Moniko kotiäiti??????????????

\

\

Luulen tuntevani appivanhempani sen verran hyvin, että tiedän mistä kiikastaa.

Ette te kyllä tuon kuvauksesi mukaan kyllä kovinkaan läheisiltä vaikuttaneet...

Ja sinä tunnet heidät paremmin...?

Toiset ihmiset alkavat tuntua ikäviltä juuri sen vuoksi, että heidät tuntee niin hyvin

Noi henkilökohtaiset heitot, jotka ei kehitä keskustelua mihinkään suuntaan sieppaa mua... Pakko sitten sortua itse samaan

terrrveisiä asennekasvattajalta B)

 

Meillä on hyvin onnistunut rahapolitiikka perheessä. Vaikka vielä joku aika sitten hätäilin töihinlähdön kanssa, ja samaan aikaan murehdin sitä että haluaisin lapsen saavan olla kotona mahdollisimman pitkään. Mieheni on töissä ja tuo ns. leivän kotiin. Itse olen kotihoidontuella eikä se rahamäärä paljon naurata! Mutta koskaan ei ole eritelty menoja eikä tuloja, kummallakin on omat tilit ihan käytännön syistä, mutta minulla on sitten pankin solo-tunnukset kaikkiin tileihin, joita voin hoitaa tietokoneelta. Pitkään murehdittuani omaa töihin lähtöäni älysin viimein ottaa sen puheeksi mieheni kanssa. Olin siitä huolissani että mieheni tekee pitkää päivää töitä ja halusin kantaa oman korteni kekoon! Kun kysyin mieheni mielipidettä, hän sanoi pitävänsä ajatuksesta että lapset saisivat olla kotona äiskän kanssa ja odotella isiä töistä kotiin syömään. Ja rahan puolesta hän ei ole pahoillaan, kun hyvin pärjätään yksillä tuloilla, ja sanoo tietävänsä ja luottavansa että raha menee järkevästi. Ja niin on homma toiminut jo kohta neljä vuotta! Omaa rahaa saadaan kun otetaan. Mutta kaikesta isommasta keskustellaan etukäteen ettei vaan olla montaa asiaa hommaamassa samanaikaisesti. Ikinä ei olla rahasta jouduttu riitelemään, vaikka välillä on tuntunut ettei sitä paljon olekkaan. En oikeastaan ole aikaisemmin tullut ajatelleeksi miten onnekas olen tämän asian tiimoilla. Vasta kun on huomannut ystävien hampaiden kiristykset näissä asioissa, olen huokaissut helpotuksesta, moneen kertaan.
Ymmärrän kyllä että kaikilla se ei todellakaan ole yhtä helppoa, eli totaalisesti saan kiittää onneani. Hankalaa on varmasti myös sellaisissa tilanteissa missä toinen on pihtari ja toinen tuhlari..! :headwall:

 

\

Toiset ihmiset alkavat tuntua ikäviltä juuri sen vuoksi, että heidät tuntee niin hyvin

Minä olen alkanut huomata, että ei niitä lähimpiäänkään loppujen lopuksi tunne kovinkaan hyvin. Joskus tosi ikävien puheitten takaa löytyykin yllättäen ihan hyvä tarkoitus.

Alkuperäiselle kirjoittajalle neuvoisin avointa keskustelua nettipalstalla valittamisen sijasta. Myös sanat "tämä on minun ja mieheni välinen asia" toimivat varsin usein sekä anopin että omien vanhempieni kanssa. Mutta omalla vastuulla sitten: täältä nettipiuhan toisesta päästä voi kyllä kertoa omista kokemuksistaan, mutta ei niistä aina tiedä, auttavatko jonkun toisen kohdalla

 

En koskaan voisi ymmärtääkkään muuta kuin yhteiset menot tilit ja tulot...

Omat tilit kullostaa tosi oudoilta.... :headwall: :headwall:

 

\

Omat tilit kullostaa tosi oudoilta.... :headwall: :headwall:

No yhteinen tili kuulostaa kovin turhalta. Sitä oli omat tilit ennen yhteenmenoa ja edelleen on molemmilla sen verran tuloja, ettei kummankaan tarvitse elää toisen siivellä, niin miksi alkaa säätää yhteistä tiliä? Eikä muuten tarvitse edes äitiyslomalla: tämä yhteiskunta arvostaa sentään sen verran paljon vanhemmuutta että parempituloisempikin puoliso voi hyvin jäädä vajaaksi vuodeksi kotiin perheen nettotulojen pahemmin putoamatta. Hoitovapaa olisi sitten toinen juttu.

