Musta ei ole äitipuoleksi

Tuskinpa kukaan on onnellinen jos lapsi käyttäytyy tuolla tavalla.

No on mies ainakin ihan uupunut, kun koulu ja neuvola painostaa tekemään jotain ja pojan äiti syyttää miestä, mutta ei laita omaa settiään myöskään kuntoon. Enhän mä nyt voi siihen enää mennä härväämään ulkopuolisena. Tilanne on muutenkin aika herkkä, joten koen että mun osa on vaan kestää. Ymmärrän osani, mutta saahan se silti vituttaa mua.

Kuten sanottua, tekevät varmasti parhaansa. Se lienee mun ongelma, että se ei mulle riitä.

 

Mitä jos vain antaisit sille lapselle tilaisuuden? Etkä heti olis maalaamassa etukäteen tilannepiruja seinille. Pienemmän ollessa hoidossa paneudut heti opintoihisi, sulla on siinä monen monta tuntia aikaa ennen kuin koululainen tulee. Ja sitten kun lapsi kotiutuu niin yllätäpä itsesi ja hänetkin ottamalla koululaisen vastaan huikkaamalla moi, oliko kiva päivä? Teette yhdessä välipalaa, istutte alas yhdessä syömään ja juttelemaan? Muutoinkin ota mukaan puuhiin tai ainakin ehdota sitä ääneen. Ei välttämättä heti tulekaan mutta ota ilolla vastaan kun tulee.

Ja ota sitä omaa aikaa just silloin kun mies on paikalla. Kyllä pärjäävät keskenään.

 

Siinä vaiheessa vaan toteat, että sinulla on töitä ja et ehdi viihdyttämään, etkä laittamaan välipalaa. Kyllähän 10 vuotiaan pitää osata itse ottaa välipalansa. Jos ei osaa, niin on syytä alkaa opettamaan. Kannattaa ottaa mukaan kaikkiin kotitöihinkin, esimerkiksi viikkaamaan niitä omia vaatteitaan kaveriksi.

Kannattaa selvitellä, voisitko mennä sinne perheneuvolaan esimerkiksi kahdestaan miehen kanssa ilman miehen ex:ää jonkin kerran. Kun sinäkin kerran olet osa lapsen perhettä.

Minun neuvoni sinulle on, että hanki joku kodinulkopuolinen harrastus. Mikä tahansa, mikä sinua kiinnostaa, kaikki harrastukset eivät ole edes kalliita. Mies tai joku muu saa katsella lasten perään tuona aikana. Se auttaa kummasti, kun pääsee edes muutamaksi tunniksi ihan itsekseen muualle ja saa ajatukset muille raiteille.

Toteaminen ei nytkään onnistu. Häipyy kyllä omiin puuhiinsa ja on taas vartin päästä kysymässä milloin isi tulee. Jatkuvaa tarvetta siis. Kotitöitä en ota kaveriksi tekemään, koska se pitäisi pakottaa ja sitten mun kuunnella sitä marinaa ja pyykkien paiskomista. On yritetty, että viikkaa miehen kanssa yhdessä, vaan ei. Kiire pelaamaan.

Tuo, että mentäisiin perheneuvolaan kahdestaan on hyvä ajatus. Ehkä alan tuota ehdottaa miehelle. Siihen se suostuu oitis. Tää on vaan tätä, kun ei löydä paikkaansa, ei tiedä oikeuksiaan, eikä velvollisuuksiaan. Tässä vaan ollaan sillai sivussa ja kaikki pyörii ison pojan ympärillä. On niiden perhe ja sitten minä ja taapero.

Miehen äiti ei ota esim mitään kontaktia taaperoon, kuin olisi jotenkin eri asemassa vanhempaan lapsenlapseen nähden. Vika lienee taaperon äidissä, koska viimeksi kesällä kyseli mieheltä, että mikä siinä suhteessa meni pieleen, kun se entinen miniäkokelas oli niin kiva. Niin mukava ja emännöivä ja tämä nykyinen ei ole edes asumaan pyytänyt, entinen oli. En nyt vaan ole mikään pullantuoksuinen anoppia halaileva kotiäiti ja sellaiseksi en anopin mieliksi meinaakaan muuttua. Ovat hyvissä ja läheisissä väleissä edelleen. Tässä pitäisi miehen tehdä asia selväksi äidilleen. Odotan kun anoppi laukasee taas exästä jotain mun kuullen, niin pistän sen seinää vasten.

