mummo kutsuu "vahingossa" äidiksi...

Oli ihan pakko alkaa kirjoittamaan ku minua vaivaa niin...
Nimittäin anoppini.

Minulla on 8kk ikäinen vauva ja olen monta kertaa kuullut ku anoppini sanoo vauvalle:"tule tänne äitin kulta, ei ku siis mummon kulta..." ELi sanoo monesti äidiksi itseään mutta korjaa samantien. Tulee vaan mieleen miten hän toimii kun hoitaa vauvaa yksin...

Tämän lisäksi hän koko ajan toivoo että saisi jäädä hoitamaan vauvaa papan kanssa rauhassa ja ajaa meitä vanhempia pois. Muka että saatais olla kahdestaan. Ja on ottamassa nuin pientä mukaan reissuihin. EN TODELLAKAAN ANNA!! Ostelee mummolaan tavaroita, vaatteita, nokkamukeja...

Minua niin RAIVOSTUTTAA!!!! Mutta kertokaas olenko turhaan nyt huolissaan, ku vaivaa koko ajan tuo "äiti"-sanan käyttö, josta alussa kerroin!! Vai sanooko muka oikeesti vahingossa? Mitä mieltä ootte?

 

No siis minä sanon monesti! kun esim hoidan kummipoikaa niin vahingossa lipsahtaa että äiti auttaa... kun on nuita omiakin lapsia ja tulee sitä äiti nimeä käytettyä.
Ja olisit iloinen että teille tarjotaan kahdenkeskistä aikaa ja lapselle ostellaan kivoja juttuja... on niitäkin jotka eivät tätä isovanhempien rakkautta saa kokea

 

Onkohan kyseinen mummo sinun vai puolisosi äiti? Jotenki tuntuu, että anopistasi puhut...

On se vaan hassu juttu, miten moni nainen ei tule toimeen anoppinsa kanssa tai ei ainakaan ihan sataprosenttisesti tykkää ihmisestä. Itselläni on ihan sama tilanne. Minua ei yhtään haittaa, että oma äitini on hankkinut kotiinsa täysvarustuksen tyttärenpoikaansa varten: on pinnasänky, vaatteita, vaippoja, ruokia, tuttipulloja, leluja ym. On vaan helpompi viedä poika sinne hoitoon, kun ei tarvi koko omaisuutta viedä mukana!

Mutta annas olla, jos anoppi vähäänkään puuttuu lapseni asioihin, niin voi jessus että ärsyttää! Mutta selvähän se on. Oman äitinsä kanssa on tottunut asioimaan kohta 30 vuotta. Tiedetään toisemme tyylit ja voi ihan vapautuneesti sanoa, jos joku mättää. Anopin olen tuntenut vain 7 vuotta ja hänen tyylinsä on jo valmiiksi erilainen. Hän on tottunut siihen, että hän on se joka hoitaa hommat ja muut vähän kysyvät häneltä neuvoja. Ja vaikkeivat niin kysyisikään, niin niitä neuvoja on silti aina hänellä tarjota joka asiaan.

Itse olen esikoinen ja olen tottunut hoitamaan kaikki asiani itse. Äitini ei koskaan tyrkytä mitään neuvojaan mihinkään asiaan ja siihen olen tottunut. En voi sietää sitä, että minua neuvotaan, ellen pyydä neuvoa.

Seurusteluaikana en ymmärtänyt miksi mieheni aina ärhenteli äidilleen. Mutta nyt ymmärrän ja olen siitä oikeastaan ihan tyytyväinen. Ärhentelyllä mieheni näyttää äidilleen, että meidän perheen asioihin ei sovi liiaksi puuttua. Anopilla kun on voimistunut selvästi tapa puuttua elämäämme sen jälkeen, kun esikoinen syntyi. Hän soittelee lähes joka päivä ja käy meillä tai pyytää heille useita kertoja viikossa. Jos hänelle kertoo jotain asiaa, niin aina on vastaus valmiina, että "kannattaa" tehdä niin ja niin. En kuitenkaan yleensä puhu asioista siksi, että tarvitsisin neuvoja, vaan siksi, että ihmisten kesken nyt vain on tapana heittää jotain small talkia ettei ihan hiljaa istuta! Hän vielä esittää kantansa jotenkin siihen tyylin, että se ei ole mikään ehdotus, vaan oletus että nyt näin tehdään, kun hän paremmin tietävänä sanoo. Hän saattaa joskus tarkistaa ja kysyä, että teimmekö niin. Tietenkin teen asiat joka tapauksessa niin kuin parhaaksi katson, mutta kanssakäyminen on kovin raskasta jos pitää olla koko ajan perustelemassa omaa kantaansa.

