muita 30v joilla vähän työkokemusta

Olen jo yli 30v ja takana vain parin vuoden työkokemus ja sitten pitkä vapaa kotona lapsia hoitamassa. Työttömänä tällä hetkellä ja on kyllä aika epätodennäköistä, että omalta paikkakunnalta mitään töitä löytyy. Kaikki työpaikkailmoituksetkin mitä omalta alalta tulee vastaan, niin vaaditaan "huippuosaamista, itsenäistä työskentelyä, ja vahvaa ammattitaitoa ja työkokemusta!!" Meillä on kyllä mieheni kanssa tarkoitus vielä tehdä ainakin yksi lapsi, jota hoidan kotona 3 vuotta sitten. Ja ikää minulla sitten kun vapaudun työelämään ihan lopullisesti, on todennäköisesti ehkä 35-36v. En kuitenkaan haluaisi luopua unelmasta, että vielä saisin vauvan. Onko muita yli 30v joilla ei juuri työkokemusta? Miten valoisalta työnsaanti teistä tuntuu?

 

Mä oon kohta jo 32v eikä mulla oo työkokemusta ku vuoden ajalta ja sekin siivousalalta. Toimistotöitä haen mut tosiaan vaaditaan työkokemusta! Mitenköhän sitä työkokemusta saa, jos ei kukaan ota!? Kyl työnhaku on hankalaa. Täs varmaan ollaan työttömiä loppuelämä...

 

No mullakaan ei ole kun yhteensä pari-kolme vuotta. Kaikki on ollu määräaikasia ja sit oon halunu olla kotona lasten kanssa, eikä kukaan työnantaja tunnu pitävän sitä tärkeänä... Kerranki haastattelussa kysyttiin, että mitä sä oot sitte oikein tehny ku ei oo enempää kokemusta vaik jo tän ikänen... Luulin jo että olen ainoa laatuaan... Oikeasti tuntuu siltä et oonkohan mä loppuelämän työtön.

 

\

No mullakaan ei ole kun yhteensä pari-kolme vuotta. Kaikki on ollu määräaikasia ja sit oon halunu olla kotona lasten kanssa, eikä kukaan työnantaja tunnu pitävän sitä tärkeänä... Kerranki haastattelussa kysyttiin, että mitä sä oot sitte oikein tehny ku ei oo enempää kokemusta vaik jo tän ikänen... Luulin jo että olen ainoa laatuaan... Oikeasti tuntuu siltä et oonkohan mä loppuelämän työtön.

Aika harva työnantaja pitää arvokkaana kotiäitiyttä, tai äitiyttä yleensä. Työnantajilla kun on semmonen paha tapa, että ajattelevat "taloudellisesti" kaikkea ja pienet lapset kuulostaa aina pahalta työnantajan korviin ----> poissaoloja lapsen takia. Tosin, päälle parikymppinen, lapseton ja aviossa oleva nainenkaan ei ole hyvä juttu ---> olettavat tietenkin, että tuo tulee tänne ja sitten alkaa lisääntymään parempien tukien toivossa. Sitäkin kyllä tapahtuu usein, joten ei se pelko nyt sillälailla työnantajalta tietenkään turha ole.

Mutta näin äkkiseltään tuli mieleeni sellainen, että oletteko kysyneet työkkäristä mahdollisuutta päästä työmarkkinatukiharjoitteluun esim.? Siitä saisi sen työmarkkinatuen ja takuuvarmasti myös sitä työkokemusta. Tämä harjoittelumuoto on työnantajalle ilmainen, joten paikankaan saanti ei välttämättä ole niin ongelmallista.

 

Heissan,

minulla taitaa olla työkokoemusta n.2.5vuotta.
Koulutukseltani olen suurtalouskokki, mut koskaan en ole niitä töitä tehnyt. En varmaan enään edes osaa.
9vuotta sitten olin kirpparimyyjänä 1.5vuotta.
Sen jälkeen tehnyt harjoittelijana vajaan puol vuotta (vuosi oli 2003).
Ja kesällä 2005 olin 3viikkoa lihatiski palvelijana/myyjänä.
Kotona olen lapsien kans ollut yhteensä n.14vuotta.

Nyt kuopus on 1v.22kk ja olen tietysti kotona. Mut töihinkin tekis mieli jo mennä.
MINNE??????? Kun ei ole tuota kokemusta.

