Ei se minusta noloa ole. Kun tapasin mieheni kohta kymmenen vuotta sitten niin hän pyysi minut syömään opiskelijaravintolaan. Ja maksoi itse kupongeilla.
Silloin tätä miestä kävin tapailemassa, mietin monesti mihin se johtaa. Mies asui opiskelija solussa, lattiat ja pöydät hänen huoneessaan täynnä papereita ja purettuja sähkölaitteita, yhteiset tilat aivan kauheassa kunnossa. Mutta vessa kiilsi aivan uutuuttaan. Mies tieten paperit ja laitteet selitteli kiinnostuksella elektroniikkaan ja opiskelu projekteihin. Ja alkuunhan en lämmennyt. Mutta sen verran kätevä oli käsistään että useamman kerran vein tietokoneen hänelle korjattavaksi ja pyysin tekemään autoonikin huollon, joka olisi maksanut liikkeessä useita satasia.
Kavereina oltiin sitten viitisen vuotta, hänellä ei mikään suhde ottanut toimiakseen, itsellä oli kolme vakavampaa pätkää ja miesten kanssa asuttiin yhdessä. Mutta nekään eivät vaan toimineet. Ja jotakin meni sen kolmannen kanssa pahasti ristiin (en edes riidan aihetta muista) ja seuraavana päivänä lähdin marjastamaan hieman etäämmälle asutuksesta. Ja miten ollakaan, hukkasin avaimet metsään. Onneksi oli puhelin. Siinä sitten soittamaan silloiselle poikaystävälle, joka haukkui minut lyttyyn ja totesi että saan olla metsässä vähän aikaa että hänellä on parempaa tekemistä. Soitto sitten tuolla vuosia aikaisemmin tavatulle kaverille ja hänelle neuvoin mikä risteys oli mistä olin kääntynyt. Ja kahden tunnin etsimisen jälkeen tämä kaveri löysi perille. Ja minulla loppui vielä akku hetkeä ennen.
Jotenkin siinä oli niin helpottunut että en enää kainostellut yhtään ja sanoin ihan suoraan että haluan miestä nyt ja heti. Ja siis ennen ei oltu edes vaatteita heitetty, saati sitten sängyssä oltu. Ja siellä metsän siimeksessä annettiin mennä useamman kerran. Pimeän tultua tämä kaveri heitti minut kotiin, jossa sitten silloinen mies odotti, huusi ja räyhäsi. Annoin samalla mitalla takaisin, sanoi että hänellä on aikaa kaksi päivää siivota tavaransa ja lähdin vara-avaimien kanssa hakemaan autoa pois metsästä. Ja yllättäen siinä vetäistiin vielä pariin kertaan. Ja kun luonto asiaa alkoi hoitamaan niin ilmeisesti teki sen heti kunnolla, vaikka luotin pillereihin. Tästä muutama viikko eteenpäin ja koiraa aamulenkillä käyttäessä alkoi kuvottamaan aivan tautisesti. Ja sille päivälle kaikki alkoi tuoksumaan todella voimakkaalle. Ja jopa omat deodorantit alkoivat tekemään pahaa. Ja tätä kun oli jatkunut pari päivää, tuli vain jostakin mieleen että menkat on myöhässä. Tästä pienestä järkytyksestä lähikauppaan ostamaan testi ja melkein heti tuli kaksi viivaa näkyviin. Ja tätä sitten kirosin sen illan, soitto kaverille (jonka kanssa ei vieläkään seurusteltu). Ja sille iltaa keskusteltiin sitten todella henkeviä. Ja viikon päästä muutettiin yhteen. Ja sillä tiellä ollaan. Ja lapsia siunaantunut kolme.