 

Toteaminen ei nytkään onnistu. Häipyy kyllä omiin puuhiinsa ja on taas vartin päästä kysymässä milloin isi tulee. Jatkuvaa tarvetta siis. Kotitöitä en ota kaveriksi tekemään, koska se pitäisi pakottaa ja sitten mun kuunnella sitä marinaa ja pyykkien paiskomista. On yritetty, että viikkaa miehen kanssa yhdessä, vaan ei. Kiire pelaamaan.

Tuo, että mentäisiin perheneuvolaan kahdestaan on hyvä ajatus. Ehkä alan tuota ehdottaa miehelle. Siihen se suostuu oitis. Tää on vaan tätä, kun ei löydä paikkaansa, ei tiedä oikeuksiaan, eikä velvollisuuksiaan. Tässä vaan ollaan sillai sivussa ja kaikki pyörii ison pojan ympärillä. On niiden perhe ja sitten minä ja taapero.

Miehen äiti ei ota esim mitään kontaktia taaperoon, kuin olisi jotenkin eri asemassa vanhempaan lapsenlapseen nähden. Vika lienee taaperon äidissä, koska viimeksi kesällä kyseli mieheltä, että mikä siinä suhteessa meni pieleen, kun se entinen miniäkokelas oli niin kiva. Niin mukava ja emännöivä ja tämä nykyinen ei ole edes asumaan pyytänyt, entinen oli. En nyt vaan ole mikään pullantuoksuinen anoppia halaileva kotiäiti ja sellaiseksi en anopin mieliksi meinaakaan muuttua. Ovat hyvissä ja läheisissä väleissä edelleen. Tässä pitäisi miehen tehdä asia selväksi äidilleen. Odotan kun anoppi laukasee taas exästä jotain mun kuullen, niin pistän sen seinää vasten.

Mikä tietysti taas korostaa sitä, kuinka vääränlainen olen.

 

Toteaminen ei nytkään onnistu. Häipyy kyllä omiin puuhiinsa ja on taas vartin päästä kysymässä milloin isi tulee. Jatkuvaa tarvetta siis. Kotitöitä en ota kaveriksi tekemään, koska se pitäisi pakottaa ja sitten mun kuunnella sitä marinaa ja pyykkien paiskomista. On yritetty, että viikkaa miehen kanssa yhdessä, vaan ei. Kiire pelaamaan.

Vähä vältä vaan mukaan. Minä olen meidän jästipäisimmän saanut pyykkejä laittelemaan. "Jos et tule alkkareitasi ottamaan ja viemään kaappiisi, niin saat olla ilman puhtaita alkkareita". Samainen jästipää jätti 5-6 vuotiaana vessanpöntön aina vetämättä, siihen auttoi lopulta se, että kävin hänet pihalta hakemassa sisälle (kertomatta syytä) ja laitoin sen pöntön vetämään. Sanoin, että ensikerralla kerron pihalla oleville kavereille, että miksi tulet sisään, jos pönttö on jäänyt vetämättä. Ja tuo on ihan oma Välipalaakin voi opettaa laittamaan itse, meidän 14 v haluaa mielellään jonkun muun laittamaan, vaikka itsekin osaa. Kotitaloustunneilla on kuulema joukossa on täystumpeloita, jotka eivät oikeasti osaa tehdä mitään, vaan joka asia pitää ihan alkeista käydä läpi ja kädestä pitäen neuvoa.

Tuo, että mentäisiin perheneuvolaan kahdestaan on hyvä ajatus. Ehkä alan tuota ehdottaa miehelle. Siihen se suostuu oitis. Tää on vaan tätä, kun ei löydä paikkaansa, ei tiedä oikeuksiaan, eikä velvollisuuksiaan. Tässä vaan ollaan sillai sivussa ja kaikki pyörii ison pojan ympärillä. On niiden perhe ja sitten minä ja taapero.

Toivottovasti tuo onnistuu, minä en noita perheneuvolan kiemuroita tunne, mutta minusta ainakin kuulostaisi hyvältä saada sinunkin näkökulmasi ja huomiosi esiin tuolle taholle, joka pyrkii niitä ongelmia ratkomaan. Saavat kokonaisvaltaisemman kuvan kaikesta.