Olen 35vuotias ja neljän lapsen äiti. Lapset: poika -90, tyttö -93, tyttö -00, ja kuopus -05 (tyttö).<br><br>

 

Olen ollut työharjoittelussa työmarkkinatuella, mutta siinäkin mulla kavi mun tavanomaisen "hyvä" tuuri, että työkkäristä tuli työhönosoitus sellaiseen puolen vuoden tukityöhön just ku olin harjoittelun aloittanu, enkä sit ehtiny olla ku kuukauden... Enkä saanut jatkaa vaikka olisin mieluummin ollut siinä harjoittelussa, koska tuosta tukityöjaksosta ei mulle ollu sillain hyötyä, siinä paikassa ei ollut jatkomahdollisuutta vaan työkokemusta ainoastaan sain.

 

niin siis työvoimatoimisto kielsi mua jatkamasta harjoittelua kun oli palkkatyö tuo toinen :\|

 

Minä en voi kuin ihmetellä. Itse olen 39-vuotias. Ja työkokemusta löytyy siitä asti kun olen ollut 14-vuotias. Eli olen tehnyt sen ikäisestä kesätöitä.
Ensin kaupassa, leipä ja liha- ja juustotiskillä, sitten ripareilla isosena ja r-kioskilla. Olen vetänyt seurakunnan lasten leirejä. 16-vuotiaasta olen tienannut taskurahanikin itse. Ja opiskelun ohessa olen tehnyt töitä aina. Opintolainaa en ole siis ikinä nostanut.

Minusta on kyllä täysin käsittämätöntä, ettei 3-kymppisellä ole työkokemusta lainkaan. Itselläni kun sitä on ylioppilastutkinnosta, kahdesta suoritetusta tutkinnosta ja kolmesta lapsesta huolimatta osa-aikaiset työt täysiaikaisiksi ja kesätyöt mukaan laskien liki 20 vuotta.

Minä olen saanut yhden toimistotyöpaikan tekemäni nuorisotyön perusteella, erotuin sillä kuulemma edukseni.

Minä uskon, että mistä tahansa tehdystä työstä on etua.

 

\

Minä en voi kuin ihmetellä. Itse olen 39-vuotias. Ja työkokemusta löytyy siitä asti kun olen ollut 14-vuotias. Eli olen tehnyt sen ikäisestä kesätöitä.
Ensin kaupassa, leipä ja liha- ja juustotiskillä, sitten ripareilla isosena ja r-kioskilla. Olen vetänyt seurakunnan lasten leirejä. 16-vuotiaasta olen tienannut taskurahanikin itse. Ja opiskelun ohessa olen tehnyt töitä aina. Opintolainaa en ole siis ikinä nostanut.

Minusta on kyllä täysin käsittämätöntä, ettei 3-kymppisellä ole työkokemusta lainkaan. Itselläni kun sitä on ylioppilastutkinnosta, kahdesta suoritetusta tutkinnosta ja kolmesta lapsesta huolimatta osa-aikaiset työt täysiaikaisiksi ja kesätyöt mukaan laskien liki 20 vuotta.

Minä olen saanut yhden toimistotyöpaikan tekemäni nuorisotyön perusteella, erotuin sillä kuulemma edukseni.

Minä uskon, että mistä tahansa tehdystä työstä on etua.

No toisille voi olla tärkeämpää työtä se omien lasten hoito kotona, ymmärrätkö sen?! Mulla on myös yli kolmekymmpisenä 10 vuoden työhistoria, mutta mua harmittaa etten ollut pidempään lasten kanssa kotona ja arvostan suuresti äitejä jotka ovat tehneet sitä työtä! Valitettavasti kotiäidin työstä ei saa työtodistusta, mutta täyttä työtä sekin on! Hieman ymmärrystä muiden ihmisten tilanteisiin...

 

No on minunkin mielestäni vähintäänkin säälittävää jos yli 30-vuotiaalla ei ole työkokemuksta yhtään tai kovin vähän-ilman koulutusta en näe työelämässä oikeastaan mitään muuta mahdollisuutta kuin siivoustyön.Kyllä minäkin pidän lasten hoitamista tärkeänä,olenhan äiti itsekin,mutta itse äitiyslomalla tein pientä keikkatyötä miehen kotona ollessa,ja tietysti ennen äityttä ehdin tehdä sekä opiskelun ohessa että valmistuttuani paljonkin työtä.

Turha täällä on oikeasti narista jos kukaan ei palkkaa,en itsekään ottaisi aikuista ihmistä tuollaisella työkokemattomuudella töihin.

