Muiden lapsilla ikäeroa "paljon" (meillä 5v), leikkivätkö, mitä tekevät, mitään?

Eli onko muilla isohkoa ikäeroa ja ehkäpä vielä esikoinen poika, kuopus tyttö ja tekevätkö lapset mitään yhdessä?? Mua niin välillä säälittää kun 2,5v tyttö ei saa mitään vastakaikua meidän 7,5v pojalta. Poikaa ei vaan kiinnosta. Harmittaa, turhauttaa ja ärsyttää kun 2v menee innoissaan useita kertoja päivässä kertomaan ja näyttämään jotain hienoa piirrustusta tai leikkiä isoveljelleen ja isoveli ei edes katsettaan nosta vaan hymisee "mmm tai joo tai aha" ja tuijottaa älylaitetta tai telkkaria. Kaiken muun ajan on ulkona kavereidensa kans, harrastuksissa tai koulussa. Kotona ei tee muuta kun on omissa oloissa ja "lepää" jonkun laitteen ääressä ja pikkusisko on odottanut innoissaan veljeä kotiin. En mielestäni voi pakottaa, isompi pitää pientä niin tylsänä ja joku kotileikki ei kiinnosta pätkääkään 2veen kanssa...mutta säälittää pikkusisko. Joskus piirtävät tai muovailevat yhdessä tai pakotan isomman ulos kanssamme. Minä toimin pienemmän leikkikaverina... Miten muilla?

 

Meillä on useampi lapsi, ja ikäeroista huolimatta myös tytöt ja pojat leikkivät keskenään. Muistan kun isoveli (silloin noin 7v) yritti saada 4 vuotta nuoremman pikkusiskon mukaan johonkin pyssyleikkiin: "tuu nyt, saat olla prinsessa ja mää teen sulle tyynyistä oman linnan" ja tyttö oli heti mukana kun veli osas vetää oikeasta narusta

 

Meillä ihan sama juttu. Surettaa

 

no kun poikasi on noin vanha voisiko jutella hänen kanssaan,kertoa että hän on pikkusiskolle tosi tärkeä ja voisi vaikka edes sen 15 min leikkiä? voit vaikka palkita vanhempaa lasta tästä.. tuntuu etä tilanne vaatii pientä "painostamista" mutta eiköhän se tuosta

 

Meillä lapsilla vajaat 5 vuotta ikäeroa. Esikoinen on poika ja heti kun kuopustyttö oppi leikkimään, ovat he leikkineet paljon yhdessä. Meidän lapsilla on aika tiivis side toisiinsa, kun pikkusisko aloitti koulun reilu vuosi sitten, isoveli 6luokalta kävi välillä varmistelemassa, että tytöllä on kaikki ok. Koulussa sattui niin sopivasti luokat samalle käytävälle, vieläpä luokat olivat vastakkain. Isoveli on nyt siirtynyt yläkouluun, mutta edelleen tulevat hyvin toimeen keskenään.

 

Tee pienemmälle sisarus seuraksi tai hanki muualta kavereita, mutta älä painosta väkisin isompaa lasta olemaan pienemmän seuraneitinä.

Meillä lapsilla kahden vuoden ikäero. Pienempänä leikkivät enemmän keskenään, mutta nyt 9 v ja 11 v on molemmilla omat kaverit ja mielenkiinnon kohteet. Molemmat kiinni laitteissa ja somessa. Isoin tekijä on eri sukupuoli, ettei yhteiset leikit kiinnosta.

