Onko täällä muita, joiden lapsilla ei ole yhtään mummoa elossa / kunnossa? Oma äitini kuoli jo ennen lastemme syntymää ja miehen äiti on jatkuvassa sairaalahoidossa, eikä tunnista lapsenlapsiaan, koska v.1999 sattunut aivoinfarkti on vienyt häneltä lähimuistin. Miehen isäkin kuoli äskettäin, joten nyt meillä on jäljellä yksi isovanhempi, minun isäni. Hän on onneksi hyvässä kunnossa ja asuu lähellä, joten lapset tapaavat häntä usein ja heillä on läheinen suhde häneen. Siitä olen toki kiitollinen, mutta aina välillä kaipaisin elämäämme mummoa. Välillä tuntuu pahalta, kun kaverit kertovat omien äitiensä touhuista lapsenlastensa kanssa. Ja välillä kaipaisi itsekin mummoa henkiseksi tueksi. Mummot kuitenkin tuntuvat ymmärtävän joitakin asioita paremmin kuin vaarit. Varmaan kaipaankin mummoa itse enemmän kuin suinkaan lapset..
Olisi kiva vaihtaa ajatuksia ja ehkä toimia "vertaistukena" toinen toisillemme, jos täällä on muita "mummottomia".
Olisi kiva vaihtaa ajatuksia ja ehkä toimia "vertaistukena" toinen toisillemme, jos täällä on muita "mummottomia".