Musta ei ole äitipuoleksi

Suruttaa ja ahdistaa. En vaan kykene enää tähän. Luulin pystyväni ja tein virheen, hätäisen virheen. Tein myös tämän miehen kanssa yhteisen, nyt 3v pojan. Rakastan miestä ja meidän kolmen perhettä yli kaiken. En osaa rakastaa ja kohta en enää välittääkään miehen 9v pojasta.

Kaikki vaan hajoo käsiin. Olen junan kyydissä, josta en pääse enää pois. Olen jo pari vuotta katunut, mutta en voi rikkoa oman lapseni kotia, joten koetan selvitä.
Olo on ihan kamala, tiedän olevani kamala ja koko ongelman ydin. Kaikille paitsi taaperolleni ois parasta, että vain lähtisin.

Olen masentunut ja epätoivoinen. Pilaan kaikkien elämän.

 

Kaikkea ei tarvitse rakastaa.
Ei tarvitse olla viisas vanhempi, kukaan ei tiedä millainen on viisas vanhempi.
Voit olla välittävä vanhempi, keskustelemalla koulusta ja kavereista.
Voit olla luotettava aikuinen, ei tarvitse olla superihminen.
Sitä se on uusperheen arki.

 

Oletteko hakeneet apua? Perheneuvolasta voisit saada vinkkejä?

 

Miten usein poika on isällä/äidillä?

 

Eihän sun tarvitsekkaan olla äitipuoli, se riittää että olet isän puoliso,teidän perheen toinen aikuinen. Eikä sinun tarvitse rakastaa, riittää että olet tasapuolinen ja oikeudenmukainen aikuinen.

 

Ei se varmaan kellekään helppoa ole. Valtaosan mielestä kaikki muut paitsi omat lapset ovat parhaimmillaankin rasittavia. Useimmat ihan hirveitä ja jotkut suoraan manaaja-elokuvista.

 

Onko siinä pihassa jotain mikä sua ottaa niin pattiin?

 

En enää jaksa sitä älytöntä möykkää kokoajan, marinaa, jos pitää kävellä, kitinää kun liiallinen pelaaminen estetään, valitusta, kun ruoka on makaronilaatikkoa, jossa juustokuorrutus, ininää, kun on nukkumaanmenoaika, valehtelua, kun kysytään onko hampaat pesty, sitä helvetillistä angstia, kun kysytään veditkö vessan ja pesitkö kädet. Ei ole vetänyt ja tuskin pessyt silloin käsiäänkään. Sit kun menen tarkistamaan, niin köntsät pöntössä ja käsken takaisin hoitamaan homman. "Aina pitää nousta!"

Vanhemmilla on kädet täynnä, kun nyt niittävät satoa, kun ovat tehneet pojasta pikku johtajan. En voi enää lisätä kitkaa vaatimalla parempaa asennetta, en vaan voi! Mun mies on jo nyt ihan rikki, kun yrittää miellyttää mua ja poikaansa yhtä aikaa. En voi lisätä sen taakkaa. Siksi ois parasta jättää ne kahdestaan ja rauhaan, mutta kun tuo meidän yhteinen...

Miten mä voin kasvattaa omastani jotain muuta kun pikku johtajaa, kun esimerkki on tuo!? Mun pojalle mieskin on tiukka, kun olen käskenyt. Mun olis ehkä parempi kasvattaa tuo yhteinen yksin. Ongelma vaan on yhteinen talo ja se fakta, että rakastan tuota miestä enemmän kuin muita läheisiäni yhteensä. Mies on tolkuttoman hyvä mies, uhrautuva isä, ehkä liiankin. Se on sen ainoa vika.

 

Onko siinä pihassa jotain mikä sua ottaa niin pattiin?

Kamalat istutukset, ei laattoja, ihan kaikki. Lumikolakin on ihan paska

 

Kamalat istutukset, ei laattoja, ihan kaikki. Lumikolakin on ihan paska

Jos teidän oli tarkoitus masentaa, meni pieleen, koska naurahdin spontaanisti ekaa kertaa viikkoon. Kiitos siitä

 

Kuulostaa ihan normaalilta perhe-elämältä. Minun oma poikani on juuri tuollainen. Ja ollaan ydin perhe. Tyttö taas on kuin ihmisen mieli. Lapset ovat erilaisia persoonia ja kaikilla on erilainen temperamentti, vaikka kaikki olisi kasvatettu samalla tyylillä.