Miehen äiti ei ota esim mitään kontaktia taaperoon, kuin olisi jotenkin eri asemassa vanhempaan lapsenlapseen nähden. Vika lienee taaperon äidissä, koska viimeksi kesällä kyseli mieheltä, että mikä siinä suhteessa meni pieleen, kun se entinen miniäkokelas oli niin kiva. Niin mukava ja emännöivä ja tämä nykyinen ei ole edes asumaan pyytänyt, entinen oli. En nyt vaan ole mikään pullantuoksuinen anoppia halaileva kotiäiti ja sellaiseksi en anopin mieliksi meinaakaan muuttua. Ovat hyvissä ja läheisissä väleissä edelleen. Tässä pitäisi miehen tehdä asia selväksi äidilleen. Odotan kun anoppi laukasee taas exästä jotain mun kuullen, niin pistän sen seinää vasten.

Arvaan, että tuo 9 v on anopin ensimmäinen lapsenlapsi? Meillä ainakin esikoinen on se anopin kultapoju. Meillä keskimmäinen lapsi on sitten se anopin huomiotta jätetyin, muistuttaa varmaan varautuneisuudeltaan eniten äitiään. Anna anopin sanojen mennä yhdestä korvasta sisään ja toisesta ulos Jos oikein pahaksi menee, niin totea anopille, että "hyvä että olette niin hyvissä väleissä, varmaan exä sitten sinunkin asiat hoitaa, kun vanhuus ja dementia iskee, ettei minun tarvitse." Täällä kun tuo sattuu olemaan ajankohtaista, eikä ole edes mitään exää, jolle voisi noita hommia nakittaa. Parikymmentä vuotta sitten välit oli niin tulehtuneet, että olisi saanut olla. Nyt sitten olen kaiken pahan alku ja juuri, joka on raahannut tutkimuksiin ja hoitanut asioita kuntoon, kun minulla on ollut aikaa ja olen liian velvollisuuden tuntoinen. Säästyypähän miehen vähäinen vapaa-aika enemmän perheelle anopin sijaan. Kutsua asumaan ei tule, jos vaikka tilaa olisi, nykyisellään ei edes ole.

 

Enkä mä sitä poikaa vihaa. Itseasiassa, nyt kun olen koulussa ja tiedän illalla pääseväni vielä rentoutumaan pikkujouluihin, niin mietin poikaa jopa lämmöllä. Onhan se välillä veikeä ja tosi tunteellinen ja hellä. Kova halimaan ja kertoo kun tykkää. Mä vaan en osaa oikein ottaa vastaan sellaista. Mun pitäis oppia vissiin näyttämään välittämiseni suoraan. Eikai se pentu ymmärrä, että välitän, kun mietin kaupassa sille sopivaa ruokaa ja viikkaan puhtaat vaatteet.

Ei varmasti ymmärrä. Vasta sitten kun on sen ikänen että itse tekee samoja asioita. Tuskin kovinkaan moni tuon ikänen osaa ajatella että ihanaa miten minusta välitetään kun on taas laitettu ruokaa, pesty pyykit ja siivottu. Omanikin ulisee "miksi minä?!" kun pyydän viemään roskat ulos vaikka pienestä pitäen on otettu kotitöihin mukaan ja kerrottu mitä velvollisuuksia kodin ylläpitoon kuuluu. Rajojen asettamista ei myöskään tietoisesti ymmärrä arvostaa kuin vasta aikuisena, turvallisuuden tunnetta taas ei ymmärrä analysoida että tämä johtuu varmasti siitä että vanhemmat käskee illalla kohtuuaikaan kotiin ja pakottaa tekemään läksyt.

 

Kolme vee menee vuoden vaihteen jälkeen päiväkotiin iha vaan, jotta sosiaalistuu. Kuvittelen vaan jo tilanteen, että mä kirjotan kotona opinnäytetyötä, taaperon ollessa tarhassa ja sitten tää isompi tulee avaimilla sisään ja alkaa vaatia viihdykettä ja välipalaa. Silloin taas kiehuu ja lujaa.

Ei sun tarvitse noin isoa lasta viihdyttää ja passata. En minäkään tee niin omieni kanssa, jos minulla on muuta tekemistä. Sanon vaan lapsille, että käykää ottamassa jääkaapista tai kaapista välipalaa, älkääkä häiritkö minua.

