Nuorena äidiksi

Hei! Olen 16-vuotias nuori nainen ja esikoiseni laskettu aika on lokakuussa. Tiedän olevani nuori, mutta siitä ei nyt ole kyse, sillä tunnen olevani täysin valmis äidiksi (vaikkei raskaus suunniteltu ollutkaan). Haluaisin kuitenkin kuulla muidenkin nuorien äitien kokemuksia. Joten siis jutustelua kaikesta raskauteen ja vauvan hoitoon liittyen nuoren äidin näkökulmasta. :)

Toinen asia, jota olen jo pitään miettinyt liittyy lastenlauluihin/kehtolauluihin. Olisin suuresti kiitollinen, jos voisitte laittaa muutamia hyväksi toimeamienne laulujen nimiä. KIITOS ;)
 
Itse koen olevani nuori, mutta teidän "silmissä" varmasti vanha kääkkä, mutta halúan ONNITELLA iloisesta perhetapahtumasta. Ikä ei ole kypsyydenmerkki (välttämättä) Oletko saanut tukea? En nyt sano keltä, koska tukeahan voi saada keltä vaan ja kaikilla ei välttämättä ole vanhempia, mutta tärkeä ihminen kuitenkin. Mä pöljä unohdin sanoa, että olen siis 39v nainen jolla 6 lasta, mutta ne on nyt huostaanotettu pojan kehitysviiveen takia. (se se oleellinen syy ilmkeisesti on)
Kouvola on suuntana nyt, vaikka vantaalla olen asunut lähes koko ikäni ( viimiset 5v kouvolassa päin)
Mun kohta 10v ja 11v tytöt sanoo aina (MULTA oppineet) "ketä kiinnostaa, kiviäkin kiinnostaa"
 
  • Tykkää
Reactions: Kistaa
Mun pikkusiskon isommat kaksoset kohta 20v ja sen kolmas kohta 18v, muut sen lapset pikkukaksoset 6v ja sit viel mun 3v kaksoset asuu seillä (mun kaksoset on idennttisiä)
Oletkin näköjään nuori, joten ymmärrän kommennttisi aiemmista viesteistä. Minä olen "vanha kääkkä" kohta 40v.
 
itse olen 19 ja sain tuossa viime viikolla terveen pienen pojan (hiukan etuajassa kyllä) Mutta itse kun aikoinani kerroin olevani raskaana, sain paljon negatiivistä palautetta mm. sen takia, että mieheni on armeijassa ja olen mukamas ''liian lapsi kasvattamaan lapsen''. Oma mielipiteeni on, että ei se ikä välttämättä aina merkitse, voit olla hyvä äiti ja nuori, koska on paljon ''huonoja'' äitejä jotka ovat ''vanhoja'' toivottavasti ymmärsitte pointtini :) Onnea raskaudesta <3
 
  • Tykkää
Reactions: Jemmiksi
Olen aivan samaa mieltä teidän kanssa! Ei ole semmoista ikää jolloin on valmis äidiksi. :) (Siihen kasvetaan! ) Itse odotin ensimmäistä 16 vuotiaana, mutta se päätyi keskenmenoon. :( Siitä sitten yritys jatkui poikaystävän kanssa ja tärppi kävikin tammikuussa 2008. <3 Olin 17 silloin kun ensimmäinen syntyi.. kyllä sitä ilkeitä katseita sai välillä kaupassa, mutta koitin olla välittämättä. Eilen plussasin ja toista odotellaan ikää 20w.. <3
 
Ajattelin minäkin tänne jotain kirjoittaa vaikken ihan yhtä nuori äiti olekaan kuin te edellä kirjoitelleet...

En tarkoita millään pahalla sanoa mutta minun mielestäni aika monen 16- 17 vuotiaan lapsesta haaveilevan kannattaisi lykätä sitä lapsentekoa vielä ainakin parilla vuodella... Tiedän että saattaa tuntua pitkältä ajalta mutta se pari vuotta ei loppujen lopuksi ole paljoa ja tuossa iässä niissä parissa vuodessa muuttuu usein paljon itsekin (ainakin minä muutuin vaikka eihän sitä niin juuri silloin hetkessä osaa ajattelekaan). JA sen parin vuoden odottelun jälkeen olette täysi-ikäisiä, mikä tekee paljon... Kuusitoista vuotiaalla moni asia on vielä omien vanhempien päätäntävallassa.

Itse sain ensimmäisen lapseni 21 vuotiaana ja varmasti olisin kyllä pärjännyt äitinä ihan hyvin jo pari vuotta aikaisemminkin. En olisi kuitenkaan ainakaan alle 18 vuotiaana alkanut tieten tahtoen lasta hankkimaan. Veikkaan että kun moni teistäkin jotka lasta haaveilette nyt 16 vanhana katsotte muutaman vuoden päästä taaksepäin niin huomaatte ajattelevanne että olittehan te silloin vielä tosi nuoria... Ja vaikkette itseänne liian nuoriksi tuntisikaan niin teillä on AIKAA, vaikka kuinka paljon - harkitkaa siis todella tarkoin. :)
 
Oon vielä 16-vuotias naisen alku täältä Lapista. Täytän jouluna 17. Tulin raskaaksi (tarkotuksella) huhtikuussa, mutta päädyin aborttiin jonka tein heinäkuussa. Toisaalta en olisi halunnut tehdä sitä, mutta toisaalta itelläkin pelotti pystynkö varmasti huolehtimaan lapsesta ja antamaan hälle hyvän elämän ym. Oma pelko ei niinkään ollu se syy miks tein abortin vaan se, että pelkäsin sossujen vievän multa lapsen pois kun se syntyy, eikä minu vanhemmatkaan tykänneet yhtään mun raskaudesta.

Äiti on yksinhuoltaja ja sano ettei aio auttaa minua mitenkään, kun olen synnyttänyt ja sanoi ettei aio tulla myöskään ristiäisiin. Äidin mielestä oon liian nuori saamaan lasta... "Sinäki oot vielä lapsi ja plääplääplää...". Isä (joka ei kylläkään ole maailman paras isä...) taas valitti vähän samaa ku äitikin, muttei isällä niin paljon haitannu minun ikä vaan se kenen kans seurustelen :/

Mulla on hyvä ja huolehtiva poikaystävä jonka kans ollaan seurusteltu vähän yli kaks vuotta ja hänkin oli tosi sitoutunu lapsen saantiin. Oli etsimässä jo isompaa asuntoa ja työpaikkaa itelleen... Mutta näin sitten kävi :( Abortin takia meille tuli poikaystävän kanssa välirikkokin. Edelleen on varmasti poikaystävällänikin huono fiilis, mutta onhan tässä aikaa.

Abortin jälkeen päätin laittaa sitten ehkäsykapselin, mutta taidan ottaa sen pois vähän ennen ku täytän 18. Poikaystävä haluais että ottaisin sen vaikka samantien pois, mutta haluan päässä ensin yli tuosta abortti hommasta. Aina välillä ku kaverit ja sukulaiset lisäilee lapsistaan kuvia facebookiin tai kirjottelee miten mukavaa ollu lasten kans ym. tulee kauheen haikee olo :s
 
olin 14 vuotias, kun tein abortin.. se oli silloin oikea vaihtoehto, koska silloin mä olin todellakin vielä liian nuori, vaikka käyttäydyinkin aikuismaisesti ja otin asiat niinkuin aikuiset..mutta nyt on sit iskeny se vauvakuume todella pahoin. en tiedä mitä teen..
 

Yhteistyössä