1. Palvelimen ylläpitotöiden johdosta foorumi ei ole käytettävissä perjantaina 19.7. noin klo 06.00 - 07.00 välisenä aikana. Pahoittelemme tästä aiheutuvaa haittaa. Pyrimme pitämään tauon mahdollisimman lyhyenä.

    Kaksplus-toimitus
    Poista ilmoitus

Myöhäinen keskenmeno

Viestiketju alueella 'Keskenmeno' , aloittaja Sohvaliina, 12.01.2010.

  1. Sohvaliina

    Sohvaliina Uusi jäsen

    Rekisteröitynyt:
    12.01.2010
    Viestejä:
    4
    Saadut tykkäykset:
    0
    Kirjoitanpa minäkin kokemuksestani...

    Meillä oli viime viikon torstaina rakenneultra rv 20+3. Huomasin heti ultrauksen alettua, ettei vauva liiku yhtään. Kätilö teki kovasti töitä, mutta totesi jonkin ajan kuluttua, ettei saa sydämensykettä näkyviin. Tiesimme heti mistä oli kyse. Kätilö haki lääkärin paikalle, joka totesi saman asian ultrattuaan. Sikiö on menehtynyt, mitoista päätellen ~rv 18.

    Siinä sitten keskusteltiin ja kerrottiin mitä tulee tapahtumaan, tosin minulle tämä kaikki oli jo aivan tuttua, olin ollut loppuvuodesta 6vkon harjoittelussa (opiskelen kätilöksi) samanlaisella osastolla, johon itse menisin nyt hoitoon. Myös tällä kyseisellä osastolla olin ollut pari päivää. Tiesin liiankin tarkkaan mitä olisi edessä.

    Aikoja osastolle ei ollut ennen maanantaita ja halusin mieluummin tuonne naistentautien puolelle enkä synnyttäjien kanssa samalle osastolle. Näin sain myös viikonlopun aikaa valmistautua henkisesti tulevaan. Minusta oli parempi, ettei asia hoitunut saman tien, sillä näin sain työstettyä asiaa jo jonkin verran eikä konkreettinen puoli tapahtunut siinä tunnemylläkässä.

    Eilen menimme osastolle, jossa näinkin jo tuttuja hoitajia, joihin olin törmännyt harjoitteluni aikana. Oma hoitajani kysyikin heti mistä tunnemme ja olenko talossa töissä.

    Sain heti aamulla kipulääkkeeksi Burana 400mg+Panacod. Ja laitoin sitten 2x Cytotec. Olo hieman höntti, mutta kovia kipuja ei tullut vielä. Torkuin jonkun aikaa. Pahoinvointilääkkeen sain myös hyvin pian, sillä tunsin olon huonoksi ja tiedän, että minulla on taipumusta oksennella kovassa kivussa. Nesteet laitettiin aamusta jo tippumaan, sillä syödä eikä juoda saisi. Siltä varalta, että päätyisi lopulta kaavintaan.

    Kolmen tunnin kuluttua (11.40) laitoin toiset 2 Cytoteciä ja kipuja rupesi olemaan jo jonkin verran. Sain Panacod x2. Lepäilin ja torkahtelin. 13 jälkeen halusin kävelemään osastoa ympäri, sillä tiesin sen hieman helpottavan kipuja ja edistävän tilannetta. Puolisen tuntia kävelimme ja 13.45 halusin takaisin lepäämään. Yhtäkkiä tuli aivan hirveä kipu ja soitin kelloa ja pyysin lisää kipulääkettä. Vasta nyt alkoi jonkin verran vuotoa tulemaan. Tunsin jo mennessäni wc:hen, että jotain tulee ulos. Istahdin portatiiville ja olin varma, että vauva tuli nyt ulos. Siinä istuin järkyttyneenä. Lähinnä siitä, että näinkö pian se kaikki sitten tapahtuikin? Olin valmistautunut aivan toisenlaiseen... Jouduimme odottamaan hoitajaa jonkin aikaa, sillä hän oli toisen potilaan luona. Hän tarkisti tilanteen tullessan ja sanoi näkevänsä ainakin sikiön, myös istukan todennäköisesti. Hän vei portatiivin pois ja sanoi tuovansa toisen heti tilalle, sillä kaikki mahdollinen olisi kerättävä talteen. Siinä istuessani tuli vielä yksi isompi köntti ja sitten nousinkin jo pois ja sängylle lepäämään.