Tee omat rajat lapselle selväksi. Jos sinua ei saa häiritä, niin sitten ei häiritä.

 

Haluisin vaan, että poika ei vaatisi niin paljon, söisi samaa ruokaa kun muille teen. Tekisi oman osansa kotihommista (ne omat astiat ja pyykit koriin, oman huoneen järjestely) ja lakkaisi tekemästä joka vessareissusta numeroa, ettei aina yllyttäisi veljeään juoksemaan perään. Tekisi joskus jotain pakollisia juttuja ilman marinaa "Miksii, en mää haluaaaaa!"

Onko pojalla jotain ruoka-aine allergioita vai onko kyse vain nirsoilusta? Jos kyse ei ole sairaudesta, niin en missään nimessä tekisi eri ruokia yhdelle perheenjäsenelle. Jos ei suostu syömään sitä mitä muutkin, niin sitten on ilman ja saa pärjätä vaikka leivällä.

 

Ei ole mies kieltänyt. Kyse on siitä, että en enää halua tai jaksa osallistua kasvatukseen, kun mä joudun aina käskyttämään ja olla se paska pää. Ei se lapsikaan pidä minusta, kun oon tasan ainoa ihminen sen elämässä, joka vaatii jotain. Tottakai se näkee mut ihmisenä, joka pilaa sen elämän.

.

Pakko ottaa tähän kohtaan kantaa...minä olen yhteisestä päätöksestämme kotiäiti. Eskarilainen poika ja 5 vuotias tyttö. Minusta tuntuu että minä olen ihan koko ajan mäkättämässä jostain pojalle, jatkuvasti komentamassa jne.

Neljäviikkoa sitten oli sellainen tilanne että lapset ja minä menimme kolmestaan saunaan (mies ylitöissä) ja meillä oli kovin miellyttävä saunareissu.

Viime perjantaina poika, tuo jota koko ajan komentelen, oli tuumannut isälleen että tahtoisi taas äidin ja siskon kanssa kolmestaan saunaan. Isä kysyi mikä on syynä moiseen toiveeseen ja poika oli tuumannut "koska me totellaan äitiä heti niin me voidaan olla ihan rauhassa kun äidin ei tartte koko aikaa muistuttaa asioista". Eli loppuviimeksi minä, perheen mäkä-mäkä-ihminen olenkin lapselle se tärkeä ja kunnioitettava. Syytä siihen miksei isän antamat ohjeet ole suoraan toteutettavissa poika ei osannut sanoa.

Eli: todennäköisesti SINÄ olet lapselle juurikin se aikuinen josta hän pitää tosissaan. Sen lisäksi että vaadit asioita todennäköisesti myös kiität kun lapsi tekee jotain oikein, eikö niin ?

 

Onko pojalla jotain ruoka-aine allergioita vai onko kyse vain nirsoilusta? Jos kyse ei ole sairaudesta, niin en missään nimessä tekisi eri ruokia yhdelle perheenjäsenelle. Jos ei suostu syömään sitä mitä muutkin, niin sitten on ilman ja saa pärjätä vaikka leivällä.

Nirsoilee, ei mitään muuta syytä

 

Pakko ottaa tähän kohtaan kantaa...minä olen yhteisestä päätöksestämme kotiäiti. Eskarilainen poika ja 5 vuotias tyttö. Minusta tuntuu että minä olen ihan koko ajan mäkättämässä jostain pojalle, jatkuvasti komentamassa jne.

Neljäviikkoa sitten oli sellainen tilanne että lapset ja minä menimme kolmestaan saunaan (mies ylitöissä) ja meillä oli kovin miellyttävä saunareissu.

Viime perjantaina poika, tuo jota koko ajan komentelen, oli tuumannut isälleen että tahtoisi taas äidin ja siskon kanssa kolmestaan saunaan. Isä kysyi mikä on syynä moiseen toiveeseen ja poika oli tuumannut "koska me totellaan äitiä heti niin me voidaan olla ihan rauhassa kun äidin ei tartte koko aikaa muistuttaa asioista". Eli loppuviimeksi minä, perheen mäkä-mäkä-ihminen olenkin lapselle se tärkeä ja kunnioitettava. Syytä siihen miksei isän antamat ohjeet ole suoraan toteutettavissa poika ei osannut sanoa.

