Must tuntuu, että mies elää vain itselleen...

Musta on alkanut päivä päivältä tuntua enemmän siltä, että mun mies muuttuu koko ajan itsekkäämmäksi. Olemme olleet yhdessä 12 vuotta ja meillä on 7-vuotias poika ja 5-vuotias tyttö. Olemme yhdessäolomme aikana asuneet kolmella paikkakunnalla. Aluksi Helsingissä, lapsetkin syntyivät siellä. Sitten muutimme lasten pienenä ollessa Ouluun. Siellä asuimme 2 vuotta. Tämän jälkeen mies sai PK-seudulta töitä ja muutimme taas E-Suomeen. Asumme näissä ns. kehyskunnissa.

Itte oon tehnyt pätkäduuneja ja ollut kotona. Mies tekee uraa ja tienaa hyvin. Musta vaan tuntuu, että hän ei oikein arvosta mun panosta. Meillä on omat tilit ja mies on hyvin tarkka mun rahankäytöstä. Kaikki jutut lasketaan ja olemme sopineet, että tietyt asiat maksamme puoliksi. Esim. ruoka.

Miehellä on hyvät tulot, niin hän maksaa asuntolainaa ja autot tms. Mutta lapsiin liittyvät jutut jne. maksamme puoliksi. Jotenkin vaan tuntuu epäreilulta, että mulle ei oikein jää mitään ekstraa. Okei, mies maksaa meidän lomamatkat, mutta koska hän maksaa ne, niin jotenkin tuntuu että hänellä on niihin suurempi valta. Toki saan päättää aika selkeesti mihin mennään, mutta budjetti on miehen päättämä.

Miehellä on "pakkomielle", että pitää sijoittaa osa palkasta. Pahan päivän varalle tms. Mun mielestä se on ok, mutta ei pitäis sen takii tässä elämänvaiheessa tinkiä mistään. Oikeesti mitä järkee nuukailla nyt kun kuitenkin sitten rahaa on vanhemapana enemmän käyttöön?

Hyvänä esimerkkinä oli se, kun mentiin mun kaverin perheen kanssa etelään viime syksynä. Heillä muuten vähän samantapainen tilanne kuin meillä, mutta tienaavat selkeesti vähemmän kuin me. Eipä sitä matkalla huomannut. Muutenkin heillä on yhteinen tili jne.

Yks juttu mun kaverin miehestä. Joskus ne olivat olleet autoreissulla ja jotain hankaluuksia sen auton kanssa oli ollut. Mies oli tietenkin ajanut pääosan, mutta selvästikkään tää mun kaveri ei oikein tykännyt sen ajo-ominaisuuksista.

No kului 2 päivää tosta, niin mun kaverin mies oli vaihtanut auton semmoiseen että miellytti molempia. Meillä taas homma menisi niin, että ukko sanois, että "autoa vaihdetaan 3-5 vuoden välein ja vain toinen saa olla velaksi". No helppohan se sanoo ku on ittellä työsuhdeauto. Nyt mun autosta ukko sanoo (vaikka sen velka on jo maksettu), että hän säästää joka kuukausi sen velan verran ja mitä kauemmin sillä ajaa sitä suuremman osan hän saa seuraavasta autosta maksettua kokonaan... uuh, siis ero sitten on jotain 20-30 kuussa...

No vaikee selittää, joku varmaan ihmettelee että pikkuasioita, mutta kun näitä on niin monta. Eniten ehkä just rassaa se, että ei voi olla yhteistä tiliä. Eli mies mieluummin laittaa mun tilille kerran kuussa jotain ja sitten "ylimääräiset" pitää suunnilleen anoa. Tuntuu välillä, että kontroloi mua ja käyttää valtaansa muhun noin.

 

Siis sun mieshän on tosi järkevä kun kontrolloi sun rahankäyttöä. Muuten varmaan tuhlaisit kaikki ja kohta olisitte hirveissä veloissa. Jos haluut enemmän rahaa niin hanki parempipalkkainen työ.

 

Ei kai asunto ja kaikki omaisuus ole pelkästään miehen nimissä? Silloin hän kartuttaa vain omaa omaisuuttaa ja sitä joudut tuhlaamaan omat rahasi elämiseen. Ei kuulosta reilulta. Jos tulee ero, niin jäät puille paljaille, vaikka olet mahdollistanut miehen omaisuuden kartuttamisen.

