Olenkohan ylihuolehtiva äiti??

Olenko mielestänne ylisuojeleva lapseni suhteen,kun en päästä 1,2v.lastani mummolaan viikonlopuksi hoitoon..mummo asuu 150km päässä,näkee lasta ehkä 3kk välein,jos isä vie lapsen heille.Muuten yhteydenpito mesetystä,tekstiviestejä ja postikortteja lapselle(ei kyllä hirveästi niiden päälle vielä ymmärrä!!).Mummo käynyt meillä kolme kertaa lapsen syntymän jälkeen viipyen korkeintaan pari tuntia.
En usko,että lapseni edes vielä muistaa kuka on kyseessä,kun puhutaan mummosta,mutta painostus lapsen saamiseksi yökylään on aika ahdistavaa..mummolla on kuulemma niin kova ikävä.
Elän lapseni kanssa kahdestaan,isäänsä näkee viikonloppuisin,mutta ei ole vielä kertaakaan ollut muualla kuin kotona yötä ja nukkuminen on omassa sängyssäkin välillä tosi levotonta.Kaiken lisäksi imetän vielä..lapsen isän mielestä olen itsekäs ja ilkeä mummoa kohtaan,omasta mielestäni ajattelen lasta;mummolaan pääsee sitten,kun pystyy edes hieman ymmärtämään miksi äiti ei ole mukana.
Antakaa mielipiteitä,mitä itse tekisitte vastaavassa tilanteessa?

 

Et todellakaan ole yli huolehtiva. En itse antaisi viikonlopuksi noin pientä lasta mummolaan, tai minnekkään muuallekkaan, jos yhteyttä on ollut noin vähän. Tietysti, jos itse voit mennä mukaan. Voisiko mummo tulla teille viikonlopuksi ja voisit lapsellesi ja hänelle järjestää kahden keskistä aikaa, lähtemällä vaikka kaupungille päiväksi.

 

No et todellakaan ole. Meidänkään kohta 3-vuotias ei mene toiseen mummolaan vielä yökylään, koska näkevät kuitenkin aika harvoin (1-2 kertaa/kk muutaman tunnin). Poika vierastaa aina ukkiakin ensi alkuun, koska hän on niin kovaääninen ja muutenkin vähän hömppä ja hajamielinen (ihan hauska hömppä kyllä).

Aina kun mummu ja ukki lähtee meiltä tai me lähdemme heiltä he kysyvät, että tulisiko/ jäisikö poika yökylään. Poika tarraa lujaa minun punttiini ja sanoo, että mennään kotiin. Kerran mummu nappasi pojan syliinsä siitä minun puntistani ja sanoi, että kyllähän noin iso poika voi jo jäädä. Poika kävi parkumaan ihan hysteerisenä, menin pitkään vakuutellessa, että ei tarvi jäädä mennään kotiin. Mummu loukkaantui tästä tietysti tosi paljon. Aina kun mummu soittaa meille, hän haluaa puhua pojan kanssa ja niin kauan heidän juttu luistaakin hyvin, kunnes mummu kysyy, että koska tulet yökylään. Tämän jälkeen poika tuikkaa puhelimen takaisin minulle ja lähtee leikkeihinsä, ei siis selvästikään halua keskustella koko asiasta... Tilanne on nyt jo mennyt niin kurjaksi, että kun lähdemme mummulaan kylään, poika stressaa jo etukäteen, että eihän hänen tarvi jäädä yöksi. Yökylässä hän on kyllä muuten ollut toisessa mummolassa ja kummitädilläänkin.

Ollaan yritetty miehen kanssa miettiä, että mikä toisessa mummolassa mättää ja minä olen tullut siihen tulokseen, että poika pelkää sitä paikkaa. He asuvat tosi syrjässä kuusikon keskellä, talo on myös sisältä synkkä ja pimeä, koska seinät ja kalusteet ovat tummia. Ehkä paikka on pojan mielestä jotenkin aavemainen. Isovanhemmista poika kyllä tykkää. Mies onkin nyt sanonut äidillee, että ei mainitse yökyläilyä pitkään aikaan, annetaan ajan kulua ja katsotaan koska poika on valmis tulemaan. Mummu lupasi olla ottamatta aihetta nyt pääsiäisenä esille, mutta selvästi myös loukkaantui poikansa sanoista.