    Jonkin aikaa jouduimme odottelemaan ja sitten kätilö tuli kaarimaljan kanssa huoneeseen ja kertoi, että syy keskenmenolle on jo selvinnyt, ainakin pääosin. Vauvalla on kehityshäiriöitä. Hän kertoi tarkemmin mitä ulkoisesti vauvassa näkyy ja kysyi vieläkö haluamme nähdä hänet. Ehdottomasti halusimme. Hän oli pieni poika, joka näytti aivan pieneltä ihmiseltä, muutamine pienine vikoineen... Olin heti huojentunut siitä, että syy selvisi ja tiesimme, ettei hän olisi koskaan selvinnyt tähän maailmaan.

    Oma mieli on tällä hetkellä hyvä, sillä jotenkin tieto pojan kehityshäiriöistä helpotti aivan älyttömän paljon. Jälkitarkastuksessa 6 viikon kuluttua saamme sitten kuulla tarkemmat tulokset kun ruumiinavaus on tehty ja kaikki kokeiden tulokset selvillä.

    Toivon kovasti jaksamista ja voimia kaikille lapsensa menettäneille, tapahtuipa tämä sitten missä vaiheessa hyvänsä. Tällaista ei toivoisi kenenkään kohdalle.
     
    #1
  2. Tyttö TuulisPää

    Rekisteröitynyt:
    23.05.2009
    Viestejä:
    488
    Saadut tykkäykset:
    0
  3. Pai80

    Pai80 Aktiivinen jäsen

    Rekisteröitynyt:
    17.08.2009
    Viestejä:
    1 533
    Saadut tykkäykset:
    0
  4. Duudlari

    Duudlari Jäsen

    Rekisteröitynyt:
    20.04.2008
    Viestejä:
    126
    Saadut tykkäykset:
    0
    :hug: Voimia ja tulevaisuudentoivoa teille.
    Muakin helpottaa ajatella, että vauvalla oli varmaankin jonkinlaisia kehityshäiriöitä, vaikken tule sitä koskaan saamaan selville. Niin kamalaa ja surullista kuin tämä onkin, niin se on omalla tavallaan hirveän tarkoituksenmukaista. Toki silti toivoisin minäkin, ettei tätä tarvitsisi kenenkään joutua milloinkaan kokemaan.
     
    #4
  5. happihyppy

    happihyppy Aktiivinen jäsen

    Rekisteröitynyt:
    06.05.2008
    Viestejä:
    2 022
    Saadut tykkäykset:
    1
  6. Maine Coon/

    Maine Coon/ Aktiivinen jäsen

    Rekisteröitynyt:
    04.11.2004
    Viestejä:
    15 790
    Saadut tykkäykset:
    2
    Voimia :hug: :hug: Meidän pikkuisen havaittiin menehtyneen ultrassa rv 20+4;lokakuussa tapahtui tämä.
     
    #6
  7. Mutzilla

    Mutzilla Aktiivinen jäsen

    Rekisteröitynyt:
    03.09.2009
    Viestejä:
    2 101
    Saadut tykkäykset:
    23
    voimia sinne paljon, täällä tulee tänään 2 viikkoa kun saimme tietää meidän kaksosten menehtyneen masuun, synnytys oli rv18, 1.1.2010 eikö pojissa näkynyt mitään kehityshäiriötä, olivat täydellisiä pieniä poikia ja meillä menee 3kk ennenkuin saadaan tuloksia,missä sairaalassa noin äkkiä saa tulokset?
     
    #7
  8. Duudlari

    Duudlari Jäsen

    Rekisteröitynyt:
    20.04.2008
    Viestejä:
    126
    Saadut tykkäykset:
    0
    Voi, Mutzilla... :'(
    :hug: :hug: :hug:
     