 

Ei kai asunto ja kaikki omaisuus ole pelkästään miehen nimissä? Silloin hän kartuttaa vain omaa omaisuuttaa ja sitä joudut tuhlaamaan omat rahasi elämiseen. Ei kuulosta reilulta. Jos tulee ero, niin jäät puille paljaille, vaikka olet mahdollistanut miehen omaisuuden kartuttamisen.

Asunto on yhteinen, mutta hänen omat säästöt tai sijoitukset ovat hänen. Noi hänen sijoitukset tuntuu musta kyllä vähän oudoilta. Silloin kun tapasimme vuonna 2003, hän kertoi että on tiennannut osakkeilla aika paljon mutta oli myynyt kaiken. Kuitenkin niihin hän tulloin noita rahoja laitteli kans. Myi ne sitten kaikki ennen kuin lapsia saatiin. Nyt on taas useemman vuoden sijoitellut, että tuntuu että toikin menee vähän miten menee.

Sen verran tiedän, että hän saa osakkeista osinkoa, mutta niistä vaan pieni osa tulee meillä. Suurin osa menee takaisin niihin. Se meille tuleva raha on muutamia satasia, maksimissa tonni muutaman kerran vuodessa tms. Tietty mies sanoo, että aina jos hätä tulis, niin osakkeita vois myydä ja rahat sais vaikka seuraavalla viikolla tms.

No en tiiä. Ite oon vaan noiden suhteen epäluuloinen kun monen mies tuttavapiirissä pelannut rahansa osakkeilla, vedonlyönnillä, pokerilla tms. Tottakai osakkeet on eri, mutta kyllä niissäkin voi rahansa menettää.

 

Olen vähän sitä mieltä että mitä itsekästä siinä on että mies tienaa omat rahansa? Itseä ainakin tympäisisi jos tienaisin enemmän kuin mieheni ja hän olettaisi minun maksavan isomman osan kaikesta. Varsinkin jos toisen rahankäyttö ei tunnosta olevan fiksulla pohjalla. Teillä on asunto, useampi auto, käytte säännöllisesti lomareissuilla, tilanne kuulostaa siltä että teillä menee todella hyvin. Varsinkin kun taloudessa on edes joku joka osaa järkevästi hoitaa laina-asioita. Jos haluat vielä kaupan päälle muuta luksusta niin hanki parempipalkkainen työ. Toivon todella että tämä on vain tyhjänpäiväinen trolli sillä tympäisee ajatella että täällä olis oikeasti joku joka kehtaisi valittaa tuossa tilanteessa

 

Ala tinkimään ruoasta. Laita oma osuutesi puoliksi, jolloin voit säästyneillä rahoilla tehdä oman mielesi mukaisia asioita. Ostat vain punaleimaisia tarjoustuotteita, kaurapuuroa ja näkkileipää.

 

Ala tinkimään ruoasta. Laita oma osuutesi puoliksi, jolloin voit säästyneillä rahoilla tehdä oman mielesi mukaisia asioita. Ostat vain punaleimaisia tarjoustuotteita, kaurapuuroa ja näkkileipää.

No eipä tosiaan kiinnostais tinkiä ruuasta. Sitäpaitti jos meillä säästyis ruuasta rahaa, niin se vaan tarkottais että mies maksais vähemmän. Joten mitään etua siitä ei mulle olis.

Joo monella on varmaan paljon huonomminkin, mutta se on sitten niistä omista valinnoista tai omasta tasosta johtuvaa. Mä voin sanoa, että mä olisin voinut valita toisenkin miehen. Ottajia olis kyllä ollut. Oletin vaan, että tää mies on tasokas monellakin tavalla. No tietyssä mielessä onkin, mutta tässä rahankäytössä ja siihen liittyvissä asioissa olen kyllä hieman pettynyt.

Kyllä mä tunnen porukkaa joilla mies on työtön ja eletään suunnilleen sosiaalituilla. Mutta eipä tommoset miehet yleensä saakkaan semmoista vaimoa kuin minä: hyvännäköinen, seksikäs, silti ihan fiksu jne.

