Naapurin lapsen käytösongelmat

Meillä on vähän ikävä tilanne.

Oma 4v-lapsemme on tykännyt leikkiä naapurirapussa asuvan pari vuotta vanhemman lapsen kanssa ulkona.
Leikit ovat aika villejä ja se on huolestuttanut meitä jo jonkin aikaa.
Asiasta on keskusteltu lapsen vanhempien kanssa.

Nyt viikonloppuna otimme tuon pojan meille kylään leikkimään - virhe.

"Leikkiminen" oli juoksemista, huutamista, huitomista, ovien paiskomista, kylpyhuoneen shampoopullojen paiskomista.
N. 30min kyläilyn alkamisen jälkeen olin kieltänyt lasta tiukasti useampaan otteeseen ja lopulta totesin, että nyt riittää, sinun täytyy lähteä.

Kerroin lapsen isälle tästä ja hän oli tosi pahoillaan, sanoi että heidän lapsi saa tästä puhuttelun ja seurauksia.

Tämä kyseinen lapsi ei usko aikuisia (ainakaan minua ja miestäni) vaan nauraa kun komennetaan. Hän myös kehottaa omaa lastamme juoksemaan meitä karkuun ulkona yms. Lisäksi hän kehottaa tekemään asioita jotka ovat vaarallisia, mm. kiipeilyt tai häiritseviä muille naapureille.

Tiedän, että tällä lapsella ei juuri ole kavereita.
Nyt kuitenkin meidän perheen mitta on täynnä.
En halua, että lapseni ottaa mallia tuosta käytöksestä. Osittain niin on jo käynyt.

Olen päätynyt ratkaisuun, että en halua lapsemme olevan enää tekemisissä tuon kyseisen lapsen kanssa.
En näe sitä omalle lapsellemme hyväksi.

Samalla koen tästä ratkaisusta huonoa omaatuntoa.

Miten sinä toimisit?

 

Todennäköisesti antaisin tuon lapsen ainoastaan tulla meille leikkimään ja jos kielloista huolimatta käytös on ala-arvoista, lähettäisin kotiinsa. Jos muutaman kerran kyläilyt päättyisivät jatkuvasti kotiinlähettämiseen, pistäisin stopin koko touhulle.

 

Kiitos vastauksestasi!

Voisin tosiaan vielä kokeilla tuota kyläilyä kun säännöt on sitä ennen tehty tiukasti selviksi.

 

Minä olen sillä tavalla höntti, että mielestäni kaikkien lasten hyvinvointi on tietyllä tapaa meidän kaikkien aikuisten ihmisten vastuulla. Olemme vähän kuin yhtä suurta ihmis-muurahaispesää, vastuussa toinen toistemme hyvinvoinnista. Ikinä en kuitenkaan ottaisi sitä riskiä, että omalle lapselleni sattuisi jotain, siksi minäkin olen sitä mieltä, että antaisin lasten leikkiä yhdessä, mutta VAIN niin, että olen itse valvomassa tilannetta hallituissa olosuhteissa (=kotona).

 

Meillä myös samanlainen naapurin tyttö. Itselläni ei vaan hermo kestä, vaikka usein puollankin ajatusta yhteisöllisyydestä. Naapurin tyttö yllyttää omaani tekemään vastoin sääntöjä, yllyttää syömään ties mitä, ei usko sääntöjä ja käytös on muutenkin huonoa (heittelee hiekkaa, lyö, repii...)...

En uskalla edes ulkoilla enää pihalla, kun tytön vanhemmat päästävät vain lapsensa ulos minun harteilleni ja painuvat sisälle. Olen puhunut vanhempien kanssa - tuloksetta. Minä luovutan yhteisöllisyys ihanteeni kanssa ja välttelen visusti koko tyttöä,lahjon omani sisälle vaikka jäätelöllä kunhan ei leiki sen tytön kanssa.

 

Meillä on vähän ikävä tilanne.

Oma 4v-lapsemme on tykännyt leikkiä naapurirapussa asuvan pari vuotta vanhemman lapsen kanssa ulkona.
Leikit ovat aika villejä ja se on huolestuttanut meitä jo jonkin aikaa.
Asiasta on keskusteltu lapsen vanhempien kanssa.

