Myönnättekö lapselle...

  • Viestiketjun aloittaja Virheellinen äiti
  • Ensimmäinen viesti
Virheellinen äiti
...jos huomaatte että tuli tehtyä moka ja annettua huono neuvo/ylireagoitua/oltua kohtuuton/ettei kuunnellut tarkasti tai loppuun asti jne? Vai ettekö vain sorru noihin koskaan? Itse mietin kun toisaalta pitäisi ilman muuta olla jämäkkä ja johdonmukainen, mutta kun huomaan tehneeni virheen niin pakkohan mun on pakittaa siitä! Ja niitä tulee kumminkin aika usein:(. En halua olla mikään kaverivanhempi, eikä mua haittaa jos lapsi suuttuu tms. - en siis semmoisesta syystä peräänny tai yritä kaikkia kulmia pyöristää.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Keittiönoita;29534407:
Tottakai olen pakittanut tarvittaessa. En ole erehtymätön. Minusta jämäkkyys ja johdonmukaisuus ei ole millään tavalla ristiriidassa sen kanssa, että tehdyt virheet korjataan ja tarvittaessa pyydetään anteeksikin.
näin
ja johdonmukaisuuttahan se pakittaminen tietyllä tavalla onkin, koska jos opettaa lapselle et pitää pyytää anteeksi, niin tietysti silloin pitää itsekkin niin tehdä.
 
  • Tykkää
Reactions: Vaimo-Rakas
Virheellinen äiti
Alkuperäinen kirjoittaja keppälerttu;29534418:
näin
ja johdonmukaisuuttahan se pakittaminen tietyllä tavalla onkin, koska jos opettaa lapselle et pitää pyytää anteeksi, niin tietysti silloin pitää itsekkin niin tehdä.
Hyvä pointti tuo. Lievennättekö tai perutte jonkun sanktion (vaikka illan telkkukiellon) jos asiaa tarkemmin mietittyänne havaitsette ylireagoineenne? Minä teen niin...olen miettinyt että meneekö se auktoriteetti ja uskottavuus sitten, mutta en mä kyllä ala miksikään diktaattoriksikaan :(. Kyseessä siis eskari-ikäinen lapsi.

Kiitos muuten vastauksista :).
 
"Jepjep"
Kyllä myönnän ja pyydän anteeksi. Siinähän lapsikin oppii kuinka omia virheitä ei tarvitse peitellä ja toisaalta huomaa että lasta kunnioitetaan ja että vanhempi korjaa lasta kohtaan esitetyt epäoikeudenmukaisuudet (tai miksi niitä haluaakaan nimittää).
 
  • Tykkää
Reactions: keppälerttu
Alkuperäinen kirjoittaja Virheellinen äiti;29534435:
Hyvä pointti tuo. Lievennättekö tai perutte jonkun sanktion (vaikka illan telkkukiellon) jos asiaa tarkemmin mietittyänne havaitsette ylireagoineenne? Minä teen niin...olen miettinyt että meneekö se auktoriteetti ja uskottavuus sitten, mutta en mä kyllä ala miksikään diktaattoriksikaan :(. Kyseessä siis eskari-ikäinen lapsi.

Kiitos muuten vastauksista :).
meillä nyt ei kamalasti mitään sanktioita anneta, paitsi et ehkä noista lapsista ne keskustelut sellaisia on :xmas:

noissahan tietty vaikuttaa sekin et onko tuollaiset tilanteet jokapäiväisiä, vai vain joskus eteen tulevia.Jos jatkuvasti annetaan esim arestia ja perutaan heti perään, niin eihän se oikein toimi.
 
"Jepjep"
Ja mitä tulee rangaistuksen lieventämiseen niin tottakai, sen jälkeen kun on lapselle myöntänyt ylireagoineensa ja lapsen kanssa on selvitetty miksi annetusta sanktiosta "lipsutaan". Ei se vähennä auktoriteettia, päinvastoin minusta lapset kunnioittavat vanhempia varmemmin jos heitäkin kunnioitetaan, ja siitähän tuossa on kysymys.
 
