Ei meilläkään mies valittanut koskaan sotkuista tms, kun ei ollut sotkuista.Minun mies on paljon myös kotoa pois, silloin meillä lasten kanssa jotenkin helpompi ja rennompi olla. Ei tarvitse miettiä mitä sanoo, voi tehdä mitä haluaa ja olla niinkuin haluaa.
Mies ei kuitenkaan valita että olisi sotkuista, pyykit pesemättä, ruoka tekemättä tms.
Kaikki on siis ok. Mutta ei ole. En osaa selittää.
Ehkä tämä on jotain muuta, piirteitä hänellä on mutta tuskin sitten se narsisti mistä minulle puhuttu.
Mutta se henkinen väkivälta: olet aina väärässä! tms. "turpa kiinni, mikä sä luulet olevasi, haiset pahalle, olet lihonut... whatever.
Oli aika, että hän järjestään itse aloitti riitoja jo kotiin tultuaan, ihan mistä sun tahansa, ja sai riidan lopuksi hyvän syyn lähtee "rauhoittumaan". Hän rauhoitteli itseään aina pitkään, aamuun asti.
Silloin hänellä oli hoito ihan miltei naapurissa. Kun minä sain siitä suhteesta tietää, niin raivoistuin hänelle, ja sanoin, että etsi hoitosi muualta kuin tästä pikkukaupungista! Sen verran arvostusta minua ja lastaan kohtaan, pliis.
Se oli silloin, kun lapsi oli vasta alle 2v; Jo siihen loppui minulta se parhain mahdollinen kunnioitus miestäni kohtaan. Sen jälkeen takaraivossa suhtauduin häneen kuin viholliseen. Se ymmärrys tavallaan pelasti minut lopun viimein.
Viimeksi muokattu: