Mummon tuliaisvimma

Anoppini on aina ollut hullaantunut tyttärestämme. Se on kivaa ja myös se että hän käy 1-2krt/kk häntä hoitamassa (kun ei asu samalla paikkakunnalla).
Ärsyttävää tässä on se että hänen on joka kerta tuotava vaikka viikko olisi ollut väliä aivan mielettömät tuliaiset. Siis ei mitään pikkueläintä vaan sellaisia lelusettejä joita antaisin ennemmin synttärilahjaksi. Lelut ei aina jää yhteen.Jopa yhtenä jouluna hänen oli tuotava "tuliainen" vaikka aatto oli seuraavana päivänä. Se jäi onneksi ainoaksi kerraksi kun tuli sanomista. Mieheni on äidilleen näistä "tuliaisista" sanonut useampaankin otteeseen mutta ehkä yhden kerran hän on ollut tuomatta mitään lelua (hän tuo silloin tarralehtiä) mutta sitten taas sama jatkuu. En tiedä olenko kohtuuton mutta mielestäni joku raja näissä "tuliaisissakin" on oltava. Se on ihanaa että välitetään mutta mielestäni sitä rakkautta ja välittämistä voi muutenkin näyttää.

 

Tajuan pointtisi, mutta henk koht olen sitä mieltä että anna ostaa jos se hänet onnelliseksi tekee. Ota kiitollisena vastaan ja myy vaikka kirpparilla tai huutonetissä. Tai anna kaverille, tai lahjoita hyväntekeväisyyteen tai heitä pois. Kyllä sä romusta eroon pääset! Ja jos se huomaa kerta toisensa jälkeen ettei esillä ole niitä hänen ostamia tilpehöörejä, ehkä hoksaa että ehkei se ollutkaan niin kaivattu juttu...

Lahjojen osto ei mun mielestä ole mitenkään haitallista jos ei antajan budjetti liikaa kärsi, ja omapa on mokansa jos omin päin ostelee liikaa. Teillähän se lapsi kumminkin asuu ja te olette vanhemmat. Ei materian saannista voi lapsi niin pilalle mennä ettei kasvatuksenne häntä kelpo kansalaisena pitäisi.