin saada tilannetta rauhoittumaan jotta omat exät ymmärtäsisivät ettei heillä ole mitään asiaa meille.

Tapaavat lapsiaan heille sopivina aikoina ja siihen haen oikeudesta päätöstä että säännölliset tapaamiset ovat lasten etu

Kaikki me olemme erilaisia ja jokainen ero on erilainen mutta aina jossain vaiheessa tunteiden on päästävä pois ..tämän tiedän kokemuskesta (eka ero jo v94)
 
Haluaisin vielä sen verran työntää lusikkaani tähän soppaan ja tarkentaa, että eronneena ihmisenä minäkin olen ollut (syystäkin!) katkera sekä ex-miehelleni, sekä sille nuorehkolle naisimmeiselle, jonka takia aikanaan tulin jätetyksi. En niinkään siksi, että ero tuli, vaan lähinnä niitten hyvinkin mielikuvitusrikkaiden tekojen ja ennekaikkea sanojen takia, joiden kohteeksi täysin tahtomattani ja syyttä jouduin. Siinä suhteessa tilanne oli niin päin, että uusi nais/tyttöystävä ei halunnut lastemme tapaavan isäänsä, olihan lapset tehty minun kanssani, ja sehän oli tietysti paha asia, sillä minähän olin syvältä ja mm. maailma olisi ollut parempi paikka kaikille, jos olisin aikanaan kuollut synnytykseen (niin, näin minulle todellakin on hyvin selvin sanakääntein annettu ymmärtää). Aina ei meinannut sympatia ja empatia riittää. Mutta kummasti sitä ihminen venyy kun tahtoo. Sillä tahdon asiahan tällainen tapaamisasia nimenomaan on.

Monesti, kymmeniä ellei jopa satoja kertoja manasin sekä mielessäni että ääneen sitä h.elvetillistä vyyhteä johon olin tahtomattani joutunut osalliseksi. Mutta lasten parhaan takia oli pakko yrittää jollain tapaa asiat selvittää.

No, kuten arvata saattoi, isän uusi rakkaus ei kauas kantanut, sillä tyttönen osoitti epäkypsyytensä hyvin nopeasti myös lasteni isälle, ja liitto kaatui omaan mahdottomuuteensa. Exän nykyisen avokin kanssa ei ole ollut minkäänlaisia ongelmia, itsekin yksinhuoltajana hänellä on hieman lapsiystävällisempi lähestymistapa miehensä jälkikasvuun. :flower: siitä hänelle!

Paljon nähneenä ja kokeneena en silti jaksa käsittää sitä, että vaikka äiti olisikin katkera exälleen tultuaan jätetyksi, niin se katkeruus siirrettäisiin välillisesti lapsiin esim. kieltämällä heitä tapaamasta muuten kunnollista ja hyvää isäänsä sillä verukkeella, että "se nainen" on siellä. On tietysti täysin eri asia, jos uusi puoliso kohtelee lapsia kaltoin. Silloin siihen toki täytyy puuttua! Mutta pelkkä uuden naisen olemassaolo ei saisi lapsilta isää riistää.

Isilläkin on oikeus omaan elämään.

Edit: kirotusvihrepaholainen oli taas päässyt lipsahtamaan..

 
Elin aikoinani avoliitossa miehen kanssa, jolla on kaksi lasta exänsä kanssa. Ex oli aikoinaan lähtenyt suhteesta toisen miehen vuoksi. Kuitenkin tämä ex häiritsi elämäämme todella paljon. Lastensa kuullen hän puhui minusta paskaa kavereilleen, jolloin lapset eivät tienneen tykätäkö minusta, kun äitikään ei tykkää. Tulin lasten kassa hyvin toimeen, en äitihahmona, vaan muuten. Ja lapset pitivät minusta, mutta aina lasten tullessa viikonlopuksi meille, olivat lapset ensin epäluuloisia äitinsä puheiden vuoksi.

