Mua ottaa päähän, kun mulla on liian hyvä mies..

...Ihana isä..
...Mulle tosi ihana..
...Tienaa hyvin..
...Viisas..
...hyvänäköinen
Täydellinen..toisten mielestä..

Mutta mitäs, kun mä inhoon sitä nykysin, mua v***taa kaikki mitä se tekee, miten se tekee, missä se tekee, miksi se tekee, sanoo, hymyilee, mitä tahansa.
Vuoden oon ollu jotenki ahdistunu, välillä jopa vihaan sitä. Nyt olen kahdelle hyvälle ystävälle puhunu tunteistani ja pohtinu eroa, niin ei heru ymmärrystä saati tukea. Eli jos mä otan ja lähden, kaikki kääntää mulle selkänsä, mä tiedän että myös mun vanhemmat.

Mikä mulla on?? mihin kummaan se rakkaus hävisi? Kun toi on oikeesti täydellinen, mutta ei mikään tossukka.
Monesti olen tullu lopputulokseen, että ongelma on mun päässä ja niin se onki, mutta mitä voin tehdä. Tuskin oisin yhtään onnellisempi vuokra kolmiossani ja joka toinen viikko lasten kanssa. Mä en voi rikkoa tätä perhettä, mä en voi tehdä sitä meidän lapsille.

Eli..Mut on tuomittu tähän liittoon..Kunnes kuolema meidät erotta..hohhoijaa..

*vuodatus.fi*

Ps: Ja olen yrittäny puhua tästä miehelleni, juteltu tuntikaupalla, mutta ei hällä ole mitää ongelmaa, sen on vaikee vähän ymmärtää ku se rakastaa mua niin perkeleen paljon eikä nää mussa mitää vikoja vaikka oisin sille ihan kamala.. VOi lässyn lässyn.

 

Ota päähän. Se hakee mua aina töistä ja vie jos omalta työpaikaltaan jo päässy. Hoidan taloutta, antanut mun maksaa laskuja, ottaa rahaa jos haluan. Ei oo maksanu laskuja 5 v Passaa mua jos huutelen sohvalta.

 

[QUOTE="harmaa";25402134]
Eli..Mut on tuomittu tähän liittoon..Kunnes kuolema meidät erotta..hohhoijaa..
[/QUOTE]

Sä et siis inhoakaan sitä miestä, vaan ajatusta siitä, että elämä on nyt nähty ja koettu, mikään ei muutu. Niinkö?

1. Muistele, mihin miehessä rakastuit, tehkää jotain semmoista yhdessä kuin teitte alkuaikoina.

2. Mieti, mitä haluat elämältä. Onko se uusi harrastus, matkailua, extempore-kivaa, mitä työelämällä voisi olla annettavaa?

3. Toteuta se, mitä ideoit kohdassa kaksi.

4. Muista, että jokainen on vastuussa omasta onnestaan. Maailman paraskaan puoliso ei voi tehdä sinua onnelliseksi, vaikka saatat luulla niin. Hänestä on kyllä iso apu, mutta todellisuudessa sinun pitää itse järjestää asiasi siihen jamaan, että sinulla on hyvä olo.

5. Listaa viikon ajan joka päivä paperille 10 asiaa, joista olet onnellinen. Ole yksityiskohtainen. Joka päivä listaan laitetaan eri asiat, "terveys" ja "lapset" eivät voi lukea joka päivä listassa. Jos haluat vastata "lapset", erittele tarkemmin, mitä tarkoitat.

6. Älä väännä väkisin. Välillä elämä on tylsää ja parisuhde on juuttunut suvantoon, mutta se kuuluu asiaan. Se menee ohitse.

7. Suvannosta voi päästä joskus ulos riitelemällä. Mutta kunnioita kumppaniasi riidellessäsi. Älä mene henkilökohtaisuuksiin ja aloita lauseesi "minusta tuntuu" eikä "aina sinä/sinä et koskaan"


Tsemppiä!

 

Kiitos..Oikeesti <3

Tossa on paljon pohdittavaa.

