oletko pettänyt puolisoasi
- Viestiketjun aloittaja Ellu
- Ensimmäinen viesti
Viime kesänä baari-illan jälkeen pussailin erään miehen kanssa. Syytä en todellakaan tiedä, mutta taisi olla silloin meneillään vähän sellainen flirttailukausi ja kännissä kontrolli sitten petti. Onneksi järki pysyi sen verran päässä, että sekstailuihin en sentään ruvennut.
Oli pitkään morkkis tapahtuman jälkeen. Miehelleni en todellakaan aio kertoa, sillä tiedän että se loukkaisi häntä todella paljon. Minun osaltani pussailut on pussailtu
\
Enkä itse tosiaan tuon jälkeen voi sanoa enää etten koskaan pettäisi. Vaan kun toinen pystyi siihen niin miksi v-tussa en sitten minäkin ?!? Aiemmin en koskaan olisi voinut sanoa näin, mutta tuon tapahtuneen jälkeen kyllä !! Ja kovasti toisinaan taistelen sitä vastaan etten menisi ja tekisi jotain tyhmää. Tarvitseeko minun olla yhtä hölmö kuin toinen oli ?? :attn: En tiedä..... :/
Voin kertoa että JOS ja KUN miehesi saa/saisi tietää, niin et usko miltä se hänestä tuntuisi !! Itse olen sen nimittäin kokenut. Mies VAIN pussasi toista naista..... Meikäläisen maailma kaatui tietyiltä osin siihen....En olisi IKINÄ voinut kuvitella moista tapahtuvan !! :'( Tapahtuneesta pian 7kk, tai siitä kun sain tietää.... Maailma on edelleen aika pirstaleina..... :'(Alkuperäinen kirjoittaja 15.11.2005 klo 20:16 vieras kirjoitti:
Enkä itse tosiaan tuon jälkeen voi sanoa enää etten koskaan pettäisi. Vaan kun toinen pystyi siihen niin miksi v-tussa en sitten minäkin ?!? Aiemmin en koskaan olisi voinut sanoa näin, mutta tuon tapahtuneen jälkeen kyllä !! Ja kovasti toisinaan taistelen sitä vastaan etten menisi ja tekisi jotain tyhmää. Tarvitseeko minun olla yhtä hölmö kuin toinen oli ?? :attn: En tiedä..... :/
mies
\
En ole asiasta pystynyt kertomaan, vaikka olen halunnut. Monesti olen ollut sanomassa, mutta ei vain tule suusta. Vaikka tuosta on mennyt jo aikaa, tuntuu että kannan syyllisyyttä mukanani. Mikä on ihan oikein, koskä väärin tein.
Jos, jotakin positiivista tästä löydän. Tämä kaikki on herättänyt jotain syvempää minussa kuin aiemmin. Oma näkökenttäni parisuhteeseen on tavallaan avartunut ja arvostukseni on kasvanut. Liekö syynä kova itsetutkiskelu?
Nyt aikaa on kulunut jo vuosia. Oma naisenikin on tässä joutunut minulle kertomaan omasta viattomasta pusustaan. En vain saanut silloinkaan sanotuksi omaani... Sen kanssa joudun elämään, mutta onnellisia olemme.
Tulee varmaan vaikka mitä vastauksia ja olettamuksia. Mutten jaksa laiskana miehenä kirjoitella mitään novellia tänne omasta elämästäni... \|O
Sama juttu, erään baari-illan jälkeen pussasin naista. :headwall: Mitään syytä tähän ei ollut. Olen itseäni tutkaillut ja miettinyt miksi noin tyhmästi tein? Promillet oli kyllä todella kovat, mutta se ei ole selitys.Alkuperäinen kirjoittaja 15.11.2005 klo 20:16 vieras kirjoitti:
En ole asiasta pystynyt kertomaan, vaikka olen halunnut. Monesti olen ollut sanomassa, mutta ei vain tule suusta. Vaikka tuosta on mennyt jo aikaa, tuntuu että kannan syyllisyyttä mukanani. Mikä on ihan oikein, koskä väärin tein.
Jos, jotakin positiivista tästä löydän. Tämä kaikki on herättänyt jotain syvempää minussa kuin aiemmin. Oma näkökenttäni parisuhteeseen on tavallaan avartunut ja arvostukseni on kasvanut. Liekö syynä kova itsetutkiskelu?
