Muita, joiden mielestä synnyttäminen oli kamalaa?

Ihmeissäni luin tuota "ihana synnytys"-ketjua.. mulla synnytys kesti 20h, ponnistusvaihe siitä 1h40min.. väliliha leikattiin. Oli karsea kokemus. Vähän on vauvakuume, mutta aika kynnys on lähteä uudestaan tuohon hommaan..

 

Kamalia olivat juu, ja etenkin kolmatta odottaessa kärsin voimakkaasta synnytyspelosta. Silti kolmas syntyi normaalisti alakautta. Mutta neljäs syntyikin sitten pelkosektiolla.

 

Mun synnytykset on olleet enimmäkseen helppoja.
Mutta on se homma silti ihan syvältä. Jos siinä tilanteessa olisi jotain vaihtoehtoja olemassa, niin kyllähän mä keksisin sen seitsemän muuta paikkaa ja tilannetta joissa mieluummin olisin, kuin puskemassa kiivin mentävästä kolosta melonia pihalle, mutta minkäs teet...

 

Jep. Ei ollenkaan niin siedettävää kuin olin kuvitellut. Mukavaksi en toki ajatellutkaan, mutta aavistuksen oli raiskattu olo kaiken sen jälkeen. Nyt on lapsia jo kaksi, koska en halunnut moisen vaikuttavan lapsien lukumäärään. Mutta mietitytti kyllä ja odotusaikana näin painajaisia synnytyksestä. No joo, toinenkin kerta oli yhtä hirveä.

 

Oksettava olo 24/7 viikkoon 16 saakka oli karseuden huippu. Tismalleen.. Ei siis melkein vaan TISMALLEEN sama fiilis kuin olisi ollut oksennustauti yöllä ja päivällä parin kuukauden ajan ilman pienintäkään taukoa yhtenäkään hetkenä koko aikana.
Synnytyskin oli PAAAALJON kivuliaampi kuin annettiin ymmärtää. Siinä tuntui että nyt mä kuolen tähän. Lopputulos on ihana Siksi kaikki toi heti uudestaan.

 

Ihan hirveä kokemus, traumaattinen vaikka ei komplikaatioita.

Seuraava syntyikin sitten pelkosektiolla.

 

mun mielestä synnyttäminen ei oo itsessään mitenkään kauheeta,mut se et mun pitää maata sängyssä ennen synnytystä on kauheeta ja se synnytyksen jälkeinen alapään "tila" on kauhee... ekasta leikattiin väliliha ja arpi vaivaa vieläki välillä vaik synnytyksesta yli3v ja toisenki pukannu maailmaan sen jälkeen... En voinu istua,kävellä tai mitään ekan synnytyksen jälkeen, toisen jälkeen tuntu ku ei ois mitään synnyttänytkään

pakko kyl lisätä et onneks mun synnytykset molemmat on kestäneet niin vähän aikaa,etten oo ollu sidottuna sänkyyn kovinkaan kauaa...

 

Kamalaa oli, mutta unohdin sen heti kun sain tytön rinnalle <3 Juu ja on kalvot puhkaistu ja väliliha leikelty. Puudutusta en enää saanut, kun äänet oli niin heikenneet..

 

olihan se kamalaa mutta aika kultaa muistot.

kuopuksen synnyttäminen oli tuskaa. huusin kuin tapettava sika, menetin tajuntanu, sekoilin ja harhailin, kivut olivat niin kamalat. esikoista synnyttäessä vaan ähkin.

 

Mulle oli henkisesti rankka juttu, ei varmaan kaikille ois, mut mulle oli

21h, ponnistus 1h 11min. Lopussa alko vauvan sydänäänet laskemaan supistusten yhteydessä, kauhee kasa lekureita ja hoitajia ryntäs sisään eikä sanonu mulle mitään. Happanaamaria tungettiin vaan naaman eteen yms. Olin jo muutenkin tipassa epiduraalin takia, kun synnytys eteni niin hitaasti.

Ponnistus kun alko, niin ponnistin kuulemma hyvin ja kätilöt sano, että kohtahan se jo syntyykin. Vaan eipäs. Liukui aina takasin kun oli tulossa. No loppuvaiheessa huomasivat vasta, että tulossa kasvotarjonnassa. Sitten vielä kun imukupilla vauvan pää vihdoin saatu ulos, niin eikös napanuora ollut vielä kolme kertaa kaulan ympäri. Sitten tikattiinkiin yli tunti, sanottiin vaan että ei mitään epänormaalia tapahtunu, terve vauva tuli.