 

Tämmösiä tietyt naiset vaan on. Ja todellakin sanon, että tietyt naiset, ei kaikki. Muistuttaa mua exästä, joka aina tuhlasi kaiken. Oikein vitutti välillä, onneksi ei kyseisen naisen lumous kestänyt mun aivoissa liian kauaa eikä tullut mitään perhettä perustettua hänen kanssaan. Seurusteltiin suunnilleen mun opiskeluaika, itse olin 20-25-vuotias, tyttö vuoden nuorempi.

Tyttö teki paljon töitä oman opiskelunsa ohessa, joten tienasi kivasti. Alkuvuosina selvästi enemmän kuin minä. KAIKKI yhteiset jutut maksettiin puoliksi, mutta yllättäen tyttöystävältäni tuntui aina olevan rahat loppu.

Viimeinen yhteinen kesämme oli huvittava. Itse pääsin valmistumisen kynnyksellä hyväpalkkaiseen kesäduuniin. Tyttöystävä tienasi ekan kerran elämässän vähemmän kuin minä. Muija valitti koko ajan, että mun miehenä pitäis maksaa sitä ja tätä. Kyllä mä itseasiassa usein maksoinkin.

Oikeestaan kyseinen nainen käyttäytyi kuin prostituoitu. Jos mä maksoin ravintolalaskun, seksiä oli illalla tarjolla. Jos maksettiin puoliksi, niin ei välttämättä ollut.

Seuraavana keväänä valmistuin ja sain erittäin hyvä työpaikan toiselta paikkakunnalta. Siinä vaiheessa muija oli sitä mieltä, että voisin maksaa ton suht. ison kämpän vuokrasta yhä oman osani kun hän asuu siinä. Meillä oli kämppä Töölössä kohtuuvuokralla suhteilla saatuna. Totesin, että nou can do. Siihen se sitten jäi se suhde.

No kyseinen nainen on nykyään tommosen IT-nörtin kainalossa. Täysin hyväksikäyttösuhde. Lapsia ei heillä vielä ole, mutta jää nähtäväksi.

 

No eipä tosiaan kiinnostais tinkiä ruuasta. Sitäpaitti jos meillä säästyis ruuasta rahaa, niin se vaan tarkottais että mies maksais vähemmän. Joten mitään etua siitä ei mulle olis.

Joo monella on varmaan paljon huonomminkin, mutta se on sitten niistä omista valinnoista tai omasta tasosta johtuvaa. Mä voin sanoa, että mä olisin voinut valita toisenkin miehen. Ottajia olis kyllä ollut. Oletin vaan, että tää mies on tasokas monellakin tavalla. No tietyssä mielessä onkin, mutta tässä rahankäytössä ja siihen liittyvissä asioissa olen kyllä hieman pettynyt.

Kyllä mä tunnen porukkaa joilla mies on työtön ja eletään suunnilleen sosiaalituilla. Mutta eipä tommoset miehet yleensä saakkaan semmoista vaimoa kuin minä: hyvännäköinen, seksikäs, silti ihan fiksu jne.

Ei hyvä luoja! Tällä viestillä ilmaisit millainen onnenonkija olet. Säälin miestäsi. Opettele tienaamaan itse rahasi niin voit käyttää ne niinkuin lystäät!

 

Musta on alkanut päivä päivältä tuntua enemmän siltä, että mun mies muuttuu koko ajan itsekkäämmäksi. Olemme olleet yhdessä 12 vuotta ja meillä on 7-vuotias poika ja 5-vuotias tyttö. Olemme yhdessäolomme aikana asuneet kolmella paikkakunnalla. Aluksi Helsingissä, lapsetkin syntyivät siellä. Sitten muutimme lasten pienenä ollessa Ouluun. Siellä asuimme 2 vuotta. Tämän jälkeen mies sai PK-seudulta töitä ja muutimme taas E-Suomeen. Asumme näissä ns. kehyskunnissa.

Itte oon tehnyt pätkäduuneja ja ollut kotona. Mies tekee uraa ja tienaa hyvin. Musta vaan tuntuu, että hän ei oikein arvosta mun panosta. Meillä on omat tilit ja mies on hyvin tarkka mun rahankäytöstä. Kaikki jutut lasketaan ja olemme sopineet, että tietyt asiat maksamme puoliksi. Esim. ruoka.

