Muita ketkä tehneet lapsen tarkoituksella ennen kun on oltu kauvan yhdessä?

seurusteltu 3kk ku kihloihin.
5kk kihlautumisesta ku aloin odottaa esikoista.
kukaan ei moittinu meidän vauhtia vaikka tiedän ettei muutamat tykänny.
ny ollaan oltu yhes yli 6v.
esikoinen on saanu kolme enkeli sisarusta ja yhen kaveriksikin.
loppu vuodesta on tulos 3 lapsi,(tai 6 lapsi)

 

sain mieheni mailin 10/02 tapasimme 11/02 muutin mieheni luokse 12/02 eka plussa 03/03 meni kesken 04/03 uusi plussa 09/03 poika syntyi 06/04 uusi plussa 08/04 poika syntyi 05/05 kuoli 09/05 naimisiin 06/06 plussa 03/07

 

Me tavattiin ekan kerran toukokuussa -06, jonka jälkeen soiteltiin työasioissa. Heinäkuun alussa -06 alkoi seurustelu, -06 lokakuussa muutin miehen luokse. -07 heinäkuussa mentiin kihloihin ja ehkäisy jäi pois heinäkuun lopussa. Nyt odotetaan plussaa. :heart:

 

Me oltiin miehen kans 2vk tunnettu ku muutettiin yhteen. Nyt ollaan oltu 1v8kk yhes ja meillä on suloinen pieni poika 6/07.

 

Hm, meillä mies muutti asuntooni heti ekoilta treffeiltä. Tavattiin helmikuussa ja maaliskuussa plussa! Mies osti toukokuussa meille kodin ja nyt siis odotellaan pienokaista syntyväksi marraskuussa.

Vähän kyllä ollut ihmiset kauhuissaan, itsekin kun tajusi miten iso muutos. Toivotaan että suhde kestää, kovin hyvin kun ei näin lyhyellä ajalla voi tuntea.

Vähän kai olin sekaisin talvella kun olin juuri tammikuussa jäänyt leskeksi kun 5vuotta kestänyt suhde+avioliitto katkesi syöpäkuolemaan :'( Siinä suhteessa yritettiin vuoden yhdessäolon jälkeen lasta mutta ei saatu.

Siksipä sitä jotenkin sitten ajatteli tämän tavatessa ehkäisystä kovin suurpiirteisesti, no, ekasta tärppäsi sitten, enpä silti kadu ollenkaan vaan juuri lapsettomuuden läpi käyneenä pidän tätä lahjana =)

 

Kun oltiin exän kanssa oltu 9kk yhdessä sain hänet suostumaan vauvaan, kuukauden päästä siitä tärppäsi. Vaikka nyt ollaakin tytön isän kanssa erottu jo kaksi vuotta sitten ja tyttö välillä tinttailee erittäin paljon, niin päivääkään en kadu! =) :heart:

 

Oltiin tiedetty toisemme pitkään, kun sitten satuttiin samoille jatkoille niin tärähti rakkaus ja viikonpäästä siitä oltiin jo omassa, molemmille uudessa kodissa toukokuussa. Vaavia alettiin heti haaveileen ja elokuussa odotin pikkuista, 2kk yritettiin. Pois muutin marraskuussa. Nyt Vaavi on kohta 4 kk ja me asutaan sen kanssa kaksin. Iskä vielä hakee paikkaansa meidän elämässä. Yhteiselo ei sujunut, mutta toivottavasti vanhemmuus tulee toimimaan Ihana kuulla että jotkut jutut kestää. Heittäytyminen on ihanaa, ei pidä liikaa miettiä tulevaa. Raskaana ollessa usein kadutti, mut ei enää. Vauva halus tulla maailmaan ja meidän piti se tehdä.

