Olenko mielestäsi epäonnistunut vanhempana?

  • Viestiketjun aloittaja "gee"
  • Ensimmäinen viesti
"gee"
äitinä.
Oma äitini ei koskaan valittanut äitinä mistään. Ei hänellä ollut aikaa meille, teki kaiken itse aslusta loppuun ja kävi töissä, oli väsynyt, uupunut, kerran jopa pyörtyi väsymyksestä nähteni. Kasvot aina kireät ja väsyneet.

Mutta ei kujitenkaan valittanut koskaan mistään, siis että en ymmärtänyt ennen kuin itse äitinä, että hänellä ei vain jäänyt aikaa ystäville, tai meille lapsille.

Eni huomannut sitä lapsena, kun lapsena tuijotin kai omaan napaani ja mietin omia asioitani, että jos tekee kaiken itse, ruoat, leipomiset, marjastukset, matonpesut, lastenhoidot, täydelliset viikkosiivoukset, käy töissä ja jossain vaiheessa siinä päälle vielä opiskelu, niin yksinkertaisesti vapaa-aikaa ei ole minuuttiakaan.

En siis tiennyt että lapsista aiheuttuu hirvittävästi duunia, jos pyrkii kunnianhimoisena ihmisenä täydellisyyteen kodinhoidon, ja ruoanlaiton suhteen. Olemme kaikki päässeet erittäin pitkälle verrattuna kotitaustaan, kaikki yliopistokoulutettuja, joten terveellisellä ruoalla ja ahkeralla esimerkillä on ollut vaikutus.

Mutta itse olen esim. valittanut usein lapsilleni. Jos vaikka esikoinen pistää vastaan, että haluaa syödä kotona, eikä jossain ruokalassa, kun olen ehdottanut kuppilaa, niin minä vastaan, että jos käydään kuppilassa, ei kenenkään tarvitse kuluttaa aikaa laittamalla ruokaa ja siivoamalla jäljet. Että minä olen erittäin älykäs ihminen, ja olisi kiva tehdä muutakin kuin sapuskaa 5 kertaa päivässä.

Eli minun lapset todennäköisesti tietävät, että koen kovana duunina kotityöt ja sapuskan laittamiset ja kaiken muun, mikä lapsista aiheutuu.

Olenko epäonnistunut äitinä, kun en pysty luoda kuvaa, että nauttisin aina siitä, että minä teen meillä paljon enemmän kotitöitä kuin mies? Että aika on rajalllinen ja vaikka aina nauraen vannoin, että marttyyriä minusta ei tule, joskus ehkä kuitenkin olen. Pystyisin hirveän paljon enempään, jos lapsia ei olisi.

Ja isovanhemmista ei ole apua.
 
--
Et ole missään nimessä epäonnistunut, mutta taidat olla jossakin määrin oman äitisi roolin vanki. Kunnianhimo on hieno ominaisuus monessa tilanteessa, mutta perhe-elämässä on kaikkien voitto, jos osaa välillä päästää itsensä vähemmällä.
 
--
[QUOTE="a p";23979971]Niin. Mutta entä jos kuitenkin kokevat olevansa taakka? Tai eivät itse tee koskaan lapsia, kun oma äiti valitti joskus?[/QUOTE]

Noin sanoi nainen, joka ei koskaan valittanut mistään...?
 
Non compos mentis
[QUOTE="a p";23979971]Niin. Mutta entä jos kuitenkin kokevat olevansa taakka? Tai eivät itse tee koskaan lapsia, kun oma äiti valitti joskus?[/QUOTE]

Entä jos tekee paljon lapsia, koska oma äiti ei valita koskaan ja kuvittelee kaiken olevan todella helppoa ja sitten uupuukin, kun kuvitelma ei vastaa todellisuutta?
 
Et ole epäonnistunut, mutta pidäthän huolta siitä että lapsesi eivät koe olevasi sinulle taakka.

Ja minusta "minä olen erittäin älykäs ihminen jolla on muutakin tekemistä kuin tehdä ruokaa"- tyyliset kommentit ovat ylimielisyyttä. Mitä lapsi ajattelee, jos hän itse rakastaakin ruuanlaittoa? Ettei ole älykäs? Eikö pelkkä "minun ei juuri nyt tee mieli kokata" riittäisi...?
 