Miehellä on hyvät tulot, niin hän maksaa asuntolainaa ja autot tms. Mutta lapsiin liittyvät jutut jne. maksamme puoliksi. Jotenkin vaan tuntuu epäreilulta, että mulle ei oikein jää mitään ekstraa. Okei, mies maksaa meidän lomamatkat, mutta koska hän maksaa ne, niin jotenkin tuntuu että hänellä on niihin suurempi valta. Toki saan päättää aika selkeesti mihin mennään, mutta budjetti on miehen päättämä.

Miehellä on "pakkomielle", että pitää sijoittaa osa palkasta. Pahan päivän varalle tms. Mun mielestä se on ok, mutta ei pitäis sen takii tässä elämänvaiheessa tinkiä mistään. Oikeesti mitä järkee nuukailla nyt kun kuitenkin sitten rahaa on vanhemapana enemmän käyttöön?

Hyvänä esimerkkinä oli se, kun mentiin mun kaverin perheen kanssa etelään viime syksynä. Heillä muuten vähän samantapainen tilanne kuin meillä, mutta tienaavat selkeesti vähemmän kuin me. Eipä sitä matkalla huomannut. Muutenkin heillä on yhteinen tili jne.

Yks juttu mun kaverin miehestä. Joskus ne olivat olleet autoreissulla ja jotain hankaluuksia sen auton kanssa oli ollut. Mies oli tietenkin ajanut pääosan, mutta selvästikkään tää mun kaveri ei oikein tykännyt sen ajo-ominaisuuksista.

No kului 2 päivää tosta, niin mun kaverin mies oli vaihtanut auton semmoiseen että miellytti molempia. Meillä taas homma menisi niin, että ukko sanois, että "autoa vaihdetaan 3-5 vuoden välein ja vain toinen saa olla velaksi". No helppohan se sanoo ku on ittellä työsuhdeauto. Nyt mun autosta ukko sanoo (vaikka sen velka on jo maksettu), että hän säästää joka kuukausi sen velan verran ja mitä kauemmin sillä ajaa sitä suuremman osan hän saa seuraavasta autosta maksettua kokonaan... uuh, siis ero sitten on jotain 20-30 kuussa...

No vaikee selittää, joku varmaan ihmettelee että pikkuasioita, mutta kun näitä on niin monta. Eniten ehkä just rassaa se, että ei voi olla yhteistä tiliä. Eli mies mieluummin laittaa mun tilille kerran kuussa jotain ja sitten "ylimääräiset" pitää suunnilleen anoa. Tuntuu välillä, että kontroloi mua ja käyttää valtaansa muhun noin.

Kuulostaa siltä, että miehesi käyttää sua vaan statuksena. Hyvännäköinen vaimo, joka on kuitenkin vähän tyhmä kun ei edes raha-asioista ymmärrä. Et kuulosta kovinkaan korkeasti koulutetulta ja senkään vuoksi et pääse itse tienaamaan vaan elät miehesi siivellä.

 

Jos ap on todellinen eikä provo, niin huh huh. Sun on pakko olla todella kaunis! Korkeastikoulutettu, hyväpalkkaiseen työhön kykenevä mies nimittäin ei muuten noin bimboa emäntää ottaisi. Onneksi äijä sentään älyää pitää rahanne erillään, kun sulla ei näytä olevan mitään tajua taloudenhoidosta tai raha-asioista ylipäätään. Vai että mies välillä myy osakkeitaan, omg mitähän ihmettä se mies puuhaa ?!!

 

Ap, mitäs jos ottaisit lusikan kauniiseen käteen ja kohdittaisit se energian, mitä käytät miehesi rahojen jallittamiseen, ansiotyön tekemiseen?

 

Mitä sä valitat, jos mies maksaa lainan. Se lienee kuitenkin iso ja eron sattuessa saisit puolet miehen maksamasta asunnosta.

 

Musta on alkanut päivä päivältä tuntua enemmän siltä, että mun mies muuttuu koko ajan itsekkäämmäksi. Olemme olleet yhdessä 12 vuotta ja meillä on 7-vuotias poika ja 5-vuotias tyttö. Olemme yhdessäolomme aikana asuneet kolmella paikkakunnalla. Aluksi Helsingissä, lapsetkin syntyivät siellä. Sitten muutimme lasten pienenä ollessa Ouluun. Siellä asuimme 2 vuotta. Tämän jälkeen mies sai PK-seudulta töitä ja muutimme taas E-Suomeen. Asumme näissä ns. kehyskunnissa.