Nyt aikaa on kulunut jo vuosia. Oma naisenikin on tässä joutunut minulle kertomaan omasta viattomasta pusustaan. En vain saanut silloinkaan sanotuksi omaani... Sen kanssa joudun elämään, mutta onnellisia olemme.
Tulee varmaan vaikka mitä vastauksia ja olettamuksia. Mutten jaksa laiskana miehenä kirjoitella mitään novellia tänne omasta elämästäni... \|O
mä tiedän ettämulla on ongelma ja että nyt tulee saarnaa, mutta jos vaan mahd niin älkää sitä tehkö, ette arvaa paljonko olen saanut jo kuulla..mutta siis tarinani:
Olen vasta nuori nainen, nuoressa avioliitossa mutta erittäin pitkässä parisuhteessa..
Olen entisissä suhteissa pettänyt, tosin ne ei olleet ns vakavia suhteita mutta silti..
Nykyiseni kanssa olen ollut siis kymmenen vuotta ja alusta asti olen pettänyt
Ensin elin sellasiat siotutumatonta elämää vaikka seurustelinkin mutta kun mieheni lopulta sai tarpeeksi ja meinasi lähteä, päätin että nyt jää ja olen vain hänen..
Niin kävikin ja vuosia olin täysin uskollinen ja kihlauduimme.
Ihastuin yhteen nuoreen mieheen ja kirjoittelimme kortteja ja soittelimme ja tekstailimme..kävin kerran tämän miehen kotona mutta emme kertaakaan edes suudelleet.
Lopetin suhteen noin kolmen kuukauden tuntemisens jälkeen.
Laivalla tapasin yhden miehen reilu vuosi sitten.
Hän haki minua tanssiin ja juttelimem paljon ja tanssimme, meillä oli tosi kivaa.
Emme myöskään suudelleet tmv vaan menimme omiin hytteihimme nukkumaan.
Muutaman päivän jälkeen tapahtumasta minulle oli tullut sähköpostia tältä mieheltä.
Hä oli ottanut selvää tietojani ja halusi yhteyden.
Pidimme yhteyttä pari viikkoa kunnes lähdin tämän miehen luo.
Ensin joimme kahvia ja näin, sitten suutelimme ja seksiin kaikki johti.
Kun illalla lähdin, päätin taas että nyt saa riittää ja soitiin jopa omalle miehelleni töihin kertoakseni kuinka paljon hänestä välitän.
Tämä mies jäi myös samantien.
Taas meni aikaa kunnes taas jokin sai minut ihastumaan....
Tapasin netin kautta nuoren miehen jonka kanssa aluksi vain kirjoittelimme, sitten näimme web kameran kautta ja aloimme soitella ja tekstailla.
Suhde syveni ja olin tosi rakastunut häneen ja hän minuun.
Molemmat olimme tahoillamme varattuja mutta silti suunnittelimme jo missä ja miten eläisimme yhdessä.
Tapasimme muutaman kerran ja tietysti seksin merkeissä vaikka muutenkin viihdyimme keskenämme tois hyvin.
Jostain syystä yhtäkkiä näiden monien vuosien jälkeen mieheni halusi naimsiin kanssani ja kosi minua.
Vastasin myöntävästi ja taas päätin että nyt en enää ole kenekään muun...
Silti vielä pari kuukautta ennen häitä kävin tämän toisen miehen luona, tosin tiesin silloin hyvästejä jättäväni mutat silti....
Naimisiin mentiin mutta ei se minua muuttanutkaan...
En oikein tiedä mitä etsin, mitä haen....
Nyt olin työmatkalla pari kuukautta sitten ja ihastuin tulisetsi taas vieraaseen mieheen...
Hassuttelimme yhden illan ja loppujen lopuksi meni seksiin.
Olemme tämän miehen kanssa nyt soitelleet, tapailleet, vietitellyt..kaikkea..
kerroin tästä viimeisimmästä miehelleni, tai siis aioastaan ett olen ihastunut, en koko totuutta.
Mieheni itki ja sanoi rakastavansa minua ja että ei halua menettää minua yms.
että hän on luvannut rakastaa minua myötä ja vastoinkäymisissä...
Olen vain niin hukassa kun en tiedä mitä haluan..
Näiden parin kuukauden aikana olen oppinut tuntemaan tämän toisen miehen paremmin kuin hyvin, ja oikeatsi rakastan häntä, ja hän minua.