    #8
  9. Sohvaliina

    Sohvaliina Uusi jäsen

    Rekisteröitynyt:
    12.01.2010
    Viestejä:
    4
    Saadut tykkäykset:
    0
    Kiitos! Kyllä tämä on saanut olon tuntemaan aivan käsittämättömän tyhjäksi, mutta onneksi vain ajoittain. Jotenkin se tieto kehityshäiriöstä helpottaa todella paljon. Ei silti, ikävä on suunnaton, itku tulee päivittäin. Mietin myös millaiset oltavat pojalla on ollut, onko hänen ollut huono olla? Soittaessani eilen osastolle, kun halusin tarkistaa muutamaa asiaa, sain kuulla, että lääkärille oli tullut mieleen papereitani vielä tutkiessa, että samea lapsivesi oli varmasti ollut syynä nt-ultran huonolaatuisuuteen. Kyllä mekin niitä kuvia katseltiin moneen kertaan ja mietittiin oliko laite niin huono... Kun verrattiin esikoisen kuviin, jotka olivat huomattavasti parempia. Ja samassa sairaalassa käytiin silloinkin. Nyt asia on aivan selvä, tietenkin kuvien laatu on surkea kun kerran lapsivesi oli savenväristä :'(

    Mutzilla: Kätilöopistolla lupasivat tuloksia jälkitarkastuksen yhteydessä kertoa. Pakko on tässä vielä mainita, että olin ehtinyt lukemaan sinun surullisesta kohtalostasi vuodenvaihteessa ja olin puolestasi surullinen. Tuolloin en voinut tietää vielä, että oma pienokaiseni oli jo menehtynyt sydämeni alle ja ollut siellä kuolleena jo parin viikon ajan siinä vaiheessa...
     
    #9
  10. Pippuri-83

    Pippuri-83 Jäsen

    Rekisteröitynyt:
    22.12.2009
    Viestejä:
    38
    Saadut tykkäykset:
    2
    :'( :hug: paljon voimia ja jaksamisia sinne
     
    #10
  11. Mutzilla

    Mutzilla Aktiivinen jäsen

    Rekisteröitynyt:
    03.09.2009
    Viestejä:
    2 101
    Saadut tykkäykset:
    23
    [/quote]

    Mutzilla: Kätilöopistolla lupasivat tuloksia jälkitarkastuksen yhteydessä kertoa. Pakko on tässä vielä mainita, että olin ehtinyt lukemaan sinun surullisesta kohtalostasi vuodenvaihteessa ja olin puolestasi surullinen. Tuolloin en voinut tietää vielä, että oma pienokaiseni oli jo menehtynyt sydämeni alle ja ollut siellä kuolleena jo parin viikon ajan siinä vaiheessa...[/quote]

    Minulla ei ole fyysistä jälkitarkastusta ollenkaan kun ei kaavintaa tarvittu ja seuraavana aamuna katottiin ultralla että kohdun pitäisi olla siisti, eli normaalia jälkivuotoainesta vain. Joten tulokset on sit maalis-huhtikuun vaihteessa vasta kuultavana, aika tulee postissa (jos muistavat sit edes laittaa, kun hautauslupakin oli unohdettu kirjoittaa)

    Tsoin nyt maanantaina varmaan pitää mennä lääkäriin, kun mulla muuttui jo vanhaksi, ruskeaksi vereksi vuoto, ja välillä sen seassa tulee uutta verta ulos, nyt en halua mennä, koska huomenna on poikien hautajaiset ja oireita ei ole kuumetta eikä kipuja. Neukkatäti kun sanoi et silloin pitäis heti tulla näytille jos uutta verta tulee :ashamed: mutta en halua poikien hautajaisia missata :'(

    Jos haluat jutella tarkemmin tunteista sun muista niin laita yksäriä tulemaan, mulle on auttanut paljon tämä että on saanut täällä purkaa asiaa ja nyt pikkuhiljaa myös perheeni kanssa
     
    #11
  12. Sohvaliina

    Sohvaliina Uusi jäsen

    Rekisteröitynyt:
    12.01.2010
    Viestejä:
    4
    Saadut tykkäykset:
    0
    Mulla ei katsottu vielä kohdun tilannetta vaan katsotaan sitten jälkitarkastuksen yhteydessä. Kuitenkin sitä vuotoa tulee ja kysyin vielä tuosta ultrauksesta osastolla ollessani ja sanoivat, ettei tehdä. Tiesinkin tämän, olinhan ollut opiskelijana osastolla :(

    Minullakaan kaavintaa ei tarvittu. Onneksi. Tiedän myös, että kaavintaan voi joutua myöhemminkin... Toivon vaan, että kohtu tyhjenee itsestään tässä 6 viikon kuluessa suunnilleen... Harjoittelun aikana törmäsin sellaisiinkiin tilanteisiin, että oli oltu lääkkeellisessä tyhjennyksessä, sitten uusittu viikkojen päästä sama (potilas ei halunnut kaavintaa) ja lopulta kaavinta oli kuitenkin edessä, kohtu ei tyhjentynyt tarpeeksi. Kaikkeen tähän meni useampi kuukausi!!

