myöhäinen keskenmeno, 12 rv jälkeen

Hei.
Nyt minäkin kirjoitan tänne kokemukseni.
Keskenmenosta on nyt aikaa sen verran että kohta olisi raskauden laskettuaika.
Meille tämä ei ollut ensimmäinen kerta vaan jo toinen. Onneksi näiden keskenmenojen välissä olemme saaneet vauvan syliin asti, muuten en tästä kokemuksesta olisi jaksanut selvitä.
Olin rv 16+2, tiistai,neuvola aika ja sydänäänet kuului heti hienosti eikä mitään oireita tulevasta.
Lauantaina heräsin "tyhjään tunteeseen", ihmettelin sitä tunnetta mikä minulla oli ja aloin huolestua, oliko kaikki hyvin.
Kotidoplerilla olin saanut pari kertaa sykkeen kuulumaan joten yritin sillä sitten etsiä sykettä jota en löytänyt.
Pieni toivo kuitenkin vielä oli sillä en ollut löytänyt aikaisemmassa raskaudessakaan sykettä ennen rv 20.
Tiistaina menin neuvolaan jossa kaksi terkkaa yritti jopa kahdella laitteella löytää sykettä.
Sieltä sitten ultraan jossa todettiin että sykettä ei pienellä näy.
Sain esilääkityksen ja parin päivän päästä menin synnyttämään pienen lapsemme.
Supistukset olivat kyllä tosi kivuliaita ja kipulääkkeet eivät oikein kunnolla tuntuneet auttavan.
Iltapäivästä sitten meidän pieni poika syntyi. Niin täydellisen pienet sormet ja varpaat hänellä oli.
Saimme miehen kanssa rauhassa jättää pikkuiselle hyvästit. Silloin mieskin itki, en muista millon hän olisi viimeksi itkenyt.
Annoimme hänet tuhkattavaksi ja haudattavaksi läheiseen muistolehtoon koska sinne myös edellinenkin poikamme on haudattu.
Ei menetyksestä ikinä pääse täysin yli. Kuukaudessa se kuitenkin helpottaa niin ettei asiaa välttämättä ihan joka päivä enää mieti.
Kummastakaan lapsesta ei löytynyt mitään mikä selittäisi keskenmenot.
Verikokeita otettiin, aikaisemmin myös hyytymistekijät joissa ei mitään, nyt normi verikokeiden lisäks molemmilta kromosomit joista olin aivan varma että siellä on jotain , mutta ei niissäkään mitään.
Oli puhdistavaa kirjoittaa tänne ja paljon paljon voimia kaikille pikkuisen menettäneille.
 
Viimeksi muokattu:
vierailija
Vanha ketju, mut ajankohtainen asia.. oon rv16 ja neuvolassa ei kuultu sydänääniä etsinnästä huolimatta. Kauhea olo, itku kokokaan silmässä ku pysähtyy ajattelemaan ja pelottaa.. surettaa. Täällä istun raskauspäivystyksessä oottamassa omaa vuoroani, ympärillä olevat muut naiset isoineen mahoineen tekee pahaa.. en usko tuolla olevan enää elämää, aina ennen on äänet kuulunu hyvin ja tää on jo mun 4 raskaus. Alussa harkitsin kovasti aborttia, mut en siihen pystyny ja päätin pitää lapsen ja nyt se viedään multa silti pois. Kamala olo..
 
vierailija
Vanha ketju, mut ajankohtainen asia.. oon rv16 ja neuvolassa ei kuultu sydänääniä etsinnästä huolimatta. Kauhea olo, itku kokokaan silmässä ku pysähtyy ajattelemaan ja pelottaa.. surettaa. Täällä istun raskauspäivystyksessä oottamassa omaa vuoroani, ympärillä olevat muut naiset isoineen mahoineen tekee pahaa.. en usko tuolla olevan enää elämää, aina ennen on äänet kuulunu hyvin ja tää on jo mun 4 raskaus. Alussa harkitsin kovasti aborttia, mut en siihen pystyny ja päätin pitää lapsen ja nyt se viedään multa silti pois. Kamala olo..
Toivottavasti huoli on turhaa! Itselläni oli koko raskauden vaikea löytää sikiön ääniä. Jouduin opastamaan neuvolalääkäriä, että mistä kohtaa oon itse kuullut ja vasta sitten löytänyt.
 
vierailija
Toivottavasti huoli on turhaa! Itselläni oli koko raskauden vaikea löytää sikiön ääniä. Jouduin opastamaan neuvolalääkäriä, että mistä kohtaa oon itse kuullut ja vasta sitten löytänyt.
Ei ollu turha huoli.. oli myöhänen keskenmeno ja tää päivä on ollu aivan painajainen. Sain jo ekan lääkkeen ja huomenna synnytyssaliin synnyttämään kuollutta vauvaani. Sen saa kuulema nähdä jne. Tuntuu et hajoan, kokopäivä menny itkiessä ja huomista peläten…
 

Yhteistyössä