 

Tapasin mieheni 3.5.07, muutimme yhteen 1.8.07, ehkäisyn lopetimme minun 20-vuotis synttäreillä 7.9.07,kihlauduimme 1.10.07, plussasimme torstaina 21.10.07... nopeaa toimintaa, enkä kadu lainkaan!! =) :heart:

 

Tavattiin Uutena vuotena. Jalat alta molemmilta. :hug: Koko tammikuu joko miehen tai minun asunnolla, kunnes helmikuussa päätettiin ettei tässä ole mitään järkeä rampata kahden asunnon väliä...helmikuussa muutettiin yhteen. Maaliskuussa raskaustesti plussaa :heart: ja vauvan pitäisi syntyä kuukauden sisään, jolloin olemme tunteneet vajaa 11 kk! Hetkeäkään en kadu..koskaan en ole ollut näin rakastunut kehenkään. Sen vain tiesin heti kun mieheni näin, että tuossa on mies jonka kanssa sen kaiken haluan...ja mitä enemmän aikaa on mennyt, sitä varmempi olen. Kaikki vaan loksahtaa kohdalleen.

 

Oonkohan jo vastannu...? No, laitan kuiten.

Huhtikuun alussa 2006 tavattiin ja alettiin seukata, kesäkuun alusta alettiin majailla saman katon alla, syyskuun alusta ehkäsy pois, lokakuun alussa plussa, lokakuun lopussa virallisesti samaan osotteeseen, joulukuun lopussa kihloihin, poika synty juhannusviikolla 2007. Nyt sit suunnitellaan hamassa tulevaisuudessa häämöttäviä häitä. =)

Nopeita ollaan oltu, mut eipä o kumpaakaan missään vaiheessa harmittanu.

 

Pari kk oltiin tapailtu kun aloin odottaa esikoista.
Ihan tarkoituksella.

Eniten otti päähän ihan lähipiirin "Tais olla aikamoinen vahinko"- ja "tosta ei kyllä hyvää seuraa"-kommentit.

Mutta nyt kun ollaan viitisen vuotta oltu yhdessä, naimisissa kohta kolme vuotta ja odotellaan kolmatta vauvaa, niin on jotenkin jääneet ne kommentoinnit vähemmälle. :kieh:

 

me mieheni kans tunnettiin 5 viikkoo ja muutimme yhteen ja kuukauden päästä odotin jo poika joka synty 2004 ja kun poika oli 7kk aloin odottaan tyttöö ja kun joka synty 2006 ja kun tyttö oli 7kk odotin poikaa joka synty nyt 2007

 

me alettiin tekemään ensimmäistä lasta ku oltiin seurusteltu jotain reilu 4kk... tästä ajasta 3kk mies oli ollu merillä, joten konkreettista tutustumista oli harjoitettu se 1½kk ajasta. 2002 marraskuun alussa kannoin kamani miehen ovesta sisään ja samana päivänä jätettiin ehkäsy pois. parin viikon päästä olin raskaana.
reaktiot oli lähinnä kauhistuneita (syystäkin), suurin osa tutuista ja sukulaisista ei uskonu suhteen tulevaisuuteen ja kaikki ketkä kehtas naamatusten sanoa, kehotti aborttiin.
nyt muutama vuos myöhemmin oon edelleen saman ukonrehjakkeen kanssa, meillä on kolme yhteistä lasta ja kaikki on kutakuinkin hyvin. en mitenkään voi valehdella että helppoo olis silloin ollu, ennakko-odotusten ja kaiken ulkopuolelta tulleiden paineiden takia mutta..... tällasenkin suhteen voi saada toimimaan. kauhistelua ehkä lisäsi se että mulla oli ikää silloin 17 ja mies 9 vuotta vanhempi.

 

Me mentiin kuukauden seurustelun jälkeen kihloihin eli 3/03 ja siitä 3:n kuukauden päästä olinkin jo raskaana ja sillon muutettiin yhteen. Olin 16 sillon ja mies 23.. Itse olen aina halunnut lapset nuorena mutta mun äitille ainakin se tais olla pieni shokki.. Kukaan ei ainakaan ääneen epäillyt mitään meidän suhteen kestosta mutta saattohan niitäkin olla (meillä kun on tota ikäeroo aika paljon). Helppoo ei oo aina ollu mutta vieläkin melkein 5:n vuoden jälkeen ollaan yhdessä ja meillä on kaksi ihanaa lasta ja omakotitalo ostettiin 3/05

 

Joo, täällä on kokemusta nopeista ratkaisuista, vaikka vauvaa saatiin muutama kuukaus ihan yrittääkkin ja nyt totaali yksinhuoltajuus. Vauvaa kovasti halunnut isukki päättikin että ei oo elämässämme mukana siinä rv11-12 pinnassa.

