Moikka kaikki, uutena täällä,

  • Viestiketjun aloittaja Äeppä-73
  • Ensimmäinen viesti
Äeppä-73
Nyt kai se on "lupa" osallistua keskusteluun täälläkin.
Taisinpa jäädä tänään 3 lapsen yksinhuoltajaksi...
Vieläkin ihan sokissa, kädet tärisee ja itkua riittää.Itse syytöksia ja vaikka mitä, vaikka järki sanoo ettei tilanne parane eikä yhteen kannata jäädä.Mutta silti tuntuu että tarviis ne tutut kädet ympärille ja sanomaan että älähän nyt.,mutta tässä sitä ollaan yksin 3 pienen lapsen kanssa.
Kertokaa, neuvokaa mitä pitää tehdä, mistä aloittaa...
Asuntoa pitäisi katsella..miten kaikki järjestyykään.
Mihin mun pitää ilmoitella...siitä että lasten isä ei asu samassa osoitteessa jne....?
 
Moikka äippä, aika uusi minäkin täällä.. 3 lasta myös,9kk, 10v ja 16v, et pieniä ei onneksi kuin 1. Meillä minä olin se joka ei halunnut jatkaa, et on vaan helpotus kun lähti vihdoin menemään. Mutta tiedän kyllä tunteen joka sinulla ilmeisesti nyt on, olen sen kokenut joskus itsekin. Muutosta on ilmoitettava taloyhtiölle eli lähtöilmoitus, ja tietysti kelaan. On vaikea antaa m itään yleispätevää neuvoa mikä sinua helpottaisi, kun en paremmin tiedä eroonne johtavista syistä. Mutta se tiedän että aika aivan varmasti helpottaa oloa, ehkä joku päivä olet jopa sitä mieltä että parempi ilman häntä! Ei se tapahdu viikossa eikä kuukaudessa, mutta joku päivä sen huomaat. Ja minä ainakin ajattelen ettei sellaisia ihmisiä ollut tarkoitettu yhteen, jotka erilleen lähtevät. Jotakin parempaa on varmasti sinullekin varattuna, usko pois. Anna nyt kaikki rakkautesi lapsillesi, he tarvitsevat sitä nyt enemmän kuin koskaan. Jaksamista ja uskoa tulevaan :hug:
 
äeppä-73
Kiitos.Meillä on niin että minä en halua jatkaa näin.
Lapseni on 1 v, 4 v ja 6 v.
Olen antanut periksi niin paljon ja ollut pelkkänä kynnysmattona viimeist 10 vuotta ja nyt tuntuu että riittää.
Riitaa riittää. Etenkin rahasta, sen käytöstä ja ajankäytlöstä.
Mies reissu hommissa, haluaisi viikonloppuna harrastaa harrastustaan ja unohtaa perheensä.
Miestä rakastan silti, mutta yhdessä emme voi elää. Kierrämme vain ympyrää, eikä sopimukset eikä mitkään pidä.
Katson että minulla ja lapsillakin on oikeus jonkunlaiseen kermaan elämässä, eikä vain seurata "isän" nauttimista.
No, hölmösti selitetty.Pää on vielä ihan sekaisin, eikä oikein usko vieläkään todeksi.Kiitos tuesta kumminkin.
 
Ei lainkaan hölmösti selitetty, ymmärsin oikeen hyvin! Kuulostaisi siltä että olet alkanut ymmärtää että sinä yksin olet perheessänne se aikuinen joka elää PERHEelämää. Miehesi tuntuu ottavan irti perhe-elämästä vain edut, ja lisäksi myös sinkkuuden edut.. Eli on koti jossa syödä ja nukkua, olla kun huvittaa, ja toisaalta mennä kuin sinkku;kun huvittaa. Olet mun mielestä aivan oikealle tielle lähtenyt ku eroa ajattelet. On kuule paljon raskaampaa elää miehen kanssa joka ei osallistu, ja kuluttaa energiaa murehtimalla sitä, kuin ilman miestä murehtimatta hänestä ja laittaa kaikki energia lapsiin ja omaan hyvinvointiinsa. Olen aivan samasta syystä eronnut, ja nyt on paljon kevyempi ja iloisempi olo! Ei tarvitse odottaa,vänkätä asioista,pyydellä tekemään sitä ja tätä ja sitten suuttua kun ei tapahdu lupauksista huolimatta, ei pahoittaa mieltään kun toinen ei pidä perhettä etusijalla kuten itse tekee.. Tsemppiä vaan, varmasti koittaa parempi huomen :hug: !
 
Yksin yhdessä
Täällä kans yksi kohta yh-äiti. Maanantaina tein päätöksen ja vein asuntopaperit. Nyt vaan pitäisi jaksaa ruveta muita asioita selvittelee. Kolme pientä lasta minulla myös.
Kaipaisin vinkkejä huoltajuusasioihin. Eli yksin- vai yhteishuoltajuus?
Hyvät ja huonot puolet ym..
 
äeppä-73
Joo, kiva olisi jos joku kertois näitä huoltajuus jutuista, entäs sitten kaikki elatusmaksut ja muut...kaikki se kamala paperityö...huoh...
Oletteko käyttänyt mielenterveys palveluja tai muuta "kuutelu" apua ?
Välillä tuntuu että pitää itseään syypäänä kaikkeen riitaan ja kränään että mitäs tässä valitan, minulla 3 tervettä lasta ...viis muusta.Mutta aina kun jätän murheet taakseni, ne kasaa isomman vuoren eteeni nopeammin ja nopeammin kertatoisensa jälkeen...
Nyt päätin että riitti, painaa kamala syyllisyys asiasta, vaikka kävikin niin että mies valitsi ennemmin juuriostamansa harrastusvälineen, kuin perheen...siihen harrastusvälineeseen ei olis ollu todellakaan varaa ja olen varma että se taas kerran syöksisi meidät takaisin suohon, josta olen saanut rämmittyä juuri ylös.
 