 

Ja yks ongelma meillä on varmaan se, että me ei riidellä tai tuo ei riitele mun kanssa.. Älähän nyt, anteeksi, rakastan sua, sä oot mun kaikkeni, sori, tein väärin..ja niin edelleen lässytystä.. EI RIITELYÄ PERKELE! Ja kaikkeni välillä teen, että saatais kunnon rähinä päälle..HUOH:

 

[QUOTE="harmaa";25402234]Ja yks ongelma meillä on varmaan se, että me ei riidellä tai tuo ei riitele mun kanssa.. Älähän nyt, anteeksi, rakastan sua, sä oot mun kaikkeni, sori, tein väärin..ja niin edelleen lässytystä.. EI RIITELYÄ PERKELE! Ja kaikkeni välillä teen, että saatais kunnon rähinä päälle..HUOH:[/QUOTE]

Tiedän tunteen, mun mieheni oli samanlainen ekat 10 vuotta. En tiedä, pelkäsikö se, että lähden, jos tulee riita, vai mikä sillä oli. Niillä kotona on periaatteena lakaista ongelmat maton alle ja hymyillä päälle, siellä ei ole riidelty. Mä taas sinnikkäästi puskin päälle ja ärsytin miestä, joka korkeintaan loukkaantui, mutta ei leimahtanut. Ja mulle tuli entistäkin pahempi olo siitä.

Viimeiset viisi vuotta mieskin on jo uskaltanut riidellä kanssani, olen tosi tyytyväinen siihen, vaikka hullulta kuulostaa. En tiedä, mikä muuttui, mutta toivottavasti teidänkin suhteenne etenee siihen pisteeseen pian. Se kummasti avaa solmuja.

 

Kuin suoraan omasta elämästäni. Vika täytyy olla minussa, olen useasti ajatellut kuinka hyvän miehen ja ihanan isän lapsilleen joku toinen saisi miehestäni, miksi hän ei sitten tee minua onnelliseksi? Lähtökohtaisesti ihmisen täytyy olla onnellinen omillaan ennen kuin voi olla onnellinen parisuhteessa. Toinen ei tee sinua onnelliseksi vaan sinä itse! Paraskaan mies ei tyydytä enää vuosien päästä jos päätät elää onnettomana ja tyytymättömänä. JOJOLLA oli upeat ehdotukset, aion kokeilla jokaista noista ja tehdä itseni onnelliseksi , ennen kuin päätän parisuhteemme kohtalosta joku päivä. Ties vaikka tuo täydellinen mies kyllästyisi minuun sillä välin ja saisin juuri sitä mitä olen ansainnutkin kun en ole osannut arvostaa häntä yhteisinä vuosinamme. Meilläkään mies ei osaa riidellä, missä olisi ainoana lapsena sitä taitoa oppinutkaan. Joskus harvoin kun korottaa ääntään, koen kummallista vetovoimaa häneen silloin mutta ei koskaan muuten =(

 

[QUOTE="jojo";25402272]

Viimeiset viisi vuotta mieskin on jo uskaltanut riidellä kanssani, olen tosi tyytyväinen siihen, vaikka hullulta kuulostaa. En tiedä, mikä muuttui, mutta toivottavasti teidänkin suhteenne etenee siihen pisteeseen pian. Se kummasti avaa solmuja.[/QUOTE]

Riitely puhdistaa ilmaa. Ja totta on se, etton ärsyttävää jos mies ei koskaan riitele! Kyllä se riitelykin kuuluu suhteeseen, kuinka hullulta kuulostaakaan.

 

Mä jätin yhden liian hyvän miehen. Lapsia ei tosin ollut mutta olisimme voineet niitä tietty hankkia.

Enkä ole sekuntiakaan päätöstäni katunut. En, en ja en. Tunteet kuoli, oli turha kitua väkisin vaikka toisessa ei mitään oikeaa vikaa ollutkaan.

 

Hei te riidankaipaajat: miettikääs miksi haette riitaa konfliktinratkaisukeinoksi? Joku mekanismi teillä siellä taustalla? Ehkä ajattelette, että mies ei arvosta teitä niin paljoa että haluaisi riidellä? Ehkä teidän mielestänne suuri tunne pitäisi aina tulla ulos suurella volyymilla?

 

[QUOTE="vieras";25402355]Hei te riidankaipaajat: miettikääs miksi haette riitaa konfliktinratkaisukeinoksi? Joku mekanismi teillä siellä taustalla? Ehkä ajattelette, että mies ei arvosta teitä niin paljoa että haluaisi riidellä? Ehkä teidän mielestänne suuri tunne pitäisi aina tulla ulos suurella volyymilla?[/QUOTE]

Luulen, että riidanhaku taustana on se, että kun iise puhut negatiivisista asioista, kerrot mielipiteesi ja tunteesi asiaa kohtaan ja mies vaan hymähtelee, pyytelee anteeksi jne. niin silloin ollaan lähtöpisteessä.
Asiasta ei saa selvyyttä, asiaa ei puhuta ja asia jää itseä vaivaamaan.
Riitelyn aikana yleensä molemmat sanoo (välillä jopa liiankin) suoraan mitä mieltä on asioista. Se helpottaa kummasti, koska toisen ajatuksia ei voi lukea. Ja kun tiedetään molempien osapuolten tunteet ja ajatukset, on helpompi lähteä tilannetta purkamaan ja sopimaan.