Oikeasti tuntuu että olemme kuin luodut toisillemme..
olemme kokeneet yhdessä enemmän kuin voiis kuvitella tässä ajassa ehtivän..
kukan läheisitäni ei tiedä tästä asiasta..
olen tosi rikki kun en oikeasti tiedä mitä haluan ja mistä apu...
ollaan oltu naimisissa tois vähän aikaa ja siksikin ero tuntuu jotenkin.....tyhmältä...enkä tietysti haluaisi erota koska tottakai rakastan miesätni, mutta onko tämä se suhde mitä tarvitsen,jos kuitenkin tarvitsee hakea muualta, jotain...
että jos jättäisintämän nykyisen toisen miehen ja olisin vaan oman mieheni kanssa niin kävisikö kuitnekin joskus taas niin että menisin vieraan matkaan..
onko tämä kuitenkin se väärä suhde missä en voi olla onnellinen..
tiedän että turvallisuutta ja hyvä elämä mulla olisi nyt, mutta miksi se ei riitä.....
Olen vasta nuori nainen, nuoressa avioliitossa mutta erittäin pitkässä parisuhteessa..
Olen entisissä suhteissa pettänyt, tosin ne ei olleet ns vakavia suhteita mutta silti..
Nykyiseni kanssa olen ollut siis kymmenen vuotta ja alusta asti olen pettänyt
Ensin elin sellasiat siotutumatonta elämää vaikka seurustelinkin mutta kun mieheni lopulta sai tarpeeksi ja meinasi lähteä, päätin että nyt jää ja olen vain hänen..
Niin kävikin ja vuosia olin täysin uskollinen ja kihlauduimme.
Ihastuin yhteen nuoreen mieheen ja kirjoittelimme kortteja ja soittelimme ja tekstailimme..kävin kerran tämän miehen kotona mutta emme kertaakaan edes suudelleet.
Lopetin suhteen noin kolmen kuukauden tuntemisens jälkeen.
Laivalla tapasin yhden miehen reilu vuosi sitten.
Hän haki minua tanssiin ja juttelimem paljon ja tanssimme, meillä oli tosi kivaa.
Emme myöskään suudelleet tmv vaan menimme omiin hytteihimme nukkumaan.
Muutaman päivän jälkeen tapahtumasta minulle oli tullut sähköpostia tältä mieheltä.
Hä oli ottanut selvää tietojani ja halusi yhteyden.
Pidimme yhteyttä pari viikkoa kunnes lähdin tämän miehen luo.
Ensin joimme kahvia ja näin, sitten suutelimme ja seksiin kaikki johti.
Kun illalla lähdin, päätin taas että nyt saa riittää ja soitiin jopa omalle miehelleni töihin kertoakseni kuinka paljon hänestä välitän.
Tämä mies jäi myös samantien.
Taas meni aikaa kunnes taas jokin sai minut ihastumaan....
Tapasin netin kautta nuoren miehen jonka kanssa aluksi vain kirjoittelimme, sitten näimme web kameran kautta ja aloimme soitella ja tekstailla.
Suhde syveni ja olin tosi rakastunut häneen ja hän minuun.
Molemmat olimme tahoillamme varattuja mutta silti suunnittelimme jo missä ja miten eläisimme yhdessä.
Tapasimme muutaman kerran ja tietysti seksin merkeissä vaikka muutenkin viihdyimme keskenämme tois hyvin.
Jostain syystä yhtäkkiä näiden monien vuosien jälkeen mieheni halusi naimsiin kanssani ja kosi minua.
Vastasin myöntävästi ja taas päätin että nyt en enää ole kenekään muun...
Silti vielä pari kuukautta ennen häitä kävin tämän toisen miehen luona, tosin tiesin silloin hyvästejä jättäväni mutat silti....
Naimisiin mentiin mutta ei se minua muuttanutkaan...
En oikein tiedä mitä etsin, mitä haen....
Nyt olin työmatkalla pari kuukautta sitten ja ihastuin tulisetsi taas vieraaseen mieheen...
Hassuttelimme yhden illan ja loppujen lopuksi meni seksiin.
Olemme tämän miehen kanssa nyt soitelleet, tapailleet, vietitellyt..kaikkea..
kerroin tästä viimeisimmästä miehelleni, tai siis aioastaan ett olen ihastunut, en koko totuutta.