Kaikille ex-ihmisille ja uusillekin; Erään elokuvan termiä lainatakseni... Laita hyvä kiertämään! Ehkä ne ruttuturvatkin siitä pehmenevät, kun näytämme esimerkkiä.
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 09.06.2005 klo 11:14 julia kirjoitti:
Kuuleppa julia,kyllä sillä vain on merkitystä kuka jättää kenetkin.Etkös sitä näistä teksteistä jo huomaa???En viitsisi edes selittää jollet itse tajua,mutta sanotaan nyt et nainen jonka mies on jättänyt toisen takia,on takuulla niin vihaa/kiukkua täynnä(ja oikeutetusti),ettei varmaankaan halua uuden naisen olevan missään tekemisissä lastensa kanssa.ENNEKUIN viha menee ohi,se on ihan eri tilanne.

Meitä ihmisiä on erilaisia. Koeta hyväksyä se. Joillekin jollain asialla on merkitystä, toisille ei. Koeta hyväksyä sekin. Tai sanotaanko, yritä ymmärtää. Voi olla, että sinä tai joku muu on täynnä jätetyksi tulleen vihaa tai kiukkua miestä/miehen uutta naista kohtaan. Minä en ollut. Valitan, jos tämä tieto sinua ärsytti.

Minusta oli myös hyvä, että lapseni oli heti alusta alkaen mukana uuden perheen elämässä, joka oli siis lapsen ISÄN perhe. Nämä asiat keskustelimme heti läpi uuden naisen kanssa. Keskusteluyhteys, keskinäisen vihanpidon unohtaminen on AINOA tapa olla myrkyttämättä lasten ja aikuisten välejä ja luoda lapselle hyvät olosuhteet myös uusperheessä. Ajattelepa pyhässä vihassasi tilannetta, jossa äiti ja miehen uusi nainen tappelevat kuin kanat keskenään. Kun lapsi sitten jossain vaiheessa menee isänsä luo, "äitipuoli" projisoi ilman muuta vihansa lapsen äitiä kohtaan lapseen. Siitä leikistä on huumori kaukana. Mietihän vähän, kuka vihanpidosta siinä vaiheessa kärsii...


Rohkenempa kuvitella et sinä et enää mitenkään hirveästi mieheesi ollut rakastunut kun lähti toisen kanssa,jollei sulla ole mitään agressioita uutta kohtaan ollut.Voin myös kuvitella että itselläni olisi jos mut olisi jätetty toisen takia.Ja huom,muahan ei ole,mut silti olen sen verran realisti et kykenen sen tunteen kuvittelemaan.

Kyllä minä miestäni rakastin. Meillä oli siinä vaiheessa kun mieheni lähti, muutaman kuukauden ikäinen vauva, takana kohtalaisen pitkä liitto. Kaiketi olin lapsesta niin onnellinen, etten osannut vihata ketään. En varmaan ole maailman ainoa nainen, joka menee vauvasta onnenhumalaan?! Tosin en voi tietää,oliko vauva syy siihen, etten jaksanut vihata.

Miehen "uuden" naisen kanssa olemme nykyään hyviä ystäviä, niin uskomatonta kuin se onkin. Parasta on, että lapsellani on myös tavallaan kolme isoa veljeä, sillä alusta lähtien uusperheen elämässä mukana ollut vauva otettiin heti isompien "suojelukseen". Välit isäänkin ovat kunnossa.

Mitä viha hyödyttää, ketä kantaa eteenpäin? Elämä on lahja, lahjoista suurin. Vihanpitoon ei riitä päiviä tuhlattavaksi ainakaan minulla. Muista, minulle tuntemattomista ihmisistä en ole vastuussa tietenkään, mutta mietin vaan, millaisia aikuisia kasvaa vihankylväjien lapsista...Siitä saamme lukea iltapäivälehdistä..