 

\

No on minunkin mielestäni vähintäänkin säälittävää jos yli 30-vuotiaalla ei ole työkokemuksta yhtään tai kovin vähän-ilman koulutusta en näe työelämässä oikeastaan mitään muuta mahdollisuutta kuin siivoustyön.Kyllä minäkin pidän lasten hoitamista tärkeänä,olenhan äiti itsekin,mutta itse äitiyslomalla tein pientä keikkatyötä miehen kotona ollessa,ja tietysti ennen äityttä ehdin tehdä sekä opiskelun ohessa että valmistuttuani paljonkin työtä.

Turha täällä on oikeasti narista jos kukaan ei palkkaa,en itsekään ottaisi aikuista ihmistä tuollaisella työkokemattomuudella töihin.

Tähän täytyy työnantajana ja yrittäjänaisena vastata. Vasta oli työntekijä yritykseeni haussa ja haastattelussa kysyin tätä lastenhoitoasiaa kaikilta naisilta, joilla oli lapsia. En olisi itse ottanut töihin sellaista joka ei ole halunnut kotona lapsiaan hoitaa! Naisen on otettava vastuunsa työstään ja kun lapsi on pieni, on lapsenhoito äidin työtä. Tiedän palkanneeni vastuunsa tuntevan työntekijän, koska tämä nainen oli hoitanut pienellä rahalla lapsiaan kotona useita vuosia. Jos naisella on useampia lapsia, hänellä ei saa olla kolmekymmentävuotiaana pitkä työura takanaan! Ja tämä on minun mielipiteeni.

 

olen kyllä mielestäni tehnyt tärkeää työtä, kun olen lapseni kolmevuotiaaksi kotona hoitanut. He eivät ole juuri sairastelleet, eikä kokeneet äidin tai isän stressiä, ei ole tarvinnut kiireessä heitä hoitoon aamulla kuskata vaan molemmat lapset ovat saaneet aamusta iltaan oman äidin rakkautta eikä hoitotädin. Halusin nimenomaan hoitaa lapseni tarpeeksi isoiksi ITSE. Tiesin jo kun lapsia tein, että nyt olen sitten useamman vuoden kotona, kun kerta taloudellisesti oli mahdollista. Työnantajat vain eivät kaikki osaa sitä arvostaa, mutta onneksi on myös näitä jotka osaavat nähdä tämän asian positiivisena. Minusta on vain harmi, että nykyään ei palkata jos ei ole valmiiksi monta vuotta työkokemusta. Ennen palkattiin HYVIÄ TYYPPEJÄ, jotka sitten opastettiin työhönsä! Siivooja ei minusta tule, vaikka sekin työ työnä kelpaisi kyllä, mutta sairauteni takia se ei sovi. Aika halveksuvasti eräs kommentoi noista siivoustöistä. Itse arvostan kaikkia töitä, ei kukaan ole sen huonompi tai säälittävämpi ihminen sen takia onko työtön, siivooja vai kaupan kassa. Ilman siivoojia monenkin työssä oleminen olisi kurjempaa. Heidä työ on aivan liian vähän arvostettua!! Ja eräs kommentoi, että on teinistä asti tehnyt töitä, kesätöitä ym. Olen minäkin tieninä ajellut seurakunnan nurmikoita ja kastellut hautoja, ja kukkakaupalla kastellut kukkia ym. Mutta arvostetaanko näitä taitoja todella työnhaussa?? Enpä usko!!!!
Vaikka olenkin ollut useita vuosia kotona, en ole nyt kuitenkaan mikään pitkäaikaistyötön, nyt olen ollut työtön 1 viikon ja edellisen kerran olin työtön 8 vuotta sitten!!

 

\

No toisille voi olla tärkeämpää työtä se omien lasten hoito kotona, ymmärrätkö sen?! Mulla on myös yli kolmekymmpisenä 10 vuoden työhistoria, mutta mua harmittaa etten ollut pidempään lasten kanssa kotona ja arvostan suuresti äitejä jotka ovat tehneet sitä työtä! Valitettavasti kotiäidin työstä ei saa työtodistusta, mutta täyttä työtä sekin on! Hieman ymmärrystä muiden ihmisten tilanteisiin...