Eli: todennäköisesti SINÄ olet lapselle juurikin se aikuinen josta hän pitää tosissaan. Sen lisäksi että vaadit asioita todennäköisesti myös kiität kun lapsi tekee jotain oikein, eikö niin ?

Kiitän kyllä. En vaan hehkuta turhia. Se että 4v jälkeen osaa käskystä viedä astiat on kuivan "hyvä" arvoinen toiminto.

 

Vähä vältä vaan mukaan. Minä olen meidän jästipäisimmän saanut pyykkejä laittelemaan. "Jos et tule alkkareitasi ottamaan ja viemään kaappiisi, niin saat olla ilman puhtaita alkkareita". Samainen jästipää jätti 5-6 vuotiaana vessanpöntön aina vetämättä, siihen auttoi lopulta se, että kävin hänet pihalta hakemassa sisälle (kertomatta syytä) ja laitoin sen pöntön vetämään. Sanoin, että ensikerralla kerron pihalla oleville kavereille, että miksi tulet sisään, jos pönttö on jäänyt vetämättä. Ja tuo on ihan oma Välipalaakin voi opettaa laittamaan itse, meidän 14 v haluaa mielellään jonkun muun laittamaan, vaikka itsekin osaa. Kotitaloustunneilla on kuulema joukossa on täystumpeloita, jotka eivät oikeasti osaa tehdä mitään, vaan joka asia pitää ihan alkeista käydä läpi ja kädestä pitäen neuvoa.

Toivottovasti tuo onnistuu, minä en noita perheneuvolan kiemuroita tunne, mutta minusta ainakin kuulostaisi hyvältä saada sinunkin näkökulmasi ja huomiosi esiin tuolle taholle, joka pyrkii niitä ongelmia ratkomaan. Saavat kokonaisvaltaisemman kuvan kaikesta.


Arvaan, että tuo 9 v on anopin ensimmäinen lapsenlapsi? Meillä ainakin esikoinen on se anopin kultapoju. Meillä keskimmäinen lapsi on sitten se anopin huomiotta jätetyin, muistuttaa varmaan varautuneisuudeltaan eniten äitiään. Anna anopin sanojen mennä yhdestä korvasta sisään ja toisesta ulos Jos oikein pahaksi menee, niin totea anopille, että "hyvä että olette niin hyvissä väleissä, varmaan exä sitten sinunkin asiat hoitaa, kun vanhuus ja dementia iskee, ettei minun tarvitse." Täällä kun tuo sattuu olemaan ajankohtaista, eikä ole edes mitään exää, jolle voisi noita hommia nakittaa. Parikymmentä vuotta sitten välit oli niin tulehtuneet, että olisi saanut olla. Nyt sitten olen kaiken pahan alku ja juuri, joka on raahannut tutkimuksiin ja hoitanut asioita kuntoon, kun minulla on ollut aikaa ja olen liian velvollisuuden tuntoinen. Säästyypähän miehen vähäinen vapaa-aika enemmän perheelle anopin sijaan. Kutsua asumaan ei tule, jos vaikka tilaa olisi, nykyisellään ei edes ole.

Ei ole isompi poika eka lapsenlapsi. Taapero on vaan väärän naisen lapsi.

 

Voimia, halauksia, kaikkea mahdollista hyvää ap:lle...kurkkua ahdistaa lukiessani sun tuskaa. <rutistus>

 

Voimia, halauksia, kaikkea mahdollista hyvää ap:lle...kurkkua ahdistaa lukiessani sun tuskaa. <rutistus>

Kiitos, kun et tuomitse

 

Ap on selvästikin ollut liian pitkään kotona. Pää hajoaa ja kaikki alkaa ärsyttää, kun ei ole muuta elämää. Yritä saada itsellesi ihan omaa aikaa, vaikka sitten lukittautumalla makuuhuoneeseesi, jos mitään muuta vaihtoehtoa ei ole. 1-2 tuntiin kukaan ei saa häiritä sinua. Yksinäiset kävelylenkitkin saattavat auttaa. Ja tosiaan, sinun pitää päästä töihin ja pois sieltä neljän seinän sisältä.

Tsemppiä, kyllä se vielä tuosta helpottuu. Teini tuskin jaksaa enää kitistä. Silloin ne yleensä sulkeutuvat omaan huoneeseensa ja haluavat olla rauhassa.

