Miten TOINEN lapsi muuttaa elämää?

okei, ainahan se riippuu lasten nukkumisesta ym., mutta kiinnostaisi kuulla tuplaantuuko työt todella ja kuinka vaikeaa on ollut. meille tulisi noin 2v-3v ikäero

 

no jaa! ei kai se muuta lapsiperheen arkea kuinkaan, hulinaa vaan enempi. Mutta meillä 2.tuli sekoitti koko pakan, koska 3 vuoteen ei kunnon öitä ollut ja 1.oli todella helppo lapsi. 2.oli hankala ja itkevä.

 

kokemusta vasta ekalta 6 viikolta, mutta voin jo sanoa et omaa aikaa ei ole edes enää sitä 5min et vois vessassa käydä rauhassa. Jompi kumpi vaatii koko ajan jotain, suurimmaksi osaksi vielä vaativat samaan aikaan huomiota. Tällä hetkellä imetän samalla kun palstailen ja 3v tekee palapeliä vieressä ja mä "autan". Kyllä tää varmaan helpottaa kun molemmille tulee ikää lisää, mutta tällä hetkellä se on tätä...

 

yhden kanssa pääsee aina helpommalla
mutta kun vauva-aika on ohi, niin samaan aikaan ne lapset menee nukkumaan, ja oppii ne syömään ja pukemaan itse, eli ei se työn määrä sillai tuplaannu.

 

Minusta muutti elämää sillä tavalla tosi paljon, että molemmilla vanhemilla oli koko ajan kädet täynnä lapsia. Siis yhden kanssa toinen kun hoiteli, niin toinen sai vähän huokaista. Mutta toisen synnyttyä (meillä ikäeroa tasan 2v), oltiinkin täystyöllistettyjä eikä päivän aikana juuri tullut hengähdystaukoa. Ja meidän kakkonen oli vauvana varsin helppo eläjä eikä esikoinenkaan ollut mustasukkainen tms. Ihan normaalieloa oli, mutta työntäyteistä

 

Esikoisen syliaika romahtaa. Suretti, kun jouduin sysäämään 2 v esikoisen aina sylistä pois, kun vauva alkoi huutamaan. Ei siinä kuitenkaan ollut vaihtoehtoja. Vauvavuosi on aina väsyttävä, olipa niitä lapsia yksi tai viisi, mutta sen jälkeen helpottaa.

Kun nuorin oli 1,5 v, niin minulla oli jopa helpompaa kahden lapsen kanssa, kun tenavat alkoivat leikkiä keskenään. Isompi oli jo varsin omatoiminen kakkosen syntyessä, joten ei voi sanoa, että työt olisivat tuplaantuneet. Hyvä päätös oli tehdä kaksi lasta.

 

kokemusta vasta ekalta 6 viikolta, mutta voin jo sanoa et omaa aikaa ei ole edes enää sitä 5min et vois vessassa käydä rauhassa. Jompi kumpi vaatii koko ajan jotain, suurimmaksi osaksi vielä vaativat samaan aikaan huomiota. Tällä hetkellä imetän samalla kun palstailen ja 3v tekee palapeliä vieressä ja mä "autan". Kyllä tää varmaan helpottaa kun molemmille tulee ikää lisää, mutta tällä hetkellä se on tätä...

vauva-aika on ihan oma osansa. tottakai silloin on kädet täynnä, jo yhdenkin kanssa, ja ensimmäiset viikot etenkin.

