Hei!
Kertokaahan mitä mieltä olette ja tekeekö ketkään muut vanhemmat näin.
Olen 42-vuotias äiti. Mulla on avomies ja reilun kahden kuukauden ikäinen vauva.
Emme ole ikinä yrittämällä yrittäneet lasta, olemme ajatelleet, että tulee jos on tullakseen. Mielestäni en ole kovinkaan äidillinen.
Tulin yllättäen raskaaksi ja alussa asia oli aika vaikea sulattaa. Raskaudessa oli myös ongelmia, mutta synnytys sujui hyvin.
Asia, jonka takia tänne keskustelupalstalle kirjoitan, liittyy vanhempien omaan aikaan.
Lähisukulaisemme eivät hyväksy sitä, että käymme mieheni kanssa viettämässä iltaa (syömässä, elokuvissa, bilettämässä) vähintään kerran kuukaudessa.
Vauvamme oli ensimmäisen kerran yökylässä mieheni äidin (eli lapsen mummon) luona, jota hän on jonkin verran nähnyt, eli ihan ventovieras mummo ei ole.
Mummolassa ongelmana on se, että lapsen ukki on alkoholisti ja mieleltään epävakaa, joten ikinä ei tiedä, milloin hän saa jonkin "juoppohulluuskohtauksen" ja alkaa raivoamaan. Niin on käynyt myös muiden lapsenlapsien ollessa mummolassa yökylässä.
Emme tiedä onko kohtauksia enää, mutta mieheni on kertonut, että kun hän oli lapsi, hän joi paljon ja uhkasi usein jopa tappaa äidin ja oli ollut myös väkivaltainen.
Otimme kuitenkin riskin ja veimme lapsemme sinne yökylään, koska haluamme hoitaa myös parisuhdettamme ja mm. seksi on meille todella tärkeää.
Viikko sitten olimme mieheni kanssa viikonlopun ajan (kaksi yötä ja kolme päivää) hotellissa hoitamassa parisuhdettamme. Meillä oli hauskaa ja kävimme myös yökerhossa bilettämässä. Lapsen mummo tuli tällä kertaa hoitamaan vauvaa kotiimme. Vauva oli toisena päivänä ollut hieman levoton ja kärttyisä ja mm. nukkunut levottomasti. Voiko parin kuukauden ikäinen vauva "vierastaa" mummoaan tai tajuta, että vanhemmat eivät ole läsnä hoitamassa häntä?
Suurin ongelma koko tässä asiassa on se, että minun perheeni (lähinnä sisarukseni ja äitini) arvostelevat kovin sanoin meitä siitä, että käymme bilettämässä, hoidamme parisuhdetta ja olemme noin pienestä vauvasta erossa.
Muutaman kuukauden päästä lähdemme vajaan viikon mittaiselle reissulle Italiaan. Matka on jo varattu, eli aiomme jatkaa myös jatkossa miehen kanssa kahdestaan olemista.
Kertokaahan mitä mieltä olette?
Kertokaahan mitä mieltä olette ja tekeekö ketkään muut vanhemmat näin.
Olen 42-vuotias äiti. Mulla on avomies ja reilun kahden kuukauden ikäinen vauva.
Emme ole ikinä yrittämällä yrittäneet lasta, olemme ajatelleet, että tulee jos on tullakseen. Mielestäni en ole kovinkaan äidillinen.
Tulin yllättäen raskaaksi ja alussa asia oli aika vaikea sulattaa. Raskaudessa oli myös ongelmia, mutta synnytys sujui hyvin.
Asia, jonka takia tänne keskustelupalstalle kirjoitan, liittyy vanhempien omaan aikaan.
Lähisukulaisemme eivät hyväksy sitä, että käymme mieheni kanssa viettämässä iltaa (syömässä, elokuvissa, bilettämässä) vähintään kerran kuukaudessa.
Vauvamme oli ensimmäisen kerran yökylässä mieheni äidin (eli lapsen mummon) luona, jota hän on jonkin verran nähnyt, eli ihan ventovieras mummo ei ole.
Mummolassa ongelmana on se, että lapsen ukki on alkoholisti ja mieleltään epävakaa, joten ikinä ei tiedä, milloin hän saa jonkin "juoppohulluuskohtauksen" ja alkaa raivoamaan. Niin on käynyt myös muiden lapsenlapsien ollessa mummolassa yökylässä.
Emme tiedä onko kohtauksia enää, mutta mieheni on kertonut, että kun hän oli lapsi, hän joi paljon ja uhkasi usein jopa tappaa äidin ja oli ollut myös väkivaltainen.
Otimme kuitenkin riskin ja veimme lapsemme sinne yökylään, koska haluamme hoitaa myös parisuhdettamme ja mm. seksi on meille todella tärkeää.
Viikko sitten olimme mieheni kanssa viikonlopun ajan (kaksi yötä ja kolme päivää) hotellissa hoitamassa parisuhdettamme. Meillä oli hauskaa ja kävimme myös yökerhossa bilettämässä. Lapsen mummo tuli tällä kertaa hoitamaan vauvaa kotiimme. Vauva oli toisena päivänä ollut hieman levoton ja kärttyisä ja mm. nukkunut levottomasti. Voiko parin kuukauden ikäinen vauva "vierastaa" mummoaan tai tajuta, että vanhemmat eivät ole läsnä hoitamassa häntä?
Suurin ongelma koko tässä asiassa on se, että minun perheeni (lähinnä sisarukseni ja äitini) arvostelevat kovin sanoin meitä siitä, että käymme bilettämässä, hoidamme parisuhdetta ja olemme noin pienestä vauvasta erossa.
Muutaman kuukauden päästä lähdemme vajaan viikon mittaiselle reissulle Italiaan. Matka on jo varattu, eli aiomme jatkaa myös jatkossa miehen kanssa kahdestaan olemista.
Kertokaahan mitä mieltä olette?