Mieheni itki ja sanoi rakastavansa minua ja että ei halua menettää minua yms.
että hän on luvannut rakastaa minua myötä ja vastoinkäymisissä...
Olen vain niin hukassa kun en tiedä mitä haluan..
Näiden parin kuukauden aikana olen oppinut tuntemaan tämän toisen miehen paremmin kuin hyvin, ja oikeatsi rakastan häntä, ja hän minua.
Oikeasti tuntuu että olemme kuin luodut toisillemme..
olemme kokeneet yhdessä enemmän kuin voiis kuvitella tässä ajassa ehtivän..
kukan läheisitäni ei tiedä tästä asiasta..
olen tosi rikki kun en oikeasti tiedä mitä haluan ja mistä apu...
ollaan oltu naimisissa tois vähän aikaa ja siksikin ero tuntuu jotenkin.....tyhmältä...enkä tietysti haluaisi erota koska tottakai rakastan miesätni, mutta onko tämä se suhde mitä tarvitsen,jos kuitenkin tarvitsee hakea muualta, jotain...
että jos jättäisintämän nykyisen toisen miehen ja olisin vaan oman mieheni kanssa niin kävisikö kuitnekin joskus taas niin että menisin vieraan matkaan..
onko tämä kuitenkin se väärä suhde missä en voi olla onnellinen..
tiedän että turvallisuutta ja hyvä elämä mulla olisi nyt, mutta miksi se ei riitä.....
Tee ratkaisu elämässäsi,, jätä muut ja ole vain miehesi kanssa. Tai kerro miehellesi että et pysty olemaan vain hänen ja jätä hänet. Jos et voi itseäsi muuttaa niin miksi loukata toista vuosi vuosien jälkeen.
Katso peiliin ja kysy miltä se sinusta itsestä tuntuisi.. Etkö haluaisikin että tapahtuisi jotain muutosta suuntaan tai toiseen.. Tee päätös ja pysy päätöksessäsi. Ei kai se ole niin paha jos haluaa muita miehiä, mutta se on paha jos tekee sen salaa.. silloin loukkaat häntä ihmisenä, ole rehellinen ja jätä hänet tai ainakin kerro avoimesti ja anna hänen päättää haluaako jatkaa kanssasi..
Katso peiliin ja kysy miltä se sinusta itsestä tuntuisi.. Etkö haluaisikin että tapahtuisi jotain muutosta suuntaan tai toiseen.. Tee päätös ja pysy päätöksessäsi. Ei kai se ole niin paha jos haluaa muita miehiä, mutta se on paha jos tekee sen salaa.. silloin loukkaat häntä ihmisenä, ole rehellinen ja jätä hänet tai ainakin kerro avoimesti ja anna hänen päättää haluaako jatkaa kanssasi..
Diana
Aviomiestäni en ole pettänyt koskaan missään muodossa. Mutta hänen edeltäjiään, poikaystäviä kyllä petin sen kuin kerkesin jos sattui joku hieman mielenkiinnottomampi tyyppi. Piti vaan päästä niitä jotenkin eroon, ja pettäminen oli raukkamainen ja helppo keino. Ei tarvinnut vain sanoa että ei sussa mitään vikaa ole mutta... oli joku syy erolle.
Nykyistä en tosiaankaan ole pettänyt vaikka pian 10 v. on yhdessä pyöritty. Eikä ole mielessäkään käynyt.
Nykyistä en tosiaankaan ole pettänyt vaikka pian 10 v. on yhdessä pyöritty. Eikä ole mielessäkään käynyt.