 

Meillä esikoinen on 7v, pienemmät on 1,2 ja 3. Muut on tyttöjä, viimeinen poika. Eniten yhdessä luonnollisesti leikkivät 2 & 3v, ns.isojen leluills puolestaan 7v & 3v. 7v kyllä selkeästi ohjaa leikkiä mieleiseensä suuntaan, mutta ottaa tosi hienosti huomioon pienemmän ja haluaa touhuta ihan vapaaehtoisesti. Tykkää puuhata myös 2v siskon kanssa ja hoitaisi pikkuveljeäkin Me leivotaan ja askarrellaan tosi paljon yhdessä, ulkoilla 7v saa itse tai tulla meidän mukaan ja useammin on meidän mukana vaikka paljon olisi kavereitakin olemassa.
Tämmöinen taitaa olla vähän kiinni siitä, onko lapsella sellaista hoivaviettiä, eli olisko luonteenpiirre? Meidän 3v haluaisi auttaa kovasti pikkuveikan kanssa, tuo puhdasta vaippaa ja sellaista mutta osaan kuvitella ettei tuon 2v tytön luonteella olla myöhemmin yhtä hoivakeskeisiä.
Anna lapsen itse päättää, eihän heitä varmasti leikkikavereiksi ole "tehty". Saattaisin tokikin sen ikäisen kanssa jo itse keskustella siitä miten tärkeä hän on pienemmälleen, kuinka osaava ja taitava on pienen silmissä, josko se innostaisi viettämään niitä pieniä hetkiä.

 

Etupäässä ne tappelee... 2,5 v ikäeroa ja tyttöjä molemmat. Kyllä ne joskus leikkiikin ja joskus halailee. Mutta se tappelun määrä on suorastaan koomista. Joinain päivinä se alkaa jo sängystä noustessa.

 

Eli onko muilla isohkoa ikäeroa ja ehkäpä vielä esikoinen poika, kuopus tyttö ja tekevätkö lapset mitään yhdessä?? Mua niin välillä säälittää kun 2,5v tyttö ei saa mitään vastakaikua meidän 7,5v pojalta. Poikaa ei vaan kiinnosta. Harmittaa, turhauttaa ja ärsyttää kun 2v menee innoissaan useita kertoja päivässä kertomaan ja näyttämään jotain hienoa piirrustusta tai leikkiä isoveljelleen ja isoveli ei edes katsettaan nosta vaan hymisee "mmm tai joo tai aha" ja tuijottaa älylaitetta tai telkkaria. Kaiken muun ajan on ulkona kavereidensa kans, harrastuksissa tai koulussa. Kotona ei tee muuta kun on omissa oloissa ja "lepää" jonkun laitteen ääressä ja pikkusisko on odottanut innoissaan veljeä kotiin. En mielestäni voi pakottaa, isompi pitää pientä niin tylsänä ja joku kotileikki ei kiinnosta pätkääkään 2veen kanssa...mutta säälittää pikkusisko. Joskus piirtävät tai muovailevat yhdessä tai pakotan isomman ulos kanssamme. Minä toimin pienemmän leikkikaverina... Miten muilla?

Come on!!! Mitä sä sitä pienempää säälimään. Itselläni on merkittävästi vanhempia sisaruksia ja niiden mielestä mä olin sillon joskus todella mälsä. Mitä vanhemmiksi tultiin, sen läheisempiä meistä on tullut.

Mun mielestä sä nyt kuitenkin lähdet ihan väärällä asenteella tähän touhuun. Sun ei tarvi sääliä sitä pientä tyttöä, kun sen isoveljen mielestä se on niin booring ja sun ei tarvi pitää sitä isompaa vähän "huonona" tyyppinä, kun sitä ei kiinnosta sen pikkusisko.
Paljon parempi, etteivät yritä väkisin leikkiä keskenään, jos ei kerran yhteistä säveltä ole.

 

Meillä on ikäeroa vanhimmalla ja nuorimmalla 4 v, koululainen ottaa kyllä hyvin huomioon pienempänsä koska hänelle on sanottu että muuten tulee pienelle paha mieli. Ainakin piirustuksia/muovailujuttuja täytyy siis kehua.

