Muutan ensi viikolla pois

Riippuu oliko iittalan laseissa tarra vai ei? Jos oli tarra niin lähdet saman tien menemään.

 

Heh, mä itse kiskon niistä tarrat irti käyttöönotossa. On niitä Arabian astioitakin hajonnut.

 

Mä tein aikoinaan aika samanlaisen ratkaisun. Hommasin salaa kämpän, tosin kerroin miehelle muuttoa edellisenä päivänä, että muutan pois. Taustalla oli arvaamatonta käytöstä, ei fyysistä väkivaltaa, mutta etenkin humalassa mies laukoi ties mitä juttuja. Uhkalili, että mun pitää kahdessa viikossa muutta pois, tuhosi/piilotti mun tavaroita jne.

Mies meni aivan hiljaiseksi kun asiasta kerroin, oli muuttoviikonlopun muualla. Kun hain vikat kamat ja palautin avaimen hänelle, hän alkoi itkeä. Mä olin kuitenkin siinä vaiheessa jo niin turta, että lähdin vaan pois. Ja oli ihana tunne olla siellä omassa kämpässä, laatikkokaaoksen keskellä. Tiesin, että saan tehdä miten haluan ja mulle ei huudeta.

Meillä ei (onneksi) ollut lapsia, mutta pari koiraa, jotka oli miehelle kyllä tosi tärkeitä. Mä ne silti mukaani otin, koska mun ne oli alkujaankin.

 

Illalla kun lapsi nukkui puhuttiin taas. Sanoin että olisiko todella parempi kun erotaan. Kun tästä ei tuu mitään.

Mies pyysi, ettei jätettäisi häntä ;( ja mulla on todella paha mieli nyt.

Teenkö oikein kun lähden? Mies sanoi että ei aio enää käydä töissä, jos meitä ei ole.

Jos en lähde, saan varmasti vielä haukkumista. Sitten kadun. ;(

Miksi tämä on niin vaikeaa?????

 

Illalla kun lapsi nukkui puhuttiin taas. Sanoin että olisiko todella parempi kun erotaan. Kun tästä ei tuu mitään.

Mies pyysi, ettei jätettäisi häntä ;( ja mulla on todella paha mieli nyt.

Teenkö oikein kun lähden? Mies sanoi että ei aio enää käydä töissä, jos meitä ei ole.

Jos en lähde, saan varmasti vielä haukkumista. Sitten kadun. ;(

Miksi tämä on niin vaikeaa?????

Mies taatusti kokee olevansa seinää vasten ja tottakai yrittää kaikinkeinoin saada sut pyörtämään päätöksesi. Mitä elämää se on lapselle että täytyy varoa millon kavereita tuo ja miettiä että ompa kiva kun iskä ei oo reissussa mukana? Jos hän kerran ei hae apua eikä ole muuttunut, sun tehtävä on suojella itteäs ja lasta. Ero ei oo helppo mutta toisinaan se on ainoa vaihtoehto.

 

Et nyt anna periksi, ap. Totta kai mies yrittää vedota suhun, on oikein surkeana nyt, mutta ei ne asiat ole ennenkään muuttuneet, vaikka olet jäänyt. Mies yrittää manipuloida ja kiristää sua. Mieti nyt lastasikin, haluatko että sille jää lapsuudesta päällimmäisenä mieleen ahdistavuus, huono ilmapiiri ja isän räjähdysherkkyys ja raivarit? Älä tuhlaa ainoaa elämääsi tuollaiseen.

 

Väittää että muuttuu ja hillitsee. Olen vain kuullut sen jo aiemminkin. Vaikeaa odottaa vielä ensi viikko.

Olen nössö, mutta kyllä mua säälittääkin ja osa musta haluaa antaa mahdollisuuden. Järki sanoo toista.

 

Nyt olet vaan tiukkana etkä anna periksi. Mies saa selvitä yksikseen.

 

Oot antanut jo monta mahdollisuutta. Mies ei ole siltikään muuttunut. Älä anna periksi, ap.

 

Sääli enemminkin sitä lasta, älä miestä.

 

Lähdet sinne asuntoon, jonka olet hommannut ja selvittelette asioita erikseen. Mies käy töissä edelleen normaalisti ja hakeutuu terapiaan raivokohtauksiensa takia ja jos sulla innostusta riittää, niin pariterapia voisi kokeilla myös. Mikäli mies asiallisesti alkaa hoitaa suhdettanne ja elämää yleensä, hänen kanssaan voi varmasti tulevaisuudessa harkita yhdessä asumista uudelleen.

Ihmiset ei muutu koskaan, jos niitä ei pakoteta siihen.

 

Kiitos ihmiset tsempistä! Autatte mua todella!