Itte oon tehnyt pätkäduuneja ja ollut kotona. Mies tekee uraa ja tienaa hyvin. Musta vaan tuntuu, että hän ei oikein arvosta mun panosta. Meillä on omat tilit ja mies on hyvin tarkka mun rahankäytöstä. Kaikki jutut lasketaan ja olemme sopineet, että tietyt asiat maksamme puoliksi. Esim. ruoka.

Miehellä on hyvät tulot, niin hän maksaa asuntolainaa ja autot tms. Mutta lapsiin liittyvät jutut jne. maksamme puoliksi. Jotenkin vaan tuntuu epäreilulta, että mulle ei oikein jää mitään ekstraa. Okei, mies maksaa meidän lomamatkat, mutta koska hän maksaa ne, niin jotenkin tuntuu että hänellä on niihin suurempi valta. Toki saan päättää aika selkeesti mihin mennään, mutta budjetti on miehen päättämä.

Miehellä on "pakkomielle", että pitää sijoittaa osa palkasta. Pahan päivän varalle tms. Mun mielestä se on ok, mutta ei pitäis sen takii tässä elämänvaiheessa tinkiä mistään. Oikeesti mitä järkee nuukailla nyt kun kuitenkin sitten rahaa on vanhemapana enemmän käyttöön?

Hyvänä esimerkkinä oli se, kun mentiin mun kaverin perheen kanssa etelään viime syksynä. Heillä muuten vähän samantapainen tilanne kuin meillä, mutta tienaavat selkeesti vähemmän kuin me. Eipä sitä matkalla huomannut. Muutenkin heillä on yhteinen tili jne.

Yks juttu mun kaverin miehestä. Joskus ne olivat olleet autoreissulla ja jotain hankaluuksia sen auton kanssa oli ollut. Mies oli tietenkin ajanut pääosan, mutta selvästikkään tää mun kaveri ei oikein tykännyt sen ajo-ominaisuuksista.

No kului 2 päivää tosta, niin mun kaverin mies oli vaihtanut auton semmoiseen että miellytti molempia. Meillä taas homma menisi niin, että ukko sanois, että "autoa vaihdetaan 3-5 vuoden välein ja vain toinen saa olla velaksi". No helppohan se sanoo ku on ittellä työsuhdeauto. Nyt mun autosta ukko sanoo (vaikka sen velka on jo maksettu), että hän säästää joka kuukausi sen velan verran ja mitä kauemmin sillä ajaa sitä suuremman osan hän saa seuraavasta autosta maksettua kokonaan... uuh, siis ero sitten on jotain 20-30 kuussa...

No vaikee selittää, joku varmaan ihmettelee että pikkuasioita, mutta kun näitä on niin monta. Eniten ehkä just rassaa se, että ei voi olla yhteistä tiliä. Eli mies mieluummin laittaa mun tilille kerran kuussa jotain ja sitten "ylimääräiset" pitää suunnilleen anoa. Tuntuu välillä, että kontroloi mua ja käyttää valtaansa muhun noin.

Jos te siis käytännössä elätte miehen rahoilla niin pakkohan hänen on niitä menoja laskea. Tiedätkö paljonko teidän asunto, auto ja matkat maksaa yhteensä? Tuskin. Ei kai hänenkään palkkansa kaikkeen riitä?

 

Jos te siis käytännössä elätte miehen rahoilla niin pakkohan hänen on niitä menoja laskea. Tiedätkö paljonko teidän asunto, auto ja matkat maksaa yhteensä? Tuskin. Ei kai hänenkään palkkansa kaikkeen riitä?

Mun mielestä on väärin sanoa, että kaikki mieheni palkaksi saamat rahat olis sen rahoja. EI se olis pysytnyt pääsemään noin hyvään työhön jos mä en pyörittäis kotia ja silti käyn pääosin töissä. Mä olin se, joka muutti hänen uransa takia Ouluun aikanaan. EI olis varmaankaan näin hyvässä työssä ilman sitä keikkaa.

Ja ei kuitenkaan eletä vaan sen rahoilla. Mä saan palkkaa ja maksan osani ruuasta, monista sisustukseen liittyvistä jutuista ja esim. oman autoni bensat yms. Lapsilisillä myös ostan lasten vaatteet, joista vastaan perheessäni täysin. Niinkuin myös monet muut lasten jutut.