    Kirjoittelen varmaan yksäriä sitten ajan kanssa. On ihanaa, että täällä voi purkaa tuntojaan ja kaikkea koettua. Nyt jotenkin on ihan hyvä olla. Pelkään, että putoan jossain vaiheessa kun tapahtunut iskee tajuntaan. Vaikka tällä hetkellä luulen, että olen asian tiedostanut niin vähän pelkään, etten ole vielä edes surutyön alussa....

    Jaksamisia meille kaikille näiden menetysten keskellä!
     
    #12
  13. surusydän

    surusydän Jäsen

    Rekisteröitynyt:
    24.11.2007
    Viestejä:
    233
    Saadut tykkäykset:
    0
    :hug: Teille kaikille kovia kokeneille ja kovasti voimia suruun :hug: Minäkin menetin pikkuruisen pojan rv 20 reilut kaksi vuotta sitten. Rakenneultrassa todettiin, ettei sydän enää syki. Elämältä putosi pohja ja suru oli valtava. Tuntui, etten mitenkään voi selvitä ja jatkaa eteenpäin. Onneksi oli lapset, jotka pitivät kiinni arkielämässä.

    Jotenkin siitä pahimmasta surusta kuitenkin selvisin. Vain aika auttoi. Vieläkin on ikävä ja suru on osa elämää, mutta sen kanssa on oppinut elämään. Menetettyä ei voi kukaan toinen korvata, mutta meidän perhe on onneksi saanut kovasti valoa ja iloa pojanvesselistä, joka syntyi reilu vuosi sitten :heart:

    Minulle voi laittaa viestiä, jos kaipaa juttelukaveria tai haluaa vaikka kysyä jotakin.
     
    #13
  14. Mutzilla

    Mutzilla Aktiivinen jäsen

    Rekisteröitynyt:
    03.09.2009
    Viestejä:
    2 101
    Saadut tykkäykset:
    23
    Tänään pojat laskettiin haudan lepoon alkuiltapäivästä, jäi kamala suru ja ikävä, myös läheisillemme.
     
    #14
  15. Maine Coon/

    Maine Coon/ Aktiivinen jäsen

    Rekisteröitynyt:
    04.11.2004
    Viestejä:
    15 790
    Saadut tykkäykset:
    2
    :hug: :hug: :hug:
     
    #15
  16. Valkovuokko-72

    Rekisteröitynyt:
    12.05.2009
    Viestejä:
    43
    Saadut tykkäykset:
    0
    Voimia teille kaikille pikkuisenne menettäneille :hug: Oma enkelityttöni syntyi rv 20+3 viime keväänä, surun kanssa opetellut elämään vaikka raskasta se on ollut.
     
    #16
  17. Sohvaliina

    Sohvaliina Uusi jäsen

    Rekisteröitynyt:
    12.01.2010
    Viestejä:
    4
    Saadut tykkäykset:
    0
    Voi Mutzilla! Ihanaa, että olette saaneet laskea pojat haudanlepoon. Tilaisuus on varmasti ollut teille tärkeä. Hienoa, että jaksoitte järjestää.

    Minä sain tänään tietää poikamme tuhkauspäivän (yhteistuhkaus) sekä päivän, jolloin tuhkat lasketaan muistolehtoon. Haluan olla kyllä itse paikalla tuolloin tuhkan laskussa. Tai kuinka se sitten käytännössä sinne muistolehtoon päätyykin. On hienoa, että vanhemmille ja läheisille suodaan se mahdollisuus osallistua tähänkin hetkeen.