 

\

\

Omat tilit kullostaa tosi oudoilta.... :headwall: :headwall:

No yhteinen tili kuulostaa kovin turhalta. Sitä oli omat tilit ennen yhteenmenoa ja edelleen on molemmilla sen verran tuloja, ettei kummankaan tarvitse elää toisen siivellä, niin miksi alkaa säätää yhteistä tiliä? Eikä muuten tarvitse edes äitiyslomalla: tämä yhteiskunta arvostaa sentään sen verran paljon vanhemmuutta että parempituloisempikin puoliso voi hyvin jäädä vajaaksi vuodeksi kotiin perheen nettotulojen pahemmin putoamatta. Hoitovapaa olisi sitten toinen juttu.

Niin, voi perustella asiansa että aina on ollut eri tilit... Mutta hitto vie kun kuulostaa kukkoilevalta tuo -on edelleen sen verran tuloja ettei kummankaan tarvitse elää toisen siivellä-

Me kotiäiditkö sitten eletään siivellä

Ei siitä sen enempää, sieppaa vain joka kerta tuo että kotiäiti on siivellä eläjä, etenkin kun se tulee naisihmisen ajatuksista...

Meillä on eri tilit. Se maksaa kenellä on varaa. Yleensä vuoroin maksellaan eikä lasketa kuka maksoi mitä. Omia tilauksia ja ostoksia tehdään tarpeen mukaan eikä niitäkään lasketa. Yhteinen on suunta ja mieliteot, toisen ostot hyödyttää toistakin. Ainakin siten että hyvä mieli uutuudesta säteilee koko perheeseen =)

 

\

Ei siitä sen enempää, sieppaa vain joka kerta tuo että kotiäiti on siivellä eläjä, etenkin kun se tulee naisihmisen ajatuksista...

Ups, sori, huono sanavalinta. Hyvin huono. Ei silloin elä toisen siivellä, jos yhteisiä lapsia hoitaa, se nyt on sanomattakin selvä asia!

Olisi varmaan pitänyt puhua tulojen tasaamisesta perheen sisällä, tms.

 

Meillä on yhteinen tili ja omat tilit. On sovittu, että tietyt prosentit maksetaan yhteiselle tilille ja siitä sitten maksetaan yhteiset menot. Tietysti joskus menee "yli" ja silloin käytetään henkilökohtaisia rahoja. Hyvin kaikki tuntuu silti onnistuneen. Ennen lapsia joskus mies saattoi valittaa, että me eletään hänen rahoillaan (vaikka minulla oli monta sataa isompi palkka , nykyään on vähän toisinpäin) ja sen vuoksi tuo järjestelmä tehtiin. Ei sitä rahaa koskaan yli jää, mutta noin palkka on tasa-arvoisemmin jaettu.

Rahaa pitäisi olla joko niin paljon ettei sitä tarvitse ajatella tai sitten niin vähän, että sen ajatteleminen olisi ajanhukkaa. Harvemmalla on kumminkaa päin :/

 

Meillä on molemmilla omat rahat ja puoliksi maksetaan kaikki. En ainakaan itse haluaisi sitä, että mies joutuisi elättämään minua ! Ja senkin vuoksi omat rahat koska en halua osallistua mieheni maksamiin elatusmaksuihin ex-vaimollensa.

 

\

\

\

Omat tilit kullostaa tosi oudoilta.... :headwall: :headwall:

No yhteinen tili kuulostaa kovin turhalta. Sitä oli omat tilit ennen yhteenmenoa ja edelleen on molemmilla sen verran tuloja, ettei kummankaan tarvitse elää toisen siivellä, niin miksi alkaa säätää yhteistä tiliä? Eikä muuten tarvitse edes äitiyslomalla: tämä yhteiskunta arvostaa sentään sen verran paljon vanhemmuutta että parempituloisempikin puoliso voi hyvin jäädä vajaaksi vuodeksi kotiin perheen nettotulojen pahemmin putoamatta. Hoitovapaa olisi sitten toinen juttu.