 

Sä siis olet kotona lasten kanssa, teillä on yhteinen talo ja autot. Mies maksaa ilmeisesti suurimman osan kuluista ( pois lukien puolet ruuasta ja lasten kuluista ), sekä asuntolainan ja autot´+ lomareissut, vakuutukset, autojen kulut jne...

Jos siis käsitin oikein, sulla ei ole tuloja tällä hetkellä,( kotihoidontuki? ) sun menot ovat puolet ruoka-sekä lasten kuluista. Elelet kyllä aika herroiksi, kun kuitenkin omistat talosta ja autoista puolet, joita et kuitenkaan lyhennä, et varmaan maksa sähköstä, vedestä, vakuutuksista.

Ihme kitinää kyllä! Sun pitää sitten varmaan erota, ja elellä huoletonta yh äipän elämää, niin ei tarvitse kyttäillä puolison tuloja. Kyllä miehelläsi on oikeus laittaa säästöön rahaa. Mikään ei estä sua lähtemästä työelämään, jolloin pääset myös tienaamaan.

 

Kuulostaa siltä, että teillä kasvaa rahaa puussa. Mitä ihmettä sun mies oikeen tekee työkseen? Mutta asiaan. Sun mieshän on hyvin fiksu, kun ajattelee tätä päivää pidemmälle. Hyvä juttu, että hän säästää teille kummallekin. Kun kerran haluat enemmän hupirahaa, niin panosta vakituisen työpaikan etsimiseen. Jos teillä on kerran erilliset taloudet, niin kannattaisi sunkin saada vähän säästöjä. Veikkaan, että autot ja asunto on kumpikin täysin miehen?

 

Hanki ämmä elämä ja omat rahat.
T: YH, joka maksaa kaiken ihan omasta pussistaan, itse tienaamilla rahoilla eikä odota kieli pitkällä, tumput suorina miestä kustantamaan elämääni.

 

Hanki ämmä elämä ja omat rahat.
T: YH, joka maksaa kaiken ihan omasta pussistaan, itse tienaamilla rahoilla eikä odota kieli pitkällä, tumput suorina miestä kustantamaan elämääni.

Hanki sinä mies jakamaan kuluja kanssasi tai parempipalkkainen ammatti, niin ei tarvi katkerana täällä muita naisia solvata.

 

Se vaan on nyt niin että miehesi toimii erittäin fiksusti.
Mistäs sinä sitten tiedät sen pariskunnan velkataakasta tai kuinka paljon senttejä lasketaan kulutusluottojen takia.

Ja noi sijoitukset. Brillijaanttia !

Jotkut osaa rahan, toiset ei. Tai toiset tykkää siitä ja toiset ei. Toiset on hyviä velkaantumaan ja toiset ei.

 

Minusta miehesi tekee oikein.

 

Huh huh, tuntuu, että suurimmalla osalla vastaajista on pahemman luokan ongelmia. Niin henkisiä kuin luetunymmärtämisessä.

Ap on töissä ja maksaa puolet sekä sisustusjuttuja ja lasten vaatteet yksin (kalliita!). Ap on mahdollistanut ja tehnyt oman osansa, jotta hänen miehensä on saanut hyvät tulot, muuttamalla (hänen uransa/työnsä vaikeutunut, hoitanut kotia ja lapsia, kun mies rakentanut uraa). Palstalaisilta usein unohtuu, että hyvä palkkaista harvoin saadaan 8-16 työllä, joten joku siellä hakee lapset tarhasta, käy kaupassa, tekee ruuat, hoitaa lapset...(niistäkin vois laskuttaa 40 €/h )

Ootteko naimisissa Ap? Onkos teillä avioehtoa? Jos teillä ei oo alunperin sovittu, että avioliitossa kertyvä omaisuus on sen, joka tienaa, niin en ymmärrä miehesi käytöstä.

Joka tapauksessa en ymmärrä miehesi asennetta. Jonkin verran varmastikin sitä selittää halua turvata tulevaisuus ja pihimpi tapa elää, mutta on myös vääristynyttä rahan kontrollointia, jota parisuhteessa pitäisi olla. Teidän molempien pitäisi olla päättämässä raha-asioista ja teidän perheenne asioista (olettaen ettei avioehtoa ole).