En ole keksinyt miten huomauttaisin asiasta ystävällisesti, joten yritän pitää välillä etäisyyttä enkä "raportoi" hänelle ihan joka asiaa. Onneksi ollaan muuttamassa kauemmas, joten saadaan siten etäisyyttä.

 

Ai niin sori, olit maininnut että anoppihan se.

 

Taidat olla aika mustasukkainen lapsestasi. Vahinkoja sattuu niin nuorille kuin vanhemmillekin. Ei se lapsesi ala pitämään mummoa äitinä, vaikka joskus mummo niin sanoisikin,ellet sitten pidä häntä mummon luona aina.
Kyllä minäkin kutsun lastenlapsilleni itseäni milloin mitenkin, kun hoitolapsilleni sanon itseäni etunimelläni, omilleni äidiksi ja näille pienille mummiksi, mutta kyllä joskus menee senat sakaisin. Onneksi oma lapseni ei ole moisesta ottanut nokkiinsa ja lapsenlapsenikin vain nauraa ja sanoo, että ompa mummi höppänä
Eli, älä välitä pienistä!

 

EN VAAN VOI SIETÄÄ TUOLLASTA HÖMPÖTYSTÄ JA HÖÖSÄÄMISTÄ!! Miksei anoppini voi suhtautua vauvaan kuin tuiki tavalliseen asiaan!!? Rasittaa mennä kyläänkin ku on tuommonen! Ei oma äitini ole olleskaan tuommonen vaan pikemminkin sanoo että itse saatte hoitaa ja päättää asianne...
Tämä yks höösää ja olis vaan onnellinen jos jättäs aina vauvan sinne. Ette te voi ymmärtää?!!!

 

Meillä oli kans alkuun anoppi aika hössääjä ja ois tykänny et ois saanu olla vauvan kanssa vaan kahdestaan,tyyliin "työ voitte mennä mihin haluatte".
Tavaroita ei sentään omaan asuntoonsa ostanu.
Nyt se on vähän loppunu kun mieskin on pari kertaa vähän ärähtänyt.
Äitiksikin itteään alkuun kutsui mutta ei enää,mies onneksi osas varottaa et kutsuu varmaan äidiksi itteään,arvas siis.
Käymässäkin anoppi oli joka toinen viikko,ei enää onneks.

 

Olisin kai niin mustis tai omistus haluinen tai jotain mutta ite en tykkäis jos äitini tai anoppini sanois itteensä äidiksi mun lapselle.. tai kukaan muukaan

 

Itselläkin joskus lipsahtaa,mutta todella harvoin sitä vain on tottunut sanomaan itseään äidiksi.Mutta jos se ei ole vahinko niin

Mutta niin olkaa ihmiset onnellisia että isovanhemmat haluavat kuulua lastenne elämään,meillä on niin että äitini kyllä ottaa tytön hoitoon muutamaksi tunniksi jos tarvitaan ja muutenki touhuaa sen kans kun ollaan kylästelemässä,mutta anoppi ei halua katsoa lasta jos me vanhemmat menemme johonki ja kun kylässäkin ollaan niin minun pitää kysyä vessaan mennessäkin että voitko kattoa vähän aikaaet käyn vessassa.Muuten kyllä höpöttelee kaikkea tytölle että mummin kulta ja niin pois päin.

En tiiä onko hän vain niin arka ettei halua ottaa vastuuta toisen lapsesta jos jotain sattuukin,siltä vähän tuntuu,toivottavasti asiaa muuttuu kun lapsi on isompi.