Voi olla, että yhteisestä lapsestanne tulee ihan samanlainen tuossa iässä.

 

En enää jaksa sitä älytöntä möykkää kokoajan, marinaa, jos pitää kävellä, kitinää kun liiallinen pelaaminen estetään, valitusta, kun ruoka on makaronilaatikkoa, jossa juustokuorrutus, ininää, kun on nukkumaanmenoaika, valehtelua, kun kysytään onko hampaat pesty, sitä helvetillistä angstia, kun kysytään veditkö vessan ja pesitkö kädet. Ei ole vetänyt ja tuskin pessyt silloin käsiäänkään. Sit kun menen tarkistamaan, niin köntsät pöntössä ja käsken takaisin hoitamaan homman. "Aina pitää nousta!"

Vanhemmilla on kädet täynnä, kun nyt niittävät satoa, kun ovat tehneet pojasta pikku johtajan. En voi enää lisätä kitkaa vaatimalla parempaa asennetta, en vaan voi! Mun mies on jo nyt ihan rikki, kun yrittää miellyttää mua ja poikaansa yhtä aikaa. En voi lisätä sen taakkaa. Siksi ois parasta jättää ne kahdestaan ja rauhaan, mutta kun tuo meidän yhteinen...

Miten mä voin kasvattaa omastani jotain muuta kun pikku johtajaa, kun esimerkki on tuo!? Mun pojalle mieskin on tiukka, kun olen käskenyt. Mun olis ehkä parempi kasvattaa tuo yhteinen yksin. Ongelma vaan on yhteinen talo ja se fakta, että rakastan tuota miestä enemmän kuin muita läheisiäni yhteensä. Mies on tolkuttoman hyvä mies, uhrautuva isä, ehkä liiankin. Se on sen ainoa vika.

Jos miestä on ihan mahdoton saada pitämään kuria lapselleen, niin mikä oikeastaan estää sinua vetämästä eri linjaa? Onko mies kieltänyt sinulta sen?

Sehän on ihan tavallista, että lapsella on lähipiirissään eri lailla kurinpitoon suhtautuvia aikuisia ja edelleen, että lapsi tottelee näitä myös hyvin eri lailla. Sitä tiukkaa aikuista totellaan heti ja vähemmän tiukalle maristaan.

 

Ei ole mies kieltänyt. Kyse on siitä, että en enää halua tai jaksa osallistua kasvatukseen, kun mä joudun aina käskyttämään ja olla se paska pää. Ei se lapsikaan pidä minusta, kun oon tasan ainoa ihminen sen elämässä, joka vaatii jotain. Tottakai se näkee mut ihmisenä, joka pilaa sen elämän.

Kun tää on mennyt jo näin pitkälle mun kasvatusyrityksestä huolimatta, niin en voi enää mitään. Ja en enää edes välitä, että millanen löllykkä teini tuosta kasvaa, nyt ollaan jo ylitetty rajoja. Nyt on enää kyse siitä, etten jaksa kuunnella sitä venkoilua ja mölinää sivusta. Mietin vain usein, että ole nyt helvetti jo hetki hiljaa ja katoa vaikka.

Mä oon jo niin rikki, että en enää halua yrittää. Mun täytyy saada rauhoittua taaperon mentyä nukkumaan, mutta ei. Tämä poika kulkee ynisemässä kun ei saa unta ja pilaa vielä senkin hetken, ihan joka kerta.

Edelleenkin, en syytä lasta, syytän kasvatuksen puutetta ja itseäni, kun typeränä lähin tähän, vaikka tiesin, että lapset väsyttää ja ärsyttää mua. En edes odota teiltä ratkaisuja. Puran vaan höyryjä ja jatkan elämääni, jota helvetiksikin kutsun. Ja muuten, mieheni voisi yhtä hyvin lukea nämä viestit. Samoista asioista, yhtä karkeasti on puhuttu jo. En vaan voi sille jatkuvasti välittää, on muutenkin niin poikki.