En ois pystyny uskomaan, että niin käy.

 

Me kun tavattiin ekan kerran, tavattiin sen jälkeen joka päivä. 2 kuukauden kuluttua muutin miehen luo asumaan. 4 kuukautta tapaamisesta tehtiin päätös yrittää raskautta, muutettiin isompaan asuntoon ja tulinkin raskaaksi heti. Kolme kuukautta ennen vauvan syntymää mentiin naimisiin.

Nyt vuosia takana 7 ja lapsia on kaksi :heart:

Anoppi oli ainoa, joka meille asti kehtasi kommentoida. Antoi tulla sitten muidenkin edestä (ja antaa vieläkin).

 

Meillä myös nopeaa toimintaa, seurustelua oli takana kaiketi kuukauden päivät kun muutettiin yhteen, siitä kuukausi niin huomattiin että olen raskaana Nyt viikolla 22+6, itsenäisyyspäivänä mentiin kihloihin ja kesäkuussa odotellaan poikaa syntyväksi
Hetkeäkään ei olla kaduttu, vaikka testi näyttikin positiivista yllätyksenä mutta tuumittiin että tarkoitushan tässä oli loppuelämän verran olla yhdessä joka tapauksessa :heart:
Meille se että ollaan oltu "vasta niin vähän aikaa" on ollut ennemminkin voimavara kuin haaste.

 

^^ Hassua muuten, ei ole kukaan tainnut muuta kuin onnitella meitä, kai se sitten vain näkyy kilometrin päähän että näin sen kuuluu ollakin Ja vaikka olisikin niin itsehän sen parhaiten tietää, viis muista

 

Me tavattiin karkauspäivänä 2004. Minä kosin vitsinä ja siihen tuo murunen jäi. Hyppäsi kyytiin heti myös omakotitalorakennusprojektiini (isäni kanssa rakennettiin mulle taloa). Vauvalle annettiin lupa tulla, kun eka sormus oli sormessa eli 6kk tapaamisesta (mies sitten kosi oikeasti). Meidät vihittiin alkuvuodesta 2005, jolloin olin viikolla 12 raskaana. Ihanan positiivinen suhtautuminen aina ja kaikkialla. Nyt meille on toinen rakkauspakkaus tulossa ja olen äärimmäisen onnellinen siitä, että vihdoinkin (silloin neljä vuotta sitten) löysin SEN IHANIMMAN JA SOPIVIMMAN ihmisen rinnalleni! :heart: Sen vain tiesi, kun arvot oli samat, ajatusmaailma sama, toiveet ja odotukset elämältä samat, että TUOSSA HÄN ON! Ja siinä on ja PYSYY! Ikuna en pois vaihtaisi! :heart: :heart:

 

Meillä myös nopeaa toimintaa, seurustelua oli takana kaiketi kuukauden päivät kun muutettiin yhteen, siitä kuukausi niin huomattiin että olen raskaana Nyt viikolla 22+6, itsenäisyyspäivänä mentiin kihloihin ja kesäkuussa odotellaan poikaa syntyväksi
Hetkeäkään ei olla kaduttu, vaikka testi näyttikin positiivista yllätyksenä mutta tuumittiin että tarkoitushan tässä oli loppuelämän verran olla yhdessä joka tapauksessa :heart:
Meille se että ollaan oltu "vasta niin vähän aikaa" on ollut ennemminkin voimavara kuin haaste.

Meillä melkein samalla lailla. Tavattuamme en enää viettänyt aikaa omassa huushollissani joten muuttaminen tapahtui samantien. Tavaroiden siirtäminen tapahtui pari kuukautta myöhemmin. Lapsi ilmoitti tulostaan parin kuukauden seurustelun jälkeen.