 

No ei kai tuo vielä mitään, meillä on vauva vasta 7kk ja anoppi/mummi tahtoo jo nyt jäämään. Ja kaiken maailman reissuihin olisi ottamassa mukaan. Olen aina nauranut ja hienovaraisesti kieltänyt. Sitten huomaan ku he hieman loukkaantuvat papan kanssa ja luulevat että se on luottamuksesta kiinni! :kieh: Minulla ottaa niin päästä, että enää en jaksa siellä kovin usein (n.200 km päässä) kulkeakaan... Miten se akka ei voi ymmärtää että minä olen lapsen äiti ja NUIN PIENELLÄ vauvalla ei ole vielä tarvetta jäädä koko viikonlopuksi mummolaan tai lähtiä heidän kanssaan reissaamaan ympäri suomea!!! Voi että pistää vihaksi!!!

 

no minulla tuos toinen toinen kanta, minusta on parempi että jo pienenä oppii jäämään, ja näin tehtiin myös pojan kohdalla ja meni ihan kivuttomasti ja nyt jää ja tosiaan tykkää jäädä mummille ja papalle yöksi kylään on siis nyt 2,6kk vanha!! no toisessa mummulassa eii oo ollu tilan puutteen vuoksi ja eipä oo sieltä kyllä kyseltykkään.. kun aina voipi tulla jotain niin ompi hyvä et osaa olla sitten!! ja samoin on totutettu ihan pienestä pitäen matkustamaan! samoin nyt ajoitaan tehä tän kakkosenkin kohalla! esim.. kun oltiin hakeen tää kakkonen kotio sairaalasta niin eipä ollu ongelmia kun oli poika tottunut oleen muuallakin yötä!! mut tää on vaan miun kanta!!

 

Hienoa, että suhdetta luotu jo vauvasta alkaen isovanhempiin. Syntymästä asti meilläkin, eikä ole koskaan ollut mitään hoitoon jäämisvaikeuksia.
Parempi se, että suhteet vauvalla hoidetaan jo vauvasta asti. Ei ole mukavaa, että kun lapsi on esim. 1½v ja sit pitäisi jäädä hoitoon ilman tunnesiteitä. Onhan lapsellakin tunteet(ei ainoastaan lapsen äidillä).
Lapsen turvallisuuteen ja hyvään hoitoon, kehityksen huolehtimiseen kuuluu, että lapsi annetaan/jätetään turvalliseen ja tuttuun hoitopaikkaan. En olisi halukas ottamaan "täysin tuntematonta" lapsenlastani hoitoon, koska se helposti vahingoittaa lapsen tunne-elämää.

Turvallinen isovanhemmuus luodaan samoin, kuin äiti/isä suhdekkin. Aikaa olla yhdessä aikuisten kanssa ja myös erikseen ilman ns. omistamista. Kaikki mitä lapsen/vauvan kanssa tehdään niin se lähtee lapsen tarpeista ja hyvinvoinnista.

 

Kyllä ne lapset sitten joutaa yökyläillä, kun on sen aika. Ei vauvan tarvitse yöksi jäädä kylään, eikä vielä 3-vuotiaankaan, jos hän ei halua. Lapset on erilaisia, jotkut jää helposti toiset ei. Aika on parasta lääkettä ja kyllä ne mummot joutaa odottaan, perusturvallisuus syntyy kotona, ei yökyläilystä kuten edellinen kirjoittaja antoi ymmärtää.

 

Jälleen väärä tulkinta toisen kirjoituksesta. Sanaakaan en sanonut yökyläilystä.