  • Tykkää
Reactions: keppälerttu
Keittiönoita
Alkuperäinen kirjoittaja Virheellinen äiti;29534435:
Hyvä pointti tuo. Lievennättekö tai perutte jonkun sanktion (vaikka illan telkkukiellon) jos asiaa tarkemmin mietittyänne havaitsette ylireagoineenne? Minä teen niin...olen miettinyt että meneekö se auktoriteetti ja uskottavuus sitten, mutta en mä kyllä ala miksikään diktaattoriksikaan :(. Kyseessä siis eskari-ikäinen lapsi.

Kiitos muuten vastauksista :).
Olen lieventänyt. Asiasta ja lapsen iästä riippen olen siinä vaiheessa monesti ottanut lapsen itsensä mukaan miettimään, mikä voisi olla sopiva sanktio asiasta. Mun lapseni ovat nyt 27 ja 22 v, eikä kyllä mennyt auktoriteetti eikä uskottavuus. En tosin koskaan ollut mikään autoritäärinen vanhempi muutenkaan, mutta en myöskään kaverivanhempi. Ennemmin olin laumanjohtaja-tiiminvetäjävanhempi. Mielestäni lapselle on hyvä kertoa, mistä ylireagointi johtui (esim äidin väsymys tai säikähdys) skeä perustella, miksi tulikin toisiin ajatuksiin. Tietysti lapsen ikätasolle ymmärrettävällä tavalla. Lapset arvostavat sitä, että heille perustellaan asioita eikä asioita tapahdu vanhempien ailahtelevien mielentilojen mukaan vain "siksi, koska minä niin sanon". Oikeudenmukainen vanhempi on varsin usein myös uskottava.
 
  • Tykkää
Reactions: Heartless Bitch
Virheellinen äiti
Kyllä joo aina selvitetään miksi jotain tapahtuu. Arestia (tai siis jäähyn) meillä saa vaan ihan oikeista kolttosista kuten että suuttuessaan lyö, ja se homma on kyllä aika selvä kaikille - eikä semmoista ole usein. Harmaata aluetta kaikenmaailman pikkuväännöistä on kyllä suunnilleen päivittäin ("nyt jos nämä legot ei siivoonnu tästä niin et kyllä avaa televisiota viikkoon!") ja kyllä valitettavasti niistä joudun usein itsekin pikkuisen tilille, niin aikuinen kuin olenkin olevinani.
 
Virheellinen äiti
Alkuperäinen kirjoittaja Keittiönoita;29534465:
Olen lieventänyt. Asiasta ja lapsen iästä riippen olen siinä vaiheessa monesti ottanut lapsen itsensä mukaan miettimään, mikä voisi olla sopiva sanktio asiasta. Mun lapseni ovat nyt 27 ja 22 v, eikä kyllä mennyt auktoriteetti eikä uskottavuus. En tosin koskaan ollut mikään autoritäärinen vanhempi muutenkaan, mutta en myöskään kaverivanhempi. Ennemmin olin laumanjohtaja-tiiminvetäjävanhempi. Mielestäni lapselle on hyvä kertoa, mistä ylireagointi johtui (esim äidin väsymys tai säikähdys) skeä perustella, miksi tulikin toisiin ajatuksiin. Tietysti lapsen ikätasolle ymmärrettävällä tavalla. Lapset arvostavat sitä, että heille perustellaan asioita eikä asioita tapahdu vanhempien ailahtelevien mielentilojen mukaan vain "siksi, koska minä niin sanon". Oikeudenmukainen vanhempi on varsin usein myös uskottava.
Hyviä pointteja, samoin nimimerkillä jepjep. Eräs tuttavani sanoi kerran lastenkasvatuksesta, että lapsen luottamus syntyy kun aikuinen on rehellinen eikä siitä että se on erehtymätön....mutta mulla on aika nopea temperamentti ja siksi joskus suu käy ennenkuin aivot ehtii kärryille.
 
  • Tykkää
Reactions: Happygirl-91

Yhteistyössä