Mua kiinnostais tietää mikä tekee vanhemmista naisista paremman...
- Viestiketjun aloittaja jossuu
- Ensimmäinen viesti
Ei meissä ole mitään vikaa <3 Ehkä kyse on tavasta, jolla nuoret äidit hoitavat lapsensa lapsen ehdoilla ajattelematta uraa tai rahaa ainoastaan. Ja näin ollen uraputkesta kotiäidiksi "joutunut" saattaa kokea turhauttavaksi sen että joutuu aikuisten tittelien maailmasta maailmaan, jossa kaikilla on sama titteli ikään tai kokemukseen katsomatta. 
Ja tämä on helppo väylä purkaa tuo turhautuminen.
Vaikka en kyllä ymmärrä miksi nuoria äitejä jatkuvasti tullaan kiusaamaan nuorille äideille tarkoitetulle palstalle. Onhan tuolla vanhoillekkin palsta
Terkuin Äiti -90
ja lapset -06, -11 ja LA. -12
Ja tämä on helppo väylä purkaa tuo turhautuminen. Vaikka en kyllä ymmärrä miksi nuoria äitejä jatkuvasti tullaan kiusaamaan nuorille äideille tarkoitetulle palstalle. Onhan tuolla vanhoillekkin palsta
Terkuin Äiti -90
ja lapset -06, -11 ja LA. -12
Ei sitä ihan voi yleistää, sillä ihmiset ovat yksilöitä aikuistumisen suhteen. Silti sanoisin, että elämänkokemus tekee paremmaksi. Nuorikin äiti voi olla hyvä äiti, mutta yleensä hieman varttuneemmilla on enemmän näkemystä ja kokemusta, josta on hyötyä äitinä olemisessa. On myös helpompi lähteä rakentamaan vakaata perhe-elämää, kun on koulutus ja jonkin verran työkokemusta. On myös todennäköisempää, että suhde lapsen / lasten isän kanssa kestää loppuelämän. Vanhempien ero on lapsille aina koettelemus vaikka vanhempien hyvinvointi tärkeämpi edellytys lapsen hyvinvoinnille onkin. Tämä on hyvin tapauskohtaista. Joillakin onnistuu opiskelu ja työelämään siirtyminen perhe-elämän rakentamisen ohellakin ja suhdekin kestää teinivuosista hautaan.
lilyvalleyn uraputkesta kotiäidiksi "joutumista" en allekirjoita, mutta joidenkin kohdalla se varmaan pitää ihan paikkaansa. Itselleni perhe-elämä ja äitiys on ihan yhtä luonnollinen asia kuin se, että työssä käynti on osa elämää. En ole urakeskeinen vaan paremminkin perhekeskeinen, mutta työhön motivoitunut. Itsestäni ei olisi ollut teiniäidiksi eikä edes loppuikäiseen suhteeseen siinä vaiheessa vaikka irtosuhteet ja rellestys ei ole koskaan kiehtoneet sen enempää. Mielestäni on hyvä elää nuoruus ensin, oppia tuntemaan itsensä ja löytää paikkansa maailmassa. Sitten voi asettua suhteeseen ja perhe-elämään ilman, että tulee hinkua siihen vapaaseen elämään. Monilla on epärealistiset kuvitelmat ja siitä sitten seuraa ongelmia. Nuorena vanhemmaksi tulo ei silti tarkoita automaattisesti sitä, että elämä ei olisi hallinnassa tai jossain vaiheessa tulisi ongelmia. Se vaan on yleisempää kuin varttuneemmilla. Jotkut eivät kasva vastuullisiksi aikuisiksi ikinä. Se on surullisempaa kuin teinivanhemmuus.
lilyvalleyn uraputkesta kotiäidiksi "joutumista" en allekirjoita, mutta joidenkin kohdalla se varmaan pitää ihan paikkaansa. Itselleni perhe-elämä ja äitiys on ihan yhtä luonnollinen asia kuin se, että työssä käynti on osa elämää. En ole urakeskeinen vaan paremminkin perhekeskeinen, mutta työhön motivoitunut. Itsestäni ei olisi ollut teiniäidiksi eikä edes loppuikäiseen suhteeseen siinä vaiheessa vaikka irtosuhteet ja rellestys ei ole koskaan kiehtoneet sen enempää. Mielestäni on hyvä elää nuoruus ensin, oppia tuntemaan itsensä ja löytää paikkansa maailmassa. Sitten voi asettua suhteeseen ja perhe-elämään ilman, että tulee hinkua siihen vapaaseen elämään. Monilla on epärealistiset kuvitelmat ja siitä sitten seuraa ongelmia. Nuorena vanhemmaksi tulo ei silti tarkoita automaattisesti sitä, että elämä ei olisi hallinnassa tai jossain vaiheessa tulisi ongelmia. Se vaan on yleisempää kuin varttuneemmilla. Jotkut eivät kasva vastuullisiksi aikuisiksi ikinä. Se on surullisempaa kuin teinivanhemmuus.