  • Tykkää
Reactions: Lispetti
"vieras"
[QUOTE="a p";23979971]Niin. Mutta entä jos kuitenkin kokevat olevansa taakka? Tai eivät itse tee koskaan lapsia, kun oma äiti valitti joskus?[/QUOTE]

Meillä äiti kyllä valitti ihan suoraan ja välillä rankallakin kädellä, on edelleen hyvin suorasukainen ihminen.
Lapsia on silti tullut hankittua ja lasten myötä olen vasta itsekin ymmärtänyt sen, miksi äiti valitti ja kuinka väsynyt hän oli, sekä kuinka suuri työ lapsissa,kotitöissä ja opiskelun/työn yhdistämisessä niihin on! :)
Ymmärrän nyt täysin, teininä ja lapsena en ymmärtänyt mutta ei minun tarvinnutkaan.
 
Ylisuorittaja
Kiitos tästä aloituksesta, heräsin taas. Yritän tehä kaiken ton mitä sun äitis + hoitaa vauvaa joka on sairaalassa kauan. Suljempa nyt eka pois sen pyykkikassin, joka odottaa kotona kun ens kerralla meen sinne.. ja en kuvittele kokkaavani vaan tilaan sen saatanan 5e pizzan kertaa 3.
 
"Lanski"
No höpsistä! Kukaan ei ole täydellinen eikä tarvitse olla. Ja itse ajattelen että mieluummin olen lapseni kanssa kuin siivoan ja laitan koko päivän ruokaa. Syödä voi ulkonakin, mutta laatuaika lasten kanssa ei takaisin saa.
 
"a p"
Et ole epäonnistunut, mutta pidäthän huolta siitä että lapsesi eivät koe olevasi sinulle taakka.

Ja minusta "minä olen erittäin älykäs ihminen jolla on muutakin tekemistä kuin tehdä ruokaa"- tyyliset kommentit ovat ylimielisyyttä. Mitä lapsi ajattelee, jos hän itse rakastaakin ruuanlaittoa? Ettei ole älykäs? Eikö pelkkä "minun ei juuri nyt tee mieli kokata" riittäisi...?
En kyllä tarkoittanut asiaa noin. Tarkoitin vain, että jos tekee kaikki ateriat itse viimeisen päälle, niin ei jää kovin paljon muuhun aikaa. Ruoanlaitto on kivaa siten kuin monet miehet sitä harrastavat, siis harrastavat. Viikonloppuna kalliista raaka-aineista. Mutta kun ihminen syö 5 kertaa päivässä. Joka päivä.

Kyllä lapsi itse asiassa tykkää ruoanlaitosta ja tykkään minäkin. Mutta muutakin pitäisi olla.

Ja olet oikeassa siinä, että pitäisi olla varovainen, että eivät koe olevansa taakka.
 
[QUOTE="a p";23980072]En kyllä tarkoittanut asiaa noin. Tarkoitin vain, että jos tekee kaikki ateriat itse viimeisen päälle, niin ei jää kovin paljon muuhun aikaa. Ruoanlaitto on kivaa siten kuin monet miehet sitä harrastavat, siis harrastavat. Viikonloppuna kalliista raaka-aineista. Mutta kun ihminen syö 5 kertaa päivässä. Joka päivä.

Kyllä lapsi itse asiassa tykkää ruoanlaitosta ja tykkään minäkin. Mutta muutakin pitäisi olla.

Ja olet oikeassa siinä, että pitäisi olla varovainen, että eivät koe olevansa taakka.[/QUOTE]

No tuo kuulostaa jo ihan erilaiselta :). Aloituksessa kirjoittamasi asia antoi mulle ihan vääränlaisen vaikutelman.

Minä olen lapsilleni rehellinen; jos mua väsyttää, tai jos en jaksa kuunnella heidän juttujaan, niin sanon kauniisti että äiti haluaa nyt olla hetken aikaa rauhassa, 15 minuutin hiljaisuus (eli lapset huoneeseensa hiljaa leikkimään ja mulle ei saa puhua varttiin). Ei minusta olisi aurinkoisen näköisenä livertämään lapsille jos olen rättipoikkiväsy ja pää halkeaa ellei tule hiirenhiljaista. Rehellinen saa olla, mutta lasten ei tule olla siinä uskossa että he ovat vanhemmilleen taakka - aikamoista tasapainottelua siis tämä äitinä olo!
 