Olin ihan sekasin, vauva syntyi yöllä, en ollut nukkunu pariin vuorokauteen. Minut vietiin vaan huoneeseen, vauva viereen ja pian se alkoikin jo itkemään. Meinasin alkaa imettämään, mutta hoitaja tuli sanomaan että ei käy. Vauvasi oli 12g alle kolme kiloa, se joutuu verensokerimittaukseen ja sillä oli 3h syöntiväli. Siis mitähäh!

No vauva itki koko synnäriajan melkein. Paitsi sitten ku tissiä sai antaa vapaasti. Ja ensimmäinen oli, en vieläkään parantunu, vauva 6kk.

No tulipas avauduttua...........

 

Mun synnytys kesti kans 20h, ponnistus 1h35min. Olihan se kamalaa muttei mitään verrattuna loppuraskauteen. Synnytyksessä ties kuitenkin et tää loppuu kohta, ei kestä ainakaan viikkotolkulla... Toki mulla synnytyksessä ei sattunu mitään dramaattista, mistä olis traumat jääny.

 

Synnytys itsellänikin oli kamala kokemus. Siitä on aikaa noin 7,5kk. Toisen lapsen haluaisin, mut se pelko siitä kamalasta kivusta ja siitä, että toinenkin lapsi tulee perätilasta eivät houkuta vielä tekemään toista lasta.
Joku sanoo, että aika kuultaa muistot. Taas toiset sanoo, että synnytyspelko vain pahenee, mitä pidemmälle sitä vie... Kumpi sit on totta? Varmaan riippuu aika paljon ihmisestäkin, että miten hän kokee ne asiat. :/

 

Minä en itse asiassa aivan alussa pitänyt synnytystä niin kauheana, "unohdin" sen jotenkin. mutta nyt kun synnytyksestä yli vuosi, koen sen kamalampana ts. pelko kasvaa

 

olihan se karseeta, ihan kuin kidutettavana olisi ollut. Sama molemmilla kerroilla. Onneksi toinen kerta sujui paljon nopeammin. Olisin halunnut kivunlievitystä, mutteivät antaneet, prrrkele. Epiduraali tai spinaali olisi varmasti tehnyt hommasta jopa ihan mukavan kokemuksen.

 

Kyllähän se kipu aika helvettiä on mutta henkisesti varsinkin viimeinen oli niin kamala, että sanoinkin neuvolassa, että jos joskus vielä lapsi tulee niin haluan sektion. Ensimmäinen jo joutui teholle vihreän lapsiveden aiheuttaman tulehduksen takia(onneksi pääsi vierihoitoon jo 2 päiväisenä ) ja kolmatta synnyttäessä kun huomattiin että vesi on taas vihreää, meinasin saada paniikkikohtauksen kun heti tajusin, että tämä ei pääty hyvin. Sen lisäksi syke laski ja ei ollut kaukana että olisi hätäsektio tehty. Lapsi joutui sitten 2 tuntia syntymän jälkeen teholle 5 päiväksi keuhkotulehduksen takia ja sairaalasta pääsi pois vasta 9 päiväisenä. Kakkosen synnytys oli sentään helppo.

 

Synnytys oli kauhea, mutta vielä kauhempaa oli synnytyksestä toipuminen. Olo oli monta viikkoa kuin olis rekan alle jääny. Ja siinä piti sit vielä hoitaa se vastasyntynytkin.

Haluaisin tosi paljon toisen lapsen...voi kun sais sen ilman raskausaikaa ja synnytystä =)

 

Mulla 1. synnytys oli niiiiiiiiin kivulias ja nyt pelottaa ihan kauheesti kun kohta 3. synnytys edessä!! Oon ihan varma etten ehdi saamaan mitään kivunlievitystä Toinen synnytys oli helppo mut enää ei voi käydä niin hyvä tuuri...

 

Synnytys oli kauhea, mutta vielä kauhempaa oli synnytyksestä toipuminen. Olo oli monta viikkoa kuin olis rekan alle jääny. Ja siinä piti sit vielä hoitaa se vastasyntynytkin.