Ehkä teilläkin auttaisi empatian ja käytöstapojen opettelu, eli selitetään isommalle että pienelle tulee paha mieli jos häntä ei huomioi ja että isoveli on pikkusiskolle niin tärkeä jne.

 

Meillä kaikki leikkivät pienimmänkin kanssa, ikää lapsilla 3, 7, 8 ja 10. Toisaalta ovat samaa sukupuolta joten senkin takia löytyy yhteistä kiinnostusta leikkeihin. Pienin leikkii paljon ns. isojen leluilla.

 

Meillä on ikäeroa vanhimmalla ja nuorimmalla 4 v, koululainen ottaa kyllä hyvin huomioon pienempänsä koska hänelle on sanottu että muuten tulee pienelle paha mieli. Ainakin piirustuksia/muovailujuttuja täytyy siis kehua.

Ehkä teilläkin auttaisi empatian ja käytöstapojen opettelu, eli selitetään isommalle että pienelle tulee paha mieli jos häntä ei huomioi ja että isoveli on pikkusiskolle niin tärkeä jne.

Mun on tosi vaikea nähdä tätä asiaa näin. Miksi siitä pienemmästä pitää tehdä uhri ja isommasta jotenkin empatiakyvytön. Miksi isoveljen pitää huomioida pikkusisko, jos heillä ei kerran mitään yhteistä tällä hetkellä ole?
Miksi pitää syyllistää ja uhriuttaa lapsia?

 

Tee pienemmälle sisarus seuraksi tai hanki muualta kavereita, mutta älä painosta väkisin isompaa lasta olemaan pienemmän seuraneitinä.

Äh että aina ärsyttää aina kun sanotaan tee sisarus yms.
Meillä lapsettomuudesta johtuen ikäeroa 6v ja eivät keskenään leiki, eikä kyllä pakotetakkaan. Lapset nyt 8v ja 2v. Jos "tekisin" kolmannen niin keskimmäinen saattaisi sitten olla yksin kun pienintä täytyy hoitaa, niin en ehtisi niin paljoa leikkimään.

 

Mun on tosi vaikea nähdä tätä asiaa näin. Miksi siitä pienemmästä pitää tehdä uhri ja isommasta jotenkin empatiakyvytön. Miksi isoveljen pitää huomioida pikkusisko, jos heillä ei kerran mitään yhteistä tällä hetkellä ole?
Miksi pitää syyllistää ja uhriuttaa lapsia?

Kyseessä on ehkä enemmän empatian opettaminen lapselle, tästähän oli lehtijuttukin vähän aika sitten että lapsille tulisi opettaa empatiaa. Eli ei pikkusisaruksen kanssa tarvitse koko aikaa olla, riittää että kohteliaasti huomioi toisen kun toinen tulee näyttämään piirustuksensa ja sanoo muutaman kivan sanan jotta toiselle tulee hyvä mieli. Näitä samoja käytöstapoja tarvitaan myös myöhemmin elämässä eli katsoisin että kyseessä on siis elämää varten opettelu ja että lapsista kasvaa empaattisia aikuisia.

 

Mun lapset on 4,6,10 ja 12, tottakai isommilla on ihan erilaiset mielenkiinnon kohteet kuin pienillä,mutta vaadin silti heiltä mielestäni normaalia kohteliaisuutta. Ei meillä saa kukaan olla koko päivää kiinni puhelimessa tai tabletissa ja äyskimisestä turhasta sitä tehdessä huomaa aika nopeasti olevansa ilman ko laitetta.

En vaadi että leikkisivät yhdessä,mutta toimeen on tultava riippumatta sukupuolesta tai ikäerosta.

 

Meillä vanhimman ja nuorimman ikäero 11 v ja ovat mahtava pari. Joskin meillä esikoinen tyttö. Hän osaa ylipäätään olla lasten kanssa ja tämä pikkuveli on jostain syystä ihan selvästi tosi tärkeä. Eihän tyttö enää ala leikkimään, mutta pelaavat, tekevät kotitöitä ja kaikkea yhdessä.