Tämä alku kummastutti minua. Jos lapseni leikkisi liian villejä ts. vaarallisia tai häiritseviä leikkejä, puutttuisin itse asiaan ja laittaisin rajat omalle lapselleni. 4-vuotias on minusta jo lähtökohtaisesti vahdittava, saati jos leikkii tällaisia leikkejä. Silloin ei tarvitsisi olla ainakaan omasta lapsestaan huolissaan, kun katsoisi itse hänen peräänsä. Valvontavastuu ei tietenkään ole pari vuotta vanhemmalla naapurin lapsella, eikä niillä aikuisilla naapureillakaan, ellei lapsen kyläilystä ole erikseen sovittu.

Tuonikäisen tapauksessa, kun vanhemman on aivan luonnollista häntä vahtia, en myöskään näe syytä kieltää leikkejä toisen lapsen kanssa siksi, että toinen antaa huonon mallin. Vaan jos oma lapsi hölmöilee eikä tottele, ihan siitä seuraamuksena lähdettäisiin kotiin/sisälle ja leikkeihin sen kaverin kanssa tulisi tapauksesta riippuen joko loppupäivän tai pidempikin tauko. Siis seurauksena siitä, että oma lapsi töppäili, en minä hänelle opettaisi että kaverin hölmöily on joku tekosyy itse toimia sääntöjen tai kieltojen vastaisesti. Päinvastoin, tämä olisi hyvä tilaisuus sitä opettaa. Minusta teet väärin, jos laitat oman lapsesikin touhut toisen piikkiin.

Tietysti, jos olisin nimenomaan naapurin lapsesta huolissani, puhuisin hänen vanhemmilleen. Mutta kynnys on suht korkealla, esim. kiipeilyn vaarallisuus kun riippuu kovin lapsesta ja hänen taidoistaan. Parin vuoden ikäerokin vaikuttaa, se vanhempi saattaa ihan suht turvallisesti voida tehdä jotain, mikä 4-vuotiaalle on liian riskialtista. Leikkien häiritsevyydestä sanoisin, jos lapsen leikit häiritsisivät minua/perhettämme, mutta en ole kovin helposti häiriintyvä. Omalta lapseltani vaatisin toki suurempaa muiden huomioimista kuin naapurin lapselta, jonka kasvatus ei ole vastuullani.

Villi kaveri on meilläkin välillä kylässä ja onhan se aika hermoja raastavaa, jos lapsi ei tottele. Täyskieltoa ei ole tarvinnut laittaa, mutta tällaisen lapsen kyläilyä ei kyllä tule niin usein ehdotettua, kuin rauhallisen lapsen joka leikkii lapseni kanssa niin ettei mitään puuttumisia tarvita. Riehumistilanteissa tehokkainta on yleensä ohjata lapset rauhallisempaan puuhaan, ei pelkästään kieltää yhtä leikkiä/toimintaa. Sitä saa toki tehdä usein monesti yhden kyläilyn aikana, välillä myös takavarikoita tavaroita joilla tehdään jotain kiellettyä. Ääritilanteessa tietysti minäkin palauttaisin lapsen kotiinsa, sitä ennen antaisin varoituksen, että niin tulee tapahtumaan ellei lapsi noudata sääntöjä.

 

Jos naapurin lapsen isä on osoittanut vastuuntuntoa lapsensa käytöstä kohtaan pahoitellen sekä ottaa lapsen puhutteluunsa, niin onko naapurin lapsi todellakin niin toivoton kuin ap kuvailee? Voisiko kyseessä olla vilkas lapsi, jonka vauhtia voisi auttaa purkautumaan ohjaamalla molempia lapsia energisesti järkevämpiin leikkeihin? Usein siinä vaaditaan aikuisen läsnäoloa ohjaamassa ja näyttämässä, että näin tehdään. Jopa olemaan mukana leikeissä, jolloin lapset aikuista seuraamalla saattavat innostua tekemään jotakin ihan uutta ja jatkossa ryhtyä siihen omatoimisesti. Tätä samaa toimintamallia voi myös ehdottaa naapurille,joka puolestaan keksii tahollaan uutta kivaa lapsille.

Sellaista tekemistä voi olla pyörän rassaaminen, yksinkertaiset puutyöt, leipominen, luontoretki yms. Vanhemmat voivat opettaa omasta lapsuudestaan leikkejä, joita oli kiva leikkiä yms.