Haluaisin tosi paljon toisen lapsen...voi kun sais sen ilman raskausaikaa ja synnytystä =)

Mäkin haluisin sen toisen lapsen tosiaan, mutta ilman sitä synnytystä voisin ottaa. Mulla meni kuitenkin aika hyvin tuo raskausaika... Tosin olin todella väsynyt alkuvaiheessa ja sit ihan loppuvaiheessa raskautta. Nyt olis vielä toinen lapsi hoidettavana tossa sivussa. Miten sitä jaksaa, kun on kaksi pientä lasta?

 

Synnytys oli kauhea, mutta vielä kauhempaa oli synnytyksestä toipuminen. Olo oli monta viikkoa kuin olis rekan alle jääny. Ja siinä piti sit vielä hoitaa se vastasyntynytkin.

Haluaisin tosi paljon toisen lapsen...voi kun sais sen ilman raskausaikaa ja synnytystä =)

Mäkin haluisin sen toisen lapsen tosiaan, mutta ilman sitä synnytystä voisin ottaa. Mulla meni kuitenkin aika hyvin tuo raskausaika... Tosin olin todella väsynyt alkuvaiheessa ja sit ihan loppuvaiheessa raskautta. Nyt olis vielä toinen lapsi hoidettavana tossa sivussa. Miten sitä jaksaa, kun on kaksi pientä lasta?

kyllä sitä jaksaa kun on pakko.

 

Synnytys oli kauhea, mutta vielä kauhempaa oli synnytyksestä toipuminen. Olo oli monta viikkoa kuin olis rekan alle jääny. Ja siinä piti sit vielä hoitaa se vastasyntynytkin.

Haluaisin tosi paljon toisen lapsen...voi kun sais sen ilman raskausaikaa ja synnytystä =)

Veit sanat suustani. Haluaisin vielä kolmannen lapsen, mutten enää kestä yhtään raskausaikaa, synnytystä enkä vauvavuotta.

 

:wave:
Pahinta mitä tähänastisen elämäni aikana olen kokenut!

 

:wave:
Pahinta mitä tähänastisen elämäni aikana olen kokenut!

Peesi! Mä olin kai lukenu ennen synnytystä liikaa näitä "ihana synnytys" -ketjuja ja jotenkin mulla oli olo, että ei se synnytys nyt niin kamalaa voi olla.

Toisin kävi. Vaikka mulla oli periaatteessa ihan normaali synnytys, niin silti se kivun kauheus järkytti, aivan kuin olis kidutettavana ollu. Luulin todellakin kuolevani. En saanut epiduraalia enkä muitakaan kivunlievityksiä, en kerennyt. En tiedä, olisko mulla edes vähän parempi kuva synnytyksestä, jos olis ollu jotain kivunlievitystä. Jokatapauksessa aivan kertakaikkisen järkyttävä kokemus ja pelkään seuraavaa jo nyt, vaikken vielä ole edes raskaana.

 

:wave:
Kätilö ei antanut kivunlievityksiä, hieman ennen ponnistusta tosin sain vihdoin epiduraalin. Leikeltiin, vedettiin imukupilla ja vihreä lapsivesi ja kersa vrk:n ikäisenä antibiootille tulehdusarvojen noustua.. kiva reissu oli, puoleen vuoteen en kävellyt normaalisti :xmas:

 

esikko syntyi hätäsektiolla (vai kiireinen sektio?) ja kiinnostaisi synnyttää seuraava alateitse MUTTA... kun kuulee juttuja kusipäisistä lääkäreistä, tehoattomista epiduraaleista, välilihan leikkauksesta puuduttamatta, sitä että värkki repeää perseeseen asti, ei pysty istumaan eikä kusemaan itkemättä kuukauteen... täytyy sanoa että sektio kuulostaa helpommalta vaikka se ajatus siitä saakelin rakkokatetrista ja haavan painelusta kammottaakin...:/

 

Mulla oli periaatteessa "helppo" synnytys, kesti suht. lyhyen aikaa ja sain epiduraalin joka vei kivut täysin pois, mutta avautumisvaiheessa oli hirveää kun jokainen supistus tyhjensi suolen eli joka supistuksesta jouduin vessaan kyhjöttämään... sitten mahalle oli pantu ne anturat joilla seurataan supistuksia niin paniikissa aloin repiä niitä pois jotta pääsisin nopeasti vessaan. Jotenkin se oli hirveintä kaikesta eikä niinkään se kipu.

Repesin pahasti mutta toivuin yllättävän nopeasti.