\
No, siksipä juuri en miehelleni kerrokaan, sillä tiedän tasan tarkkaan, miltä hänestä tuntuisi. Mieheni nimittäin "pussaili" vierasta naista parin kuukauden ajan reilu kolme vuotta sitten. Sain totaalisen shokin, kun kuulin asiasta ja suhteemme joutui aikamoiseen myllytykseen. Mieheni myös pelkäsi kovasti, että kostan hänelle ja petän myös. Itselläni ei todellakaan ole ollut mitään kostoaikeita mielessä, vaan tuo viime kesäinen pussailu oli todellakin vain tyhmä tyhmä moka, johon en tiedä mitään järkevää selitystä. En siis todellakaan näe mitään syytä kertoa miehelleni, että olen pussailut jonkun tuiki tuntemattoman miehen kanssa parina aamuyön tuntina. Tärkeintä on se, että tiedän itse, etten enää sorru moiseen.Alkuperäinen kirjoittaja 15.11.2005 klo 23:12 yökyöpeli kirjoitti:
\
Miten voit sanoa, ettet sorru samaan enää koskaan, kun ensimmäistä kertaakaan ei pitänyt koskaan tulla ?!? Voi hitto että on ihmiset sitten tyhmiä !! Ja samaa toitottaa mieheni, ettei koskaan enää, vaan millä LUOTAT, kun ei tuota pitänyt koskaan tapahtua edes yhtä kertaa ?? \|O Nyt täällä sitten suurinpiirtein kusi sukassa ollaan, ja odotellaan että jos se joskus vielä saman tekee...Viinalla oli osaa asiaan, vaan käskeekö vetää niin että on ihan äly pois ?? Ei voi ymmärtää moista käytöstä. KOSKEE niin helv- moinen !! Ja loppujen lopuksi niin pieni asia kun tavallaan onkin, niin on edelleen kiikun kaakun, että hajottaako koko elämän ja tämän perheen... :'( Millä vituralla rakentaa se luottamus uudelleen ?? KYSYNPÄ VAAN !! :/Alkuperäinen kirjoittaja 16.11.2005 klo 20:59 vieras kirjoitti:
\
Minä siis petin eka vuodet kännipäissäni.. Sitten tapasin ihanan miehen, selvinpäin ja olin raskaana.... Kaveruus syveni molemmin puolisiksi rakkaudeksi... Mies oli tahollaan juuri mennyt naimisiin ja vaimo raskaana....
Tilanne oli tosi hankala... Molemmat "uskon ihmisiä" siinä asiassa, että kerran vaan naimisiin mennään tai että jos lapsia, sitä ollaan hautaan asti saman ihmisen kanssa...
Suhde jatkui 4kk ja sitten mieheni sai tietää.... Tai vitsinä heitti, mutta asia vaivasi minua niin, että luulin että mieheni oli tosissaan.... Ja tunnustin. :ashamed:
Se oli kauheeta..... Sitte homma meni niin, että kaikki osa puolet syytti minua ja tää mies syytti mua kun kerroin miehelleni....
Yritin että erotaan mieheni kans, mutta asiota mietittyyään se halus pitää lapsien takia suhteen kasassa... Ekat kuukaudet oli kauheita, mula kauhee ikävä toista miestä ja yritin ottaa yhteyttä....
2v yritin ja yritin... Tuntu että kaikki vois olla mun ja mieheni välillä hyvin kun saisin puhuttua salamiehen kans asiat puhtaaksi.... Eihän minun mies siihen suostunut!!! Joten yritin salassa... Kunnes 2.5v jälkeen sain yhteyden siihen......
Sitten juttelimme puhelimessa ja pian näimmekin! Puhuimme asiat tosissaan halki ja 4h juteltuamme minä lähdin. Halasimme ja suutelimme ja toivoin että suhde ois voinu jatkua.... vannoimme ikuista rakkautta.......... :heart:
Mutta kun lähdin, kaikki vaan loksahti paikalleen ja vaikka ikävöinkin, tiesin että molemmat tuntee samanlailla mutta olemme valintamme tehneet... Sen jälkeen mulla ja miehelläni on mennyttodella hyvin, enkä ajattele toista miestä enää niin paljon..... Hän on aina minun sydämmessäni ja tiedän että hän on minun sielun veljeni tai jotain... :snotty:
En tiedä miksi näin tein, mutta toivon että pettämiset on minun kohdallani petetty....
Olen kyllä useaan otteeseen miettinyt eroa, mutta kaikin puolin meillä on kaikki todella hyvin. Lapsilla rakastava isä, joten en tahdo sitä heiltä riistää.............
Voimia ja ajtkoja sulle! :hug:
:wave: Anulle!Alkuperäinen kirjoittaja 16.11.2005 klo 14:05 anu kirjoitti:
Minä siis petin eka vuodet kännipäissäni.. Sitten tapasin ihanan miehen, selvinpäin ja olin raskaana.... Kaveruus syveni molemmin puolisiksi rakkaudeksi... Mies oli tahollaan juuri mennyt naimisiin ja vaimo raskaana....
Tilanne oli tosi hankala... Molemmat "uskon ihmisiä" siinä asiassa, että kerran vaan naimisiin mennään tai että jos lapsia, sitä ollaan hautaan asti saman ihmisen kanssa...