Ymmärrän kyllä, että toisille voi lasten hoitaminen kotona olla tärkeää. Mutta jo kesätyöt yms. osoittavat kyllä onko ihmisellä halukkuutta tehdä töitä. Oma isäni on myös palkannut työntekijöitä ja tiedän kyllä ihan tasan mitä työn antajat arvostavat. Jos olisin hoitanut kaikki 3 lastani 3-vuotiaaksi kotona. Työkokemukseni vähenisi n. 6:lla vuodella, mutta se ei ole tässä oleellista. Kukaan ei kysy, onko esim. lasten isä hoitanut lapsia kotona, miksi se olisi vain äidin tehtävä. Minulla esim. esikoinen oli vain 3 päivää viikossa hoidossa, koska lapsen isä hoiti häntä. Ja pienemmät ovat olleet hoidossa 4 päivää viikossa. Ja ovat sitä edelleen.
Hyvää äitiyttä ei ole vain se, että lapsi hoidetaan 3-vuotiaaksi asti kotona.

Turha kai täällä on vääntää rautalangasta sitä, että kaikilla ei mitenkään ole taloudellisia mahdollisuuksia jäädä kotiin lapsia hoitamaan. Tämä on ollut meillä myös fakta. Pelkällä kotihoidontuella rahat eivät olisi mitenkään riittäneet. Ja minulle on turha tulla selittämään, että koska sinulla rahat riittivät, ne riittäisivät meilläkin. Sillä sinä et tiedä yhtään mitään syistä, miksi kotiin jääminen oli taloudellisesti täysin mahdotonta. Tai kuten hoidin esikoista ympärivuorokauden 7 päivää viikossa yksin joka toinen viikko, lapsen isän tehdessä matkatyötä, sekin tarvitsisi ilmeisesti vain jaksaa yksin kotona kunnes lapsi olisi sen 3 vuotta.

Mutta tätäkin oleellisempaa on minusta omalla kohdallani se, että opiskeluistani huolimatta, työkokemusta on kertynyt, koska olen koko ajan tehnyt töitä myös opiskelujen ohella.

Minusta 30-vuotiaalla naisella, jolla ei ole kolmea lasta, pitää olla enemmän työkokemusta kuin pari vuotta. Yleensä nämä lapsetkin tulevat pienemmillä ikäeroilla, joten siinäkin tapauksessa työkokemusta todennäköisesti on. Tämä ei tarkoita sitä, etteikö nainen olisi voinut hoitaa lapsiaan kolmivuotiaaksi kotona. Mutta töitä on tosiaan voinut tehdä opiskelujen ohella. Lisäksi on paljon perheitä, joissa lapset hoidetaan kotona, mutta silti löytyy jokin osa-aikainen työratkaisu.
Se, että jos työkokemusta ei ole, kertoo minusta jotakin myös työhalukkuudesta.

Ja minä taidan sitten olla niitä viimeisiä ihmisiä, joille itsensä elättäminen on tärkeää. Se on ollut sitä jo 15-vuotiaasta, jolloin ryhdyin pitämään kerhoja, ja sain palkkaa, jolla olen ostanut omat vaatteeni, karkit, meikit jne. Viikkorahaa en sen jälkeen ole saanut. Vanhempani maksoivat sentään lukion kirjat.

Uraäiti en sentään ole, työtä teen saadakseni rahaa. Ja taloudellinen pakko on pakottanut minut aika nopeasti työhön, senkin väheksyminen on minusta tosi väärin.

 

\

Ja eräs kommentoi, että on teinistä asti tehnyt töitä, kesätöitä ym. Olen minäkin tieninä ajellut seurakunnan nurmikoita ja kastellut hautoja, ja kukkakaupalla kastellut kukkia ym. Mutta arvostetaanko näitä taitoja todella työnhaussa?? Enpä usko!!!!
, nyt olen ollut työtön 1 viikon ja edellisen kerran olin työtön 8 vuotta sitten!!

Minä olin se, joka kertoi teininä tehneensä töitä. Mutta luitko senkin, että työnhaussa näillä nimenomaan oli merkitystä. Sain sihteerin paikan teininä tekemilläni nuorisotöillä, siis kerhojen ja leirien vetämisillä, ja työnantaja nimenomaan sanoi, että se oli asia, jolla erotuin edukseni. Oli lama-aika, olin vastavalmistunut ja hakijoita oli aivan mielettömästi joka paikkaan. Oli myös nuori nainen ja nimenomaan se riskityöntekijä, se joka voisi tulla raskaaksi, silti sain sen paikan. Ja yksi työpaikka on johtanut toiseen.

Minä arvostan kyllä ihan kaikkea työtä, lasteni osalta mietinkin, että ammattikoutus saattaa nykymaailmassa olla työllistymisen kannalta parempi vaihtoehto kuin yliopistokoulutus. Mutta itse olen tyytyväinen, että olen tehnyt töitä, ja että minulla on koulutus ja työkokemusta, että minun ei tarvitse tehdä siivoojan työtä, koska en siitä siivoamisesta hirmuisesti välitä kotonakaan. Se on vain homma joka täytyy tehdä.