 

\

EN VAAN VOI SIETÄÄ TUOLLASTA HÖMPÖTYSTÄ JA HÖÖSÄÄMISTÄ!! Miksei anoppini voi suhtautua vauvaan kuin tuiki tavalliseen asiaan!!?

Ei lapsenlapseen voi suhtautua kuin tuiki tavalliseen asiaan, koska lapsenlapsi on aivan erityinen ihminen..

Entä jos anoppisi ei hössöttäisi, mitä silloin tuumisit?

 

\

Olisin kai niin mustis tai omistus haluinen tai jotain mutta ite en tykkäis jos äitini tai anoppini sanois itteensä äidiksi mun lapselle.. tai kukaan muukaan

En minäkään halua että kukaan sanoo itseään lapsilleni äidiksi, mutta koska olen tottunut sanomaan pienille lapsille itsestäni "äiti" saatan vahingossa tehdä niin. Aivan samoin kun kiireessä väsyneenä luettelen kaikki lasteni nimet läpi ennenkuin oikea nimi osuu kohdalle. Kunhan ikää karttuu lisää, sekoitan varmaan eri sukupolvetkin keskenään (nimissä ).

 

\

.
Käymässäkin anoppi oli joka toinen viikko,ei enää onneks.

Vai joka toinen viikko... sepä vähän. Meillä käy anoppi melki joka toinen päivä. Tosin se ei mua haittaa. Välillä vaa kurkistaa ovesta et miten voidaa, joskus on pitempää , kahvitellaa jne. Ex tempore myös vie toiseks nuorimman mukanaan tai jää kattoo nuorimmaista et pääsen vaik kauppaa. Jos mulla on huono päivä ( niitäkin on ...) visiitti on sit lyhyempi eikä kumpikaa ota nokkiisa. Iso pointti musta on se et me kumminki molemmat rakastetaa samaa miestä, hän poikana ja mä miehenä, samoin me molemmat rakastetaa näitä lapsia.

Mutta, ei alku ollu ruusunen, siinä haettii meidän tapaamme tulla toimee keskenämme eikä siinä auta oikein muu kuin aika ja keskustelu. Voimia vaan teille kaikille ja yritetää muistaa et meistäkin taitaa joskus tulla anoppeja...

 

Ups' olen näköjään tehnyt kammottavan virheen, olen mummoikäinen ja sanonut miniän kuullen "äidin kulta" kissalleni. Mitähän miniä ajatteli. Luulenpa, että anoppien ainainen neuvojen jakelu miniälle on anopin small talkia, ei vanhemmankaan ihmisen ole niin helppoa eri ikäisen ihmisen kanssa jutustella ja kauempaa haettuja jutunaiheita keksiä. Miniä ei ole itsenäistynyt, jos hän luulee, että hänen pitää noudattaa äitinsä/anoppinsa neuvoja tai luulee, että sellaista häneltä odotetaan tai vaaditaan. Haluaisin kuulla vaihteeksi, mitä ongelmia vävyillä on? Vävyjen omasta suusta siis, ettei mukaan tule miniän valtataistelu. Ja entäs appien ongelmat. Nekin kiiinnostaisi.

 

Moni näyttää ajattelevan, että ylireagoit. Mielestäni kuitenkin anoppisi, ja kaikkien isovanhempien pitäisi ymmärtää, että esikoisen saaminen on herkkä paikka jokaiselle äidille. Muistelkaa isoäidit, miltä teistä tuntui kun tulitte äideiksi. Isovanhempien tehtävä on tukea nuorta perhettä, ei tyrkyttää neuvojaan pyytämättä, tai muutoin yrittää tunkea perheen reviirille, henkisesti tai fyysisesti.

 

\

EN VAAN VOI SIETÄÄ TUOLLASTA HÖMPÖTYSTÄ JA HÖÖSÄÄMISTÄ!! Miksei anoppini voi suhtautua vauvaan kuin tuiki tavalliseen asiaan!!? Rasittaa mennä kyläänkin ku on tuommonen! Ei oma äitini ole olleskaan tuommonen vaan pikemminkin sanoo että itse saatte hoitaa ja päättää asianne...
Tämä yks höösää ja olis vaan onnellinen jos jättäs aina vauvan sinne. Ette te voi ymmärtää?!!!