  • Tykkää
Reactions: Lispetti
"a p"
[QUOTE="vieras";23980039]Meillä äiti kyllä valitti ihan suoraan ja välillä rankallakin kädellä, on edelleen hyvin suorasukainen ihminen.
Lapsia on silti tullut hankittua ja lasten myötä olen vasta itsekin ymmärtänyt sen, miksi äiti valitti ja kuinka väsynyt hän oli, sekä kuinka suuri työ lapsissa,kotitöissä ja opiskelun/työn yhdistämisessä niihin on! :)
Ymmärrän nyt täysin, teininä ja lapsena en ymmärtänyt mutta ei minun tarvinnutkaan.[/QUOTE]

Kiitos! Ehkä en latista heitä siis, ja uskaltautuvat perheen perustamiseen.

Joskus joku on kommentoinut että pitää olla tyhmä ihminen, jos ei ymmärrä, että lapsissa on paljon duunia, kun kerran itse on lapsi ollut. Miten niin? Eihän moni lapseton ymmärrä, vaan vertaa oikeasti omia kotitöitä lapsiperheen kotitöihin. Hyvin harva oikeasti ymmärtää. Ehkä vaan sellainen, jolla on ollut suuri sisarusparvi ja on joutunut itse tehdä sitä työtä kotona, paimentaa pienempiään ja laittaa ruokaa jne.
 
et ole epäonnistunut. minunkin äitini on ollut tip-top siivoaja lapsuudenkodissa, ruuat teki säästeliäästi mutta terveellisesti itse, kaikki oli viimeisen päälle ja erityisesti piti vieraille ym näyttää, että siistiä ja kiiltävää pintaa on (ei niinkään se rahallinen puoli, vaan tuo täydellinen kotiäiti-rooli). Tuon roolin vanki olen minäkin nyt, itse perheellisenä. En osaa höllätä millään, tai no nykyään osaan kyllä jo jonkun verran. Se on rankkaa! Koko perheelle. Höllää toki, ole oma itsesi ja tee asiat niinkuin itsestäsi tuntuu parhaalle -kuppilassa syönti ei sinua äitinä pahenna, tuskin joka päivä siellä syötte.
Minusta muutenkin joka paikassa äitejä syyllistetään kauheasti mm. einesten käytöstä. Onko parempi väsynyt äiti, joka tekee kaiken itse kuin iloinen äiti, joka osaa käyttää toisinaan eineksiä/puolivalmisteita tai vaikka siivouspalveluja. No nämä on ääripää-esimerkkejä, mutta näinhän se on. Toisinaan on aikaa kunnolla ja ihanaa kokata kaikki alusta loppuun itse ja leipoa ym, toisinaan ei jaksa ja haluaa viettää aikaa lasten kanssa tai ihan itselleen. Ei vaan pidä liikaa miettiä ja syyllistää itseään turhista asioista. Tätä mantraa hoen itselleni ja armahdan itseni taas hetkeksi.. ;) Näytä sinä mallia lapsillesi, että nykypäivänä äidit ja isät osaavat käyttää hyväkseen kohtuudella ja sopivassa määrin valmiita tuotteita ja palveluja, mutta välillä tehdään itse ja opeta, että ei äitikään ruoski itseään jos ei joskus jaksa tehdä itse.
Tsemppiä! :heart:
 
vierailija
Minulla on äidin puolelta sisaruksia 4.. Olen hoitanut kaikkia. Se on uuvuttavaa.. Ikää minulta löytyy 18v ja odotan esikoistani. Nuorin sisarukseni on 2kk ikäinen. Äitini laittaa minut hoitamaan sisaruksiani jotta kehittyisin enkä olisi "peukalo keskellä kämmentä" kun omani syntyy. En asu kotona mutta käyn säännöllisesti auttamassa äitiä siivouksessa, ruuan laitossa ja vahtimassa . 10v, 4v, 2v, 2kk ikäisiä sisaruksiani. Teen tuota kaikkea oppiakseni hyväksi äidiksi.. Eli et ole epä onnistunut vanhempana :))
 

Yhteistyössä