Nyt tiedän mitä sanon eli tuo viimeinen auttoi paljon. Sanon että mikäli elämänsä pysyy kuosissa (käy töissä jne.) ja hakee terapiaa, ja sen jälkeen pariterapiaa, ja yhteisen lapsemme yhteinen hoito on kunnossa, voimme ehkä vielä myöhemmin palata samaan osoitteeseen. Nyt voimme tavata ja minun puolestani vaikka viettää aikaa. yhdessä, mutta asumme erillään. Että en jätä, mutta otan aikalisän, koska en usko että muuttuu muuten.

 

AP älä usko miestä!! Kun mä olin jättämässä exääni (lähdin yllättäen pois miehen väkivallan takia) se soitteli pitkään perään että lopettaa työt, ei aio maksaa asumistaan eli on pian koditon jne.jne.jne. ja kaikkihan on tietysti mun syytä, ja voi olla että vielä joutuu lopettamaan elämänsä...
No ei toteuttanut niistä 'uhkauksista' mitään. Kävi töissä ja hoiti laskut. Yritti vain saada mut tulemaan takaisin. SE ON MANIPULOINTIA. Haluatko asua manipuloivan ihmisen kanssa??
Nyt sä lähdet niin kuin olet jo päättänyt. Jos ajan myötä haluat palata takaisin ja mies on OIKEASTI muuttunut niin voitte kokeilla yhteiseloa. Mutta nyt sun ei tarvitse siitä päättää.
Mies tulee varmasti käyttämään kaikki säälinkeräyskeinot ennen kuin lähdet. Älä vaan usko. Sä et ole tässä se paha ihminen joka tekee väärin, sua on kohdeltu väärin!!

 

Illalla kun lapsi nukkui puhuttiin taas. Sanoin että olisiko todella parempi kun erotaan. Kun tästä ei tuu mitään.

Mies pyysi, ettei jätettäisi häntä ;( ja mulla on todella paha mieli nyt.

Teenkö oikein kun lähden? Mies sanoi että ei aio enää käydä töissä, jos meitä ei ole.

Jos en lähde, saan varmasti vielä haukkumista. Sitten kadun. ;(

Miksi tämä on niin vaikeaa?????

On täysin luonnollista ja inhimillistä että lähteminen on vaikeaa. Teillä on pitkä suhde takana jo.
Olet kuitenkin tilanteessa jossa lapsesi pelkää olla isänsä kanssa. Jos et tässä vaiheessa kykene näkemään kuinka tärkeää lähteminen on itsellesi (ja mahdollisesti myös miehellesi, joka tuskin oikeasti saa haettua apua ainakaan ennen kuin tosiaan tajuaa että olette häipyneet) ajattele lastasi. Äitinä tehtäväsi on nyt taata hänelle turvallinen asuinympäristö ja tulevaisuus, jossa hän ei kärsi lapsuudenkodin "ikävistä asioista" kuten isänsä.

 

Ratkaisuna hieno, lähteä. mutta... jos mies tahtoo ruveta hankalaksi niin voipi olla että sä et lapsen osotetta saakaan muutettua... siis ilman miehen lupaa.

 

En usko, että voi estää lapsen osoitteen muutosta. Teen sen postissa tai netissä pankkitunnuksilla ensi viikolla. Ja lapselle tulee muutenkin hyvin vähän postia.

 

No meillä ainakin kun erottiin niin maistraatista soitettiin lapsen isälle.. ja kysyttiin että onko lupa. siis kun tein muutoksen itse netissä.

 

Mun miehen lapsuudenkotona on tapahtunut paljon pahempia asioita kuin mitä meillä. Anoppi oli tuommoinen raivohullu, mutta lisäksi valehteli alkuperästä, varasti kesäyörahat, jätti kesäksi lapsena (11 v) yksin, ei maksanut laskuja (esimerkiksi sähkölaskuja), ei huolehtinut yhtään vaan vaihtuva joukko miesystäviä (yleensä naimisissa) jne. jne.

 

No meillä ainakin kun erottiin niin maistraatista soitettiin lapsen isälle.. ja kysyttiin että onko lupa. siis kun tein muutoksen itse netissä.

No jumalauta ap sanoo miehelle ettei mitään toivoa yhteenpaluusta ole jos mies alkaa hankalaksi. Vain täys idiootti alkais tollaseen!

 

Oikeasti? Täytynee sitten tehdä se sen jälkeen kun on muutettu.

 

Aion siis tehdä Postin sivuilla pysyvän osoitteenmuutoksen.

 

Tietääkö joku tuosta soittohommasta enemmän?

 

Ap, älä vaan anna periksi nyt! Älä säälistäkään.

 

Ap; Olet tehnyt hyvän päätöksen, älä vain peru sitä! Älä missään tapauksessa sääli miestä, ajattele lastasi ja hänen tulevaisuuttaan.

 

Miten voit sääliä jos hän ei tunne mitään empatiaa teitä kohtaan kun kykenee raivoamaan toistamiseen hullunlailla. Lähdet vain pois. Kiität vielä itseäsi.