 

Ap on selvästikin ollut liian pitkään kotona. Pää hajoaa ja kaikki alkaa ärsyttää, kun ei ole muuta elämää. Yritä saada itsellesi ihan omaa aikaa, vaikka sitten lukittautumalla makuuhuoneeseesi, jos mitään muuta vaihtoehtoa ei ole. 1-2 tuntiin kukaan ei saa häiritä sinua. Yksinäiset kävelylenkitkin saattavat auttaa. Ja tosiaan, sinun pitää päästä töihin ja pois sieltä neljän seinän sisältä.

Tsemppiä, kyllä se vielä tuosta helpottuu. Teini tuskin jaksaa enää kitistä. Silloin ne yleensä sulkeutuvat omaan huoneeseensa ja haluavat olla rauhassa.

Kiitos tsempistä, jo oma aika pe pikkujouluissa auttoi. Nyt koitti ihana arki.

 

Ööh, lapset hakee huomiota eri tavoin. Sinä olet aikuinen. Aikuisen kuuluu käskeä syömään/pesulle/nukkumaan. Mutta lapset myös vaistoaa herkästi sinun asenteesi, hällävälin ja inhoamisen. Jos tuntuu, että et itse jaksa niin hae apua vaikka sieltä perheneuvolasta. Lapsi on aikuisten armoilla, hän ei itse pysty korjaamaan käytöstään jos aikuiset eivät auta.

 

Kaikkien mielestä lapsen pitää totellaehdottomasti ja kitisemättä, miksi? Onhan se helpompaa toki. Mutta kannattaa lukea autoritäärisestä kasvatustyylistä, se ei aiheuta hyvää.

Olette kasvattamassa lasta/nuorta itsenäiseksi aikuiseksi, pitäisikö lapsen/nuoren osata ajatella itse?
Miksi lapsen mielipiteellä ei ole merkitystä?

Itse en kasvata automaattisesti tottelevaa itsensä unohtavaa ihmistä joka ei osaa edes tunnistaa sitä mitä itse tarvii. En halua lasta joka menee lukioon ja lääkkikseen vain koska äiti käskee. Haluan kasvattaa lapseni niin että heillä on kyky terveeseen itsekkyyteen, kyky tunnistaa taropeensa ja ilmaista oma mielipide.

 

Kaikkien mielestä lapsen pitää totellaehdottomasti ja kitisemättä, miksi? Onhan se helpompaa toki. Mutta kannattaa lukea autoritäärisestä kasvatustyylistä, se ei aiheuta hyvää.

Olette kasvattamassa lasta/nuorta itsenäiseksi aikuiseksi, pitäisikö lapsen/nuoren osata ajatella itse?
Miksi lapsen mielipiteellä ei ole merkitystä?

Itse en kasvata automaattisesti tottelevaa itsensä unohtavaa ihmistä joka ei osaa edes tunnistaa sitä mitä itse tarvii. En halua lasta joka menee lukioon ja lääkkikseen vain koska äiti käskee. Haluan kasvattaa lapseni niin että heillä on kyky terveeseen itsekkyyteen, kyky tunnistaa taropeensa ja ilmaista oma mielipide.

Harva kannattaa aidosti autoritaarista kasvatustyyliä. Eli sitä, että lapselta yritetään kitkeä oma tahto.

Sen sijaan monenkin mielestä lapsi pitää saada tottelemaan vanhempien perusteltuja määräyksiä (lapsi saa sanoa oman perustellun mielipiteensä jos hänellä sellainen on, ja se otetaan huomioon tarvittaessa) sekä saada lopettamaan asiaton mäkätys ja epäkohtelias käytös.

 

Soittelin perheneuvolaan ja sanoin, että haluaisin olla mukana pojan tiimissä, vanhempien lisäksi. Sanoin, että ymmärrän jos pojan äiti ei halua mua mukaan, mutta haluan tapaamisen kuitenkin mieheni ha mun välisistä asioista.

Pojan äiti oli soittanut miehelle ja kysynyt, et mikä juttu tää on. "Kunhan ei tule kasvatusta kritisoimaan" Tästäpä onkin helppo alkaa asiaa lähestyä. Kuten sanottua, mulla ei ole mitään oikeuksia, ainoastaan velvollisuuksia ottaa poika meille, vaikka kuumeessa, kuten juuri äskön.