 

No minä kyllä ymmärrän myös sen että äiti päättää lähteä töihin lapsen ollessa pieni, mutta toisinpäin sitä ei tunnuta ymmärtävän...että haluaa olla lasten kanssa kotona. Äitejä jotka on kotona, pidetään laiskoina ja haluttomina työntekoon. Meillä on pienet tulot, mutta pystytään elättämään perheemme. Emme tarvitse ylellisyyksiä.
Sanoit että arvostat kaikkea työtä... Niin, arvostatko sitten kotiäidin työtä?
Koulutus minulla on ja työkokemustakin jonkun verran. Ja kyllä haluan tehdä työtä, mutta nuorena oli eri juttu. Olin jo 15 vuotiaana lapsenvahtina kesätöissä, mutta voin kyllä myöntää että siinä iässä kiinnosti aika paljon myös muut jutut
Lisäksi olin sen verran arka etten uskaltanut lähteä "maailmalle" pieneltä paikkakunnalta (jossa työpaikkoja todella vähän) ennenkuin sitten parikymppisenä uskaltauduin opiskelemaan. Sitä ennen tein kerran vuodessa 3kk sesonkityön eräässä työpaikassa, muuta en oikein saanut.
Minusta kaikki tehköön oman valintansa... harmittaa vaan se, että kotiäidin työtä ei arvosteta, vaan se on laiskuutta. :/

 

\

No minä kyllä ymmärrän myös sen että äiti päättää lähteä töihin lapsen ollessa pieni, mutta toisinpäin sitä ei tunnuta ymmärtävän...että haluaa olla lasten kanssa kotona. Äitejä jotka on kotona, pidetään laiskoina ja haluttomina työntekoon. Meillä on pienet tulot, mutta pystytään elättämään perheemme. Emme tarvitse ylellisyyksiä.
Sanoit että arvostat kaikkea työtä... Niin, arvostatko sitten kotiäidin työtä?

Kyllä minä arvostan kotiäidin työtä, ja olisin itsekin halunnut kahden pienemmän kanssa olla kotona pidempään, muta se ei vain ollut taloudellisesti mitenkään mahdollista. Pienimmän kanssa rahat riittivät siihen asti, kun poika oli 1 v ja 1 kuukauden ikäinen ja oli pakko mennä töihin. Tein lyhennettyä työviikkoa, mutta tuloiksi olisi riittänyt pienempikin raha, mietin miltei koko äitiysloman ajan, mikä olisi vaihtoehto töihin paluulle, mutta sellaista en keksinyt.

Jos nyt ajattelisin, että olisin saanut kaikki lapseni alle 30-vuotiaana, ja olen siis opiskellut 2 tutkintoa, silti työkokemusta olisi kertynyt seuraavasti.

Kesätyöt 18-vuotiaaksi asti yhteensä 9 kk, osa-aikatyöt 18-vuotiaaksi asti, 15 h kuussa * 9kk -> 3kk 1 vk, 1

 

Karkasi:
Jos nyt ajattelisin, että olisin saanut kaikki lapseni alle 30-vuotiaana, ja olen siis opiskellut 2 tutkintoa, silti työkokemusta olisi kertynyt seuraavasti.

Kesätyöt 18-vuotiaaksi asti yhteensä 9 kk,
osa-aikatyöt 18-vuotiaaksi asti, 15 h kuussa * 9kk -> 3kk 1 vk, 1 v = 3k, 3 v = 2,5 kk
välivuosi lukion jälkeen 1 v
opiskeluaikana iltatyötä kahden vuoden ajan n 16 h viikko, 3 viikossa siis 40 tuntia. Tästä 8 kk töitä.
Kesätöitä samanaikaisesti toisessa yrityksessä 2kk.
Ennen toisen tukinnon aloittamista nuorisotyötä kokopäiväisesti4 kk, tukinnon aikana 4 kk iltatyönä 50 % panostuksella, eli 2 kk.
Kesätyötä 2 kk ja samassa paikassa iltatyötä, n. 1 kk kaiken kaikkiaan täysiaikaiseksi muutettuna.
Työharjoittelu 7 kk.
Viimeisen opiskeluvuoden keskityin opiskelemaan.