Ymmärrän täysin. Sanasi ovat kuin minun suustani. En voi sietää anoppiani joten en hänelle koskaan vie lastani hoitoon yms.
Myös mieheni inhoaa äitiään. Anoppi on todella extra super hyper ylilyöjä ja hössöttäjä.
Minun vanhempieni kanssa tulemme molemmat hyvin toimeen, he eivät puutu asioihimme ja auttavat vain kun niin pyydämme tai vihjaamme.

 

Meillä anoppi hössöttäjä,kivaa omalla tavallaan kun äitini taas todella tasainen luonne.
Äitini neuvoo siinä missä anoppinikin,osan kuuntelen osan en.Ei siinä sen kummempaa harmia kellään.
Anoppilassa on sänky,lelut,ruokailuvälineet ja vaatteita pojalle.Osa anoppi hankkinut,osan minä sinne vienyt.
Vanhempieni luona leluja.
En ole kuullut anopin/äitini poikaa äidin kullaksi tai muuksikaan kutsuneen,mutta tuskin tuo niin suurta metakkaa saisi minussa aikaan.Tiedän etteivät tarkottaisi sillä mitään vaan puhdas vahinko olisi.

 

\

Moni näyttää ajattelevan, että ylireagoit. Mielestäni kuitenkin anoppisi, ja kaikkien isovanhempien pitäisi ymmärtää, että esikoisen saaminen on herkkä paikka jokaiselle äidille. Muistelkaa isoäidit, miltä teistä tuntui kun tulitte äideiksi. Isovanhempien tehtävä on tukea nuorta perhettä, ei tyrkyttää neuvojaan pyytämättä, tai muutoin yrittää tunkea perheen reviirille, henkisesti tai fyysisesti.

Puhut asiaa.
En itsekään tykkäisi jos anoppi tai äiti kutsuisi esikoistani "äidin kullaksi". Kumpikaan heistä EI OLE sen lapsen äiti.
Mitähän seuraavaksi anoppi keksi? "Olet äidin kulta ja tässä on sinun täti"?!
Mainitse tästä asiasta miehellesi. Luulis hänen ymmärtävän sinua.

 

:hug: ap. älä välitä vaikka mitä tänne vastattais. jotkut onnelliset mammat ovat unohtaneet miten herkkis sitä voi olla ensimmäisen lapsen kanssa. minäkin aina suutuin jos joku yritti neuvoa, varsinki kun 99,5% niistä neuvoista oli tuttuja juttuja. ärsytti kuin tyhmänä ja avuttomana nuorta äitiä pidetään.


minkä ikäinen sinun anoppi on?jos sillä itellään on vauvakuume ja siksi se äiti sinne lipsahtaa. tuskin hän kumminkaan yrittää omia vauvaa. pidä vain kiinni siitä ettet ainakaan mihinkään reissuun anna mukaan, mutta ota vaan vastaan se apu että saatte vaikka kerran parissa viikosssa käydä rauhassa leffassa tai olla yön ilman vauvaa. näin kolmen lapsen äitinä se on sulaa mahdottomuus kun ei kukaan halua niin montaa yökylään. huomennakin menee vaan esikko mummulle yökylään mutta saadaan sentäs leffassaki käydä ennen pienempien nukkumaanmenoa..

 

Niin, ei varmaan halua omia vauvaasi, se vaan joskus lipsahtaa meiltä mummoilta, samaa mieltä kuin tuossa jo joku aikaisemmin kirjoitti että kissoille ja koirillekin sanotaan tule äidin luo. Eikä todella oo niitten äiti.

Ne on niin ihania pikkuisia.