Mutta mikä ihmeen asenne sulla on, että sun ulkonäkö ym kun olisit saanut muitakin liittyis raha-asioihin? Toivottavasti et oo tosissas. Rahat, vuode, elämä ym jaetaan koska rakastetaan toista ja sitoudutaan perheen ja parisuhteen vuoksi, ei siksi, että olisi tietyn näköinen tm. (tulee valitettavasti mieleen vain maksaminen...)

Me kun mentiin naimisiin, sitouduimme myötä- ja vastoinkäymisissä. Jaoimme ja jaamme edelleen kaikki elämässämme, myös rahat. Eri tilit, mutta yhteiset rahat. Vaihdellen ollaan tienattu. Itsestään selvänä on pidetty, että yhdessä päätetään, kuinka kauan lapsia hoidetaan kotona ja yhteisiä rahat ovat silloinkin. Mieheni on myös hoitanut pitkiö aikoja kotona lapsia. Ehkä meillä on myös helpottanut asennoitumista myös se, että ollaan molemmat korkeastikoulutettuja ja sellaisilla aloilla, että molemmat tientaan suurin piirtein samoin, tosin riippuen täysin, kuinka pitkälle etenee. Mutta toisen eteneminen riippuu täysin siitä, että toinen kantaa silloin enemmän vastuuta kodista ja lapsista, eli rahat tulevat silloinkin yhteisestä panoksesta!

 

Musta on alkanut päivä päivältä tuntua enemmän siltä, että mun mies muuttuu koko ajan itsekkäämmäksi. Olemme olleet yhdessä 12 vuotta ja meillä on 7-vuotias poika ja 5-vuotias tyttö. Olemme yhdessäolomme aikana asuneet kolmella paikkakunnalla. Aluksi Helsingissä, lapsetkin syntyivät siellä. Sitten muutimme lasten pienenä ollessa Ouluun. Siellä asuimme 2 vuotta. Tämän jälkeen mies sai PK-seudulta töitä ja muutimme taas E-Suomeen. Asumme näissä ns. kehyskunnissa.

Itte oon tehnyt pätkäduuneja ja ollut kotona. Mies tekee uraa ja tienaa hyvin. Musta vaan tuntuu, että hän ei oikein arvosta mun panosta. Meillä on omat tilit ja mies on hyvin tarkka mun rahankäytöstä. Kaikki jutut lasketaan ja olemme sopineet, että tietyt asiat maksamme puoliksi. Esim. ruoka.

Miehellä on hyvät tulot, niin hän maksaa asuntolainaa ja autot tms. Mutta lapsiin liittyvät jutut jne. maksamme puoliksi. Jotenkin vaan tuntuu epäreilulta, että mulle ei oikein jää mitään ekstraa. Okei, mies maksaa meidän lomamatkat, mutta koska hän maksaa ne, niin jotenkin tuntuu että hänellä on niihin suurempi valta. Toki saan päättää aika selkeesti mihin mennään, mutta budjetti on miehen päättämä.

Miehellä on "pakkomielle", että pitää sijoittaa osa palkasta. Pahan päivän varalle tms. Mun mielestä se on ok, mutta ei pitäis sen takii tässä elämänvaiheessa tinkiä mistään. Oikeesti mitä järkee nuukailla nyt kun kuitenkin sitten rahaa on vanhemapana enemmän käyttöön?

Hyvänä esimerkkinä oli se, kun mentiin mun kaverin perheen kanssa etelään viime syksynä. Heillä muuten vähän samantapainen tilanne kuin meillä, mutta tienaavat selkeesti vähemmän kuin me. Eipä sitä matkalla huomannut. Muutenkin heillä on yhteinen tili jne.

Yks juttu mun kaverin miehestä. Joskus ne olivat olleet autoreissulla ja jotain hankaluuksia sen auton kanssa oli ollut. Mies oli tietenkin ajanut pääosan, mutta selvästikkään tää mun kaveri ei oikein tykännyt sen ajo-ominaisuuksista.

