olen niin huolissani pojastani...

Hei!

Osaatteko kertoa jotain adhd:sta tai voisiko tämä kuullostaa mahdollisesti sellaiselta, tai joltain muulta käytöshäiriöltä ym...

Poikani täyttää kohta 3-vuotta, joten hänellä on siis toki myös uhmaa. Olen jo jonkun aikaa miettinyt voisiko poikani käytös olla ylivilkasta ym.. viime viikolla sain sitten kuulla päiväkodilla että poikani käyttäytyy todella agressiivisesti muita lapsia ja myös hoitajia kohtaan, ja sitten kun häntä kielletään nauraa vain vaikka joutuisi arestiin. Hoitajan vierellä osaa kuulemma olla ihan nätisti, mutta kun päästää vapaasti menemään tilanne karkaa käsistä. Kotona hän käyttäytyy suhteellisen normaalisti, villi kyllä..muita lapsia ei ole, joten en ole kamalasti nähnyt sitä puolta. Nyt olemme miehemme kanssa alkaneet lisätä hänelle hiukan rajoja enemmän (vaikka aina niitä meillä on ollut).

Oman näkemykseni mukaan poika käyttäyttyy isoissa tiloissa ja ryhmissä agressiivisesti, eikä niin sanotusti oikein hallitse itseään, tai siltä se näyttää. Muuten lapsi on ihan normaalisti kehittynyt, oikeammin jopa nopeampaa kuin moni muu varsinkin liikkeissään ja en osaa oikein sanoa keskittymisestäkään, että onko poikkeavaa.

Lisäksi poikani on vauvasta asti tehnyt sellaista heijaamisliikettä konttaus asennossa, varsinkin aina väsyneenä ja kuunnellessaan musiikkia.. voi olla normaaliakin, mutta olen sitäkin monesti miettinyt.

Olen niin huolissani, koska lapseni on menettänyt tarhassa kaverinsakin, koska he pelkäävät häntä.

:'(

Jos jollakin on samanlaisia tilanteita tai ihan mitä vaan olisi kiva kuulla.

 

olisiko mahdollista, että poika hakee vaan aististituntemuksia itselleen kovakouraisilla otteilla, olisiko mahdollillisesti tuntoaliherkkyyttä? Heijaaminenkin voisi liittyä aistiärsykkeen tuottamiseen...

 

tiedän miltä susta tuntuu.nyt kun poika on täyttänyt kolme,ota yheyttä neuvolaan ja kerro epäilyistäsi ja pojan oireista.kolmen vuoden iässä pitäisi pystyä tekemään jo adhd-diagnoosi.perheneuvola auttaa myös näissä ongelmissa.
meidän kohta neljävuotias poika on myös aika pakkaus.villiintyy joskus niin,ettei tahdo pysyä missään.eikä hevillä tottele.

 

Oletteko yhdessä pväkodin hoitajien kanssa miettineet keinoja, joiden avulla poika pärjäisi paremmin ryhmässä? Mielestäni tämä olisi ensiarvoisen tärkeää ettei poika leimautuisi ja, niin kuin jo kirjoititkin, menettäisi ystäviään ja jäisi yksin. Tämä taas saattaa osaltaan lisätä ongelmia kun poika mahdollisesti hakee kavereiden huomioita pahalla jos ei muuten onnistu... Pväkodin henkilökunnan tehtävä on auttaa lasta ja pyytää esim. erityislastentarhanopettajaa arvioimaan tilannetta jotta pojan arki päiväkotiryhmässä sujuisi.

 

Kiitos kaikille jo vastannaille :hug:

Olen jo soittanutkin perheneuvolaan ja lähiaikoina tulee varmaan kotiin aika. Olen jutellut eri hoitajien kanssa ja heillä näyttäisi olevan pieniä eroja mielipiteissään; yhden mielestä pojaltani puuttuisi täysin empatiakyky, kun taas hänen mielestään ei voi ajatella mitään adhd diagnoosia. Toine täti oli aika lailla toista, hänen mielestään poikani osaa kyllä näyttää empatiaa, mutta ylivilkkautta ilmenee ja kun poika ei jaksa itse keskittyä leikkimään samaa leikkiä kauan hän hajoittaa muittenkin leikit ja käyttäytyy agressiivisesti. Itse olen aika lailla tuon jälkimmäisen hoitajan kanssa samoilla linjoilla.

Sitä oikein miettii ja miettii yökaudet tätä asiaa ja pelkää tulevaisuuttakin, koulunkäyntiä, pojan itsetunnon laskua, kun hän huomaa olevansa erilainen jne..

Varmaan minun olisi syytä soittaa alueen erityislastentarhanopettajalle ja pyytää häntä seuraamaan poikaa päiväkodille, ihmettelenkin miksi eivät ole jo ehdottanut moista, toisaalta tuli tunne että päiväkodin työntekijät eivät halua ketään sinne seuraamaan, koska he ajattelevat että heidänkin tapaansa sitten seurataan. Mutta tiedän kyllä että saan soittaa itsekkin sinne ja varata aikaa.