 

Me alettiin perustaa perhettä ihan samontein...kaksi kuukautta oltiin seurusteltu kun esikoinen ilmoitti tulostaan. Esikko syntyi huhtikuussa ja kesäkuussa 1 v seurustelupäivänä menimme naimisiin. Olihan niitä kommentteja laidasta laitaan, mutta enimmäkseen kyllä ihan positiivisia. Tuosta nyt kohta kulunut 5 vuotta, toinenkin lapsi on jo ja kolmas tulossa. Kyllä sen vaan sitten tietää...ei ole kenenkään muun kanssa tullut mieleenkään! =)

Luin muiden vielä lisää...eli me myös alettiin samontein asumaan yhdessä, miehen tavarat haettiin toiselta paikkakunnalta parin kk:n päästä.

 

Me tutustuttiin mun miehen kanssa viime kesänä ja ekoilla treffeillä käytiin elokuussa.
Seurustelu alkoi syyskuussa ja meidän esikoinen syntyy heinäkuussa :heart:
Nopeaa toimintaa, myönnän. Lapsi ei kyllä ollut suunnitteilla, mutta odotettu ihanuus tämä meille on.
Lähipiiri on ottanut asian ihan hyvin vastaan =)

 

Kun tapasin mieheni, hän oli muuttamassa ulkomaille. Siellä hän majaili puoli vuotta ja tultuaan takaisin pääsimme tutustumaan toisiimme paremmin. Olimme seurustelleet 3kk ja muutimme yhteen. Puoli vuotta seurustelua ja päätimme, että vauva saa tulla. Kaikki ei kuitenkaan mennyt niinkuin suunnittelimme ja jouduimme käymään läpi lapsettomuushoidot ja yhden kohdunulkoisen raskauden. Nämä kaikki kokemukset ovat kuitenkin vahvistaneet suhdettamme. Menimme viime kesänä naimisiin vajaan 2½ vuoden seurustelun jälkeen. Nyt olen raskaana viikolla 8 ja onnellisempi kuin koskaan! Ehkä näillä vastoinkäymisillä oli jokin suurempi tarkoitus - opimme todella tuntemaan toisemme ja arvostamaan toisiamme. Kasvoimme yhteen ja nyt toivottavasti mikään ei voi meitä erottaa! :heart:

 

Täällä myös "nopean toiminna joukkoihin" kuuluva pari...

Tunsin nykyisen mieheni kaverin ja yhteisen harrastuksen kautta. jokin aika meni ettei nähty, sillä hän oli lähtenyt toiselle paikkakunnalle töihin. Sieltä palattuaan päädyimme kahville, ja hän oli innokas näkemään asunnon jota juuri olin remontoimassa. Reippaana kaveri hän tarttui myös maalipensseliin ja "maalaa" vielä tänäkin päivänä kun talon oston jälkeistä remppaelämää vietetään.

Hän muutti käytännössä samana iltana luokseni, josta tuli nopeasti yhteinen kotimme. Vähäsen vajaan 3kk päästä ensimmäisestä kahvikupista aloin odottamaan, ja 2kk tiedon saatuamme menimme kihloihin. Naimisissa ei olla, mutta yhteisiä vuosia on takana 5. lapsia on kolme, joista poika -03 (synt kun 1v oltu yhdessä) ja tyttö -04 synt sekä enkelimme -07 joka menehtyi vain 5pv ikäisenä. Mahdollinen neljäs on tilauksessa ja viikon päästä saamme teitää onko tärppi käynyt

Kukaan ei meille päin naamaa sanonut, jotta miksi tuollainen kiire, vaikka aistihan se toisista... On ollut ilo näytää heille, että kyllä sen oikean tuntee! Ja tietää koska on aika! Olen myös vahvasti sitä mieltä että kun kodin on alusta asti rakentanut yhdessä ensi päivistä lähtien, on yhteen "hitsautuminen" vahvempaa.

 

Me tavattiin syyskuussa, ja tammikuun alussa olin jo raskaana.

Toisin en olisi silloin voinut toimia, mutta kantapään kautta tuli koetuksi että ei se ollut hyvä.
Jotain jäi puuttumaan pahasti ilman omaa seurustelu aikaa, seurustelu aikaa siis ilman raskautta.