 

Jos teidän oli tarkoitus masentaa, meni pieleen, koska naurahdin spontaanisti ekaa kertaa viikkoon. Kiitos siitä

Ei ollut tarkoitus masentaa, oli pakko vastata, kun pihasta kysyttiin

 

Ei ole mies kieltänyt. Kyse on siitä, että en enää halua tai jaksa osallistua kasvatukseen, kun mä joudun aina käskyttämään ja olla se paska pää. Ei se lapsikaan pidä minusta, kun oon tasan ainoa ihminen sen elämässä, joka vaatii jotain. Tottakai se näkee mut ihmisenä, joka pilaa sen elämän.

Kun tää on mennyt jo näin pitkälle mun kasvatusyrityksestä huolimatta, niin en voi enää mitään. Ja en enää edes välitä, että millanen löllykkä teini tuosta kasvaa, nyt ollaan jo ylitetty rajoja. Nyt on enää kyse siitä, etten jaksa kuunnella sitä venkoilua ja mölinää sivusta. Mietin vain usein, että ole nyt helvetti jo hetki hiljaa ja katoa vaikka.

Mä oon jo niin rikki, että en enää halua yrittää. Mun täytyy saada rauhoittua taaperon mentyä nukkumaan, mutta ei. Tämä poika kulkee ynisemässä kun ei saa unta ja pilaa vielä senkin hetken, ihan joka kerta.

Edelleenkin, en syytä lasta, syytän kasvatuksen puutetta ja itseäni, kun typeränä lähin tähän, vaikka tiesin, että lapset väsyttää ja ärsyttää mua. En edes odota teiltä ratkaisuja. Puran vaan höyryjä ja jatkan elämääni, jota helvetiksikin kutsun. Ja muuten, mieheni voisi yhtä hyvin lukea nämä viestit. Samoista asioista, yhtä karkeasti on puhuttu jo. En vaan voi sille jatkuvasti välittää, on muutenkin niin poikki.

Jos kasvatus on tasapainossa, eli aikuinen tarjoaa lapselle sekä tiukkaa kuria että paljon positiivista yhdessäoloa ja ystävällisyyttä, niin ei se tiukka kuri siihen johda, että lapsi alkaa aikuista inhota. Päinvastoin, lapsikin tuntee itsensä pohjimmiltaan paljon tyytyväisemmäksi jos hänen ei anneta tehdä mitä vaan.

Vaikka se voi olla aluksi vaivalloista olla tiukka ja esim. määrätä lapselle rangaistuksia niin se kannattaa, kun lapsesta tulee sen myötä paljon miellyttävämpää seuraa ja teidän molempien (sekä lapsen että sinun) elämänlaatu paranee tuntuvasti.

Lisäksi ennen teini-ikää on tietyssä mielessä viimeiset hetket saada opetettua lapselle kunnollista käyttäytymistä. Teini-iässä se on yleensä jo paljon vaikeampaa, jos pitää tottelemisen ja hyvien tapojen osalta aloittaa pohjalta/perusasioista.

 

Sanot sille poikkikselle, että käskee omaa poikaansa, ei voi olla niin nyhverö, että sinä joudut hoitamaan kaiken

M44

 

Jos kasvatus on tasapainossa, eli aikuinen tarjoaa lapselle sekä tiukkaa kuria että paljon positiivista yhdessäoloa ja ystävällisyyttä, niin ei se tiukka kuri siihen johda, että lapsi alkaa aikuista inhota. Päinvastoin, lapsikin tuntee itsensä pohjimmiltaan paljon tyytyväisemmäksi jos hänen ei anneta tehdä mitä vaan.

Vaikka se voi olla aluksi vaivalloista olla tiukka ja esim. määrätä lapselle rangaistuksia niin se kannattaa, kun lapsesta tulee sen myötä paljon miellyttävämpää seuraa ja teidän molempien (sekä lapsen että sinun) elämänlaatu paranee tuntuvasti.

Lisäksi ennen teini-ikää on tietyssä mielessä viimeiset hetket saada opetettua lapselle kunnollista käyttäytymistä. Teini-iässä se on yleensä jo paljon vaikeampaa, jos pitää tottelemisen ja hyvien tapojen osalta aloittaa pohjalta/perusasioista.

Se on jo siihen mun inhoamiseen johtanut, joten en enää yritäkään. Aivan sama. Olisi edes hiljaa. Me ollaan jo menty sen kiinnostamien ja rajojen asettamisen yli. Tajusin että en halua tätä ja ahdistun, kun on pakko jatkaa, vaikka vihaan tätä elämää. Kihisen kiukusta kaiken aikaa.

