miten suhtautua lapsettomaan kaveriin?

Viestiketju alueella 'Lapsettomuus' , aloittaja katinka, 08.01.2007.

  1. katinka

    katinka Jäsen

    Rekisteröitynyt:
    07.01.2005
    Viestejä:
    51
    Saadut tykkäykset:
    0
    Olen 2 vuotiaan pojan äiti ja mulla on pari kaveria jotka kärsii lapsettomuudesta. varsinkin toiselle heistä lapsemme syntymä oli tosi kova pala ja sen näki kaikesta, vaikka hän kovasti sitä yritti peittää.

    Kertokaa te, miten mun kannattaisi toimia heidän kanssaan, että osaisin olla niin, etten enempää satuta heitä. Tiedän että asia on todella kipeä sellaiselle joka niin haluaisi lapsen mutta ei saa vaikka mitä yritetään. kun välillä on varsinkin tämän toisen seurassa sellainen olo, että "anteeksi kun meillä on lapsi". En uskalla kauheasti kertoa lapsemme kuulumisia tai puhua lapsiin liittyvistä asioista ja välillä tuntuu että olisi kivempi tavata niin ettei lapsemme ole mukana... vain sen takia etten haluaisi satuttaa enempää kaveriani. Minunkin suurin toiveeni on että nämä kaksi voisivat saada oman lapsen. Mutta eihän se minun käsissäni se asia ole... :(

    kertokaa, miten te haluatte että "lapselliset" kaverinne suhtautuisivat lapsiin liittyviin asioihin teidän kanssanne ollessa. Tuleeko olo vielä pahemmaksi siitä jos toinen hehkuttaa esim lapsensa kehitysvaiheista tms vai onko pahempi vaihtoehto yrittää vältellä aihetta... :/
     
    #1
  2. Hipkukka

    Hipkukka Aktiivinen jäsen

    Rekisteröitynyt:
    10.11.2006
    Viestejä:
    2 727
    Saadut tykkäykset:
    0
    Seuraava on kopioitu Lapsettomien tuki ry:n oppaasta 'kun lasta ei kuulu -opas läheiselle'

    Ole valmis kuuntelemaan, mutta älä jaa neuvoja. Anna toisen päättää, mitä hän kertoo.

    Älä utele raskauden alkamisesta tai pyydä kertomaan yksityiskohtia hedelmöityshoidoista.

    Jatka yhteydenpitoa, vaikka lapsettomalla ystävälläsi tai sukulaisellasi olisi vaikeita aikoja.

    Älä kerro rohkaisuksi ihmetarinoita. Ne masentavat ennemmin kuin rohkaisevat, sillä ihme on aina epätodennäköinen tapahtuma.

    Kerro vapaasti omasta elämästäsi ja lapsistasi,mutta anna tilaa lapsettomankin kuulumisille. Osoitat tukeasi olemalla kiinnostunut hänen elämästään.

    ---
    Minusta hyvät yleisohjeet. Toki jokainen lapseton kokee asiat eritavalla ja on valmis käsittelemään asioita eritavalla.
     
    #2
  3. taustalla

    taustalla Aktiivinen jäsen

    Rekisteröitynyt:
    19.05.2004
    Viestejä:
    63 741
    Saadut tykkäykset:
    1
    Yritä olla mahdollisimman "normaali". Se, että jos varoo liikaa, saattaa satuttaa vielä enemmän.
     
    #3
  4. vera

    vera Jäsen

    Rekisteröitynyt:
    27.07.2004
    Viestejä:
    103
    Saadut tykkäykset:
    0
    Neutraalia ja luonnollista suhtautumista mäkin kannatan. Aito kiinnostus ystävästä ja hänen kuulumistaan ilman utelua tuntuu hyvältä. Tärkeää on tunne siitä, et tietää ystävän olevan lähellä ja tukena, jos haluaa lapsettomuudesta tai mistä tahansa muusta puhua. On tärkeää että pitää yhteyttä eikä loukkaannu siitä, jos yhteydenpito lapsettoman puolelta hiipuu välillä.