Niin, voi perustella asiansa että aina on ollut eri tilit... Mutta hitto vie kun kuulostaa kukkoilevalta tuo -on edelleen sen verran tuloja ettei kummankaan tarvitse elää toisen siivellä-

Me kotiäiditkö sitten eletään siivellä

Ei siitä sen enempää, sieppaa vain joka kerta tuo että kotiäiti on siivellä eläjä, etenkin kun se tulee naisihmisen ajatuksista...

Meillä on eri tilit. Se maksaa kenellä on varaa. Yleensä vuoroin maksellaan eikä lasketa kuka maksoi mitä. Omia tilauksia ja ostoksia tehdään tarpeen mukaan eikä niitäkään lasketa. Yhteinen on suunta ja mieliteot, toisen ostot hyödyttää toistakin. Ainakin siten että hyvä mieli uutuudesta säteilee koko perheeseen =)

Meillä on sama periaate, eri tilit, mutta se maksaa laskut, joka ensin ehtii. Ja molemmilla vapaus ostaa mitä tarvitsee. Mies käskee mun ostaa enemmän vaatteita itselleni, ja minä olen aina tyytyväinen kun mies ostaa itselleen uuden vaatteen. Säästäväisiä olemme molemmat, koska rahaa on vähän, kuten useimmissa pikkulapsiperheissä.

 

Olen ollut 7 vuotta erilaisilla perhevapailla, jonka aikana mieheni on tyytyväisenä maksanut suurimman osan elämisestä. Minulla on vakituinen työpaikka, mutta perhetilanteemme takia haluan olla kotona ja mieheni on kannustanut siihen. Onhan tämä miehellekkin mukava vaihtoehto: Teen kotityöt melkolailla, kuljetan lapsia harrastuksiin, teen ostokset yms.Mieheni tekee töitä paljon, joten hänellä ei ole vaikeuksia hakea lapsia hoidosta tiettyyn aikaa. Hyvin on eletty, matkoissa ja kodin sisustusjutuissa olaan jonkun verran tingitty, mutta elämä on laadukasta.Tämä sopii meidän perheelle, ei kaikille. Jokainen tekee omat ratkaisunsa.

 

meillä on omat tilit molemmilla ja niin on hyvä. mies maksaa vuokran ja suurimmat laskut, mutta mä kauppakäynnit, pienet laskut ja lasten tai meiän aikuisten vaatteet, en niitä ostaku tarvittaessa ja silloinkin lasten vaatteet kirppikseltä ja aikuisten vaatteet halpakaupasta (tarjoustalo, hongkong).

mä saan kahesta lapsesta lapsilisän 210e ja kotihoidon tukee 500e ja sit saadaan asumistukee 115e. välillä tekee tiukkaa, mutta välillä sit ostetaan ns."herkkuruokaa".

=) =) =)

 

\

Meillä on hyvin onnistunut rahapolitiikka perheessä. Vaikka vielä joku aika sitten hätäilin töihinlähdön kanssa, ja samaan aikaan murehdin sitä että haluaisin lapsen saavan olla kotona mahdollisimman pitkään. Mieheni on töissä ja tuo ns. leivän kotiin. Itse olen kotihoidontuella eikä se rahamäärä paljon naurata! Mutta koskaan ei ole eritelty menoja eikä tuloja, kummallakin on omat tilit ihan käytännön syistä, mutta minulla on sitten pankin solo-tunnukset kaikkiin tileihin, joita voin hoitaa tietokoneelta. Pitkään murehdittuani omaa töihin lähtöäni älysin viimein ottaa sen puheeksi mieheni kanssa. Olin siitä huolissani että mieheni tekee pitkää päivää töitä ja halusin kantaa oman korteni kekoon! Kun kysyin mieheni mielipidettä, hän sanoi pitävänsä ajatuksesta että lapset saisivat olla kotona äiskän kanssa ja odotella isiä töistä kotiin syömään. Ja rahan puolesta hän ei ole pahoillaan, kun hyvin pärjätään yksillä tuloilla, ja sanoo tietävänsä ja luottavansa että raha menee järkevästi. Ja niin on homma toiminut jo kohta neljä vuotta! Omaa rahaa saadaan kun otetaan. Mutta kaikesta isommasta keskustellaan etukäteen ettei vaan olla montaa asiaa hommaamassa samanaikaisesti. Ikinä ei olla rahasta jouduttu riitelemään, vaikka välillä on tuntunut ettei sitä paljon olekkaan. En oikeastaan ole aikaisemmin tullut ajatelleeksi miten onnekas olen tämän asian tiimoilla. Vasta kun on huomannut ystävien hampaiden kiristykset näissä asioissa, olen huokaissut helpotuksesta, moneen kertaan.
Ymmärrän kyllä että kaikilla se ei todellakaan ole yhtä helppoa, eli totaalisesti saan kiittää onneani. Hankalaa on varmasti myös sellaisissa tilanteissa missä toinen on pihtari ja toinen tuhlari..! :headwall:

