Nonni, ja Ruotsin kirkko päätti että Jumalasta puhutaan sukupuolineutraalisti

vierailija
"Stoalaiset, joista tunnetuimmat roomalaisajalla ovat Seneca, Epiktetos ja Marcus Aurelius, yhdistivät etiikan ja panteistisen maailmankuvan: maailmassa kaikki on perimmältään yhtä. Kaiken läpäisevä ja kaikkea koossa pitävä voima on henki (pneuma), joka on olemukseltaan hienojakoista tulta. Henki ilmenee myös logoksena (<<järki>>, <<sana>>), joka säätelee sekä maailmankaikkeutta että ihmiselämää. Ihmisen ihanne on elää sopusoinnussa luonnon kanssa. Kaikki ihmiset ovat periaatteessa yhdenvertaisia, koska jokaisessa on kipinä maailmanjärjestä. Sosiaaliset erot eivät ole tärkeitä. Viisas ihminen on sisäisesti vapaa; hän kykenee pitämään yhdentekevinä asioita, joihin ei voi vaikuttaa."

No, jotakin yhteistä tietysti kaikissa uskonnoissa on, kun ne hallitsevat ihmisen mieltä niin voimakkaasti, mutta esimerkiksi nyt pari päivää ennen pääsiäsistä on täydenkuun aika, ei voi kuin ihmetellä, mitenkuun liikeet täällä pohjoisen pimeydesä on voinut kadota, missä aurinkokin on hukassa pitkiä aikoja. Edellisen linkin takaa tämä teksti kertaukseksi:

"Vuorokaudet on johdettu suoraan Auringon liikkeistä, mutta viikot ovat puolestaan ihmisen keksintöä. Niitä ei näe suoraan mistään luonnossa. Viikko syntyi Mesopotamiassa, jossa lukua 7 pidettiin pyhänä lukuna. Seitsemän esiintyi taivaalla kahdessa muodossa: liikkuvien valojen määrässä ja kuun kierron seitsemässä jaksossa. Taivaalla oli huomattu olevan seitsemän liikkuvaa valoa, vaikka muut olivat paikoillaan. Nämä valot olivat Auringon ja Kuun lisäksi Merkurius, Venus, Mars, Jupiter ja Saturnus. Kaikkia planeettoja ei vielä tunnettu.

Kuu puolestaan muuttui seitsemän päivän jaksoissa: kuun ohuesta sirpistä kului seitsemän päivää puoleen kuuhun, siitä taas seitsemän päivän kuluttua oli täysikuu, josta jälleen seitsemän päivän kuluttua puolikuu ja tästä seitsemän päivän kuluttua kuu katosi näkyvistä. Tästä syystä Mesopotamiassa joka seitsemän päivä oli pyhä ja päivät nimettiin seitsemän liikkuvan taivaankappaleen mukaan.

Monissa sanoissa on yhä takana nämä merkitykset, esimerkiksi englannin sunnuntain (sunday) taustalla on Auringon päivä. Maanantai on ollut Kuun päivä, tiistai Marsin, keskiviikko Merkuriuksen, torstai Jupiterin, perjantai Venuksen ja lauantai Saturnuksen päivä."

Pääsiäisena kanoillakin on tarpeeksi valoa (vähintään 10 tuntia vuorokaudessa tarvii, sanovat kirjat), mutta kanakin jättää yhden munan viikossa munimatta. Mistä se sen tietää?

Oikeastaan kuulla on 8 vaihetta, joista se yksi vaan ei maahan näy, uudenkuun aika - on se silti siellä aina olemassa!