Suhde jatkui 4kk ja sitten mieheni sai tietää.... Tai vitsinä heitti, mutta asia vaivasi minua niin, että luulin että mieheni oli tosissaan.... Ja tunnustin. :ashamed:
Se oli kauheeta..... Sitte homma meni niin, että kaikki osa puolet syytti minua ja tää mies syytti mua kun kerroin miehelleni....
Yritin että erotaan mieheni kans, mutta asiota mietittyyään se halus pitää lapsien takia suhteen kasassa... Ekat kuukaudet oli kauheita, mula kauhee ikävä toista miestä ja yritin ottaa yhteyttä....
2v yritin ja yritin... Tuntu että kaikki vois olla mun ja mieheni välillä hyvin kun saisin puhuttua salamiehen kans asiat puhtaaksi.... Eihän minun mies siihen suostunut!!! Joten yritin salassa... Kunnes 2.5v jälkeen sain yhteyden siihen......
Sitten juttelimme puhelimessa ja pian näimmekin! Puhuimme asiat tosissaan halki ja 4h juteltuamme minä lähdin. Halasimme ja suutelimme ja toivoin että suhde ois voinu jatkua.... vannoimme ikuista rakkautta.......... :heart:
Mutta kun lähdin, kaikki vaan loksahti paikalleen ja vaikka ikävöinkin, tiesin että molemmat tuntee samanlailla mutta olemme valintamme tehneet... Sen jälkeen mulla ja miehelläni on mennyttodella hyvin, enkä ajattele toista miestä enää niin paljon..... Hän on aina minun sydämmessäni ja tiedän että hän on minun sielun veljeni tai jotain... :snotty:
En tiedä miksi näin tein, mutta toivon että pettämiset on minun kohdallani petetty....
Olen kyllä useaan otteeseen miettinyt eroa, mutta kaikin puolin meillä on kaikki todella hyvin. Lapsilla rakastava isä, joten en tahdo sitä heiltä riistää.............
Voimia ja ajtkoja sulle! :hug:
Aivan..tuo sielunveljeys.....siltä minustakin todella tuntuu tämän toisen kanssa...
Meillä ei ole lapsia mitkä pitäisi suhteen kasassa, tai sii settä olisi ns.pakko, mutta kun avioero ei vain kovin houkuttaisi...
Itselläkin mies on kaikinpuolin hyvä, ennen ei tehnyt kotitöitä mutta tämän asian julki tullessa on tosiaan alkanut auttaa minua ja ottaa minut huomioon asioissa...
Uskoisin voivani jopa rakastua uudelleen omaan mieheeni, mutta pelkään kuitenkin..
Tunne siitä, että tämä toinen olisi se oikea, on niin vahva.....
Vaikka pystyisinkin jatkamaan oman mieheni kanssa,jota tietysti myös siis rakastan, niin mietin koko ajan että hän ei tiedä minusta kaikkea..että tavallaan huijaan hänet rakastamaan minua koska en ole ihan niin enkeli kuin olen hänen antanut ymmärtää....
Meillä ei ole lapsia mitkä pitäisi suhteen kasassa, tai sii settä olisi ns.pakko, mutta kun avioero ei vain kovin houkuttaisi...
Itselläkin mies on kaikinpuolin hyvä, ennen ei tehnyt kotitöitä mutta tämän asian julki tullessa on tosiaan alkanut auttaa minua ja ottaa minut huomioon asioissa...
Uskoisin voivani jopa rakastua uudelleen omaan mieheeni, mutta pelkään kuitenkin..
Tunne siitä, että tämä toinen olisi se oikea, on niin vahva.....
Vaikka pystyisinkin jatkamaan oman mieheni kanssa,jota tietysti myös siis rakastan, niin mietin koko ajan että hän ei tiedä minusta kaikkea..että tavallaan huijaan hänet rakastamaan minua koska en ole ihan niin enkeli kuin olen hänen antanut ymmärtää....
\
Teillä ei ole lapsia.... Joten otappa nyt omaa aikaa vaikka yksi yö. Menet vaikka hotelliin jos muuta paikkaa ei ole ja MIETIT!!
Jos alatte nykyisen miehen kanssa tekemään lapsia, asiat vain mutkistuu.. I KNOW!!!