:snotty:



Peesaan.Minulla ei edes riittäisi energiaa moiseen turhaan vihanpitoon.
=)
 
minä se olen
\
Alkuperäinen kirjoittaja 03.06.2005 klo 15:27 Nanna kirjoitti:
Miten olette suhtautuneet ex-miehienne uusiin naisiin?Mites lapset ovat suhtautuneet?Minulla ei ole entistäni kohtaan mitään tunteita, mutta lastani en haluaisi jakaa uusien naisten kanssa... :kieh:
Minä olen eronneen miehen "uusi nainen". Olen tekemisissä hänen lastensa kanssa joka kerta, kun he tulevat tapaamaan isäänsä. En ole astumassa äidin varpaille, en leiki äitiä mieheni lapsille. En leiki kotileikkiä mieheni lapsilla. Minulla on omia lapsia, olen ollut myös yh, ja ne riittävät minulle.
Myös minun lapseni ovat viettäneet aikaa oman isänsä uuden naisen kanssa, eikä se minua ole häirinnyt!!

En pidä siitä, että minusta käytetään nimitystä äitipuoli. Se on kuitenkin lyhyin ja yksinkertaisin ja kuvaavin nimitys, ja miehen lapset käyttävät tätä nimitystä minusta kavereilleen. Muutoin minua kutsutaan etunimeltä.
Lasten äiti on kuitenkin sitä mieltä etteivät hänen lapsensa saa olla missään tekemisissä minun kanssani! Eivät ainakaan "äiti-jaksojen" aikana.
Asetelma on omituinen: joka toinen vkl ja lomilla lapset tulevat minun kotiini, ovat minun kanssani myös, mutta muuna aikana he eivät saa edes tuntea minua!!
Olisi kiva, jos miehen lapset saisivat edes tervehtiä kun vastaan tulevat! Olisi kiva, jos he saisivat tervehtiä myös pientä sisartaan - vaikka vain isä on sama, lapset tykkäävät kovasti toisistaan, leikkivät keskenään ja isommat huolehtivat hurjasti pienestä sisarestaan!

Lopputulos on se, että lapset eivät kerro äidilleen yhtään mitään. Lapset jopa valehtelevat äidilleen.
Tätäkö sinäkin haluat omilta lapsilstasi???

Anna lapsillesi tilaa, anna heille lupa tykätä niistä ihmisistä joista he itse tykkäävät, salli heille myös ne ihmissuhteet joista sinä et välitä - ja saat sen kaiken itsellesi moninkertaisesti takaisin!

On tietty rankkaa että pitää olla aina vaan tekemisissä ihmisen kanssa jota inhoaa ja siinä on vielä "uusia" ihmisiä mukana sähläämässä.. mutta sama on toisellakin puolella: on oltava tekemisissä ihmisen kanssa, jonka ajattelutapaa ei tajua, jonka lapset tulevat kotiin mutta joitten kanssa ei saisi olla missään tekemisissä ja silti heitä pitäisi kohdella hyvin ja tasa-arvoisesti muiden lasten kanssa...
:headwall:
 
anne-68
Voi juuuulia parka,etkö kykene ymmärtämään luettua?Painotin nimenomaan että minua EI ole jätetty,mut silti osaan asettua jätetyn asemaan.Eli minulla ei ole jätetyn katkeruutta,ikävää varmasti sulle.mikä siinä mun tekstissä saattoi olla niin vaikeasti kirjoitettua ettet tajunnut tai että unohdit heti luettuasi mitä siellä oli?hyvin selkeää tekstiä varmasti kaikille muilla paitsi sulle.Eli vielä kerran sisältö:Jätetyn naisen on varmasti vaikeampaa tulla toimeen uuden naisen kanssa kuin naisen (MINUN esim) joka on itse miehensä jättänyt eli tunnepuolella ei mikään hierrä.Sissus että voi olla ihminen yksinkertainen kun pitää vääntää tekstin sisältö täysin alkuperäisestä poikkeavaksi.Miksiköhän?Ja sinähän olit se joka IHMETTELI mikä voisi toimeentulemisessa olla niin vaikeaa,en minä...Mieti vähän edes mitä suustas päästelet.
 

Yhteistyössä