En luultavasti ole ainoa, joka tuntee lähipiiristään itsekeskeisen ja kylmän ihmisen. Mieheni äiti on aiheuttanut meille riitaa nyt neljä vuotta, aina tyttömme odotusajasta lähtien. Enenpänsä meillä on itketty! Nyt tilanne on se, että jo pelkkä hänen nimensä mainitseminen aiheuttaa riidan ja minä olen valmis luovuttamaan koko suhteen. Poikansa on kirjoittanut hänelle kirjeen hänen käytöksestään jo kaksi vuotta sitten, samoin minä. Nämä johtavat siihen, että hän loukkaantuu ja lopulta meidän on pyydettävä anteeksi. Heillä on aina ollut hyvin vaikea puhua oikeista asioista, kylän juoruista kyllä. Ongelmat lakaistaan maton alle. Sitten näytellään kuin mitään ei olisikaan. Anopilla itsellään on ollut hankala anoppisuhde, joka on laitettu kiertoon. Appiukko ei ole tekemisissä edes omien sisarustensa kanssa, ilmeisesti hekin ovat hankalia. Eikä myöskään ystäviä ole. Se kaikki on heidän valintaansa, mutta vaikuttaa myös meihin, eritoten minuun, jolla lienee tartuntapintaa tällaiseen käytökseen. En pysty vain antamaan olla, kun olen kokenut loukkaamisen niin monta kertaa. Yhtään kertaa ei ole anteeksipyydetty. Tämä oli vain tiivistetty tarina, pystyykö kukaan samaistumaan?