Narsistinen anoppi

En luultavasti ole ainoa, joka tuntee lähipiiristään itsekeskeisen ja kylmän ihmisen. Mieheni äiti on aiheuttanut meille riitaa nyt neljä vuotta, aina tyttömme odotusajasta lähtien. Enenpänsä meillä on itketty! Nyt tilanne on se, että jo pelkkä hänen nimensä mainitseminen aiheuttaa riidan ja minä olen valmis luovuttamaan koko suhteen. Poikansa on kirjoittanut hänelle kirjeen hänen käytöksestään jo kaksi vuotta sitten, samoin minä. Nämä johtavat siihen, että hän loukkaantuu ja lopulta meidän on pyydettävä anteeksi. Heillä on aina ollut hyvin vaikea puhua oikeista asioista, kylän juoruista kyllä. Ongelmat lakaistaan maton alle. Sitten näytellään kuin mitään ei olisikaan. Anopilla itsellään on ollut hankala anoppisuhde, joka on laitettu kiertoon. Appiukko ei ole tekemisissä edes omien sisarustensa kanssa, ilmeisesti hekin ovat hankalia. Eikä myöskään ystäviä ole. Se kaikki on heidän valintaansa, mutta vaikuttaa myös meihin, eritoten minuun, jolla lienee tartuntapintaa tällaiseen käytökseen. En pysty vain antamaan olla, kun olen kokenut loukkaamisen niin monta kertaa. Yhtään kertaa ei ole anteeksipyydetty. Tämä oli vain tiivistetty tarina, pystyykö kukaan samaistumaan?
 
Pystyy ja ei.
Kokemusta tuollaisista vaikeista tyypeistä. Ennen aina hermostuin, mutta olen opetellut tavan "toisesta korvasta sisään, toisesta ulos". Auttaa kummasti ja helpommalla pääsee.
Olen yrittänyt. Kerro minulle miten sait opittua tuon tavan, ettet ärsyynny ja pahoita mieltäsi? Minun järkeen ei vain käy, että muiden ihmisten hänen ympärillään täytyy muuttua, mutta hän vain porskuttaa entisellä tyylillä. Minulle helpointa olisi deletoida koko ihminen elämästäni, mutta samalla luovun perheestäni, ja kaikesta mitä on yhdessä rakennettu. Se on aika kohtuuton hinta. Mies kuitenkin haluaisi säilyttää äitinsä tyttömme elämässä, oli millainen oli. Häntä ei tosin hirveästi näytä edes lapsenlapsi kiinnostavan, joten liekö sen väärtiä.
 
Olen yrittänyt. Kerro minulle miten sait opittua tuon tavan, ettet ärsyynny ja pahoita mieltäsi? Minun järkeen ei vain käy, että muiden ihmisten hänen ympärillään täytyy muuttua, mutta hän vain porskuttaa entisellä tyylillä. Minulle helpointa olisi deletoida koko ihminen elämästäni, mutta samalla luovun perheestäni, ja kaikesta mitä on yhdessä rakennettu. Se on aika kohtuuton hinta. Mies kuitenkin haluaisi säilyttää äitinsä tyttömme elämässä, oli millainen oli. Häntä ei tosin hirveästi näytä edes lapsenlapsi kiinnostavan, joten liekö sen väärtiä.
Harjoittelua se vaatii.
Tarpeeksi monta kertaa mielessäsi käyt kuvion läpi: kyse on sen ihmisen ongelmakäyttäytymisestä ja ongelmista sen käytöksen takana. Mutta jos sinä annat hänen sanomistensa vaikuttaa itseesi, tulee siitä sinun ongelmasi.
Sen sijaan kun annat olla ja unohdat saman tien, ongelmasta ei tule sinun ongelmaa, vaan voit jatkaa tyytyväisenä omaa elämääsi.

Kannattaa tehdä vaikka jotain mielikuvaharjoituksia. Tuollaiset ihmiset vievät ihan hirveästi energiaa ja tuottavat negatiivista oloa ympärilleen. Kuvittele mielessäsi (ja voit ihan fyysisestikin) ravistavasi hänen sanomiset irti sinusta ja ajattele, miten vapaudut siitä negatiivisesta energiasta.

Itse teen myös sitä, että tyypin sanoessa jotain ikävää, sanon mielessäni, että "koirat räksyttää, karavaani kulkee". Sillä kuittaan koko asian loppuunkäsitellyksi saman tien.
 
  • Tykkää
Reactions: Hankala miniä

Yhteistyössä