 

Luulen, että riidanhaku taustana on se, että kun iise puhut negatiivisista asioista, kerrot mielipiteesi ja tunteesi asiaa kohtaan ja mies vaan hymähtelee, pyytelee anteeksi jne. niin silloin ollaan lähtöpisteessä.
Asiasta ei saa selvyyttä, asiaa ei puhuta ja asia jää itseä vaivaamaan.
Riitelyn aikana yleensä molemmat sanoo (välillä jopa liiankin) suoraan mitä mieltä on asioista. Se helpottaa kummasti, koska toisen ajatuksia ei voi lukea. Ja kun tiedetään molempien osapuolten tunteet ja ajatukset, on helpompi lähteä tilannetta purkamaan ja sopimaan.

Tuollainen on syvältä.

Me ei riidellä juuri koskaan, mutta keskustellaan asioista eikä hymähdellä tai hoeta marttyyrimaisesti että "no anteeks" kun toisella on jotain mistä haluaisi keskustella, jotain johon ei ole tyytyväinen.

En tajua miksi meidän pitäisi toisillemme huutaa ja ilkeästi sanoa...järkevämpää on jutella ihan normaalivolyymilla ja asiasta eikä asian vierestä.

 

[QUOTE="harmaa";25402234]Ja yks ongelma meillä on varmaan se, että me ei riidellä tai tuo ei riitele mun kanssa.. Älähän nyt, anteeksi, rakastan sua, sä oot mun kaikkeni, sori, tein väärin..ja niin edelleen lässytystä.. EI RIITELYÄ PERKELE! Ja kaikkeni välillä teen, että saatais kunnon rähinä päälle..HUOH:[/QUOTE]

Eli sä kaipaat rähinää, intohimoista rähinää? Leffaeleitä? Sinkkuaikoja?

Hanki salarakas. Ei vais, huono idea.

Rekisteröi nimimerkki tänne ja tervetuloa tappelemaan! Vaikka imetyksestä tai päivähoitoon laittamisesta. Tai haalareista! Ticket vs. Lassie, se on kuuma peruna täällä!

 

Veikea ongelma. Tulee mieleen oma avioeroni. Vaimo tunsi varmaankin samoin kuin sinä. Minä taasen rakastin häntä suunnattomasti. Erossa avitti vaimon ihastuminen toiseen ja halu jakaa ellämänsä hänen kanssaan. Minun mielestäni kaikki meni piloille - vaimon mielestä onni oli saavutettu toisen miehen muodossa. Hänellä tuota onnea kesti sitten muutaman kuukauden, ja sitten miehet alkoivat vaihtua kuin sukat.

Kumpikaan emme saavuttaneet onnea, mutta minä pääsin vapaaksi liitosta jossa minua ei arvostettu, eikä rakastettu, ja vielä petettiin rankasti muiden miesten kanssa. Jälkeenpäin ex on sanonut, että olen miehistä parhain. Enää se ei vaan auta mitään, eikä hän tietenkään myöskään pystynyt pakottamaan itseään rakastamaan minua.

 

Tuollainen on syvältä.

Me ei riidellä juuri koskaan, mutta keskustellaan asioista eikä hymähdellä tai hoeta marttyyrimaisesti että "no anteeks" kun toisella on jotain mistä haluaisi keskustella, jotain johon ei ole tyytyväinen.

En tajua miksi meidän pitäisi toisillemme huutaa ja ilkeästi sanoa...järkevämpää on jutella ihan normaalivolyymilla ja asiasta eikä asian vierestä.

Riiteleminen ei välttämättä ole huutamista tai ilkeästi sanomista. Parhaan tuloksen saa, kun ilkeily jätetään pois, ei jää mikään kaivelemaan henkilökohtaisella tasolla. Mutta joistakuista ei vaan saa ärsyttämättä ulos muuta kuin sitä hymistelyä ja siloiteltuja mielipiteitä.

Meillä riidellään sivistyneesti muutamia kertoja vuodessa, raksa-aikana pari kertaa vähemmän sivistyneesti, mutta sekin ratkesi lopulta yhteiseen nauruun, kun kerrankin yllyin huutamaan oikein kunnolla, talossa ei ollut ovia eikä ikkunaruutuja ja miehen vanhemmat ja täti sattuivat juuri silloin tontille. Ai että mua hävetti, mutta tuuletus tuli tarpeeseen ja tilanne ratkesi sopuisasti.

 

Yllätyksiä kehiin! Edes jotain pientä?