    Meillä on yksi ystäväpariskunta, joilla on kerrassaan hurmaava pikkuneiti. Pidän heidän tyylistään olla kanssamme: he näyttävät toki yltiöonnellisilta, mutta koskaan he eivät puheissaan ala "hehkuttaa" vauvaelämän onnea eivätkä myöskään selitä onnesta soikeana jokaista hampaan puhkeamista tms. Ymmärrän et nämä asiat ovat lapsen saaneelle tärkeitä, sitä omaa arkea. Mutta ne keskustelut voi taas sitten käydä sellaisten ystävien kanssa joilla myös on lapsia. Ystäväpariskuntamme ei myöskään aloita keskusteluja siitä kuinka raskasta pienen vauvan kanssa elämä voi joskus olla tyyliin, et olkaa vaan tyytyväisiä siitä että saatte olla kahdestaan. Kaikenlaiset ylilyönnit ärsyttävät ja satuttavat mua ainakin henkilökohtaisesti eniten.

    Kun ystävälläsi on tunne et teillä on vielä yhteistä ja mukavaa toistenne seurassa, uskon et sitten ollaan jo pitkällä. Jos hän näkee ettei elämäsi ole vain vauva-arkea, että nautit edelleen myös muunlaisesta tekemisestä, helpottaa se lapsettoman oloa kovasti ja ajanviettoa kanssasi. Vaikka sinulla olisi lapsi mukanasi tavatessanne, voitte toivottavasti puhua muustakin kuin lapsista. Niistä aiheista joista puhuitte ennen..aikana ennen lapsia. Mutta muista ettei väkisinkään tarvitse mitään yrittää. Olet vain hienovaraisesti oma itsesi. Jos ymmärrät mitä tarkoitan =)

    On hienoa että olet kiinnostunut siitä kuinka voit parhaiten ystävääsi tukea. Kaltaisiasi ei ole koskaan liikaa. -Vera
     
    #4
  5. taustalla

    taustalla Aktiivinen jäsen

    Rekisteröitynyt:
    19.05.2004
    Viestejä:
    63 741
    Saadut tykkäykset:
    1
    Mulla on yks hyvä kamu, jolle oon paljon puhunu meidän hoidoista ja lapsettomuudesta. Hän osaa ottaa asian jotenkin normaalisti. Hän itse tuli raskaaksi ehkäisystä huolimatta viime keväänä. Tottakai asia harmitti minua ja monesti mietti, että on kummaa et toiset saa vaikka ei halua ja toiset ei millään. Hän on kertonut avoimesti ja salailematta kaiken ja minä samaten meidän lapsettomuudesta. Puhutaan ihan kuin muitakin arkipäivän asioita.
    Minusta hänen suhtautumisensa on ollu parasta. Ei tee liian vaikeaa asiasta. Hän kysyy kuulumisia ja minä kerron jos haluan.
    Eihän se hänen vikansa ole, että han saa lapsia ja minä en.
     
    #5
  6. papu

    papu Jäsen

    Rekisteröitynyt:
    23.06.2004
    Viestejä:
    68
    Saadut tykkäykset:
    0
    Sanoisin, että älä hölötä koko ajan vain omasta lapsestasi! Yksinkertainen vinkki, mutta ilmeisen vaikea toteuttaa.

    Puhu siis jostain muistakin aiheista, jutunjuurta varmasti löytyy. Kysele kaverisi kuulumisia ja KUUNTELE hänen puhettaan, älä esim. lirkuttele samaan aikaan vauvalle kun kaveri puhuu. Jos kaveri kysyy sinulta, että mitä sulle kuuluu, älä vastaa vauvan kuulumisilla! Vaan kerro ihan vaan omia kuulumisiasi, siten kuin olisit kertonut ennenkin vauvaa.
     