Olipa aivan kuin itse olisin kirjoittanut. Tosin se eroavaisuus, että on osuuspankin kultaraha-tunnukset kaikkiin tileihin ja lisäksi mulla on rinnakkais visa-kortti miehen tiliin. Itse teen tuon kotihoidon tuen lisäksi vielä kahta jälleenmyyntityötä ja tuon sitä kautta vähän lisäansiota perheen tuloihin, vaikka varmasti miehenkin tuloilla pärjättäisiin.

Meillä on myös oikein onnistunut raha-politiikka, koskaan ei tarvi riidellä rahasta. Yhdessä tehdään suurin osa ostoksista, eikä koskaan ole tullut sanomista yksin tekemistäni ostoksistakaan, koska molemmilla on järki päässä ostoksia tehdessä ja turhia ostoksia pyritään välttämään. Muutenkin on parisuhderintamalla kaikki ok. Yhdessä on oltu 7 vuotta, josta 4 vuotta avioliitossa ja kaksi alle 3v. lasta.

Ja tiedän toden totta, että olen erittäin onnekas. Sivusta seuranneena, monella ei ole asiat yhtä hyvin. :hug:

 

\

Ja monenko mies on valmis maksamaan kaikki menot????????????????OIKEESTI?????Kiinnostaa.....!!!!!Ja paljonko kuussa?Autolainat?Asuntolainat?Elämiset?yms????????

Meillä maksaa ihan OIKEESTI. Asunto ja autolainaan meillä menee n. 1300 e/kk (meillä on kaksi asuntoa: omakotitalo ja 3h+k+sauna -osake kotiseudulla, josta ei tule vuokratuloa koska se on lähisukulaisen käytössä). Itse olen kotihoidon tuella, joten niillä tuloilla ei kovin rehvastella. Mutta miehen tuloilla elellään ihan kivasti. Mies pääosin maksaa aina kauppareissut, patistaa minut aina pakkaamaan kasseja =). Ei olla hirveesti laskettu mitä menee kauppareissuihin, mutta vaihtelee varmaan 700-1000 e/kk. Lapsilisät meillä menee lapsille avattuun rahastoon, lisäksi molemmat laitamme tietyn summan lasten tileille pankkiin joka kuukausi. Meillä siis kaksi alle 3v. lasta ja mies on hyvillään, kun lapset hoidetaan hyvin kotona. Vasta vaihdettiin auto upouuteen VW Touraniin. Auto on pääasiassa minun käytössä, että pääseen lasten kans perhekerhoihin yms., mies juoksee ja pyöräilee 12 km työmatkan lähes joka päivä kesät talvet - tulee samalla päivän treenit tehtyä, eikä tarvi enää illalla lähtä treenaamaan. Ja tää on aivan totta, ei mitään provoilua. Saan olla todella kiitollinen, että minulla on näin ihana aviomies - ja uskokaa tai älkää toden totta olenkin ja edelleen rakastan miestäni yhtä paljon, jopa enemmänkin kuin 7 vuotta sitten tavattuamme.

Niin ja ettei joku nyt luule, että mies on huomattavasti vanhempi ja toisessa avioliitossa, niin näin ei ole. Vaan minä olen miestä pari vuotta vanhempi ja kummallakin ensimmäinen avioliitto ja ainoastaan nämä kaksi yhteistä lasta. Ja onnellisia ollaan koko perhe. Tiedän, että kaikilla ei ole näin hyvin asiat, siksipä osaan olla todella kiitollinen, että itselläni on asiat paremmin kuin hyvin.