 

Soittelin perheneuvolaan ja sanoin, että haluaisin olla mukana pojan tiimissä, vanhempien lisäksi. Sanoin, että ymmärrän jos pojan äiti ei halua mua mukaan, mutta haluan tapaamisen kuitenkin mieheni ha mun välisistä asioista.

Pojan äiti oli soittanut miehelle ja kysynyt, et mikä juttu tää on. "Kunhan ei tule kasvatusta kritisoimaan" Tästäpä onkin helppo alkaa asiaa lähestyä. Kuten sanottua, mulla ei ole mitään oikeuksia, ainoastaan velvollisuuksia ottaa poika meille, vaikka kuumeessa, kuten juuri äskön.

Mitä ne sieltä perheneuvolasta sitten sanoivat sinulle? Kai puhuit sentään asiasta ensin miehen kanssa ennenkuin soitit? Sieltäkö kysyivät pojan äidin mielipidettä vai mistä hän sai tiedon?

Miksi teillä on velvollisuus ottaa kuumeinen lapsi?Onko teillä jotkut etukäteen sovitut ajat, missä lapsi milloinkin on? Kun aikaisemmin kerroit, että voi ilmestyä milloin vain. Vai päättäkö lapsi itse, että mihin hän menee ja milloin? Kyllähän teillä pitäisi olla mahdollisuus elämään, missä ei tarvitse koko ajan olla varuilla, että nyt se lapsi tuleekin meille.

 

Mitä ne sieltä perheneuvolasta sitten sanoivat sinulle? Kai puhuit sentään asiasta ensin miehen kanssa ennenkuin soitit? Sieltäkö kysyivät pojan äidin mielipidettä vai mistä hän sai tiedon?

Miksi teillä on velvollisuus ottaa kuumeinen lapsi?Onko teillä jotkut etukäteen sovitut ajat, missä lapsi milloinkin on? Kun aikaisemmin kerroit, että voi ilmestyä milloin vain. Vai päättäkö lapsi itse, että mihin hän menee ja milloin? Kyllähän teillä pitäisi olla mahdollisuus elämään, missä ei tarvitse koko ajan olla varuilla, että nyt se lapsi tuleekin meille.

Mies tiesi, että soitan ja piti sitä hyvänä asiana, myös perheneuvola. Sanoivat etteivät olleet aiemmin huomanneet kysellä mun mietteitä. Sanoin itse, etten pahastu, jos pojan äiti ei halua mua mukaan, joten soittivat vissiin neuvolasta äidille ja äiti sitten miehelleni.

Ajat on, kaikki viikonloput ja arkena silloin kun lapsi sattuu haluamaan. En minä siihen mitään voi sanoa vastaan. Äiti ja mies eivät näytä piittaavan siitä onko poika kipeä vai ei. Ajattelevat varmaan että sama tauti kun meillä aiemmin, ettei leviä enää meihin uudestaan.

 

Mies tiesi, että soitan ja piti sitä hyvänä asiana, myös perheneuvola. Sanoivat etteivät olleet aiemmin huomanneet kysellä mun mietteitä. Sanoin itse, etten pahastu, jos pojan äiti ei halua mua mukaan, joten soittivat vissiin neuvolasta äidille ja äiti sitten miehelleni.

Ajat on, kaikki viikonloput ja arkena silloin kun lapsi sattuu haluamaan. En minä siihen mitään voi sanoa vastaan. Äiti ja mies eivät näytä piittaavan siitä onko poika kipeä vai ei. Ajattelevat varmaan että sama tauti kun meillä aiemmin, ettei leviä enää meihin uudestaan.

Mene ihmeessä sinne perheneuvolaan. Voi varmaan olla parempi, että käyt siellä miehen kanssa kahdestaan tai sitten ihan vaikka yksin, että voit vapaammin puhua, eikä tarvitse olla koko ajan varuillaan sanojensa kanssa, ettei pojan äiti vedä hernettä nenäänsä joka lauseesta, ainakin jonkun käynnin noin, jos on mahdollista. Voiko äiti kieltää sinun käyntisi kokonaan?
Laittaako äiti sairaan lapsen teille varta vasten, kun sinähän ehdit hoitaa, kun olet kotona vai haluaako lapsi olla mieluummin teillä ollessaan sairaana? Jos haluaa, niin silloinhan voit pitää tuota suurena kunnianosoituksena, että olette tärkeämpiä kuin äiti.
Toivottavasti sinun ei tarvitse koko ajan olla varuillasi, että joutut olemaan lapsenvahtina kotona, vaan voit mennä omien suunnitelmiesi mukaan silloin, kun lapsen varsinainen aika ei ole teillä. Muistuta niin miestäsi kuin lapsen äitiä, etteivät he voi aina pitää sinua itsestään selvyytenä, että sinun kanssasi pitää sopia ajoista, jos lapsi esim. tulee sairaana ja jonkun pitää olla paikalla. Muutenhan varmaan voi käydä omia aikojaan, jolloin voit olla muualla menossa.