No kului 2 päivää tosta, niin mun kaverin mies oli vaihtanut auton semmoiseen että miellytti molempia. Meillä taas homma menisi niin, että ukko sanois, että "autoa vaihdetaan 3-5 vuoden välein ja vain toinen saa olla velaksi". No helppohan se sanoo ku on ittellä työsuhdeauto. Nyt mun autosta ukko sanoo (vaikka sen velka on jo maksettu), että hän säästää joka kuukausi sen velan verran ja mitä kauemmin sillä ajaa sitä suuremman osan hän saa seuraavasta autosta maksettua kokonaan... uuh, siis ero sitten on jotain 20-30 kuussa...

No vaikee selittää, joku varmaan ihmettelee että pikkuasioita, mutta kun näitä on niin monta. Eniten ehkä just rassaa se, että ei voi olla yhteistä tiliä. Eli mies mieluummin laittaa mun tilille kerran kuussa jotain ja sitten "ylimääräiset" pitää suunnilleen anoa. Tuntuu välillä, että kontroloi mua ja käyttää valtaansa muhun noin.

Unelma mies! kelpais mulle, sulla on päässä vikaa?

 

No eipä tosiaan kiinnostais tinkiä ruuasta. Sitäpaitti jos meillä säästyis ruuasta rahaa, niin se vaan tarkottais että mies maksais vähemmän. Joten mitään etua siitä ei mulle olis.

Joo monella on varmaan paljon huonomminkin, mutta se on sitten niistä omista valinnoista tai omasta tasosta johtuvaa. Mä voin sanoa, että mä olisin voinut valita toisenkin miehen. Ottajia olis kyllä ollut. Oletin vaan, että tää mies on tasokas monellakin tavalla. No tietyssä mielessä onkin, mutta tässä rahankäytössä ja siihen liittyvissä asioissa olen kyllä hieman pettynyt.

Kyllä mä tunnen porukkaa joilla mies on työtön ja eletään suunnilleen sosiaalituilla. Mutta eipä tommoset miehet yleensä saakkaan semmoista vaimoa kuin minä: hyvännäköinen, seksikäs, silti ihan fiksu jne.

No, tuo kuulostaa siltä, että kumpikin on saanut sen, mitä on halunnut. Sinä sait "tasokkaan" miehen, siis varakkaan ja hyvätuloisen - miehesi sai hyvännäköisen ja seksikkään naisen. Näihin molempiin liittyy valitettavasti kääntöpuolensa, kuten melkein kaikkeen, ja miehesi kääntöpuoli on nyt tuo, mitä tässä ketjussa on ruodittu. Te satsaatte miehen uraan ja miehen varallisuuden kartuttamiseen, kun sen vuoksi on muutettukin ympäri Suomea. Niin se vaan menee, että jos miehen varakkuus on yksi syy olla hänen kanssaan, niin siitä yleensä seuraa tuollaisia ongelmia.

Eri asia, jos sinulle olisi ollut ihan sama, vaikka se mies olisi ollut se sossuntuilla elävä. Jos olisit valinnut hänet vain ja ainoastaan persoonan, keskinäisen kemian vuoksi, koska synkkaa niin hyvin ja hän on sielunkumppani. Silloin ei luultavasti olisi tullut ongelmia rahankaan suhteen, vaikka sitten toisella olisikin paljon isommat tulot.

 

No, tuo kuulostaa siltä, että kumpikin on saanut sen, mitä on halunnut. Sinä sait "tasokkaan" miehen, siis varakkaan ja hyvätuloisen - miehesi sai hyvännäköisen ja seksikkään naisen. Näihin molempiin liittyy valitettavasti kääntöpuolensa, kuten melkein kaikkeen, ja miehesi kääntöpuoli on nyt tuo, mitä tässä ketjussa on ruodittu. Te satsaatte miehen uraan ja miehen varallisuuden kartuttamiseen, kun sen vuoksi on muutettukin ympäri Suomea. Niin se vaan menee, että jos miehen varakkuus on yksi syy olla hänen kanssaan, niin siitä yleensä seuraa tuollaisia ongelmia.

Eri asia, jos sinulle olisi ollut ihan sama, vaikka se mies olisi ollut se sossuntuilla elävä. Jos olisit valinnut hänet vain ja ainoastaan persoonan, keskinäisen kemian vuoksi, koska synkkaa niin hyvin ja hän on sielunkumppani. Silloin ei luultavasti olisi tullut ongelmia rahankaan suhteen, vaikka sitten toisella olisikin paljon isommat tulot.

Täyttä asiaa Mörköäiti!