    Täällä fyysinen olo on vaihdellut, sunnuntaina käytiin päivystyksessä hurjan kovien vatsakipujen takia. En osannut yhtään paikallistaa kivun kohtaa kun aivan ylhäältä alas asti oli niin kipeä koko maha. Lääkäri tutki tarkkaan ja pitkään ja ultrasikin samalla. Kohdun seudulla ei ollut mitään kipua eikä munasarjojen kohdilla. Kipu paikallistui hyvin ylös ja oli aivan järkyttävä lääkärin painellessa. Sain lääkettä ja kehotuksen tulla uudestaan mikäli vaiva jatkuisi useamman päivän helpottamatta lainkaan. Mutta mieltäni helpotti jo suunnattomasti se, että kohtu näytti siistiltä eikä mitään poikkeavaa löytynyt niiltä seuduilta. Huh! Lääkekin tuntui auttavan ja olen päässyt tässä jo arkeen kiinni.

    Kylläpä meitä myöhäisen keskenmenon kokeneita löytyykin. Jokainen on tietysti liikaa, mutta on hienoa kun voi jutella saman kokeneiden kanssa. Tuntuukin välillä, ettei tällaista voi kukaan ymmärtääkään. Eikä tietysti tarvitsekaan. Joskus vaan haluaisi purkaa tuntojaan ja ajatuksiaan asiasta. Kiva kun olette kirjoittaneet! Voimia teille kaikille myös hurjan paljon!
     
    #17
  18. Mutzilla

    Mutzilla Aktiivinen jäsen

    Rekisteröitynyt:
    03.09.2009
    Viestejä:
    2 101
    Saadut tykkäykset:
    23
    oma toipuminen on edelleen kesken, vuotoa ei ole ollut paljolti missään vaiheessa ja kävinkin tuossa ultrassa maanantaina kun uutta verta tulee vanhan seassa ja sain viikon kuurin metherginiä...nyt 4 tabua ottanu ja vuotoa ei tulee enää ollenkaan ja ei ole kipujakaan |O miksi miksi edes tämä ei olisi voinut mennä "oppikirjojen" mukaan, kun muuten on kaikki muu mennyt mutkien kautta :'(
     
    #18
  19. Mutzilla

    Mutzilla Aktiivinen jäsen

    Rekisteröitynyt:
    03.09.2009
    Viestejä:
    2 101
    Saadut tykkäykset:
    23
    Ja voimia meille kaikille, jotka on rakkaansa menettänyt aivan liian aikaisin, liian monta, liian monta meitä on, mutta onneksi olemme toisemme löytäneet, jotta voi jutella ja purkaa tuntojaa, ei tätä niin hyvin ymmärrä kuin sellainen joka sen on itse kokeneet :hug: :'(
     
    #19
  20. AMH

    AMH Uusi jäsen

    Rekisteröitynyt:
    10.04.2009
    Viestejä:
    21
    Saadut tykkäykset:
    0
    Menetin tyttöni raskausviikolla 22 äkillisen lapsiveden menon vuoksi, nyt uusi vauva kasvaa vatsassa viikolla 23 ja toivon että kaikki menee nyt hyvin.Toivon parasta ja pelkään pahinta.
    Menetyksen pelko on koko ajan läsnä.
    Voimia teille kaikille lapsenne menettäneille.
     
    #20
  21. ellada

    ellada Uusi jäsen

    Rekisteröitynyt:
    29.01.2010
    Viestejä:
    1
    Saadut tykkäykset:
    0
    Olemme kaikki kokeneet ison menetyksen, onneksi löytyy kohtalotovereita.

    Meillä on kaksi myöhäistä keskenmenoa takana. Ensimmäinen oli vuosi sitten viikolla 15.
    Lapsivedet meni streptokokin takia , mitään ei ollut tehtävissä ja pieni ihan oikea poika syntyi.
    Luulin että tämä on vain huonoa tuuria, mutta nyt joulukuussa meni taas vedet. nyt viikolla 21. Kaikki oli muuten hyvin ja en halunnut käynnistystä joten makoilin sairaalassa ja viikolla 23 vauva sai keuhkoja vahvistavat lääkkeet. paljon toivoa ei silti annettu, jotain kuitenkin.
    Mutta viikolla 24 sain niin pahan tulehduksen ettei vauveli sitä kestänyt.
    Olin juuri jälkitarkastuksessa ja siellä sanottiin että vauva oli täysin terve. Keuhkot ei vaan olleet ehtineet kehittyä joten ei pieni varmaan olis selvinnyt vaikka olis vielä masusa saanut kasvaakin vähän aikaa. Jalkoihin oli myös tullut virheasentoja kun ei sitä vettä ollut.