 

Mene ihmeessä sinne perheneuvolaan. Voi varmaan olla parempi, että käyt siellä miehen kanssa kahdestaan tai sitten ihan vaikka yksin, että voit vapaammin puhua, eikä tarvitse olla koko ajan varuillaan sanojensa kanssa, ettei pojan äiti vedä hernettä nenäänsä joka lauseesta, ainakin jonkun käynnin noin, jos on mahdollista. Voiko äiti kieltää sinun käyntisi kokonaan?
Laittaako äiti sairaan lapsen teille varta vasten, kun sinähän ehdit hoitaa, kun olet kotona vai haluaako lapsi olla mieluummin teillä ollessaan sairaana? Jos haluaa, niin silloinhan voit pitää tuota suurena kunnianosoituksena, että olette tärkeämpiä kuin äiti.
Toivottavasti sinun ei tarvitse koko ajan olla varuillasi, että joutut olemaan lapsenvahtina kotona, vaan voit mennä omien suunnitelmiesi mukaan silloin, kun lapsen varsinainen aika ei ole teillä. Muistuta niin miestäsi kuin lapsen äitiä, etteivät he voi aina pitää sinua itsestään selvyytenä, että sinun kanssasi pitää sopia ajoista, jos lapsi esim. tulee sairaana ja jonkun pitää olla paikalla. Muutenhan varmaan voi käydä omia aikojaan, jolloin voit olla muualla menossa.

En oo tähänkään asti ollut paikalla, menen omien halujeni mukaan, oli poika meillä tai ei. Lapsenlikaksi mua yrittivät, mutta siihen tein stopin heti alkuunsa. Nyt kulkee miten kulkee, kun avaimella tulee. Ja tosiaan tulee yllättäen. Vanhemmat kuvittelevat, ettei poika muka tarvitse aikuista. No ei tuon ikäisen pitäisikään tarvita. Tämä nyt vaan sattuu roikkumaan lähettyvillä valittamassa tylsyyttä koko ajan.

Haluaa ite meille ja siinä ei ole kyse mistään luottamuksesta tai arvostuksesta. Meillä on 2 konsolia, siinä syy ja yksin siinä.

 

...olen sama joka toivotteli sulle voimia, jaksamista jne. aiemmin. Mua jäi mietityttämään sun tilanteesi ja ajattelin vielä tsempata kun joskus olin vähän samankaltaisessa tilanteessa (ilman yhteistä lasta tosin). Muistan ahdistuksen mitä koin kun tunsin olevani ”yksin” miehen vanhaa perhettä vastaan kun olisin halunnut tiukempia sääntöjä yhteiseen elämään jne. joten mulla saattaa olla ymmärrystä sun tilanteesta.

Voitko lisätä mitään ”mukavaa” elämääsi - kävelylenkkejä tai saunahetkeä jotta saisit vähän aikaa vain olla ilman velvoitteita? Muista olla itse itsellesi lempeä vaikka maailma ei aina olisikaan - sulla on oikeus tuntea juuri niinkuin tunnet asioista. Älä tuomitse omia ajatuksiasi ja tunteitasi. Muista hengittää - niinä hetkinä kun ahdistaa eniten niin yritä hengittää rauhallisesti. Sekin auttaa edes hitusen. Pidätkö lukemisesta - pystytkö järjestämäön itsellesi edes lukuvartin jolloin voit uppoutua vaikka kuulokkeet korvilla kirjaan. Toivoisin että saisit järjestettyä itsellesi vähän vapaata tuosta arjesta jotta seinät eivät kaatuisi noin raskaasti päälle.

Kovasti voimia edelleen ja roppakaupalla empatiaa <3