    #6
  7. Panny

    Panny Vieras

    Hyviä vinkkejä kaikki edellä.
    Itse olen pystynyt pitämään ne ystävyyssuhteet hengissä, joissa äidiksi tullut on tullut on pystynyt irtautumaan omasta arjestaan vaikka kahville, syömään, jumpalle tms. Eli olemme tehneet niitä juttuja mitä ennenkin, kaksin tai tyttöporukassa.
    Kiva kuulla mitä lapsosille kuuluu- lyhyesti, mutta ainaisia" kakkajuttuja" ei jaksa kauaa kuunnella. Jutun pitää olla sellaista mihin molemmat voivat osallistua!! Ulkopuolisuuden tunne johtaa väkinäiseen kommunikointiin ja sitä ei jaksa montaa kertaa. Pakko mainita, mutta vein kerran yhden odottavan äidin jalkahoitoon ja muusta hän ei siellä sitten puhunutkaan kuin odottamisen ihanuudesta... Se siitä.

    Summa summarum; anna ystäväsi ymmärtää, että elämää on muuallakin kun lapsiperheessä ja teidän suhteenne on sinulle tärkeä.
     
    #7
  8. katinka

    katinka Jäsen

    Rekisteröitynyt:
    07.01.2005
    Viestejä:
    51
    Saadut tykkäykset:
    0
    Kiitos neuvoista.
    Olen yrittänyt kovasti suhtautua ja käyttäytyä ihan normaalisti ja koska tiedän että heillä vaikeuksia saada lasta niin en ikimaaílmassa oo ikinä mitenkään vihjaillu tai kyselly että koskas teille tulee lapsi tai kyselly mitään lapsettomuushoidoista joissa he on olleet. Luulisin että he ihan riittävästi saavat kuulla ihmettelyjä lapsettomuudestaan ilman minuakin.

    Se tyttöporukalla kahville tms lähteminen "kuin ennen lapsen saantia" on vaikea toteuttaa kun mies on vuorotöissä. Melkeinpä se on niin että joudun lapsenkin ottaa mukaan jos jonnekin menen. Toisaalta, näiden ystävien kanssa emme nyt niin tätä asiaa harrasta, ennemmin kyläilemme toistemme luona.

    Kiitos neuvoista. Toivon ja rukoilen joka päivä että ystäväni voisivat saada oman lapsen. Soisin sen niin kovasti heille kuten myös kaikille tämän palstan lapsettomille. :hug:
     
    #8
  9. taustalla

    taustalla Aktiivinen jäsen

    Rekisteröitynyt:
    19.05.2004
    Viestejä:
    63 741
    Saadut tykkäykset:
    1
    Aiemmin mainitusta oppaasta hyvät neuvot. Koeta olla normaali ja puhu lapsista normaalisti. Jos olet hyvä ystävä, koeta olla tukena vaikeina hetkinä. Silloin kun hoitoyritys on epäonnistunut, jotuu odottamaan tms. Niistä on vaikea jatkaa. Elämä alkaa usein pyöriä lapsi-ajatusten ympärillä: toki "lapselliset" sen tietävät, että lapsi on elämän tärkein asia. Minua ärsytti sellaiset neuvot että "kyllä vielä onnistaa", "onnistaa jos et stressaisi asialla", ""jaksa odottaa" tai "elämässä on myös muuta" tai "miksei muille asia ole ongelma". Mieti, millaista olisi, jos sinulla ei olisi lapsia, voi hieman helpottaa ymmärtämään. Pidä yhteyttä rohkeasti!
     
    #9
  10. Äiskäpäiskä

    Rekisteröitynyt:
    17.08.2004
    Viestejä:
    704
    Saadut tykkäykset:
    0
    Hei,
    "nostelen" tätä ketjua koska asiani koskee hieman samanlaista tilannetta kuin ap:llä ja ajattelin, että koska hänkin sai Teiltä hyviä neuvoja omaan tilanteeseen niin... jospa minäkin?