 

soittele ihmeessä elto:lle! Hänen työhönsä kuuluvat juuri tällaiset arviot päiväkodeissa. Hyvä kun olet jo saanut yhteyden perheneuvolaan niin asiat varmaan alkavat selkitytyä. Kun päiväkodin hoitajat saavat asiantuntijatietoa poikanne erityistarpeista, hekin varmasti suhtautuvat tilanteeseen "uusin silmin". Näin meillä kävi kun pojan SI-häiriö todettiin "virallisesti". Oikein innolla ja tulokselllisesti harjaannuttavat toimintaterapeutin ohjeiden perusteella poikaamme!
Tuli myös mieleni kun kuvailit poikasi käytöstä aspergerin piirteet! No, uskon kuitenkin että asianne selviävät asiantuntija-avun turvin. Tiedän miltä tuo tuntuu kun tietää että kaikki ei ole lapsen kohdalla kunnosssa mutta ei tiedä mikä mättää... se on ikävä olotila ja rassaa koko perhettä ja parisuhdettakin. Aurinkoista kevättä teidän perheelle!

 

\

Hei!

Osaatteko kertoa jotain adhd:sta tai voisiko tämä kuullostaa mahdollisesti sellaiselta, tai joltain muulta käytöshäiriöltä ym...

Poikani täyttää kohta 3-vuotta, joten hänellä on siis toki myös uhmaa. Olen jo jonkun aikaa miettinyt voisiko poikani käytös olla ylivilkasta ym.. viime viikolla sain sitten kuulla päiväkodilla että poikani käyttäytyy todella agressiivisesti muita lapsia ja myös hoitajia kohtaan, ja sitten kun häntä kielletään nauraa vain vaikka joutuisi arestiin. Hoitajan vierellä osaa kuulemma olla ihan nätisti, mutta kun päästää vapaasti menemään tilanne karkaa käsistä. Kotona hän käyttäytyy suhteellisen normaalisti, villi kyllä..muita lapsia ei ole, joten en ole kamalasti nähnyt sitä puolta. Nyt olemme miehemme kanssa alkaneet lisätä hänelle hiukan rajoja enemmän (vaikka aina niitä meillä on ollut).

Oman näkemykseni mukaan poika käyttäyttyy isoissa tiloissa ja ryhmissä agressiivisesti, eikä niin sanotusti oikein hallitse itseään, tai siltä se näyttää. Muuten lapsi on ihan normaalisti kehittynyt, oikeammin jopa nopeampaa kuin moni muu varsinkin liikkeissään ja en osaa oikein sanoa keskittymisestäkään, että onko poikkeavaa.

Lisäksi poikani on vauvasta asti tehnyt sellaista heijaamisliikettä konttaus asennossa, varsinkin aina väsyneenä ja kuunnellessaan musiikkia.. voi olla normaaliakin, mutta olen sitäkin monesti miettinyt.

Olen niin huolissani, koska lapseni on menettänyt tarhassa kaverinsakin, koska he pelkäävät häntä.

:'(

Jos jollakin on samanlaisia tilanteita tai ihan mitä vaan olisi kiva kuulla.

Minulla voimakkaasti nousi tunne lukiessani tekstiä että lapsi kadottaa minuuden kun on lian paljon ihmisiä tai tilaa ympärillä. Aggressivisuus on tässä tilanteessa puolustus omaa pientä heikkoa minuutta vastaan.

Ulkoisten rajojen asettaminen helpottaa pientä ihmistä joka kokee "rajattomuutta" oman minuuden suhteen. En tiedä mutta muistaisin lukeneeni oppikirjoista että kehon aistimuksilla oppisi tuntemaan rajansa. Eli "vauvahierontaa" 3 vuotiaalle, oppii hahmottamaan fyysisen minuuden rajat ja mahdollisesti vahvistaa psyykisen minuuden rajat. Minuus kehittyy koko elämän aikana mutta aika ennen 3 vuoden rajapyykkiä on tärkeää, ja lapsen minuuden pitäisi saada positiivista peilausta vanhemmilta ja ympäristöltä.
Ei vaadi temppuja että saa huomion vaan se että on siinä on niin arvokasta että annetaan sanallista vahvistusta.
Useasti sanon lapselleni ilman mitään suoritusta että onko äiti muistanut sanoa että kuinka paljonkaan sinua rakastan koska sinä olet juuri se pieni ihana ihminen joka annettiin minun elämääni lahjaksi ja jota haluan hoivata ja helliiä; Sinä olet aivan ihana juuri tuollaisena, vaikkakin välillä kiukuttelet...tai kun sä taas kiukuttelet. Tuu tänne niin äiti halaa.

