mua ahdistaa ja pelottaa täällä talossa yksin

Taitaa olla hullu mies jos ei arvosta tyota mita teet hanen eteen. Ota ja muuta, tai parempi heita mies ulos, jos ei sekaan toimi on hankala uskoa etta olisi onnellista tulevaisuutta yhdessa...

 

heh, sen verran vie kirjotan et voisin kirjotella sulle elämästä vaik koko yön, mut nukkumatti vie voiton

 

hitto että te naiset ootte omituisia!!!
Ettekö te ole koskaan asuneet ilman miestä?
Mitä ihmeen pelkäämistä siinä on jos mies on jossain?
Menkää ennemmin hoitoon ku miehelle huudatte, jos käy jossain, ni antakaa käydä, paremminhan suhteenne sujuu kun ette jatkuvasti ole kuin paita ja pers.e!
Teidän mielestänne miehenne ei saa käydä koskaan missään ja kuitenkin teidän tarvitsee käydä milloin missäkin!
omituisia olette.
Kyllä minä annan mieheni käydä missä haluaa, se on terveen suhteen merkki että molemmat saa käydä missä haluaa!

 

Mie oon yh, eikä minua tai lastani ole sen takia huonosti kohdeltu. Erosin miehestä joka käyttäytyi mielestäni törkeästi minua kohtaan(lapsi oli puol'vuotias silloin)...ja voin sanoa että se ero oli yks niitä harvoja oikeita päätöksiä, mitä elämässäni olen tehnyt.
Kyllä minuu helpotti suuresti, kun pääsin henkisen väkivallan piiristä pois. Ja lapsella on kuitenkin edelleen isä...
Kyllä sinun kannattaa ajatella enempi ittees, ei se mies siitä ihan heti muutu. Voi olla että ero jopa saa hänet ajattelemaan, mitä on tullut tehtyä....mutta voi olla ettei noin kusipäinen mies sitä edes tajua...

 

Älä anna sen käytöksen jatkua, sinähän sallit sen kun et koskaan sano miehellesi. Miksi et komenna häntä? Tee selväksi, että se on oltava oman perheen kanssa aikuisena eikä siellä lapsuuden perheessä.

Sinua on ihan selvästi syyllistetty ja olet syyllistynyt. Ethän sinä voi pitää paikkoja tip top jos sinulla on pieni lapsikin. Olet kotiorja!

 

Yksinhuoltajan roolia ei kannata sen takia pelätä, että niitä ei arvostettais. Olen itse yh-äidin lapsi. Luokan parhaita oppilaita olin koulussa, elämässä muutenkin pärjännyt. Koskaan, siis luetaan KOSKAAN, kukaan ei sen takia kiusannut tai huomautellut, minulle tai äidille. Sekä minä että äiti aina haluttuja kaikenmaailman luottamustehtäviin jne. Myöskin kavereina yh-äitien lapsia, enkä heitäkään muista kenenkään koskaan arvostelleen sen vuoksi. Päin vastoin, ihan arvostettuja kavereita. Että sen takia ei kannata yksinhuoltajaksi alkamista pelätä. Vastuun kantaminen yksin voi tosin olla väliin rankkaa.

 

mitä kuuluu ap? tuliko mies kotiin?

 

että miksi ihmeessä olet sellasen äijän kanssa...??

No niinpämonet on kun pitää vaan olla joku. Minä olen onnellinen yksinhuoltaja ja naurattaa nuo vässykät. Jotku akat on nii ,että ei sitä kehtaa /voi olla yksin. Pitää olla se miehen kuvatus,vaikka vituttaa

 

Yksinhuoltajan roolia ei kannata sen takia pelätä, että niitä ei arvostettais. Olen itse yh-äidin lapsi. Luokan parhaita oppilaita olin koulussa, elämässä muutenkin pärjännyt. Koskaan, siis luetaan KOSKAAN, kukaan ei sen takia kiusannut tai huomautellut, minulle tai äidille. Sekä minä että äiti aina haluttuja kaikenmaailman luottamustehtäviin jne. Myöskin kavereina yh-äitien lapsia, enkä heitäkään muista kenenkään koskaan arvostelleen sen vuoksi. Päin vastoin, ihan arvostettuja kavereita. Että sen takia ei kannata yksinhuoltajaksi alkamista pelätä. Vastuun kantaminen yksin voi tosin olla väliin rankkaa.

Mitäs vastuuta juova mies muka kantaa??