 

No ensinnäkin rajoittaisin sen isomman ruutuaikaa; ihan hullua, jos ei osaa muuta kotona tehdä kun koneita tuijottaa.

Toisekseen opettaisin isommalle myös käytöstapoja ja toisten huomioimista; Jos joku puhuu sinulle, silloin vastataan.

Muuten antaisin itse päättää, leikkiikö vai eikö.

 

No ensinnäkin rajoittaisin sen isomman ruutuaikaa; ihan hullua, jos ei osaa muuta kotona tehdä kun koneita tuijottaa.

Toisekseen opettaisin isommalle myös käytöstapoja ja toisten huomioimista; Jos joku puhuu sinulle, silloin vastataan.

Muuten antaisin itse päättää, leikkiikö vai eikö.

Mä justiinsa luin uudelleen aloituksen ja aloin miettimään, että pitäisköhän sen isomman tehdä himassa jotain muutakin kuin tuijottaa pädiä tai töllöä?

 

Kyseessä on ehkä enemmän empatian opettaminen lapselle, tästähän oli lehtijuttukin vähän aika sitten että lapsille tulisi opettaa empatiaa. Eli ei pikkusisaruksen kanssa tarvitse koko aikaa olla, riittää että kohteliaasti huomioi toisen kun toinen tulee näyttämään piirustuksensa ja sanoo muutaman kivan sanan jotta toiselle tulee hyvä mieli. Näitä samoja käytöstapoja tarvitaan myös myöhemmin elämässä eli katsoisin että kyseessä on siis elämää varten opettelu ja että lapsista kasvaa empaattisia aikuisia.

Nuohan ovat käytöstapojen opettamista, eivät empatian opettamista. Toisekseen empatia on ominaisuus, joka ihmisellä on tai ei ole. Toki on aina hyvä ohjata lasta ajattelemaan asioita siltä kannata, että mitä "jos sattuis omalle kohalle", mutta itse empatiaa ei voi opettaa. Empatia on sitä, että tunnet toisen henkilön kokeman tunteen ja otat sen omaksesi. Sympatia on sitä, että ymmärrät toisen henkilön tunteen ja tunnet myötätuntoa, muttet varsinaisesti sitä tunnetta tunne.

Sisarusten väliset suhteet ovat usein kätöstapojen ulkopuolella. Ei omat lapseni nappaa muita lapsia kraiveleista kiinni kun palaa pinna, mutta toistensa kanssa homma menee aika fyysiseksi silmänräpäyksessä. Ja kyllä, se asia puidaan läpi joka helvetin kerta ja keskustellaan siitä, miksi toisen henkilön fyysinen koskemattomuus on tärkeää ja kumpikin tuntuu ymmärtävän asian hetken, ennen seuraavaa kertaa.
Tosin, olen myös sitä mieltä, että välinpitämättömyys on usein paljon kivuliaampaa kuin vähän turhankin intensiivinen kontakti.

Mä olen varmaan tosi kamala, mutta mun on vaikea ymmärtää miksi 7 vuotiaan pitää olla kiinnostunut 2 vuotiaasta ja sen jutuista. Toki, voihan sitä kohtelias olla ei siinä mitään, mutta ei sille mitään voi, jos isomman mielestä 2 vee vaan on tylsä. Se homma voi muuttua ihan päälaelleen 15 vuodessa.

 

Nuohan ovat käytöstapojen opettamista, eivät empatian opettamista. Toisekseen empatia on ominaisuus, joka ihmisellä on tai ei ole. Toki on aina hyvä ohjata lasta ajattelemaan asioita siltä kannata, että mitä "jos sattuis omalle kohalle", mutta itse empatiaa ei voi opettaa. Empatia on sitä, että tunnet toisen henkilön kokeman tunteen ja otat sen omaksesi. Sympatia on sitä, että ymmärrät toisen henkilön tunteen ja tunnet myötätuntoa, muttet varsinaisesti sitä tunnetta tunne.