Mietit mitä haluat ja elät sen mukaan! Ja kun jos päätät jatkaa miehesi kanssa, kerrot "sievistelleen" jotain sinun ihastumisista.... Ja jos mies todella haluaa vielä jatkaa, olet varmaan löytänyt aarteen... =)
Näin minä olen ajatellut..... Tai ehkä tuon aatteen takia jaksan......... :wave:
Anu!Alkuperäinen kirjoittaja 17.11.2005 klo 20:19 anu kirjoitti:
Teillä ei ole lapsia.... Joten otappa nyt omaa aikaa vaikka yksi yö. Menet vaikka hotelliin jos muuta paikkaa ei ole ja MIETIT!!
Jos alatte nykyisen miehen kanssa tekemään lapsia, asiat vain mutkistuu.. I KNOW!!!
Mietit mitä haluat ja elät sen mukaan! Ja kun jos päätät jatkaa miehesi kanssa, kerrot "sievistelleen" jotain sinun ihastumisista.... Ja jos mies todella haluaa vielä jatkaa, olet varmaan löytänyt aarteen... =)
Näin minä olen ajatellut..... Tai ehkä tuon aatteen takia jaksan......... :wave:
\
Miksi pitää ketään huijattavana? Miksette p:n jakelijat ole yksin, silloin voisitte paneskella ja tehdä mitä huvittaa, ilman että sekoitatte muiden ihmisten elämän.
Jos mies tai nainen on lutka, hän on sitä aina. Oli naimisisa tai vapaa, kännissä tai selvänä, lapsia tai ei.Alkuperäinen kirjoittaja 17.11.2005 klo 20:19 anu kirjoitti:
Miksi pitää ketään huijattavana? Miksette p:n jakelijat ole yksin, silloin voisitte paneskella ja tehdä mitä huvittaa, ilman että sekoitatte muiden ihmisten elämän.
höpöukko
Anu sinulla on ongelma. Yritän nyt herättää vähän ajatuksia sinulle en tuomita sinua tekojesi tähden. Asia ei minulle sivullisena kuulu.
Et taida itsekkään tietää mitä tahdot, elät tunteella vai elätkö?, mutta järki tulee viiveellä mukaan.
Sinulla on niin kova miellyttämisen halu, huomiohakuisuus, tai haluat vain miellyttää kaikkia miehiä, jotka kiinnittävät sinuun huomiotaan sekä kiinnostustaan.
Kuvailusi mukaan rakastat omaa miestäsi ja olet rakastunut melkein kaikkiin panoihisi??? En tahdo mollata, mutta olisiko itsetutkiskelun paikka.
Mitä ylipäänsä elämältä haluat, kenen kanssa haluat elää ja miten, mikä sinulle on tärkeää, haluatko onnellisen parisuhteen, rakastatko miestäsi, haluatko elää hänen kanssaan, vai meinasitko pettää 80 -kymppisenä vanhainkodissakin jne.
Miksi haet aina uutta miestä johon tutustua? Menitkö ylipäänsä rakkaudesta naimisiin miehesi kanssa, miten pystyit sanomaan puhtaalla omallatunnolla tahdon? Millainen on yleinen moraalisi ja etiikkasi? Haluaisitko miehesi käyttäytyvän samoin kuin sinä tai lapsesi käyttäytyvän samoin?
Jos oikeasti haluat tuosta pettämisetä eroon, älä tutustu uusiin miehiin. Vältä tuollaisia tilanteita ja panosta parisuhteeseen.
Olet jo niin paljon hölmöillyt, että onko enää mitään korjattavaa, henkisesti. Opettele puhumaan miehesi kanssa avoimesti kaikesta.
Terveisin yksi Spede, joka on kerran elämässään hömöillyt aiemmassa suhteessa.
\
Lukekaapa arvon leidit höpöukon kirjoitus tunteella! Hakekaa apua ammattilaiselta huonoon itsetuntoonne ja arvomaailman köyhyyteen ja jättäkää miehenne! He ovat sen arvoisia :flower:
Heillä on vielä mahdollisuus löytää arvoistaan seuraa, sellaisen naisen joka arvostaa ja rakastaa heitä arjen harmaudessa.
Sen jälkeen voitte olla illan ja yön kuningattaria niin monelle miehelle yhtä aikaa kuin pee kestää! Onnea uuteen elämäänne!