 

sinulla on kriisi omassa elämässäsi ja syytät siitä miestäsi, joka on kunnollinen. Ihan normaalia elämään kuuluvaa kriisiä, mutta älä ny hyvä ihminen syytä siitä miestäsi! Hanki itsellesi harrastus, mielellään sellainen jota et ikimaalimassa olisi kuvitellut vuosi sitten harrastavasi. ( Itse aloitin ratsastuksen elämän kriisitilanteessa, koska pelkäsin hevosia niin hitosti ) Kriisejä tulee ja menee, ja olokin helpottuu.. ihan normaaleja asioita.

 

Tuo on kuin suoraan mieheni lapsuudenperheestä! Mies ei osaa puhua mistään. Olen oppinut arvaamaan, milloin mies on OIKEASTI jostain asiasta eri mieltä kuin minä, koska hän ei koskaan sano mitään suoraan! Korkeintaan on hiljaa. Ja vasta silloin minua alkaa ärsyttää, koska en osaa lukea ajatuksia ja tilanne aiheutti alkuaikoina välillemme monta turhaa väärinkäsitystä.

Tuntui esimerkiksi siltä, että en voi oikeasti luottaa mieheen, koska hän ei ole rehellinen tunteistaan. Vastaa vain aina sen, mitä ajattelee minun haluavan kuulla.

Suhde on kestänyt jo kymmenen vuotta ja lapsiakin on. Riitelymme on "parantunut" vasta ihan parin viime vuoden aikana, ja minäkin olen erittäin tyytyväinen siihen, että mies USKALTAA sanoa minulle mielipiteensä, vaikka tietäisi että olen eri mieltä.

[QUOTE="jojo";25402272]Tiedän tunteen, mun mieheni oli samanlainen ekat 10 vuotta. En tiedä, pelkäsikö se, että lähden, jos tulee riita, vai mikä sillä oli. Niillä kotona on periaatteena lakaista ongelmat maton alle ja hymyillä päälle, siellä ei ole riidelty. Mä taas sinnikkäästi puskin päälle ja ärsytin miestä, joka korkeintaan loukkaantui, mutta ei leimahtanut. Ja mulle tuli entistäkin pahempi olo siitä.

Viimeiset viisi vuotta mieskin on jo uskaltanut riidellä kanssani, olen tosi tyytyväinen siihen, vaikka hullulta kuulostaa. En tiedä, mikä muuttui, mutta toivottavasti teidänkin suhteenne etenee siihen pisteeseen pian. Se kummasti avaa solmuja.[/QUOTE]

 

Mie oon se liian kiltti meidän suhteessa. Emmie muutakaan voi. Mie en osaa ettiä miehestä vikoja ja vain rakastan häntä yli kaiken, aina ja ikuisesti. En osaa ees suuttua kunnolla. Kai se on tylsää ja ärsyttävää toisen mielestä joskus.

 

Eli sä kaipaat rähinää, intohimoista rähinää? Leffaeleitä? Sinkkuaikoja?

Hanki salarakas. Ei vais, huono idea.

Rekisteröi nimimerkki tänne ja tervetuloa tappelemaan! Vaikka imetyksestä tai päivähoitoon laittamisesta. Tai haalareista! Ticket vs. Lassie, se on kuuma peruna täällä!

Hihii, olen rekkautunut . Ja just mut haukuttiin kun ostin lapselleni ticketin.. hihiiii

 

sä tunnet olevas huono ja vihainen vuoronperään noidankehänä ja toinen vaan paijaa. eli sun tunteet on miehen maailmassa vääriä ja se yrittää taikoa ne pois. semmoinen kääntyy pian inhoksi miestä kohtaan

 

sä tunnet olevas huono ja vihainen vuoronperään noidankehänä ja toinen vaan paijaa. eli sun tunteet on miehen maailmassa vääriä ja se yrittää taikoa ne pois. semmoinen kääntyy pian inhoksi miestä kohtaan

Emmie ainakaan kiellä keltään negatiivisia tunteita. En vain itse koe niitä tässä suhteessa.

 

Toivottavasti sun mies löytää jonkun ihastuksen.

Sä TODELLA tulet heräämään ja kerjäämään sitä takaisin kun et olekaan se tärkein upealle miehellesi.

 

ap sun mies kuulostaa ällöttävältä, täys sikahan tuo on!! en kattos päivääkään.

 

Toivottavasti sun mies löytää jonkun ihastuksen.

Sä TODELLA tulet heräämään ja kerjäämään sitä takaisin kun et olekaan se tärkein upealle miehellesi.

Niinpä. Säälittävä fakta on vaan se että moni hyvä mies ei tajua minkälaisen kiittämättömän ja täysin arvottoman huoran kanssa ovat hynttyyt yhteen lyöneet. Rukoilen kaikilta jumalilta että ap:n mieskin jossain vaiheessa tajuaa tilanteen ja ymmärtää nostaa kytkintä.