Niin vielä siitä hejaamisesta. Pikkuveljeni heijasi koko lapsuuden jopa vielä joskus teininäkin. Hän haki turvallisuuden tunnetta. Pelkäsin nuorena että veljeni oli jotenkin epänormaali kun noin heijaa.... mutta nykyäänmies on korkeasti koulutettu ja firman johtotehtävissä..eikä tietoa heijaamisesta.

 

kiitokset ihanista ja kannustavista vastauksistanne :hug:

 

Aggressiivisuus on ihan normaalia jokaiselle lapselle, mutta tietysti lasta täytyy auttaa hillitsemään itseään Enpä ole vielä 3-vuotiasta tavannut, jolle ADHD-dg olisi annettu, vähän ihmettelen! Yleensä katsotaan siinä vaiheessa, kun pitää tukitoimia miettiä esim koulua varten! Eli noin 5v => ylöspäin!

Tottakai jos pahoja vaikeuksia on, niin ryhmäköön pienennys päiväkotiin. Mutta noin muuten lapsi ei vielä hyödy erityisterapioista ja muista sellaisista Pojilla aivot kehittyvät vielä 20v ikään saakka, joten teillä on armonaikaa 17 vuotta kehittyä neurologisesti (itsehillintä on mm aivojen kypsymisen seurausta!)

 

Meidän 3v. pojalla epäillään ADHD:ta.. Siitä on alkanut näkyä merkkejä jo oikeastaan siitä lähtien, kun hän on päässyt liikkeelle - siitä asti on mennyt sitten kanssa! Nykyään hän ei pysty keskittymään juuri mihinkään, kaikki ulkopuoliset ärsykkeet herpaannuttavat keskittymisen täysin, hän juoksee mieluummin kuin kävelee, hyppii alas korkealta (esim. sohvilta, pöydiltä), ei pysty pitämään rajoja vaan tekee mitä huvittaa, lyö toisia helposti, ei kuuntele... Osa menee tällä hetkellä uhman piikkiin, mutta ei kaikki. Hän osaa olla empaattiinen, halaa, lohduttaa yms. ja on kaikin puolin muutenkin normaalisti kehittynyt. Tuntuu vain niin kuin poika kävisi ylikierroksilla eikä hän edes väsy ollenkaan niin kuin lapset yleensä jossain vaiheessa.

Itse epäilin pitkään, että onko tässä nyt jotain epänormaalia, kun hän tuntui aivan mahdottomalta ja podin syyllisyyttä siitä, että olin niin surkea äiti, etten kertakaikkiaan vaan tule oman lapseni kanssa toimeen. Otin asian puheeksi päiväkodissa ja kysyin olivatko hoitajat huomanneet lapsessani mitään erikoista. ...oli todella helpottavaa kuulla, etten ollut ainoa, joka oli nämä oireet havainnut. Siitä se homma sitten lähti käyntiin.. Päiväkodista soittivat sinne erityislastenhoitajan katsomaan ja hän halusi vielä lastenpsykologin katsomaan poikaamme. Saimme myös lapsellemme hoitoon henkilökohtaisen avustajan, koska poikamme oli myös sekä vaarassa syrjäytyä oman käytöksensä takia, että jatkuvan seurannan tarpeessa nopealiikkeisyytensä ja kekseliäisyytensä takia.

Nyt poikamme on psykologin seurannan alla päiväkodin kautta ja hoitoryhmän kokoontumisia pidetään ajoittain ja kartoitetaan tilannetta. Ne tutkimukset on tehty, mitä nyt tähän mennessä kannattaa tehdä ja jos tilanne ei kevääseen mennessä rauhoitu, saamme lähetteen erikoissairaanhoidon puolelle jatkotutkimuksiin. Valitettavasti kaikissa päiväkodeissa ei selvästikään olla näin valveutuneita ja aktiivisia tarttumaan asioihin kuin poikamme päiväkodissa. Olen todella onnekas, että joku lähti viemään asiaa eteenpäin, koska en tiedä olisinko itse vieläkään sitä tehnyt. Mitään välitöntä apuahan kukaan ei pysty nyt tarjoamaan, mutta tilannetta helpottaa osaltaan se, että voi jakaa asioita jonkun kanssa ja tukeutua tarvittaessa jonkun apuun ja neuvoihin.

Toivottavasti tästä vuodatuksesta oli edes jotain iloa ja apua! Jaksamista sinulle asian eteenpäinviemiseksi...on se sitten ADHD:ta, uhmaa tai mitä ikinä tahansa! :hug:

 

Meidän pojalla on aspergerin syndrooma, nämä "oireet sopivat myös siihen, siis pojallamme on saman tyyppistä käyttäytymistä ja nimenomaan tämä heijausliike kuuluu myös siihen oireyhtymään.

 

\

Meidän pojalla on aspergerin syndrooma, nämä "oireet sopivat myös siihen, siis pojallamme on saman tyyppistä käyttäytymistä ja nimenomaan tämä heijausliike kuuluu myös siihen oireyhtymään.

Veit sanat suustani =)