 

Meillä ei paljoa ole muuttunut muuta kuin omaa aikaa on vähemmän, mutta toisaalta ei sen vähempää kuin silloin kuin esikoinen oli pieni. Vanhempi on 5 ja nuorempi 3kk ja aikas hyvin kerkee tekemään kaiken tarvittavan. ensimmäinen kk meni rytmin ja syömisten ja muiden ajoittamisessa mutta nytkin kakkonen on päiväunilla ja esikko katsoo elokuvaa ja ite ihmettelen netissä kohta sitten siivoomaan niin kerkee hyvin tehdä sen ennen kuin pikku kakkonen herää. Kerenyt hyvin tänään hoitamaan nuo kummatkin ja syömään ja laittamaan itsensä kuntoon. Se riippuu niin paljon lapsesta kuinka paljon aikaa vie mutta jos on helppo lapsi niin en usko että se aikaa vie sen enempää kuin se yksikään kun noi ruokailut on helppo hoitaa samaan aikaan sitten kun on isompia nyt pikkusen syöttää samalla kun touhuan omiani tai esikon kanssa.

 

yhden kanssa pääsee aina helpommalla
mutta kun vauva-aika on ohi, niin samaan aikaan ne lapset menee nukkumaan, ja oppii ne syömään ja pukemaan itse, eli ei se työn määrä sillai tuplaannu.

Kyllä se työn määrä tuplaantuu lopuksi ikää. Ainakin jos lapsillla eri harrastukset ja persoonallisuudet.

Molemmat omiin harrastuksiin, molemmilla omat vanhempainillat, molemmilla omat läksyt, omat vaatteet ostettava, omat kuljettelut, omat mielenkiinnon kohteet. nykyään vanhemmilta vaaditaan henk.koht. aikaa kaikkien lasten kanssa. meillä ikäeroa reilu 3v.

 

Minunkin mielestä oma aika meni nollille ekoina vuosina. Aina oli jompi kumpi kitisemässä huomiota. Ja kun molemmat ovat lopettaneet päiväunetkin aikaisin, ei sitäkään huokaisuhetkeä ole tullut.

Ja kakofonia on tuplasti suurempi, kun on kaksi papupataa selittämässä asioitaan. Kun yksi lopettaa, toinen jatkaa. Tai vielä pahempaa, kumpikin selittää kovalla äänellä yhtä aikaa omia asioitaan ja vaativat "äiti, äiti" -hokemisella huomiota omalle tarinalleen...

Mutta toki nyt hiukan isompina leikkivät toisinaan jo hyvin yhdessä. 3- ja 6-vuotiaat siis. Aamuisinkin herättävät toinen toisensa viikonloppuisin ja saattavat leikkiä yhdessä jopa tunnin ennen kuin tulee niin iso riita, että sitä pitää nousta selvittämään...

 

Esikoisen syliaika romahtaa. Suretti, kun jouduin sysäämään 2 v esikoisen aina sylistä pois, kun vauva alkoi huutamaan. Ei siinä kuitenkaan ollut vaihtoehtoja. Vauvavuosi on aina väsyttävä, olipa niitä lapsia yksi tai viisi, mutta sen jälkeen helpottaa.

Kun nuorin oli 1,5 v, niin minulla oli jopa helpompaa kahden lapsen kanssa, kun tenavat alkoivat leikkiä keskenään. Isompi oli jo varsin omatoiminen kakkosen syntyessä, joten ei voi sanoa, että työt olisivat tuplaantuneet. Hyvä päätös oli tehdä kaksi lasta.

meillä kyllä vauva-aika menetteli mutta kun kuopus alkaa liikkua alkoi mustasukkaisuus ja tappelut ja olen kuullut että monilla näin. eli silloin alkoi isomman lyöminen ja muu ja oma väsymys valtava.

 

Okei.. ei varmaan toista lasta meille. En selviä, jos en saa edes sitä 5 min rauhaa päivässä.

 

Muutama vuosi on tehtävä molempien vanhempien duunia koko hereilläoloaiaka unohtaen omat menot niin voi sitten ajatella työn tuottavan tuloksia. koulu menee hyvin ja lapset terveitä.
Kun taas yhden kanssa on aina toisella vapaata. eli kyllähän se työn määrä tuplaantuu vuosiksi.