Lapsenlapseni 1,5v sanoo äidiksi kaikkia äitinsä näköisiä ja oloisia naisia, ei se sen kummempaa.
Joka kärpäsestä ei kannata tehdä härkästä.
Onnellinen mummo

 

Lukematta koko ketjua läpi, pakko kommentoida. Minä olen vanhainkodissa töissä ja monesti vapaiden jälkeen sanon niille mummuille ja vaareille Äiti auttaa, kun pitää sanoa minä autan että taitaa vaan tulla vaistomaisesti, ja onko se nyt niin nuukaa kun kerran asian heti korjaa

 

Anopiltanikin on päässyt lipsahtamaan sama äiti moka kuin sinunkin anopiltasi. Olemme sitten nauraneet päälle, kun hän on pyytänyt anteeksi ja korjannut olevansa mummi. Tulee niin refleksinomaisesti tuo äiti. Ehkä eri ihmisillä on erilainen aivorakenne. Toisilla lipsahtelee helpommin kuin toisilla.

Minua pelotti, että joskus lipsauttaisin entisen mieheni nimen. Jos ei muuten niin ainakin unissani. Onneksi näin ei ole tiettävästi päässyt käymään, mutta seurustelun alussa hoin kuitenkin mielessäni nykyisen mieheni nimeä, jotta se kävisi tutummaksi ja ei niin helposti sitten lipsahtaisi exäksi. Tämä siitäkin huolimatta, että olin eronnut 1. miehestäni jo vuosia aikaisemmin.

 

Minä olen vahingossa sanonut lapsenlapselleni, että "tuopas äidille" tms. :ashamed: Puolustaudun sillä, että kun ympärillä hyörii yhtä aikaa myös oma alle kouluikäinen kuopus, menevät sanat sekaisin... :heart:

 

Minä sanon silloin tällöin pojanpoikaani isänsä nimiseksi, kun jotenkin muistot omien lasten lapsuudesta elävöityvät tämän uuden tenavan touhuja seuraillessa. On sitäpaitsi sen verran isänsä näköinen, että sukulaisetkin sanovat Pikku-"Villeksi".
En minä lasta omakseni luule tai halua, se nyt vain lipsahtaa.

 

Mummu ei kutsu itseään äidiksi ainakaan minun kuullen. Sen sijaan istuu tuijottamassa vieressä kun imetän lasta, nappaa lapsen heti, jos lasken sekunniksi sylistäni. Sanoo lapselle minun kuullen, että äitiäsi ei täällä tarvita, koska mummu voi antaa kaupan maitoa pullosta sinulle. Mieheni pakottaa minut menemään vanhempiensa luokse (asuvat nurkan takana) joka viikko vähintään yhtenä, yleensä kahtena päivänä ja olemaan siellä aamusta iltaan. Koko tänä aikana en saa muuten koskea omaan lapseeni kuin imettäessäni. alussa ei antanut lasta minulle vaikka huusi ruokaa ja äitiä, minä rinnat kipeinä ja itku silmässä pyysin omaa lastani, mummu sanoi, että mummun syli on yhtä hyvä kuin äidinkin.

Olen aivan murtunut enkä tiedä kuinka kauan enää jaksan. Mieheni ei näe äitinsä sanomisissa mitään pahaa, kuulemma minä olen ylimustasukkainen vauvasta. Jos eroan, pitääkö minun antaa vauva anopille, koska mies ei aivan varmasti lasta hoida mutta vaatii vähintään puolet ajasta lapsen itselleen? En ymmärrä, miten en huomannut tällaista puolta miehessäni ennen lapsen syntymistä.

 

täällä päin on kyse omasta äidistäni. hän puhuu lapselle mamista, äidistä ja mummista.
on aina kun tulee käymään lapsen kimpussa hyvä jos ehtii kahvia juoda
jatkuvasti vaatimassa hoitoon
olen myös kuullut että on antanut vauvan imeä rintaansa kun oli pieni
ja mä ole niin v.ittuuntunut koko ä.mmään aina kun on käymässä ja jos lapsi änkeää mun syliin se repii sen pois ja mä sanon saanko takaisin kun se haluaa olla äidin sylissa se höpöttelee lapselle "onko äitis vähän mustis kun olet nyt mumman sylissä hyvinhän meillä menee"

ja ei se lapsi edes viihdy enää sylissä vaan mieluiten kävelis ja leikkis omia juttujaan 1v2kk