Vilkaisin, ja jäin kiinni, silmiisi. Se katse värisytti. Monta muistoa. Tukahdettuja tunteita. Häpeä, petoksesta. Se ei enää saanut tapahtua. Vaikkei siitä kukaan tiennyt.
Hipaisu, kun tarjosit tulta. Hymy.
Mä olin kaukana, menneessä, keskellä kesää. Istuttiin takapihallasi, ilma oli, kesäisen yön lämmin, painostava. Juteltiin, ei aavistustakaan mistä, molemmat tiesimme, mihin ilta päättyisi.
Ilta hidasteli, tunne oli, odottava. Ei siitä puhuttu. Mutta, selvästi se oli tiedossa. Aika mennä nukkumaa, totesit. Kiipesimme yläkertaan, makuuhuoneeseen. Riisuuduin. Katseesi seurasi. Riisuuduit. Hämärässä ruskettunut ihosi oli hunajan värinen. Housuistasi oli jäänyt raja, alavatsan pehmeään nukkaan, toiselta puolelta ruskeaan, toiselta, niin vaaleaan. Maistuit suolalta, elämältä, kesältä. Mä imin sua, kaikilla aisteillani, piti saada kaikki, kerralla. Menetyksen tuska, tieto tulevasta, sai epätoivoiseksi. Tämä jäisi, tähän. Ei olisi enempää.
Kosketin, hivelin, nyppäisin karvoista, raavin, nuolaisin, näykin, puristin, liimauduin kiinni, tunsin, kaiken.
Sä nostit leukaani, katsoit, pyyhit kyyneleeni kädenselkämykselläsi, "hss. ei meillä ole kiirettä". Varovasti työnsit mut sängylle, selälleni, tyynyjen varaan. Värisytti, ilma oli viilennyt, kätesi tuntui kuumalta hivutessaan nilkoista kohti reisiä. Nilkka, polvitaive, hitaasti ylöspäin. Saavuttaessasi reiden alun, käytit molempia käsiäsi, levitit jalkojani, kummarruit, sänkesi raapaisi sisäpintaa, karheana, hengityksesi hiveli, kielesi piirsi viivaa. Liikahdin kärsimättömänä, "ei, rauhallisesti", totesit. Varovasti käänsit minut, ja aloitit hivelyn uudelleen, nilkoista, ylöspäin.
Tiesin, mitä näit. Ujostutti. Teki mieli peittää pakarat käsilläni. Estit, otit käteni kiinni. Toinen kätesi hipaisi pakaran alapoimua, kosketti jalkoväliä, tunsit, miten märkä jo olin. Yritin puristaa pakaroita yhteen, mutta, sormesi vaativat ne erilleen, raotit, tunsin katseesi, mulla ei ollut vaihtoehtoja, olin, sinun, kokonaan. Tutkit rauhassa, jalkovälissäni sykki, sormesi tunkeutivat sisään, hieman vain, liukas sormesi hipaisi klitorista, viivyit siinä, hetken, kiusoitellen. Päinvastoin kuin hetki sitten, tunsin valtavaa halua kohottaa takamustani, tarjosin sitä, nähtäväksi, koskettavaksi, vaadin lisää.
Vaan ei. Irrottauduit, ja käskit mua istumaan. Itse nousit, pystyssä seisova miehuutesi lähellä kasvojani. Tarjosit sitä hyväiltäväksi. Koskin, hivelin, otin kiinni, varresta, ja kevyesti nuolaisin päätä. Kiersin kielelläni kokonaan sen ympäri, lipaisin välillä keskeltä, painoin sen vasten poskeani. Se vastasi, nyökkäämällä. puristin huuleni sen ympärille, kielelläni kiersin, livoin välillä taas keskustaa, kunnes tunsin pienen tipan, makusi, ja sä vetäydyit huoaten pois. "Ei vielä".
Katseemme kohtasivat, ujostelematta, suora tuijotus, mikään ei ollut epäselvää. Himo. Puhdas. Tulit kohti, otin kiinni sinusta, maistoin kaulaasi, purin. Sä hivelit rintojani, tarrasit kiinni, puristit. Huulemme, yhdessä, näykimme, maistoimme. Työnsit. Mä vedin. Se, oli, pieni taistelu vallasta, vaikka, kumpikin halusi samaa. Tulit päälle, levitin jalkani, nostin lantiotani, saadakseni nopeammin sisääni, sen, jota halusin, enemmän kuin mitään. Kärsivällisyys, varovaisuus, odottaminen oli ohi. Oli aika, yhteisen liikkeen, sulautumisen. Vartalomme sopivat toisiinsa, täydellisesti. Mä kiedoin jalat ympärillesi. Käteni pakaroillesi. Kätesi olivat allani, pakaroita puristaen, välillämme ei ollut, mitään turhaa. Liike, se hipaisi, syvässä tuntui kutitus, pieni, lepattava, uudestaan, joka työnnön päätteeksi. Ajatukset keskittyivät liikkeeseen, uudestaan, vielä, nautinnon hipaisu, se, voimistui, kerta kerralta, syvempään, sisällä. Ei ollut aikaa, ei paikkaa, ei ympäröivää maailmaa, vain me, yhtyneinä, se hipaisi, aina uudestaan, kunnes, räjähdys, pysähdys, hetken tunnistamaton tila, kun kaikki keskittyi yhteen, joka hajosi, pieninä sirpaleina se levisi, koko mahaan, jalkojen sivuja, varpaisiin asti. Täydellinen, Uskomaton mielihyvän tunne. Samalla, vaikka sykin vielä itse, tunsin, kun, jäykistyit, hetkeksi pysähdyit, purkaus, tuntui, sisälläni. Varoen painauduit vielä kerran, toisen, ja, jäit päälleni, kiinni. Sykin yhä ympärilläsi, Täyttymys, oli, täydellinen.
Mä tajusin, missä olin. Baari. Hengitykseni oli nopea, poskeni kai punoittivat. Sä katsoit, kulmiesi alta, kiusoitellen. Mikä paikka jäädä ajattelemaan moista. Toivottavasti kukaan muu ei huomannut. Ei, ne keskustelivat, sä otit osaa, väitit. Minä myös, vastaan, ja siitä se taas alkoi, väittely. Sanoilla koettelimme toisiamme, pieni iva puri, vastaväite näykkäsi, myönnytys hiveli, ja jopa vihastus, kosketti lempeästi. Ulkopuolinen ei arvannut, miten intiimi oli suhteemme, mehän emme koskaan voineet edes sovussa keskustella. Mutta, siellä se oli, Muisto, yöstä, yhteisestä. Sitä ei koskaan voisi kukaan viedä. ei arvata, se, oli, meidän, Muisto.