 

okei, ainahan se riippuu lasten nukkumisesta ym., mutta kiinnostaisi kuulla tuplaantuuko työt todella ja kuinka vaikeaa on ollut. meille tulisi noin 2v-3v ikäero

Omaa aikaa on vähemmän, mutta minä olen nyt kahden kanssa viihtynyt kotona paremmin. Esikoinen 3,5v ja vauva 9kk. Työmäärä toki lisääntyi, mutta kyllähän sitä osasi odottaakin . Äkkiä se aika kuitenkin menee!

 

Meillä sama juttu eli vanhempien vapaa-aika väheni. Toisaalta yksi aikuinen pärjää kahden kanssa, joten toinen saa sen oman aikansa, jos niin järjestellään. Mä käytin kuopuksen kanssa paljon kantoliinaa, jolloin sai pidettyä pientä lähellä ja silti puuhattua isomman kanssa. Tai esimerkiksi kaupungilla pidin isompaa kädestä ja silti toinen käsi jäi vapaaksi. Toisen lapsen myötä tosin tuli pieni syyllisyys, kun ei aina ehdi. Aina jompi kumpi joutuu odottamaan maitoa tai vessa-apua tai jotain. Nyt kun lapset on jo isompia, huomaa, että toisen lapsen myötä on myös menetetty tietty rauha. Kaksi lasta tekee ja keksii, pitää ääntä ja leikkii yhdessä. Toisaalta ihan kiva ja normaalia, mutta ainakin meiltä hävisi se pikkuvanhan oloinen esikoinen.

 

Muutama vuosi on tehtävä molempien vanhempien duunia koko hereilläoloaiaka unohtaen omat menot niin voi sitten ajatella työn tuottavan tuloksia. koulu menee hyvin ja lapset terveitä.
Kun taas yhden kanssa on aina toisella vapaata. eli kyllähän se työn määrä tuplaantuu vuosiksi.

En usko että seuraavien kanssa on enää sama juttu, koska muut kuin esikoinen ovat jo tottuneet siihen että jakavat kaiken. esikoiselle tilanne on uusi.

 

Okei.. ei varmaan toista lasta meille. En selviä, jos en saa edes sitä 5 min rauhaa päivässä.

Kunhan se vauva oppii istumaan telkkarin ääressä, niin voit ottaa puoli tuntia omaa aikaa laittamalla Puuha-Peten päälle... Rohkeesti vaan

 

Alussa hommia enemmän, mutta kunhan vauva kasvaa niin lapsista on kovasti seuraa toisilleen!

 

Omaa aikaa ei juuri jää, kun molemmilla vanhemmilla on kädet täynnä. Kun toinen hoitaa vauvaa, toinen esikoista. Ja jos vauva on sellaista sorttia ku meillä, eli torkkuu lyhyissä pätkissä ja kakkaa tunnin välein, eikä esikoinen nuku päiväunia niin tässä sitä helistään....

 

Meillä sama juttu eli vanhempien vapaa-aika väheni. Toisaalta yksi aikuinen pärjää kahden kanssa, joten toinen saa sen oman aikansa, jos niin järjestellään. Mä käytin kuopuksen kanssa paljon kantoliinaa, jolloin sai pidettyä pientä lähellä ja silti puuhattua isomman kanssa. Tai esimerkiksi kaupungilla pidin isompaa kädestä ja silti toinen käsi jäi vapaaksi. Toisen lapsen myötä tosin tuli pieni syyllisyys, kun ei aina ehdi. Aina jompi kumpi joutuu odottamaan maitoa tai vessa-apua tai jotain. Nyt kun lapset on jo isompia, huomaa, että toisen lapsen myötä on myös menetetty tietty rauha. Kaksi lasta tekee ja keksii, pitää ääntä ja leikkii yhdessä. Toisaalta ihan kiva ja normaalia, mutta ainakin meiltä hävisi se pikkuvanhan oloinen esikoinen.