Mulla ei ole mitään ongelmaa laittaa kuria ja mua totellaan. Kyse on siitä, etten jaksa enää katsoa sitä vastaan väittämistä ja venkoilua mitä tekee miehelle. Toisaalta en voi enempää vaatia. Oon jo vaatinut paljon ja minähän se olin joka tulin pilaamaan isän ja pojan harmonian. Niillä meni oikein hyvin, kun mies ei vaatinut pojalta mitään käytöstä ja huomio oli jakamatonta. Minä toin ne vaatimukset, minä tein huomiovarkaan taaperon. Ilman mun sekaantumista pojasta kasvaa täys luuseri, mutta oisivat ainakin isä ja poika onnellisia ja myös minä, kun ei tarvisi elää näin. Mun oma moka.

 

Ja mies mun painostuksesta on oppinut pitämään kuria. Mä en vaan enää jaksa sitä ikuista marinaa ja huutoa, joten sanoin sille, että Anna hemmetti periksi, jos se sillä hiljenee. En vaan pysty enää. Mä oon niin umpikujassa ja loppu. Ei hetken rauhaa...

 

Ei se ole sinun moka että miehesi ei pidä pojalleen kuria, otat vain kovemman linjan molempien kanssa ja laitat ne vätykset koville

M44

 

Ja mies mun painostuksesta on oppinut pitämään kuria. Mä en vaan enää jaksa sitä ikuista marinaa ja huutoa, joten sanoin sille, että Anna hemmetti periksi, jos se sillä hiljenee. En vaan pysty enää. Mä oon niin umpikujassa ja loppu. Ei hetken rauhaa...

Mikset voi tehdä niin, että yksinkertaisesti kiellät pojalta kaiken turhan marinan ja muun asiattoman auktoriteettisi kyseenalaistamisen? Ei kai miehelläkään olisi mitään sellaista linjaa vastaan?

Jos vaikkapa jokaisesta asiattomasta marinasta napsahtaa aresti, niin tuskin se poika kauaa haluaa tuolla marisemislinjalla jatkaa.

 

Mä vietän kaiken pojan meillä olo ajan talon toisessa päässä ja koetan olla kuulematta ja puuttumatta. Siihen jatkuvaan taaperon villitsemiseen puutun, kun se aina päättyy siihen infernaaliseen huutoon, kun taapero villiintyy alkaa huitoa ja rikkoo jonkun isomman pojan tavaran.

Silti kerta toisensa jälkeen on ihan pakko näyttää naamaansa ja aktivoida itsekseen rauhassa leikkivä tai elokuvaa katsova taapero. Sit juostaan omaan huoneeseen ja jätetään taapero rääkymään oven taakse.

Vanhemmat käy jo perheneuvolassa pojan ongelmien vuoksi ja epäilemättä siellä mietitään, että kaiken takana on liikaa vaativa äitipuoli. Onko omien astioiden ja likapyykin vienti 9v:ltä liikaa vaadittu? Varmaan ongelmien syy on myös äitipuoli, joka ei halaile ja suitsuta. Vaan osoittaa välittämisensä tekoina kulissien takana. Mä en ole lässyttävää tyyppiä, enkä rakasta teatraalisesti. Olen siis ilmeisen kylmä.

 

Vanhemmat varmasti tekee parhaansa. Mikä minä olen niiltä mitään vaatimaan? Muutenkin jo pojan äiti ja miehen äiti pitävät mua kylmänä natsina. Poika itsessään kyllä välillä tykkää musta, vaikka otetaankin yhteen. Me myös sovitaan ja silloin jopa halaan. En vaan harrasta sellasta lääppimistä noin niinkun turhasta.

Kyse on siitä, että kuinka paljon mä voin lapselta vaatia? Onko mulla oikeus haluta rauhaa ja hiljaisuutta kotonani. Kuinka paljon mun täytyy vaan niellä kiukkua? Vastaus on että loputtomiin. Itse tähän lähdin ja sehän mua eniten v***taa.

 

Mä vietän kaiken pojan meillä olo ajan talon toisessa päässä ja koetan olla kuulematta ja puuttumatta. Siihen jatkuvaan taaperon villitsemiseen puutun, kun se aina päättyy siihen infernaaliseen huutoon, kun taapero villiintyy alkaa huitoa ja rikkoo jonkun isomman pojan tavaran.