Sisarusten väliset suhteet ovat usein kätöstapojen ulkopuolella. Ei omat lapseni nappaa muita lapsia kraiveleista kiinni kun palaa pinna, mutta toistensa kanssa homma menee aika fyysiseksi silmänräpäyksessä. Ja kyllä, se asia puidaan läpi joka helvetin kerta ja keskustellaan siitä, miksi toisen henkilön fyysinen koskemattomuus on tärkeää ja kumpikin tuntuu ymmärtävän asian hetken, ennen seuraavaa kertaa.
Tosin, olen myös sitä mieltä, että välinpitämättömyys on usein paljon kivuliaampaa kuin vähän turhankin intensiivinen kontakti.

Mä olen varmaan tosi kamala, mutta mun on vaikea ymmärtää miksi 7 vuotiaan pitää olla kiinnostunut 2 vuotiaasta ja sen jutuista. Toki, voihan sitä kohtelias olla ei siinä mitään, mutta ei sille mitään voi, jos isomman mielestä 2 vee vaan on tylsä. Se homma voi muuttua ihan päälaelleen 15 vuodessa.

Joo, ei voi olettaa, että pari vuotiaan leikit jaksavat kovin usein 7-vuotiasta kiinnostaa.

 

Käytöstapoja olisi tärkeää opettaa tuossa tilanteessa.
Selittää sille koululaiselle, miksi pienelle tulee paha mieli jos koululainen sanoo hänelle asian x ja että ei ole soveliasta näin tehdä.
Kuitenkin muistaen että koululainen on itsekin vielä pieni lapsi ja hänellä ei ole kapasiteettia täysin ymmärtää miten parivuotias kokee asiat tai ajattelee.
Ei kaikilla aikuisillakaan välttämättä ole, jos eivät ole lapsen kasvatukseen,kehityspsykologiaan jne.yhtään tutustuneet.
Lisäksi on kohtuutonta odottaa että leikkisivät yhdessä, kun ikäeroa on kuitenkin niin paljon.
Vaikka ikäeroa olisi 2 v. ei ole mielestäni reilua OLETTAA että lapset leikkivät yhdessä.
Sisarukset voivat olla ihan erilaisia luonteiltaan ja kiinnostuksenkohteiltaan.

 

Meillä lapsilla ikäeroa 6 vuotta, molemmat tyttöjä. Mahtavan hyvin tulevat nykyään toimeen keskenään, ja isompi on nyt löytänyt leikkisävelen pienemmän kanssa (pieni vajaa 2v). Alussa isosiskosta ei löytynyt sitä hoivaajaa, mutta kun vauva alkoi ottamaan kontaktia ja tuli ensimmäiset sanat (missä tietenkin tärkeän isosiskon nimi), niin asiat muuttui kertaheitolla. Tottakai isompi välillä turhautuu pienemmän touhuihin ja isommalla on oikeus olla rauhassa, jos haluaa tai jos on kavereita, joiden kanssa haluaa leikkiä isompien juttuja. Samoin koulun jälkeen on oma rauha tehdä läksyt ja rauhoittua. Mutta pienempi on alusta asti ihaillut isompaa ja matkinut sitä, ja tehnyt itsestään tavallaan tärkeän isosiskolle. Juoksee halaamaan toista, antaa pusun ja nauraa, huolestuu, jos isosiskon nalle tai kännykkä on muualla kuin sisko ja kuljettaa ne heti sille syliin. Riitojakin riittää, mutta ne kuuluu sisarusten väliseen kanssakäymiseen. En oo kyllä säälinyt kumpaakaan, isompi tietää, että sen pitää vähän olla pienemmän kanssa ja pienempi tietää, että ei voi aina olla isomman kanssa.