    Itselläni on ennestään yksi lapsi (1v) ja nyt tulossa toinen. Minulla on yksi hyvä ystävä joka kärsii lapsettomuudesta ja ihan vähän aikaa sitten hänelle tehtiin keinohedelmöitys (?en tiedä onko oikea sana) josta ei sitten valitettavasti tullut mitään. Ystäväni oli todella maassa ja hänen kanssaan käsittelin asiaa paljon ja muutenkin olemme puhuneet hänen kanssaan erilaisista hoidoista ja koko asiasta ihan yleensäkin.
    Olen erittäin iloinen, että hän uskoutuu minulle ko.asiasta koska katsoo minun olevan luotettava ja sellainen ihminen joka vilpittömästi kuuntelee aina kun hän haluaa asiasta puhua ja nyt minua vaivaakin aivan kauheasti, että miten ihmeessä pystyn kertomaan hänelle, että meille on tulossa toinen lapsi näinkin pian edellisestä koska tiedän miten paljon hän toivoisi miehensä kanssa omaa lasta ja kun siitä epäonnistuneesta siirrosta on kulunut vasta vähän aikaa...

    Toiset ihmiset kenelle olen yrittänyt puhua ja saada neuvoja ovat sitä mieltä, että rohkeasti vain kertomaan koska jokaisella on oma elämä ja me emme voi vaikuttaa siihen, etteivät he ole lapsia saanut, mutta minulla asia ei ole noin "yksinkertainen" ja mustavalkoinen. Tunnen ystäväni ja tiedän mitä hän ajattelee jokaisesta vauva-uutisesta jonka hän lähipiiriltän kuule ja se jos mikä hankaloittaa kertomista paljon.

    En todellakaan tiedä mitä tehdä. Tavallaan pelottaa kohdata hänet enkä tiedä olisiko parempi kirjoittaa vaikka meili jossa puran tämän asian vai onko kuitenkin parempi sanoa kasvotusten ja ottaa vastaan se mikä tulee?

    Olen erittäin kiitollinen jos joku voisi auttaa :flower:
     
    #10
  11. Hipkukka

    Hipkukka Aktiivinen jäsen

    Rekisteröitynyt:
    10.11.2006
    Viestejä:
    2 727
    Saadut tykkäykset:
    0
    Siitä olen melko varma, että on hyvä kertoa raskaudesta silloin kun muillekin ulkopuolisille. Salailu on kaikista pahin vaihtoehto, se loukkaa. Samoin, jos asiasa kuulee kiertotietä.

    Mutta miten sitten kertoa... Tämä varmasti riippuu paljon ihmisestä. Voit lähettää tekstiviestin tai s-postin. Mitään yli imelää runoa ei kannata mukaan liittää. Kerrot vain asiasta asiallisesti. Näin ystäväsi ehtii rauhoittua ja hyväksyä asian rauhassa.
    Tahattomasti lapseton ymmärtää, ettei toisen raskaus ole häneltä pois. Mutta raskaus-uutiset tuovat aina omat negatiiviset tunteet pintaan. Oman epäonnistumisen, vajavaisuuden ja katkeruuden. Ne ovat ikäviä tunteita ja jokainen käsittelee ne omalla tavallaan. Ystäväsi osaa varmasti onnitella sinua kunhan on saanut rauhassa hyväksyä asian.
    Varaudu siihen, ettet ehkä saakaan onnittelua tai ystäväsi voi hetkeksi vetäytyä kuoreensa. Hänen voi olla vaikea kohdata sinua aluksi, mutta jos hän on suht sinut lapsettomuutensa kanssa hän 'toipuu' kyllä uutisesi tuomasta pahasta olosta.

    Voit tietenkin kertoa hänelle kahden kesken kasvokkain, mutta silloinkin on hyvä antaa joku pakotie ystävällesi. Joskus ensi reaktio toisten raskaus-uutisiin voi olla niin vahva, ettei enää voi olla samassa tilassa. On pakko päästä yksin itkemään.

    Kuinka hyviä ystäviä olette? Onko hän kertonut miten toivoisi raskauksista kerrottavan? Miten hän on suhtautunut lähipiirinne raskauksiin?

    Tunnet itse ystäväsi parhaiten. Kaikki reakoivat yksilöllisesti ja samassa tilanteessakin eritavalla. Itse olen kerran poistunut vessaan itkemään, tuolloin oma hoitomme oli juuri epäonnistunut. Yleensä yritän onnitella ja olla kuin mitään ei olisi (läheisemme eivät tiedä lapsettomuudestamme), onnitteluni ovat usein hyvin väkinäisiä. Kunhan olen saanut asiaa sulatella olen pystynyt paremmin onnittelemaan ja iloitsemaankin toisten raskauksista.

