Mummolaan vai ei

Mitä tekisitte?
Lasten isovanhemmat asuvat n 30 km meistä kaupungissa, me asumme maalla. Tosi mukavat ihmiset ja pitävät lapsista(mme). Mutta harvemmin he tekevät aloitteen..Näkevät muksuja ehkä kerran kuussa,kesällä ehkä vähän useammin, yleensä kun me käymme siellä. Mä oon joten kyllästynyt jatkuvasti tekemään aloitteen, soittaa ja kysyä haluavatko tulla tai voidaanko me tulla heille. Kuitenkin kun nähdään, niin anoppi puhuu koko ajan, että lian harvoin.Nytkin, viimeks nähtiin jouluna ja ensi viikolla lähdemme kolmen viikon matkalle. Lapset eivät edes osa kaipaa heitä, kun toiset isovanhemmat ovat melkein päivittäin muksujen elämässä.

 

Ovat varmaan lukeneet ja kuulleet, kuinka miniät valittavat, kun anoppi tuppautuu kylään ja puuttuu joka asiaan. Eivät sitten halua tuppautua.

 

Meillä on myös tällainen anoppi, ei ole koskaan aloitteellinen tapaamisten suhteen (eikä oikeastaan tavatessakaan ota kontaktia lapsiin), mutta aina muistaa varsinkin muille (esim. miehen siskolle) valittaa kun nähdään niin harvoin. Ja meillä harvoin on 4-5 kertaa vuodessa vaikka mummona on vartin ajomatkan päässä.

En ole viitsinyt repiä asiasta stressiä, lapset ei osaa kaivata, itsestä ne vierailut on hitusen kankeita, joten olkoon. Lasten synttäreille kutsun ja jouluksi järjestän tapaamisen ja äitienpäivän seutuun kyselen mieheltä pitäiskö hänen soittaa äidilleen.

 

se on tuo anopin elämä vaikeaa, teki niin tai näin, niin aina se on väärn päin

 

Ymmärrän ap:ta. Meillä isovanhemmat eivät ikinä vaivaudu tulemaan meille kylään. Käyvät kerran vuodessa synttäreillä. Vinkuvat kuitenkin meitä aina kylään.
Ja nyt puhutaan hyväkuntoisista viisikymppisistä ja 10km välimatkasta.

 

Meillä 20min ajomatkan päässä hyväkuntoiset 6-kymppiset isovanhemmat. Tykkäävät käydä veljen luona tiuhaan, joka on lapseton. Meillä käyvät korkeintaan lasten synttäreillä. Eivät usein sielläkään kun eivät tykkää nähdä mieheni sukua. Hoitoon eivät myöskään lapsia ota, vaikka lupaukset on kovia. Viime kesänäkin mummi oli luvannut ottaa pojat 2 viikoksi. Se supistui ko ennen kesää viikoksi. Ja sitten muutamaksi yöksi. Ja kun lopulta "ehtivät" ottaa niin samalla viikolla alkoi jo koulu, eli pojat oli lopulta siellä 1 yön. Pojille iso pettymys ollut aikoinaan isovanhempien mielenkiinnottomuus, mutta nyt jo tottuneita, eivät kaipaakaan heitä enää.
Itse asia eniten hiertää. Mummi on niin herkkä suuttumaan jos kritisoi. Niinpä oon pitänyt turpani kii ja tyytynyt murusiin. Turvaudutaan sitten miehen vanhempiin enempi.
Miettinyt vaan että kun päästävät välit tällä lailla kylmenemään niin mitä sitten kun ovat vanhoja ja kaipaavat ehkä lapsenlapsia katsomaan heitä, mutta itse ovat jättäneet lämpimän suhteen rakentamatta

 

Miten teillä aika riittää kun toiset näkevät melkein joka päivä?? Kyläilette silloin kuin teille sopii. Oletteko koskaan olleet perheenä yhdessä kotona, sekin on tärkeää.. En muutenkaan ymmärrä miksi isovanhempien pitäisi olla koko ajan kiinnostunut lapsenlapsistaan. Kyllä kerta kuussa riittää.

 

Miten teillä aika riittää kun toiset näkevät melkein joka päivä?? Kyläilette silloin kuin teille sopii. Oletteko koskaan olleet perheenä yhdessä kotona, sekin on tärkeää.. En muutenkaan ymmärrä miksi isovanhempien pitäisi olla koko ajan kiinnostunut lapsenlapsistaan. Kyllä kerta kuussa riittää.

Kerta kuussa olisikin hyvä mutta 2-3 kertaa vuodessa on meillä totuus

 

Me näemme toisia isovanhempia n 6x vuodessa, mutta ihan lämpimät välit kyllä on. Ei se kerroista ole kiinni.

Monille vanhemmille ihmisille on jotenkin kauhean vaikeaa se toisten nurkissa oleilu. Semmoista se vain on.

 

Miten teillä aika riittää kun toiset näkevät melkein joka päivä?? Kyläilette silloin kuin teille sopii. Oletteko koskaan olleet perheenä yhdessä kotona, sekin on tärkeää.. En muutenkaan ymmärrä miksi isovanhempien pitäisi olla koko ajan kiinnostunut lapsenlapsistaan. Kyllä kerta kuussa riittää.

Meillä isovanhemmat auttavat kyydityksissä. Kouluun/koulusta tai treeneihin. Aina kun ehtii ja halua, ketään ei ole pakotettu tai pyydetty näin melkein joka päivä näkevät lapsia

 

Juu ei kannata stressata. Se on sellasta kohteliasta puhetta "kun nii harvoin nähdään"