toinen näkökulma
Tuolla oli Nöppösen aloittama viesti elatusmaksuista mutta on NIIN pitkä, ja minun aihe menee hiukan vierestä, siksi aloitan uuden aiheen.
Erossa tottakai molemmat vanhemmat huolehtivat edelleenkin lasten elatuksesta. Etä maksaa elatusmaksut, lähin katsotaan huolehtivan vastaavalla summalla sekä päälle tulee lapsilisät.
Lähi saa asumistuen, lähin lapsimäärä huomioidaan esim. päiväkotihakemuksessa, etän kohdalla näitä ei huomoida, koska lapsi ei asu vakituiseen etällä...
Hyvin usein kuitenkin etällä on sellainen asunto, että sielä on tilaa etälapsilleKIN niiden uusien ja yhteisten lisäksi, ja kuten monilla muillakin, myös meillä etälapsille on oma huone (yhteinen, ei sentään omaa), harrastusvälineet, vaatteita, kenkiä, leluja, polkupyörät jne jne... koska yhteistyö ei suju lähin kanssa, hän ei laita mukaan edes uimapukua, vaikka pyytäisi.
Ja onhan heidän syötäväkin.. ja autonkin on oltava niin iso, että kaikki sopii, vähintää pystyy hakemaan ja tuomaan..
kaikesta tulee menoa ja kulua elatusmaksun päälle.
Kuitenkin jos ero-etävanhempi -tilannetta vertaa ydinperhetilanteeseen, niin esimerkki suoraan meidän tämänhetkisestä tilanteesta:
meillä on nyt menossa muutto ja remontti, kuluja tulee siis. tulot on kuitenkin tasan samat.
Nipistämme siis ihan tavallisesta arjesta, eli pakollisten menojen jälkeen jää kaikki ylimääräinen osto ostamatta, yhteisen lapsen sekä omatkin kevätvaatehankinnat menee tarkkaan syyniin mutta se, mistä me voimme oikeastaan säästää, on ruoka.
Me siis kiristämme vyötä, kun tulee näitä muita menoja.
Sama tilanne olisi, jos ylimääräisiä kuluja tulisi vaikkapa sairastumisen myötä tai pyykkikone hajoaa tms.
Näin siis mennään ydinperheessä. Kaikki kärsii, jos näin voisi sanoa.
Kun mukana on kuitenkin etälapset, heidän elämään tämä ei vaikuta ollenkaan. Elarit on pakko maksaa, vaikka mitä olisi.
Eli tasapuolisuus ei kyllä tällöin kaikkien lasten kohdalla toteudu, joten miksi etä- ja lähilapset muutenkaan pitäisi samalla viivalla tai tasa-arvoisena keskenään olla?? Kun eivät ole!
Mutta sitten kun lähiäidillä on rahasta tiukkaa, pitäisi sen etän tulla auttamaan, ostaa lapselle sitä tai tätä tai maksaa vähän enemmän tai muuten vaan antaa ylimääräistä, kun nyt on tiukkaa kun lähi opiskelee tai on työtön. Perusteluna on, että onhan hän sinunkin lapsesi ja elatus kuuluu myös sulle jne jne.
Eli etän on autettava ja joustettava, jos lähin tilanne muuttuu huonompaan ( väliaikaisesti)
Toisin päin ei sitä joustoa tai ymmärrystä ei sitten olekaan.
*** a nyt sitten avaan sen sateenvarjon, sillä taatusti tulee kaikkea niskaan moisesta mielipiteestä **
Erossa tottakai molemmat vanhemmat huolehtivat edelleenkin lasten elatuksesta. Etä maksaa elatusmaksut, lähin katsotaan huolehtivan vastaavalla summalla sekä päälle tulee lapsilisät.
Lähi saa asumistuen, lähin lapsimäärä huomioidaan esim. päiväkotihakemuksessa, etän kohdalla näitä ei huomoida, koska lapsi ei asu vakituiseen etällä...
Hyvin usein kuitenkin etällä on sellainen asunto, että sielä on tilaa etälapsilleKIN niiden uusien ja yhteisten lisäksi, ja kuten monilla muillakin, myös meillä etälapsille on oma huone (yhteinen, ei sentään omaa), harrastusvälineet, vaatteita, kenkiä, leluja, polkupyörät jne jne... koska yhteistyö ei suju lähin kanssa, hän ei laita mukaan edes uimapukua, vaikka pyytäisi.
Ja onhan heidän syötäväkin.. ja autonkin on oltava niin iso, että kaikki sopii, vähintää pystyy hakemaan ja tuomaan..
kaikesta tulee menoa ja kulua elatusmaksun päälle.
Kuitenkin jos ero-etävanhempi -tilannetta vertaa ydinperhetilanteeseen, niin esimerkki suoraan meidän tämänhetkisestä tilanteesta:
meillä on nyt menossa muutto ja remontti, kuluja tulee siis. tulot on kuitenkin tasan samat.
Nipistämme siis ihan tavallisesta arjesta, eli pakollisten menojen jälkeen jää kaikki ylimääräinen osto ostamatta, yhteisen lapsen sekä omatkin kevätvaatehankinnat menee tarkkaan syyniin mutta se, mistä me voimme oikeastaan säästää, on ruoka.
Me siis kiristämme vyötä, kun tulee näitä muita menoja.
Sama tilanne olisi, jos ylimääräisiä kuluja tulisi vaikkapa sairastumisen myötä tai pyykkikone hajoaa tms.
Näin siis mennään ydinperheessä. Kaikki kärsii, jos näin voisi sanoa.
Kun mukana on kuitenkin etälapset, heidän elämään tämä ei vaikuta ollenkaan. Elarit on pakko maksaa, vaikka mitä olisi.
Eli tasapuolisuus ei kyllä tällöin kaikkien lasten kohdalla toteudu, joten miksi etä- ja lähilapset muutenkaan pitäisi samalla viivalla tai tasa-arvoisena keskenään olla?? Kun eivät ole!
Mutta sitten kun lähiäidillä on rahasta tiukkaa, pitäisi sen etän tulla auttamaan, ostaa lapselle sitä tai tätä tai maksaa vähän enemmän tai muuten vaan antaa ylimääräistä, kun nyt on tiukkaa kun lähi opiskelee tai on työtön. Perusteluna on, että onhan hän sinunkin lapsesi ja elatus kuuluu myös sulle jne jne.
Eli etän on autettava ja joustettava, jos lähin tilanne muuttuu huonompaan ( väliaikaisesti)
Toisin päin ei sitä joustoa tai ymmärrystä ei sitten olekaan.
*** a nyt sitten avaan sen sateenvarjon, sillä taatusti tulee kaikkea niskaan moisesta mielipiteestä **