Mutta älkää hyvät ihmiset kadehtiko toisia, kaikillahan meillä on samat mahdollisuudet. Itsestähän ja omista valinnoista se riippuu minkälaisen elämän saa. Ei siitä pidä toisia kadehtia. :hug: :hug:

 

Tuli tuossa vaan vielä mieleen, että ihmettelen sellaisia miehiä, jotka valittavat kun "joutuvat" maksamaan perheen elätyksen puolison ollessa äitiys-/hoitovapaalla. Lapsihan on yhteinen ja yleensähän se on äiti, joka sinne kotiin jää. Hänen tulonsa tipahtavat aika roimasti ja myös tulevaisuuden eläke tippuu. Kotiin jäävä puolisohan tekee aika ison "uhrauksen", vaikka toisaalta lapset eivät ole uhraus - oisi aika tyhjää ilman heitä. Mutta, kun keskustelu on nyt näistä miehen maksamisista, niin mielestäni on oikeus ja kohtuuskin, että mies elättää perheen. Puolisohan on "uhrannut" omat tulonsa, uransa jne. yhteisten lasten eteen. Ja kyllähän se on lasten kannalta paras vaihtoehto, että saavat olla kotona edes muutaman vuoden, kyllä se on pienille raskasta olla päivät hoidossa.

 

Meillä on omat tilit, mutta yhteiset rahat. Mies elättää pääsääntöisesti perheen ja maksaa kaikki laskut. Minä sitten ostelen hoitovapaa rahoilla ruokaa kaappiin,kotiin jotain pientä mukavaa ja/tai vaatteita.. =) :heart:

 

no, kyllä maksaa. omat tilit ja mies maksaa laskut sen tililtä kenellä rahaa, kyllä maksaa omasta tilistä useinkin laskuja...

 

tuota prosenttihommaa jäin miettimään. jos minä kotihoidontuella ja mies töissä ollessaan saisi kumpikin vaikka kymmenen prosenttia nettotuloista omaan käyttöön, olisi se minulla vajaa kolmekymppiä ja miehellä vähintään kaksisataa... Minusta aika epäoikeudenmukaista. Silloin mielestäni mies antaisi ymmärtää, että minun työni kotona on lähes kymmenen kertaa vähempiarvoista hänen silmissään kuin hänen työnsä kodin ulkopuolella.

 

no, eikö se ole avioliitossa ihan selvää että rahat on yhteisiä, näin ainakin meillä. Ei meillä ole minun rahoja ja sinun rahoja, molemmat saa tarvitsemansa ja vähän enemmänkin sieltä kaupasta jos mieli tekee.

Sillä ei ole väliä kumpi maksaa kunhan peli pyörii.
Jään kohta kotiin vauvan kanssa eikä tulis kuuloonkaan että mies ei perheestään huolehtisi.
Meillä on oma asunto, kaksi autoa jne. Ja saa ollakin.

 

\

no, eikö se ole avioliitossa ihan selvää että rahat on yhteisiä, näin ainakin meillä. Ei meillä ole minun rahoja ja sinun rahoja, molemmat saa tarvitsemansa ja vähän enemmänkin sieltä kaupasta jos mieli tekee.

Sillä ei ole väliä kumpi maksaa kunhan peli pyörii.
Jään kohta kotiin vauvan kanssa eikä tulis kuuloonkaan että mies ei perheestään huolehtisi.
Meillä on oma asunto, kaksi autoa jne. Ja saa ollakin.

Kaikilla näin ei ole. Tai vaikka teoriassa olisi, toinen kyttää toisen rahankäyttöä.

 

Täällä on kotiäiti!

Mies töissä tienaa reilin 1500 kk
ite saan tuet 432 + 100 lapsilisä

500e /kk menee lainanlyhennyksiin, vakuutuksiin ym,
171e /kk vastike, vesi ja ktv
40e/ 3kk sähkö
50e /3kk lehti
50-150e ruokaan /kk
+ 20-300e vaihdellen muut kulut...

Hyvin riittää, vaikka remontoidaankin oma-aloitteisesti samaan aikaan..

Ei ole mies pakottanut töihin, vaan yhteinen sopimus on, että oo kotona siihen asti kun poika täyttää 3v. (on nyt 1v)..