Ursan sivuilla on ajantasalla oleva "tähtikartta", jonne täytyy ensin muuttaa oma paikka pallolla. Nämä on perusasioita, mitä kaikkien kuuluu tietää ympäristöstä, vaikka ne olisi erimätietona jäänyt oppimatta. Ei ole kysymys uskomisesta, vaan todellisuudesta, liikkeestä - todellakin elämän virrasta, missä kaikki vaikuttaa kaikkeen:love::barefoot::cool:
 
En tiedä, onko täällä mitään järkeä valistaa, mutta: jo ensimmäisten vuosisatojen kirkkoisät ajattelivat, että Jumala on olemukseltaan sukupuoleton. On oikein ja tradition mukaista tituleerata persoonia Isäksi ja Pojaksi, mutta ei minkään biologis-kosmisen olemuksen nojalla vaan sosiaalisten roolien analogiana. Isä on alkuunpanija, aktiivinen toimija joka antaa muodon maailmalle (ja inkarnoituneelle Pojalle), isä on etäinen tuomari. Toisaalta VT:ssä esiinty usein myös feminiininen Viisaus, joka on ehkä jäänne naisjumaluudesta, mutta kristillisessä traditiossa tulkittiin pian Kristukseksi/Logokseksi. Eli jo Raamattu puhuu Jumalasta sukupuoleltaan häilyvästi. (Toki esijuutalaisella Jahvella oli vaimo, mutta nyt puhutaan ensimmäisinä vuosisatoina vakiintuneesta kristinopista.)

Lisäksi jo varhaiskeskiajalla yleistyi kielikuva Jumalasta äitinä, ja viimeistään Bernard Clarivaux'laisen, Ruotsin Birgitan, Juliana Norwichlaisen yms. myötä siitä tuli standardikuvastoa. Jumala voitiin nähdä yhtä hyvin huolehtivana äitinä kuin ankarana ja oikeudenmukaisena isänä.

En lukenut alkuperäistä ruotsinkielistä lausuntoa. Epäilen, että tässä taas irvileuat väärinymmärtää. Varmasti jatkossakin käytetään perinteisiä epiteettejä liturgiassa, mutta toisaalta halutaan nostaa esille myös vuosituhantista perinnettä, jossa Jumalan ajatellaan heijastelevan molempien sukupuolten ominaisuuksia ja jossa puhuttelutapa valitaan tilanteen mukaan. Patriarkaalinen Herra-puhe on yksi, toki yleinen ja perinteikäs, mutta kuitenkin kapea siivu koko kristillistä traditiota. Jos ihmiset vilpittömästi kuvittelevat, että on harhaoppista pitää Jumalaa jonain muuna kuin biologisena miehenä, tämä tulee varmaan ihan tarpeeseen.
Jälleen kerran muistutan: lähestulkoon mitään mikä on tullut 200-luvun jälkeen ei voida pitää luotettavana, koska jo Paavali sanoi että kuolemansa jälkeen tulee valheveljiä, susia, eksyttäjiä jne. Jo apostolien eläessä alkuseurakunta joutui vääntämään tosissaan harhaoppien kanssa.

Jumalasta on joku feminiininen, äidillinen kohta VT:ssa, mutta klassinen tulkinta on, että Jumala on maskuliini, mutta osaa olla huolehtivampi kuin kukaan äiti maan päällä.

Eiväthän juutalaisetkaan pidä Jumalaa millään tavalla feminiininä.

Jumalan sukupuolesta ja kolminaisuudesta on mielenkiintoinen kohta VT:ssa, kun Aabrahamille ilmestyy helteisenä päivänä Jumala: 3 miestä. Isä, Poika, Pyhä Henki?

1Moos.18:1-2

Herra ilmestyi Abrahamille Mamren tammistossa. Abraham istui telttansa ovella päivän ollessa kuumimmillaan, ja kun hän kohotti katseensa, näki hän kolmen miehen lähestyvän."

Jumala ON kolmen maskuliinin eli miehen yhdistelmä.
 
Kieli on mitä missäkin on. Mitä kieltä puhuttiin ennen kuin eri kieliä oli syntynytkään? Suomen kieli on lähempänä sitä puhtainta alkua. Suomen kielessä ei ole feminiiniä eikä maskuliinia : "nej pä en, nej på ett". Jumala on voima, ei ihminen. Ihminen on Jumalan kuva; Jokainen ihminen; mies tai nainen.
 
Viimeksi muokattu:

Yhteistyössä