Mutta onhan tästä lapselle hyötyäkin. saa olla normaali lapsi. esim. monet hienot hotellit antavat netin kautta varata jos on vaan yksi lapsi.

tulee elettyä enemmän lapsilähtöisesti. me ainakin vielä yhden kanssa elimme sillä tavalla että lapsi meni mukana siinä mitä me halusimme, ulkomaanmatkoilla kävimme museoissa, kaupunkikierroksilla jne. kahden kanssa ei jaksa edes lähteä kovin helposti kun tavaraa on tuplasti ja jos lähtee tulee elettyä samalla tavalla kuin kotona. eli puistoa, ulkoilua, säännöllistä päivrytmiä.

 

Muutama vuosi on tehtävä molempien vanhempien duunia koko hereilläoloaiaka unohtaen omat menot niin voi sitten ajatella työn tuottavan tuloksia. koulu menee hyvin ja lapset terveitä.
Kun taas yhden kanssa on aina toisella vapaata. eli kyllähän se työn määrä tuplaantuu vuosiksi.

En usko että seuraavien kanssa on enää sama juttu, koska muut kuin esikoinen ovat jo tottuneet siihen että jakavat kaiken. esikoiselle tilanne on uusi.

tai sitten vanhemmat osaavat ottaa jo rennommin?

 

Okei.. ei varmaan toista lasta meille. En selviä, jos en saa edes sitä 5 min rauhaa päivässä.

Kunhan se vauva oppii istumaan telkkarin ääressä, niin voit ottaa puoli tuntia omaa aikaa laittamalla Puuha-Peten päälle... Rohkeesti vaan

heh meillä tää onnstuu jo 3 kuisen kanssa Leikkimatolle laitoin ihmettelemään hetkeksi niin huomasin että tuijottaa telkkaria ihan koko ajan. Monesti muutenkin kun olohuoneessa makoilee niin pää kääntyy katsomaan televisiota

 

Lisäksi eniten avioeroja tulee tilastojen mukaan toisen lapsen jälkeen...

Eli kannattaa miettiä, onko miehesi sellainen, jolla stressinja väsymyksensietokyky hyvä, joka osallistuu kotona täysipainoisesti, eli tekee puolet lapsen ja kodinhoidosta ja ruoanlaitosta.

jos on tukiverkkoa, niin kahden kanssa pärjää varmasti hyvin vaikka mies ei osallistukaan. jos siis voi välillä huokaista niin että ei tarviste huomioida kuin toinen lapsi. jos toisen saa välillä mummon kanssa puistoon tai yökylään. (tuntuu oelvansa lomalla kun toinen lapsista pois)

 

Toinen lapsi muuttaa koko elämän. Yksi lapsi on aina helppo ottaa mukaan joka paikkaan, mutta kahden kanssa lähteminen mihinkään on jo työläämpää. Jatkuvasti joku on kipeänä tai vähintään toisella on uhma tai kiukkukausi. Kun silmä välttää niin jompi kumpi on tekemässä jotain mitä ei pitäisi. Isompana lapsista tulee keskenään leikkikavereita toisilleen, mutta valitettavasti myös tappelupukareita.

 

Toinen lapsi muuttaa koko elämän. Yksi lapsi on aina helppo ottaa mukaan joka paikkaan, mutta kahden kanssa lähteminen mihinkään on jo työläämpää. Jatkuvasti joku on kipeänä tai vähintään toisella on uhma tai kiukkukausi. Kun silmä välttää niin jompi kumpi on tekemässä jotain mitä ei pitäisi. Isompana lapsista tulee keskenään leikkikavereita toisilleen, mutta valitettavasti myös tappelupukareita.

Minusta myös näin.
Vielä yhden lapsen kanssa mietin, että siskoni käyttää tekosyynä että ei voi tehdä mitään kun lähteminen on vaikeaa kahden kanssa.
Mutta pitempään kahden lapsen kanssa kotiäinä olleena huomasin, että itsekin välttelin joskus lähtemistä, kun ei vaan jaksanut. vielä vauvan kanssa lähteminen on helppoa. on vaan yksi karkuunjuoksija. ja toinen on helppo. mutta kun on 1v taapero ja leikki-ikäinen alkoi olla vaikeampaa.