normaali 10 vuotias?

10 vuotiaan käytös on muuttunut selvästi vaikeaksi. Hänessä on julmuutta, yrittää alistaa vanhempiaan henkisesti, haastaa riitaa jatkuvasti. Kiusannut joskus koulukaveriaan, ja jos kaveri totteli häntä, ei ongelmia. Tuntuu, ettei ole omaatuntoa ollenkaan. Tietää miten käyttäydytään oikein, ja tekee niin halutessaan. Voiko 10 vuotiaalla olla psykopaatin piirteitä, vai onko tämä ohimenevä joku murrosikään liittyvä tms? Kun hän on "sillä päällä" ei tunne sanaa armo.

 

meillä samanlainen poika...kotona kiusaa,pelottelee pienempiään,ilkkuu,paiskoo ovia,eikä usko vanhempia.kiroilee suuttuessaan,on uhmakas ym...koulussa ei mitään ongelmia,kiltti,suosittu kaveri.Ainoastaan kotona näkyy tämä ongelma.veljet ja siskot kiusan kohteena ja ollaan aika poikki kukaan muista lapsista ei ole samanlaista koskaan tehnyt

 

Aivan tuttua. Oon pähkäillyt tätä käytöstä, ja mun mielestä se ei vaan oo normaalin rajoissa, tai sitten ei ole kokemusta tämän ikäisistä vielä. Hän myös suuttui mummillensa, kun ei suostunut menemään hänen pillin mukaan mummilassa, ja sanoi, että "mä vielä tapan sut". Mummi tähän "noin ei saa koskaan sanoa edes leikillään". Poika: "ei se ollut leikkiä". Mä en vaan tajua mikä sillä on....koulussa menestyy hyvin, on suosittu yms. juuri kuten teilläkin.

 

jonkinlainen käytöshäiriö luulen olevan kyseessä omallani,mutta en tiedä miten tällaista asiaa hoidettaisiin,jos sitä edes tarvii hoitaa...oma poikani on äärimmäisen omapäinen eikä taatusti suostuisi mihinkään terapioihin lähtemään...veljet alkavat olla väsyneitä tämän kymppivuotiaan jatkuvaan kiusantekoon...pojankanssa kahdestaan ollessani on mitä herttaisin ja ihanin kullanmuru mutta aina kun on enemmän väkeä ympärillä alkaa härnäys ja riitely poika on aina ollut hiukan omanlaisensa,arka vieraiden suhteen eikä paljon vieraammille puhele.kavereitten keskuudessa todella suosittu ja tyttöjen lemppari meillä tämä lapsi oli todella isokokoinen syntyessään,joten epäilen olisiko joku pieni hapenpuute tehnyt jonkun "vaurion" mutta taitaa olla aika kaukaa haettu juttu...?muut lapset ihan ns.normaaleja meillä,tämä vintiö on ihan omaa luokkaansa...Toki tuo ikäkin voi olla syynä,ollaan isoja mutta kuitenkin vielä niin pieniä...haetaan omaa paikkaa maailmassa...

 

luin joskus perheensisäisestä käytöshäiriöstä ja kuvaus sopi lähes täydellisesti poikaani...

 

Minua eniten huolestuttaa se, että hän koettaa saada jatkuvasti "selkävoittoa" minusta henkisesti. Ja siihen ei parane mennä, koska sellanen tunne, että asiat menis entistä hullummin sen jälkeen...Onko teillä tälläistä alistamisen halua? (ja joku muukin voi vastata ketjuun )

 

siis millä tavalla konkreettisesti alistaa vanhempiaan jne? Kerro muutama konkreettinen esimerkki.

 

Vaikea selittää yksittäistä tilannetta, mutta hän tykkää kovasti määräilystä, ja haluaisi määrätä myös vanhempiaan. Uhmaa ja kapinointia.

 

no meillä tuo ns. alistaminen tapahtuu siten että kaikki kiellot ja neuvot menee kuin kuuroille korville,tai sitten poika nauraa kun kiellän häntä.Ei ota tosissaan mitä sanon.,inttää vastaan loputtomasti.tämä ei tapahdu aina,toisinaan poika on hyvinkin yhteistyökykyinen ja ongelmia ei ole.päivittäin kuitenkin joudun puuttumaan nahisteluun veljien kanssa ja juuri tämä 10-v on aina se riidan aloittaja

 

meillä poika 10v paskoo jopa housuun kun oikeen sille uhma päälle sattuu =( Noloa.

 

hyi hitto. ylimielisiä paskiaisia. viekää ne hoitoon!

 

Ensimmäisenä tulee mieleen, että lapsi ei ehkä koe olevansa rakastettu ihan aidosti. Ja kun lapsi käy hermoille, tästä tunteensa voi tulla oravanpyörä. Siis jonkinlainen masennus tulee mieleeni. Kerroit lapsen käyttäytyvän hyvin kun ollaan kahden kesken tai kun lapsi on koulussa. Lapsi kuulostaa hakevan huomiota. Tiedän kyllä, että joillekin lapsille minkäänlainen huomion saaminen ei tunnu riittävän. Lapsella tuntuu olevan ongelmia myös pettymysten sietämisessä. Omani kohdalla edistystä on tapahtunut, kun puhun ääneen omat ajatukseni, kun pettymystilanne tulee vastaan, siis mallioppimista. Miten sitten saada lapsi tuntemaan se rakkaus, jota hän varmasti oikeasti saa, siinäpä pohtimista. Olisiko mahdollista kysyä porukan mielipiteitä eri asioista ja kokeilla kompromissien luomista. Tai enemmän aikaa pojalle, esim. uimaan yhdessä tms. Tällaista olet ehkä jo kokeillutkin.