Tässä vaiheessa työkokemusta oli siis jo 6 vuotta. Olen 25-vuotias voisi vaikka olla lasten vuoro, voisin siis viettä 5 vuotta 3 lapsen kanssa kotona, ja silti työkokemusta olisi ehtinyt kertymään jo 6 vuotta.

Tämän vuoksi on vaikea ymmärtää, että 30-vuotiaalla ei olisi työkokemusta.

 

Minun taas on vaikea ymmärtää, ettei ymmärretä toisten tilanteita Mutta jokainen ajattelee tavallaan...
Onneksi minulla riittää ymmärrystä muidenkin tilanteisiin
Saahan sitä kehuskella useilla tutkinnoilla ym. jos niitä pitää niin tärkeänä. Minä olen pitänyt muita asioita elämässäni tärkeämpänä. Yksi tutkinto on tähän mennessä riittänyt ja se että olen lapsilleni läsnä =)

 

\

Minun taas on vaikea ymmärtää, ettei ymmärretä toisten tilanteita Mutta jokainen ajattelee tavallaan...
Onneksi minulla riittää ymmärrystä muidenkin tilanteisiin
Saahan sitä kehuskella useilla tutkinnoilla ym. jos niitä pitää niin tärkeänä. Minä olen pitänyt muita asioita elämässäni tärkeämpänä. Yksi tutkinto on tähän mennessä riittänyt ja se että olen lapsilleni läsnä =)

Juurihan nyt et ymmärrä minun tilannettani ;-D. Ekaa tutkintoa tehdessäni, en tiennyt, että innostun sitä opiskellessani jostakin muusta, alasta, johon en edes tiennyt itselläni olevan edellytyksiä. Tulevaisuudessa useamman tutkinnon suorittajat varmaan vielä yleistyvät, tutkinto suoritetaan vain sitten myöhemmässä vaiheessa, kun on kouluttaudutta uudestaan, jotta olisi edelleen töitä.

Ja edelleen arvostelet sivulauseella. Kun sanot yhden tutkinnon riittäneen ja sen, että olet lapsillesi läsnä. Edelleen et tunnu ymmärtävän, ettei se voi olla kaikille mahdollista. Ja minäkin olen lapsilleni läsnä, en 24 tuntia vuorokaudessa, mutta olen läsnä. Ja kuuntelen ja osallistun lasten elämään, tänään on käyty luistelemassa, sillä aikaa uunissa valmistui pataruoka, ja päästiin syömään sitä, heti kotiin tultuamme. Uuniin lähti vielä perään huomiseksi makaronilaatikko, niin että työssäkäyvän äidinkin perheessä syödään kotiruokaa. Taidamme vielä leipoa tässä illalla koko perhe, lapset kun niin siitä tykkäävät. Illan ohjelmassa on ainakin vielä iltasatu, ehkä käydään vielä kävelylläkin. Olenpa harjoitellut esikoisen kanssa koetta varten sijamuotoja. Ja huomenna on perheelle aikaa illalla, kun ruokakin on valmiina.

 

Voitteko mitenkään ymmärtää, että kaikki eivät asu siellä etelä-suomessa, Tampereella tai Helsingissä tai edes Oulussa. Omalla paikkakunnallani on työttömyysaste ollut jo pitkään 20% kuten naapurikunnkissakin. Täällä ei kerta kaikkiaan ole töitä kaikille halukkaille!!! Ja perhettä en jätä, enkä muuta muualle suomea työnperässä, miehellä kuitenkin on aina ollut vakituinen työpaikka, joka taannut perheemme elannon. En todellakaan ole paikkakuntani ainut työtön. Jos vain voisin laittaa ansioluetteloon, että minulla on 5-6 vuoden työkemus lastenhoitoalalta, niin olisi tosi hienoa. Parhaitenhan se työkokemus karttuu alalta kuin alalta itse töitä tekemällä. Aikaisempina työttöminä jaksoina, lähinnä opiskelujen jälkeen, olen käynyt työpaikkahaastatteluissa, mutta koska näissä hakijoita oli paljon muitakin ja vain yhden ottavat, se en vain koskaan ole ollut minä. Vaikka olen yrittänyt parhaani. mitä muuta voin tehdä? En varmaan voi väkisinkään tunkea mihinkään töihin, jos eivät ole minua valinneet. Siellä missä olen ollut töissä, niin minusta on kyllä tykätty, niin työntekijänä kuin persoonanakin. Olen ollut reipas, iloinen, oma-aloitteinen, omaksunut annetut työtehtävät hyvin. ym. mutta kun se ei aina ole sitä mitä työnantajat hakevat. Nyt vain peukut pystyyn, jo kelpaisin jollekin. Älkääkä ihmiset hyvät viitsikö pahoittaa meidän vähän työkokemusta omaavien mieltä, että olemme saamattomia ym. Mieluummin kannustakaa ja tukekaa meitä. Antakaa vaikka hyviä vinkkejä työnhakuun! =)