    Toivottavasti en nyt antanut kamalan synkkää kuvaa siitä miten ystäväsi saattaa reakoida. Kaikki eivät todellakaan ota asioita yhtä raskaasti. Paljon vaikuttaa myös se missä vaiheessa omat hoidot ovat ja miten edellinen hoito on päättynyt ja kuinka on tahattoman lapsettomuutensa hyväksynyt.
     
    #11
  12. Äiskäpäiskä

    Rekisteröitynyt:
    17.08.2004
    Viestejä:
    704
    Saadut tykkäykset:
    0
    KIITOS tuhannesti Hipkukka kattavasta vastauksesta!
    Et todellakaan antanut liian synkkää kuvaa siitä miten ystäväni saattaa asiaan reagoida. Kirjoituksesi oli todella hyvä!
    Mietin tuota kasvotusten kertomista ja tällä hetkellä tuntuu, että on parempi kertoa asiasta meilitse. En todellakaan halua, että hän joutuisi siihen tilanteeseen, että hänen pitäisi(?) pantata mahdollisia negatiivisia tunteitaan tms. Haluankin, että hän saa rauhassa sulatella asiaa ja ottaa yhteyttä sitten kun hän haluaa. Minä ymmärrän, että se voi olla juuri nyt iso pala ja ystävänä hyväksyn myös sen, että siihen voi mennä aikaa. Jos ei mene ja hän ottaa sen hyvin niin olen iloinen.

    Tämä on todella "jännä" juttu, sillä monet asiat mitä kuvailit mahdollisista tunteista ja reaktioista sopii ystävääni. Juuri tuo, että hänelle tulee ne tietyt negatiiviset tunteet pintaan kun kuulee ko. uutisia pitää paikkansa. Tiedän sen faktana ja senkin takia minua varmasti näin paljon pelottaa/jännittää kertoa tästä. Ja kuten jo aiemminkin mainitsin niin tähän vaikuttaa myös se, että heillä on epäonnistunut hedelmöitys alla ihan vähän aikaa sitten josta hän toipuu vieläkin.

    Hän ei ole koskaan kertonut, että miten hän toivoisi kuulevansa lähipiirin raskausuutisia, mutta varmasti juuri noin miten sinä kuvailit eli suoraan, ilman mitään ylimääräistä ns. hempeilýä...
    Raskauksiin hän on suhtautunut vaihtelevasti. Joidenkin kohdalla hyvinkin vihamielisesti (jos näin voi sanoa) ja joidenkin kohdalla on tullut juuri nämä "itse syytökset" ja mielipaha on ollut kova =( Sitten toisiin taas ihan ok.

    Tällä hetkellä heidän hoidot ovat ns. jäissä hetken aikaa erinäisten syiden takia ja jotta ystäväni saisi hetken aikaa rauhottua ja "nollata"tilanne ennen seuraavaa yritystä. En kyllä kuitenkaan tiedä miten ystäväni on oikeasti sinut tilanteeseen koska nekin tunteet vaihtelevat.. =/

    Mutta kyllä minä taidan tosiaan nyt tehdä niin, että lähetän hänelle meilin jossa kerron asiani.. Mietin vain sitäkin vielä, että pitäisikö minun selittää hänelle, että miksi valitsin juuri tämän tavan kertoa asiasta enkä kertonut kasvotusten?

    Kiitos vielä Sinulle avusta. Toivon Teille kaikkea hyvää :flower:
     
    #12
Alibi
Anna
Deko
Dome
Erä
Hymy
Kaksplus
Kippari
Kotilääkäri
Kotiliesi
Koululainen
Ruoka.fi
Parnasso
Seura
Suomen Kuvalehti
TM Rakennusmaailma
Tekniikan Maailma
Vauhdin Maailma
Golfpiste
Vene
Nettiauto
Ampparit
Plaza
Muropaketti