    Kysyin mahdollisuuksista uudessa raskaudessa, kun vauvan vielä haluaisin, ja lääkäri sanoi että ei niitä kalvoja voi vahvistaa ja kehotti miettimään mitä haluaa. Kamalasti kyllä pelottais jos tässä raskautuu, kun minulla on muitakin riskejä ja onhan noita lapsia onneksi ennestään.
    Kerrothan AMH miten sinulla jatkossa sujuu, olisi rohkaisevaa kuulla että vielä voi uusi raskaus onnistua. Onneksi sinulla on jo viikkoja noinkin hyvin kasassa, silloin minulle sanottiin että 23 viikkoa on sellainen tärkeä raja keuhkojen kypsymisen kannalta jos vedet menee. Toivotaan että ne pysyy loppuun asti.

    Kaikille mukavaa päivää toivoo Ellada
     
    #21
  22. sinnasinna

    sinnasinna Uusi jäsen

    Rekisteröitynyt:
    10.02.2008
    Viestejä:
    11
    Saadut tykkäykset:
    0
    Hei,
    Meilläkin on yksi "enkelipoika", joka syntyi rv 18 pari vuotta sitten. Suurin suruni on ollut näin jälkikäteen - kun suru on jo melkein muuttunut kaipaukseksi - ettemme koskaan nähneet pientä poikaamme. Synnytyksessä minusta kuitenkin tuntui, etten kestä nähdä kuollutta lastani. Minusta on ollut melkein lohdutonta, ettei pieni lapsemme koskaan saanut olla äidin sylissä. Viisas ystäväni tosin lohdutti, että hänhän sai olla koko elämänsä äidin "sylissä".

    Silti, toivon, että olisi nähnyt hänet, jotta voisin muistaa hänet paremmin. Jossain vaiheessahan sitä miettii, oliko hän todella edes olemassa. Äidin sydämessä pikkuruinen aina kuitenkin on.

    Voimia teille, jotka olette saman kokeneet. Toivottavasti saatte kokea vielä onnistuneen raskauden.
     
    #22
  23. pure love

    pure love Jäsen

    Rekisteröitynyt:
    10.07.2006
    Viestejä:
    392
    Saadut tykkäykset:
    8
    Olen pahoillani suuren menetyksen suhteen. :hug:

    Meki menetimme mieheni kanssa esikoistyttömme rv26 ja vielä tämän jälkeen pojan rv21...syyksi kerrotaan niin harvinainen istukan kehityshäiriö, että meillä biolasten yrittäminen on ohi...päätös oli silloin sinänsä helppo kun lääkäri kertoi, ettei voi ennustaa tulemmeko koskaan saamaan lasta elävänä... :(
     
    #23
  24. Maine Coon/

    Maine Coon/ Aktiivinen jäsen

    Rekisteröitynyt:
    04.11.2004
    Viestejä:
    15 790
    Saadut tykkäykset:
    2
    :hug: :hug:
     
    #24
  25. villapaita

    villapaita Uusi jäsen

    Rekisteröitynyt:
    13.02.2010
    Viestejä:
    8
    Saadut tykkäykset:
    0
    Kylläpäs meitä myöhäisen keskenmenon kokeneita on paljon. Meidän perhettä se kohtasi kolmisen viikkoa sitten, rv:lla 19. Normaalissa neuvola kontrollissa terkkari ei saanut sydänääniä kuulumaan ja kaikki kamaluus alkoi siitä.Pieni aavistus minulla oli että onko vauvalla kaikki kunnossa... Jälkitarkastus parin viikon päästä. Olo on kuin olisi kokenut painajaisen, mutta ajatus kauniista vauvastamme lohduttaa. Sain pitää hänet edes jonkinaikaa, voi kun oisin saanut enemmän! :'(
     
    #25
Alibi
Anna
Deko
Dome
Erä
Hymy
Kaksplus
Kippari
Kotilääkäri
Kotiliesi
Koululainen
Ruoka.fi
Parnasso
Seura
Suomen Kuvalehti
TM Rakennusmaailma
Tekniikan Maailma
Vauhdin Maailma
Golfpiste
Vene
Nettiauto
Ampparit
Plaza
Muropaketti