Peesi macy graylle.
Mutta: Itse olen myös ihmetellyt samaa miksi nuoria äitejä paheksutaan. Niinkuin macy gray sanoi kaikki ovat yksilöitä. Itsekin olen nuori äiti täytän 21 ja esikoinen 5kk ikäinen. Itsekin välillä saan paheksuvia katseita vaikka en todellakaan nuorimmasta päästä äitejä ole.
Mutta vanhemmassa äidissä on yleensä rahallisesti parempi lähtökohta. Vanhemmalla iällä on vakituinen työpaikka johon palata myös äitiysloman/hoitovapaan jälkeen. Tai on kerrytetty säästöjä. Joten vauvan tulevaisuus on rahallisesti turvattu. Mutta tähänkään lähtökohtaan ei tarvitse sitä kolmeakymmentä olla. Itselläni myös vakituinen työpaikka johon palata. Mutta 15-vuotiailla teini-äideillä sitä ei ole. Vaan useimmiten opinnot kesken. Ja tietysti peesi myös siihen että tottahan se on että vanhemmalla iällä parisuhde yleensä kestää pidempään kuin teininä kun nuoruutta ei ole saanut vielä kunnolla elää.
(kauheaa yleistämistä tämä tekstini anteeksi siitä)
Mutta se miten 15-vuotias äiti tai 30-vuotias äiti hoitavat lapsiaan eivät varmasti eroa toisistaan. Tai kuinka paljon lasta rakastetaan siinäkään ei iällä ole merkitystä.
Teiniäideissä ei ole mitään vikaa , ihmettelen vaan miten he pärjäävät rahallisesti.
Tsemppiä kaikille nuorille äideille!
Mutta: Itse olen myös ihmetellyt samaa miksi nuoria äitejä paheksutaan. Niinkuin macy gray sanoi kaikki ovat yksilöitä. Itsekin olen nuori äiti täytän 21 ja esikoinen 5kk ikäinen. Itsekin välillä saan paheksuvia katseita vaikka en todellakaan nuorimmasta päästä äitejä ole.
Mutta vanhemmassa äidissä on yleensä rahallisesti parempi lähtökohta. Vanhemmalla iällä on vakituinen työpaikka johon palata myös äitiysloman/hoitovapaan jälkeen. Tai on kerrytetty säästöjä. Joten vauvan tulevaisuus on rahallisesti turvattu. Mutta tähänkään lähtökohtaan ei tarvitse sitä kolmeakymmentä olla. Itselläni myös vakituinen työpaikka johon palata. Mutta 15-vuotiailla teini-äideillä sitä ei ole. Vaan useimmiten opinnot kesken. Ja tietysti peesi myös siihen että tottahan se on että vanhemmalla iällä parisuhde yleensä kestää pidempään kuin teininä kun nuoruutta ei ole saanut vielä kunnolla elää.
(kauheaa yleistämistä tämä tekstini anteeksi siitä)
Mutta se miten 15-vuotias äiti tai 30-vuotias äiti hoitavat lapsiaan eivät varmasti eroa toisistaan. Tai kuinka paljon lasta rakastetaan siinäkään ei iällä ole merkitystä.
Teiniäideissä ei ole mitään vikaa , ihmettelen vaan miten he pärjäävät rahallisesti.
Tsemppiä kaikille nuorille äideille!
Tiedän erään tapauksen, jossa 19-vuotias äiti keräsi paheksuvia katseita ihan vain omalla käytöksellään. Sunnilleen joka kolmas sana oli v.i.t.t.u ja tupakka sauhusi tuon tuosta varsinkin kavereiden kanssa baarissa ollessa, kun ei voinut juoda. Lasten edusta kuitenkin on pitänyt huolta eli kasvoi vanhemmuuteen sitten aikanaa.
Jos nuoren äidin käytös on kuin aikuisella naisella ja äidillä kuuluukin, niin paheksuvat katseet eivät mahdu ymmärrykseeni. Ihmisiähän tässä kaikki ollaan ja tehdään omat ratkaisumme. Kaikkein kaksinaamaisinta on paheksuva katse 18-20 -vuotiasta äitiä kohtaan sellaiselta aikuiselta, joka on itse tullut vanhemmaksi saman ikäisenä. Näitä tapauksia näyttäisi olevan paljon.