Tuosta huoltajuuskysymyksestä.. Valitako yhteis-vai yksinhuoltajuus? Se riippuu aivan täysin siitä millainen on lapsen isä, onko hän tavallaan "ansainnut" saada yhteishuoltajuuden? Eli kantaako hän eron jälkeen vastuun lapsesta, tapaa säännöllisesti, maksaa elatusmaksut, on luotettava joka suhtessa? Ihanteellista olisi tietty jos vastaus kaikkiin olisi KYLLÄ, koska onhan hän kuitenkin lapsen toinen vanhempi ja myös oikeutettu jakamaan huoltajuuden. Jos taas mies on täysi asshole, joka selkeästi haluaa huollon vain MERIITTINÄ, niin hakekoon meriittinsä muualta. Sellainen mies ei tee muuta kuin vaikeuttaa kaikkea mahdollista, aina tilinavauksesta lapselle, passiin merkitsemiseen. Koska jos yhteishuoltajuus, isä voi puuttua myös siihen mihin kouluun lapsi menee, ihan kaikkeen. Todella kova luottamus mieheen pitää siinä suhteessa olla, että kannattaa huolto jakaa. Ja puhun kokemuksesta.. On hyvä tietää nämä seikat kun harkitsee yhteishuoltoa,minä en tiennyt..
 
VeMi
Hei. :hug: ihan näin aluksi. Itsellä kaksostytöt jo 5 vuotiaita, isänsä lähti kun olivat 10 kk. Aluksi sovittiin yhteishuollosta, koska oltiin väleissä jne. Ei tavannu, en saanu nimeä mihinkään jne. Itse suosittelen yksinhuoltajuutta, koska se on helpoin ratkaisu omalta kannaltasi eikä liity mitenkään tapaamisoikeuksiin ym. joista sovitaan erikseen. Paperihässäkkä tuntui alkuun todella raskaalta, mutta jälkikäteen ajateltuna oli helppo juttu. Paperit kelaan ja sopimukset sossuun.. Meilailen täältä opintojen keskelt, joten en ehdi hirviästi seurailla, mutta jos kaipaat keskustelu seuraa ja tukea niin heitä yksityisviestiä. Yksin on parempi kuin turhan miehen kanssa. Nim. kantapään kautta oppinut
 
Eli viitaten äskeiseen viestiin, painotan sitä ettei se huoltajuuden jakaminen vaan ole miehelle vain "voitettu juttu", siinä kohtaa kannattaa todella käyttää vuosien aikana syntynyt tuntemus hyväkseen. Pahimmillaan se on juuri mitä edellinen äiti kirjoitti, plus vielä asioiden hoidon vaikeuttaminen. Itse näen niin että jos isä on koko lapsien elämän todella näyttänyt rakkautensa ja kantanut vastuunsa, niin onhan ankaraa kieltää huolto sellaiselta mieheltä. Joillekin miehille se on kyllä yhtä tärkeää kuin äidille. Tietty asiaa voi tiedustella, huomaa miten tärkeänä mies asiaa pitää. Jollei suuremmin siitä syty, turha on sitä "lahjaksi" antaa, varmempi pitää itsellään. Mun ex-mieheni olis kuollu surusta jos olisin sen häneltä kieltänyt, joten luotin aikaisempaan näyttöön ja jaoimme huollon. Enkä ole katunut. Vaistoaan kannattaa kuunnella tässäkin asiassa, kuten monessa muussakin. =)
 
Yksin ja yhteishuoltajuudessa on se ero että yhteishuoltajuudessa etähuoltaja saa saada tietoja lapsen terveyden huollosta ja koulun käynnistä. Mutta lähihuoltaja saa esim. muuttaa toiselle paikkakunnalle ilman lupaa ( meillä kävi näin) ei kyllä vastuttettu muuttoa mutta ei oltais voitukaan.Yhteishultajuutta suositellaan silloin kun vanhemmilla on hyvät välit et kai sitä kiusaakin voi jonkunverran tehdä jos haluaisi mutta mun mielestä niissä ei ole paljoa eroa. Tapaamisiin on etähuoltaja oikeutettu molemmissa tapakusissa ellei ole jotain käytös häikkää tms.
 
Harmaa Ammu
Täällä kanssa yksi eroprosessin keskellä elävä kolmen lapsen yh.Kun kyselit,mistä apua,niin perheneuvola on yksi paikka,sos.toimisto toinen...Ja tuohon huoltajuuskysymykseen,sen verran,että käsittääkseni se on pääsääntöisesti yhteishuoltajuus,mitä suositellaan.Näin on myös meillä,vaikka on pitkähkö välimatka yms.On kai isällä oikeus lapsiinsa yhtä lailla kun äidilläkin!Tai oikeesti se menee niin päin,että lapsilla on oikeus isäänsä yhtä lailla kun äitiinkin.Jos se menee tälle kiusantekolinjalle sitten,niin voi myöhemmin PERUSTELLUSTI hakea yksinhuoltajuutta...voihan käydä niin kuin meillä kävi,että "pakon edessä" mies alkoi ottaa vastuuta lapsista.Koskaan ei oo liian myöhästä yllättää positiivisesti!!!Tietäsin sulle hyvät nettisivut,mistä saat apua ja vertaistukea ihan kaikkiin erovanhemmuuteen liittyviin asioihin omista ahdistavista tunteista elatusmaksuihin...kiinnostaako?
 

Yhteistyössä