 

normaalia teinien käytöstä!!!! Kuulostaa siltä että ap:n poika tulee pärjäämään elämässä. Koita kestää, se loppuu aikanaan. Muista olla aikuinen..vaikka se välillä on vaikeaa, kun hermot menee. Nim.kokemusta on, poika 13 v. ja kovasti koettelee.

 

Kiva kuulla, että tää vois sittenkin olla normaalia kapinointia vaan. Luin juuri netistä käytöshäiriöistä, kiitos siis vinkistä. Tuosta uimaan yhdessä menemisestä: Viime kesänä pyysin lähtisikö äidin kanssa uimaan, niin piruuttaan ei lähtenyt. Vaikka itsekin olis halunnut, mutta täytyi tehdä kiusaa äidille

 

No ei tuo kyllä ihan normaalia ole. Tietyssä rajoissa kyllä, mutta ei jos käytöksellä on tarkoitus saada aikaan äidille pahaa mieltä. Valtataisteluita tulee, ja rajojen pitävyyttä testataan, mutta vastapainoksi pitää löytyä hyvää tunnelmaa, ja positiivinen tunneside molemmin puolin. Muista myös pitää puolesi, kiusaamiseen ei pidä alistua.

 

hyi hitto. ylimielisiä paskiaisia. viekää ne hoitoon!

Kannustavaa!


Jos poika olisi 13v, sanoisin, että murkkuikä puskee päälle. En oikein osaa muuta neuvoa kuin että ole aikuinen ja siedä kiukuttelu ja pidä kiinni säännöistä ja rajoista! Ajattele, että sillä on joku uhmakausi niin säilytät hermosi paremmin. Niin ja ainahan voi kysyä perheneuvolasta apua, jos ihan mahdottomaksi menee.

 

No ei tuo kyllä ihan normaalia ole. Tietyssä rajoissa kyllä, mutta ei jos käytöksellä on tarkoitus saada aikaan äidille pahaa mieltä. Valtataisteluita tulee, ja rajojen pitävyyttä testataan, mutta vastapainoksi pitää löytyä hyvää tunnelmaa, ja positiivinen tunneside molemmin puolin. Muista myös pitää puolesi, kiusaamiseen ei pidä alistua.

Tuli vaan mieleen, että jos haluaaa äidille pahaa mieltä, olisko kyse mustasukkaisuudesta, jos muut "saavat enemmän huomiota."


"Eniten rakkautta lapsi tarvitsee silloin, kun vähiten sitä ansaitsee."

 

Mulla on saman ikäinen tyttö ja rankkaa on. Hän osaa olla tosí temperamenttinen, ilkeä, uhmakas , eikä tunnu oikeasti uskovan mitään, vaan jankuttaa ja päälle päsmää. Toisaalta hänellä on "pelottavan vääränlaista" kunnianhimoa, kilpailee lajissaan sm-tasolla. On voittanut sm-hopeaa ja sm-pronssia (ja siis lajeissa on ollut hyvin paljon osallistujia) ja viimeksikään ei osannut pronssistaan iloita yhtään. Kehuimme häntä ihan liikuttuneena mielettömästä saavutuksesta ja kehoitin häntä nauttimaan sm-pronssistaan, niin hän totesi "mitä järkeä on kilpailla, jos en halua olla Suomen paras, vaan tyydyn johonkin pronssiin"

Toisaalta koulussa pärjää loistavasti, kavereita on (joita kyllä mielellään komentelee) ja opettajat kehuvat. Tiedä sitten..

 

Älkää sitten itkekö, että on opettajien vika, kun kouluissa kiusataan. Jos ymmärrys kotikäytöksestä on tällaista.

ps. Ja kannattaa uskoa, jos koulusta kuuluu, että se on teidän lapsi joka kiusaa.

 

No tappouhkausten antaminen mummille tai vanhemmille ei minusta ole normaalia. Ei ainakaan jos vielä lisää, ettei ole leikkiä. Uhmaaminen, huutaminen ja kiukuttelu on kyllä murkkuikään kuuluvaa.

 

No tappouhkausten antaminen mummille tai vanhemmille ei minusta ole normaalia. Ei ainakaan jos vielä lisää, ettei ole leikkiä. Uhmaaminen, huutaminen ja kiukuttelu on kyllä murkkuikään kuuluvaa.

No minun lapseni eivät ole vielä noin isoja, mutta vastaan silti. Olen samaa mieltä edellisen kirjoittajan kanssa ja sitten vielä tuo, että kiusallaan ei lähtenyt uimaan, kuulostaa aika erikoiselta. Ehkä sinuna ottaisin yhteyttä johonkin, perheneuvolaan ehkkä? Onhan nuo jotkut piirteet sellaisia

 

Öö. Minä olisin jo ajat sitten soittanut mielenterveystoimiston nuorisopoliklinikalle tai mikä ikinä teidän kunnassanne onkaan nimeltään. Soitapa sinäkin heti huomenna.

Jos jo tuossa vaiheessa on tuollaista niin murrosikä tulee olemaan aivan yhtä helvettiä ja siinä voi sitten lähteä koulukin alamäkeen ja mukaan tulla rikoksia sun muuta. Vielä ehtii tilanteeseen vaikuttaa!

Jotainhan tuolla taustalla on.

 

Ei ole normaalia.

 

ei ole normaalia, hae apua, ei se siitä helpota. miten pärjäät sen kanssa esim 5 v päästä.... 10v kumminkin lapsi vielä esim kooltaan. Mua pelottaisi

 

Minulla 10v.tyttö joka on todella itse päinen.kiukuttelee koko ajan ja yrittää määräillä vanhempiaan.tytölläni on oppimis häiriö taustalla voiko vaikuttaa tähän asiaan?olen todella väsynyt tähän touhuun.anne