Kai se sitten niin on, että meistä "nuorisosta" ei ole mihinkään, ikinä, minään aikakautena.
Idukka
Ehkä se on osittian sitä, että meistä ollaan huolissaan, miten me pärjätään ja jaksetaan vauva-arkea. Mutta joo, ehkä ihmisistä on kiva sitten kettuilla nuoremmille äideille
Paheksuvia katseita saan lähes poikkeuksetta joka kerta kun astun ovesta vauvani kanssa. Ainoa kauppareissu, jossa kukaan ei tullut ihan kommentoimaan, kun olin oman äidin (36) ja lapsen kanssa. Luulivat mua varmaan lastenhoitajaksi tai isosiskoksi :'))
Paheksuvia katseita saan lähes poikkeuksetta joka kerta kun astun ovesta vauvani kanssa. Ainoa kauppareissu, jossa kukaan ei tullut ihan kommentoimaan, kun olin oman äidin (36) ja lapsen kanssa. Luulivat mua varmaan lastenhoitajaksi tai isosiskoksi :'))
Äitiys on jokaisella varmasti omanlaisensa muutos, ikään ja taustaan katsomatta.
Sain itse poikani 19 vuotiaana, oltiin just menty mieheni kanssa naimisiin ja yo-juhlani juhlittu. Se oli mahtavaa aikaa, sain keskittyä lapseen, pidin välivuotta ja sain rauhassa funtsia tulevaisuutta. Miekkoseni oli täysillä mukana vauvan odotuksessa, opiskeli insinööriksi, on mua sentään 5 vuotta vanhempi.
Mitään suurta elämänmuutosta ei ollut, vauva oli ihan normaali jatke meidän suhteelle, sellainen piste i:n päälle
Nyt meidän poitsu on jo 4vuotias leikki-ikäinen ja lisää lapsia ei ole ainakaan vielä siunaantunut. Enkä ota stressiä siitä, ehkä seuraavan kerran 3-4 v päästä, enkä stressaa sitäkään että silloin olen lähes 30 vuotias. Ja ukkokin jo siten 35.
Mun elämä on menny just niinku oon halunnu, äidiksi nuorena ja mies löytyi 17-vuotiaana
Onko se äitiys sen helpompi 30 tai 40 kymppiselle? Mulla on eräs tuttu, joka sai nyt esikoisena 28 vuotiaana. Hänelle se tuntui olevan suurempi muutos kuin mulle. Kaikki yövalvomiset yms hankalia. Se että joutuu vain olemaan kotona, mies töissä. Jos on 10v saanu viillettää miten haluaa, ja sitte yhtäkkiä täydellinen stoppi. Se voi olla suurta muutosta se.
Sain itse poikani 19 vuotiaana, oltiin just menty mieheni kanssa naimisiin ja yo-juhlani juhlittu. Se oli mahtavaa aikaa, sain keskittyä lapseen, pidin välivuotta ja sain rauhassa funtsia tulevaisuutta. Miekkoseni oli täysillä mukana vauvan odotuksessa, opiskeli insinööriksi, on mua sentään 5 vuotta vanhempi.
Mitään suurta elämänmuutosta ei ollut, vauva oli ihan normaali jatke meidän suhteelle, sellainen piste i:n päälle
Nyt meidän poitsu on jo 4vuotias leikki-ikäinen ja lisää lapsia ei ole ainakaan vielä siunaantunut. Enkä ota stressiä siitä, ehkä seuraavan kerran 3-4 v päästä, enkä stressaa sitäkään että silloin olen lähes 30 vuotias. Ja ukkokin jo siten 35.
Mun elämä on menny just niinku oon halunnu, äidiksi nuorena ja mies löytyi 17-vuotiaana
Onko se äitiys sen helpompi 30 tai 40 kymppiselle? Mulla on eräs tuttu, joka sai nyt esikoisena 28 vuotiaana. Hänelle se tuntui olevan suurempi muutos kuin mulle. Kaikki yövalvomiset yms hankalia. Se että joutuu vain olemaan kotona, mies töissä. Jos on 10v saanu viillettää miten haluaa, ja sitte yhtäkkiä täydellinen stoppi. Se voi olla suurta muutosta se.
Juurikin näin^^ !Kaikkein kaksinaamaisinta on paheksuva katse 18-20 -vuotiasta äitiä kohtaan sellaiselta aikuiselta, joka on itse tullut vanhemmaksi saman ikäisenä. Näitä tapauksia näyttäisi olevan paljon.