 

Auringonkukka :Nii, sehän noissa pienillä paikkakunnilla ja etenkin täällä pohjoisessa on vaikeaa, kun työpaikkoja on vähän...eikä sitä omaa kotia aina ole niin helppo jättää. Ootko kyselly työharjoittelupaikkaa? Monet ovat saaneet sen kautta jatkoakin sitten. Itse ajattelin sellaista, ellei sitten löydy työpaikkaa kun alan työnhakuun. Opiskelupaikkakin mulla on valmiina kyllä, olen sitä pitänyt varalla jos ei töitä saa. Mun ammattikin on sellainen että juuri täällä pohjoisessa työllistyminen on vaikeaa.

 

\

Voitteko mitenkään ymmärtää, että kaikki eivät asu siellä etelä-suomessa, Tampereella tai Helsingissä tai edes Oulussa. Omalla paikkakunnallani on työttömyysaste ollut jo pitkään 20% kuten naapurikunnkissakin. Täällä ei kerta kaikkiaan ole töitä kaikille halukkaille!!! Ja perhettä en jätä, enkä muuta muualle suomea työnperässä, miehellä kuitenkin on aina ollut vakituinen työpaikka, joka taannut perheemme elannon. En todellakaan ole paikkakuntani ainut työtön. Jos vain voisin laittaa ansioluetteloon, että minulla on 5-6 vuoden työkemus lastenhoitoalalta, niin olisi tosi hienoa. Parhaitenhan se työkokemus karttuu alalta kuin alalta itse töitä tekemällä. Aikaisempina työttöminä jaksoina, lähinnä opiskelujen jälkeen, olen käynyt työpaikkahaastatteluissa, mutta koska näissä hakijoita oli paljon muitakin ja vain yhden ottavat, se en vain koskaan ole ollut minä. Vaikka olen yrittänyt parhaani. mitä muuta voin tehdä? En varmaan voi väkisinkään tunkea mihinkään töihin, jos eivät ole minua valinneet. Siellä missä olen ollut töissä, niin minusta on kyllä tykätty, niin työntekijänä kuin persoonanakin. Olen ollut reipas, iloinen, oma-aloitteinen, omaksunut annetut työtehtävät hyvin. ym. mutta kun se ei aina ole sitä mitä työnantajat hakevat. Nyt vain peukut pystyyn, jo kelpaisin jollekin. Älkääkä ihmiset hyvät viitsikö pahoittaa meidän vähän työkokemusta omaavien mieltä, että olemme saamattomia ym. Mieluummin kannustakaa ja tukekaa meitä. Antakaa vaikka hyviä vinkkejä työnhakuun! =)

Tiedätkö, sen vuoksi että asumme täällä pääkaupunkiseudulla, minun on ollut pakko mennä töihin, asumiskustannukset ovat kovat.

Ja olen valmistunut kovan laman aikaan, silloin sain sihteerin paikan, vaikka olin tavallaan ylikoulutettu (merkonomi + it-alan tutkinto), mutta hakipa samaa paikkaa jopa paremmin koulutetutkin ihmiset, ja silloin tuon paikan sain nuorisotyökokemuksen perusteella. Ja tuolloin vuonna 1992, paikkaan kuin paikkaan oli hakijoita n. 300. Tuolloin minä postitin 30 hakemusta päivässä. Ja työpaikkaa hain noin reilun kuukauden.

Minun vinkkini on, että kannattaa ottaa työ vastaan, vaikkei se oman alan koulutusta vastaakaan. Kaikesta työkokemuksesta voi olla etua. Hakemukset kannattaa personalisoida, jopa kuvan käyttö on hyödyllistä. Kerro, miksi olisit juuri ko. paikkaan hyvä. Jos olet kotona, kannattaa yrittää etsiä vaikka luottamustehtäviä, esim. MLL tai vastaava, jonka voi sitten kirjata ansioluetteloosi, vaikutat aktiiviselta ihmiseltä. Samoin jos voit opiskella jotain työllistymisen kannalta hyödyllistä, esim. työvoimatoimistossa, sekin kannattaa tehdä.