Silti kerta toisensa jälkeen on ihan pakko näyttää naamaansa ja aktivoida itsekseen rauhassa leikkivä tai elokuvaa katsova taapero. Sit juostaan omaan huoneeseen ja jätetään taapero rääkymään oven taakse.

Vanhemmat käy jo perheneuvolassa pojan ongelmien vuoksi ja epäilemättä siellä mietitään, että kaiken takana on liikaa vaativa äitipuoli. Onko omien astioiden ja likapyykin vienti 9v:ltä liikaa vaadittu? Varmaan ongelmien syy on myös äitipuoli, joka ei halaile ja suitsuta. Vaan osoittaa välittämisensä tekoina kulissien takana. Mä en ole lässyttävää tyyppiä, enkä rakasta teatraalisesti. Olen siis ilmeisen kylmä.

Jotenkin tämän yllä kirjoitetun perusteella epäilisin, ettei se pojan saaminen käyttäytymään kunnolla välttämättä ole kovin vaikeaa edes.

Yksi hyvin tärkeä juttu on määräyksien loogisuus ja johdonmukaisuus. Eli jos haluaa lapsen oppivan hyvään käytökseen niin silloin ei saa tehdä niin, että vain välillä puuttuu tottelemattomuuteen vaan pitää puuttua aina tai lähes aina. Jos vetää sitä linjaa, että vain välillä puuttuu, niin silloin lapsi ei opi ottamaan sääntöä vakavissaan.

Eli jos tekisit niin, että jatkossa puuttuisit kaikkeen lapsen huonoon käytökseen niin todennäköisesti sille huonolle käytökselle tulisi aika nopeasti loppu.

Sitä en usko, että perheneuvolassa mietittäisiin jotain "liian vaativaa äitipuolta" ainakaan jos ne miettijät ovat yhtään järjissään.

 

Vanhemmat varmasti tekee parhaansa. Mikä minä olen niiltä mitään vaatimaan? Muutenkin jo pojan äiti ja miehen äiti pitävät mua kylmänä natsina. Poika itsessään kyllä välillä tykkää musta, vaikka otetaankin yhteen. Me myös sovitaan ja silloin jopa halaan. En vaan harrasta sellasta lääppimistä noin niinkun turhasta.

Kyse on siitä, että kuinka paljon mä voin lapselta vaatia? Onko mulla oikeus haluta rauhaa ja hiljaisuutta kotonani. Kuinka paljon mun täytyy vaan niellä kiukkua? Vastaus on että loputtomiin. Itse tähän lähdin ja sehän mua eniten v***taa.

No ovatko ne sitten sanoneet, että pitävät sinua "kylmänä natsina"? Vai miksi noin ajattelet?

Ja tietysti voit vaatia lapselta kunnollista käyttäytymistä. Ei lähtökohtaisesti kenenkään tarvitse sietää lasta jolla ei ole perustavanlaatuisia käytöstapoja ja joka ei tottele riittävästi. Kuten varmasti tiedät, niin ei se ole lapsen itsensäkään etu että tämän annetaan elää kuin pellossa.

 

Lapsen äiti on jo suoraan kysynyt mieheltä että enkö mä välitä, kun en ole ottamassa innoissani poikaa vastaan kun mies ei ole kotona. Poika on kertonut äidilleen, että mä komennan ja olen ilkeä. Sekun ei ole koskaan ennen kuullut miltä suora käsky kuulostaa. Ja miten joku sanoo "Nyt!"

En pyydä omaa poikaanikaan sanoin "Voisitko kultapuppeli tuoda sun lautasen kun olet syönyt, ai eikö. No kokeillaan huomenna uudestaan" Sanon 3v:lle "Tuotko lautasesi?" Miksi lässyttäisin 9 v:lle useita kertoja. Se on kerta kehoitus ja seuraavana tulee ehdoton nyt, kun aletaan inttämään vastaan. Pojan ja äitinsä silmissä tämä lienee ilkeää ja rumasti sanottu..?

Tämän takia äitipuolen on ilkeitä. Ne elää niin pahassa puun ja kuoren välisessä stressitilassa. Lopputulemana ne alkaa oikeasti inhota sitä lasta ja sitten niistä tulee ilkeitä. Mä olen vasta siinä ignoorausvaiheessa. Kuitenkin kaukana siitä kun pojan ollessa 5v oikeasti jopa tykkäsin siitä. Surullista.