Odotus erityislapsen jälkeen?

\
Alkuperäinen kirjoittaja 17.11.2005 klo 11:54 äiti kirjoitti:
Kertokaa kokemuksia? Miten odotus sujui? Pelkäsitkö? Kävitkö missään pelkoppolilla tms.?
hei!

meillä erityislapsi, kohta vuoden ikäinen ja sit toinen vauva, vajaat kaks viikkoa ikää. :heart: :heart: eli aloin siis oottaan tätä toista vauvaa kun erityislapsemme oli n.3kk.n ikäinen. odotus oli helpoin tähän astisista..meillä siis neljä lasta..alkuun ainut mitä pelkäsin oli se, että miten osaan tän erityislapsen jälkeen jakaa myös kenties tulevalle terveelle lapselle samalla tapaa rakkautta ja huomioita, ilman että erityislapsi jää vähemmälle ja sit toisinpäin, että miten osaan jakaa huomioini tasapuolisesti kaikkien lasten, sekä erityislapsen, että terveiden lasten kesken. nää tuntemiset / pelot kait kuitenkin kuului normaaliin "toipumiseen" ja asioiden läpikäymiseen erityislapsen syntymän jälkeen.

raskauden puolenvälin jälkeen huomasin näiden tunteiden ja mietintöjen vain itestään jääneen pois ja sitä vain mietti, että miten on edes ajatellut tuollaisia: ajatukset vaihtui seuraavanlaisiksi: tottakai kaikki lapsemme ovat meille rakkaita ihan yhtä paljon, erityislapsi on erilainen, meille "rikkaus", mutta saman arvoinen kuin muutkin ja yhtä rakas kuin terveetkin ja terveet lapset taas on ihan yhtä rakkaita kuin tää erityislapsikin. kaikkia niitä kuitenkin rakastaa tavallaan erilailla, vaikkakin yhtä paljon.

ainut mitä raskauden aikana oli nk.ylimäärästä, johtuen erityislapsestamme, oli se, että ramppasin rakenneultrassa ja rakenneultran kontrolliultrissa "normaali"- raskautta useammin..ja siis vain siksi, että haluttiin noiden erityislapsen juttujen takia kontrolloida, vaik mitään missään vaiheessa ei tullutkaan ilmi, mikä ois viitannut toiseen samalaiseen erityislapseen. ei sen puoleen, jos ois viitannutkin, toinen vastaava lapsi olisi ollut ihan yhtä tervetullut kuin tää nykyinenkin erityislapsi. raskastahan se olisi mielelle ollut, mutta mä ajattelen, että lapsella on "oikeus" syntyä tähän maailmaan sellaisena kuin on tullakseen.

että sellaisia ajatuksia mulla herätti viime talvena odotus erityislapsen jälkeen. ymmärrän ja "tiedän" siis tunteen hyvin, että ainakin jollain tapaa sitä pelkää jossain vaiheessa uutta raskautta, että mitenkäs nyt käykään. voimia siis sulle, jos elät kyseistä elämän tilannetta. *asioilla on tapana järjestyä* sanotaan. :hug:
 
lähinnä eniten pelottaa, että entäs jos toinenkin on erityislapsi? Kuinka pärjään, kuinka jaksan?
Ja mitä kauemmaksi tätä lykkään sitä enempi ajattelen, että ehkä sittenkään ei enää koskaan..? :\|
 
meillä juniori täyttää tällä viikolla 4v ja odotan ihan alkumetreillä kolmatta.miehen kanssa päätettiin ettei mennä lapsivesi punktioon. kun ei se kuitenkaan takaa ett vauva on terve ;) aina kun voi jotain sattua..

itseäni en epäile yhtään ettenkö toista erityislasta jaksaisi,onhan kaikki tukiviidakko jo tuttua juttua.mies ei varmaankaan asiaa hevillä nielisi,oli niin vaikea hyväksyä veetinkin syntymä :\| mutta aika sopeuttaa meihet,naiset (ainakin useimmat) hyväksyy tosiasiat
 
Elzu
Minä olin muistaakseni jo raskaana, kun saatiin esikoisesta diagnoosi.
Tosin kyllähän sen tosiaan tiesi että jotain vammaa on, muttei minua pelottanut toisen odottaminen =)

Nyt kuitenkin näyttää sille, että toinenkin neiti on erityislapsi, tutkimuksiin ollaan menossa.

Vaan ainakin tähän asti olen jaksanut, kun molemmat vielä niin pieniä, huonojakin päiviä tietty on.
Saa nähdä meneekö rankemmaksi, kunhan tytöt kasvaa, mutta siihen olen jo varautunutkin .
 
mulla 14v kehitysvammainen lapsi ja 8kk ikänen tyttö joka ainakin tähän mennessä kehittynyt ikätasosesti. Mutta se ajatus on kyl aina tuol korvien välissä mitä jos ei kuitenkaan terve mut aika näyttää. Esikoisenkin kanssa mennyt ihan hyvin paitsi nyt kun noita murrosiänoireitakin on jo aikalailla.
 

Yhteistyössä