\
Alkuperäinen kirjoittaja 18.02.2007 klo 17:03 vieras kirjoitti:
Ja vielä tuohon edelliseen...En kadu ollenkaan vaikka tein lapset nuorena ja mielestäni pienten lasten paikka on kotona jos vain suinki mahdollista.Vaikka meidän lapset on ollut kotona,niin eskariryhmässä oltuaan ovat aina kehuneet kuinka sosiaalisia ja avoimia meidän lapsemme ovat,joten ei pidä paikkansa sekään että lapsista ei tulisi sosiaalisia kotona ollessa,niinkuin jossain joskus on väitetty.Mielelläni olisin hoitanut tämän nuorimmaisenkin kotona pidempään,mutta nyt se ei enää ole taloudellisesti mahdollista,mutta onneksi emme tarvitse joka päivä hoitoa vuorotöidemme takia.Ja nythän olisi minullakin aikaa vielä vaikka opiskella,jollei töitä olisi.
Tuskin sillä on eroa lasten sosiaalisuuden suhteen, onko lapset kotona vai hoidossa. Sosiaalisuus on pitkälle temperamentin pysyvä ominaisuus ja lisäksi tietysti, jos lapsella on hyvät sosiaaliset verkostot, eli ystäviä ja sukulaisia käy kylässä usein, lapsesta tulee ehkä helpommin sosiaalinen, kuin jos kaikki sukulaiset asuvat kaukana, ja perhe on aika yksin vapaa-ajalla.Eli en usko, että sinun kasvatuksesta johtuu lastesi sosiaalisuus.
Toisekseen, mitä tarkoittaa sosiaalisuus? Yhden määritelmän olen nähnyt, ja sen mukaan se tarkoittaa sitä, että haluaa ihmisiä ympärilleen mieluummin kuin haluaa olla yksin. Tämä voi olla huono tai hyvä ominaisuus, en ymmärrä että sitä pidetään automaattisesti hyvänä. Ihan yhtä hienoa on hyvä yksin viihtyvä lapsi, jolla usein hyvä keskittymistaito.
On varmasti pienillä paikkakunnilla paljon aloittajan kaltaisia ihmisiä, joiden ei ole mikään taloudellinen pakko koskaan mennä töihin, siksi, että mies on ehkä lähellä jossain tehtaassa töissä, ja esim. metalli- ja paperialalla palkat ovat kovat, aivan samat, kuin Etelä-suomessa asuvalla insinöörillä tai atk-alan ihmisellä. Lisäksi talot (ja asunnot) maksavat ehkä 1/4 siitä, mitä Etelä-Suomessa. Eli rahaa on kaikken paljon enemmän jopa kuin Etelä-suomessa asuvalla perheellä, jossa molemmat käyvät töissä ja maksavat kallista asuntoa ja paljon veroja, vaikka pienellä paikkakunnalla asuva äiti ei koskaan menisi töihin, eikä siinä ole mitään pahaa. Sen vuoksi varmaan aloittajallakin on kovat kriteerit ja esim. siivoustöitä ei edes harkitse. Koska rahaa on reilusti meni töihin tai ei.
Ruuhka-suomessa ja kasvukeskuksissa kotiäidin perheen on yleensä karsittava kaikki ylimääräinen. Eli käytännössä maksetaan asuntoa ja syödään. Ei lomailla, ei polteta, ei juoda, ei harrasteta, ei uusia vaatteita... Harva perhe ryhtyy tähän. Siksi usein kaupungeissa onkin aika vaikea löytää kavereita kotona hoidettaville lapsille, kun kaikki ovat hoidossa. Eläminen - ruoka ja varsinkin asuminen - maksaa.
Toki on poikkeuksia, mutta lapsiperheissä tosiaan aika harva on oikeasti suurituloinen. Yleensä kasvukeskuksissa todella perhe kituuttaa, jos vain toinen on töissä, mutta joillakin on ekologinen elämänasenne, ja ehkä elämä ei edes tunnu kituuttamiselta, jos haluaa elää minimoimalla kuluttamisen.
Mitä taas tulee niiihin, joita harmittaa kun ei ollut taloudellisia mahdollisuuksia hoitaa lapsia kotona pitempään. Ei kannata harmitella. Olitte kuitenkin lähes vuoden kotona, ei kaikissa maissa ole sitäkään. Ja jos lapsenne ovat normaaleja ja heillä kaikki hyvin, olette varmasti tehneet parhaanne haastavassa tilanteessa.
Kuitenkaan pelkästään työssäkäynti ei tee kenestäkään sen parempaa kuin toisesta. Olisi ihanaa, jos kaikilla äideillä olisi mahdollisuus valita perheelle omistautumisen ja palkkatyön välillä. Luultavasti maailmasta tulisi parempi paikka. Kasvattaisimme lapsistamme parempia, kun ei tarvitsisi kadehtia sitä joka saa olla kotona, eikä masentua siitä, että kukaan ei arvosta. Kyllähän jo parissa lapsessa ja kodissa on ihan täysi työ, jos kaiken tekee alusta loppuun itse ja viettää paljon aikaa lastensa kanssa.
. Tai en ihmettele että on vaikeeta saada töitä sitten, koska asioitahan pitää valitettavasti suunnitella järjen mukaan jos haluaa tienata rahaa elämässä. Ja jos ei halua suunnitella järjen mukaan, turha valittaa ettei palkata :x . Ende.