Minäkin olen ollut palkkaamassa työntekijöitä, ja itse olen kiinnittänyt osaamisen lisäksi huomiota myös selittämättömiin aukkoihin työhistoriassa. Nämä nyt koskevat ihmisiä, joilla ei ole pieniä lapsia.

Lisäksi olen aistinut, minkälainen tyyppi hakija on, sopiiko porukkaan johon on tulossa. Lisäksi kaikki haastateltavat on lisäksi testattu.

Työnhaku ei totisesti tänä päivänä ole helppoa, joten tsemppiä.

Muttei kannata olettaa, etten ole kohdannut sitä 20 prosentin työttömyyttä. Valmistuessani kohtasin täysin seinän, tuntui ettei kukaan palkannut ketään. Ehdin siis lähettää yli 600 työhakemusta, käydä joka ikinen arkipäivä myös työvoimatoimistossa. Pienellä paikkakunnalla ei tietenkään vastaavia työhakemusmääriä voi tehdä, jos mahdollisia työpaikkojakaan ei ole niin paljon. Mieheni on myös ollut 1,5 vuotta työttömänä yhdessä vaiheessa, joten työnhakemisesta tiedän kyllä minäkin jotain. Ja tosiaan työttömänä, täällä etelä-suomessa missä on kaikki työ. Niinkin voi käydä.

 

Poikia3 Kyllä minä sinun tilanteesi ymmärrän, en vain ymmärrä ajattelutapaasi. Siis sitä että et voi ymmärtää joidenkin vähää työkokemusta.
Minusta on yhtä hyväksyttävää onko äiti kotona vai työelämässä, oikeasti.
Eikä tarkoitukseni ollut arvostella sinua ja valintojasi. Mutta joskus oikeasti suututtaa kun jotkut ihmiset pitävät vaan omaa toimintatapaansa ja näkökulmaansa oikeana. Sinulle on työnteko tärkeää ja se on minusta ok! Minusta työ ja pitkä ansioluettelo ei ole tärkeintä elämässä. Minun elämässä. Pääasia kuitenkin, että jokainen tuntee itse olonsa hyväksi ja tuntee tekevänsä tärkeää ja MUKAVAA työtä. Ja minäkin olen lähdössä opiskelemaan toista tutkintoa, ellen työtä löydä =)
Toivoisin vaan että muutkin ihmiset ymmärtävät toisten tekemiä valintoja arvostelematta.

 

Siis ymmärrän toisten tekemiä valintoja, mutta suoraan sanon minäkin, että jos minä olisin palkkaamassa töihin ihmistä, se henkilö, jolla 30-vuotiaana on pari vuotta työkokemusta, ja jos lapsia ei ole yli 2, ei meiltä töitä saisi. Sen sijaan vähän yli parikymppinen, koulutettu nainen, jolla olisi se pari vuotta työkokemusta saisi työpaikan, vaikka olisikin riski, että hän jäisi äitiyslomalle ja lapsia kotiin hoitamaan.

Minusta nimittäin vähän yli 20-vuotiaalla on jo kesätöistä pari vuotta työkokemusta. Ja sillä vähän yli parikymppisellä, se työkokemus on tuoretta.

Eli edelleenkin yksi työ tuo toisen työn. Mitä tahansa työtä tekemällä voi saada toisen työpaikan. Tämän kertoo oman kokemukseni lisäksi, esim. myös isäni joka oli aikoinaan ennen eläkkeelle jäämistä vastuussa erään tehtaan tuotannosta. Hän palkkasi lama-aikaan paljon ihmisiä, hänelle muuten esim. koulutodistuksissa olivat tärkeitä mm. harrastusaineet, ne kun kertoivat isälle siitä, minkälaisiin asioihin ihmisellä oli taipumuksia, ja oliko edes yrittänyt joissain aineissa. Eli monenlaiset asiat voivat painaa puntarissa.

Sen toisen tutkinnon suorittaminen ja sihteerin työnkin vastaanottaminen aikoinaan kannatti. Siellä olen oppinut taidon, jolla elätän itseni ja perheeni tänäkin päivänä, ja tuloni ovat yli 3 kertaa niin suuret kuin silloin, mutta se leipominen odottaa.

 

Jos on ollut noin kauan poissa työelämästä, niin jonkunlainen kurssi ainakin kannattaisi käydä ennen kuin menee töihin. Voihan sitä kotonakin ollessa jotakin opiskella. Nykyään on esim. kaiken maailman verkkokursseja ym. Kyllä sellainenkin työnantaja joka arvostaa lasten hoitoa jotain kiinnostusta työelämää kohtaan olettaa...