T: Katti -arjen prinsessa
Vastaus tuli nopeammin, kuin arvasinkaan.Alkuperäinen kirjoittaja 18.11.2005 klo 10:30 Katti kirjoitti:
Lukekaapa arvon leidit höpöukon kirjoitus tunteella! Hakekaa apua ammattilaiselta huonoon itsetuntoonne ja arvomaailman köyhyyteen ja jättäkää miehenne! He ovat sen arvoisia :flower:
Heillä on vielä mahdollisuus löytää arvoistaan seuraa, sellaisen naisen joka arvostaa ja rakastaa heitä arjen harmaudessa.
Sen jälkeen voitte olla illan ja yön kuningattaria niin monelle miehelle yhtä aikaa kuin pee kestää! Onnea uuteen elämäänne!
T: Katti -arjen prinsessa
eipä tässä ole mitään pelkkää #&%£$!* jakamista ollut..
Olen siis tosissani rakastunut ainoastaan kahteen "toiseen mieheen", muihin olen olut ihatsunut, sitähän nyt varmasti tapahtuu ihan jokaiselle..
Mä todella ymmärrän kyllä näiden joidenkin mielipiteet tästä asiasta ja varmasti itsekin ajattelisin noin, jos en itse olisi tämän jutun "päähenkilö"...
Myönnän, että olen ollut mieheni kanssa isoksi osaksi myös siksi, että en halunnut erota kihloista..mielestäni se on yhtä sitovaa kuin avioliittokin..
En hyväksy pettämistä, en tietenkään, siksihän minä tässä kärsinkin...
Naimisiin mennessä mies oli huomannut että meillä on vähän hiljainen jakso ja kosi..tämäkin kävi vasta niin monen vuoden jälkeen että ajattelin jopa silloin että haluaako hän vaan sitoa minut..
En olisi itse avioliittoa ehdottanut siinä tilanteesa, sen myönnän..
Kai sitä jotenkin vaan kuvitteli että kaikki alkaa taas meneen hyvin...
Mieheni siis tietää alkuajan pikku suhteista ja tästä viimeisimmästä ihastuksesta....ei välissä kahdesta muusta..
tietä myös sen että olen pitänyt yhteyttä tähän nykyiseen toiseen, mutta en koskan kertonut hänelle että olemme edes suudelleet, halaukseen asti myönsin...
Tämä ihan viisaan kuulloinen mieshenkilö tuossa kirjoitti että tiedänkö itsekään mitä haluan...en..
kysyi myös että elänkö tunteella..kyllä..
Kun olen yksin, päätän melkein aina että haluan oman mieheni ja laitan hänelle jotain kivaa viestiä tmv..mutta sitten kun hän tulee kotiin niin en jotnekin enää haluakkaan..tykkään olla hänen kanssaan mutta jotenkin tuntuu enemmän ystävyydeltä kuin aviomieheltä...
Mä en haluaisi todellakaan olla petturi, en en en en en!!!!!!
Siis kun olin pettänyt seurusteluissa, kihla-aikana..päätin että vaimona olen täysin uskollinen.....vaan kuinka kävi..
Syytän itseäni joka päivä.....omani ja muiden elämän pilaamisesta..
Vaikka mieheni nimeonmaan sanoo että olen parasta mitä hänelle on ksokaan tapahtunut ja että hän ei halua elää ilman minua...
ja sama tämä toinen, hän on elämässään ensimmäistä kertaa oikeasti rakastunut......
tiedän jo sen että kävi miten tahansa, kaksi kärsii....toinen olen minä ja toinen jompikumpi...
olen niin sotkussa ettet tiedäkään..
Luin tuossa artikkelin seksiaddiktiosta...ja tein testin ja monen monta pistettä tuli, liikaa..eli sellainen on.....enemmän kuin mitään muuta, haluaisin päästä siitä eroon..ettei tarvitsisi huonon olon tai ajan koittaessa hakea hyvä oloa muualta...
en ole tunteeton ihminen, välitän läheisitäni erittäin paljon..
Haluan vain olla onnellinen, onko paljon pyydetty...
Olen siis tosissani rakastunut ainoastaan kahteen "toiseen mieheen", muihin olen olut ihatsunut, sitähän nyt varmasti tapahtuu ihan jokaiselle..
Mä todella ymmärrän kyllä näiden joidenkin mielipiteet tästä asiasta ja varmasti itsekin ajattelisin noin, jos en itse olisi tämän jutun "päähenkilö"...
Myönnän, että olen ollut mieheni kanssa isoksi osaksi myös siksi, että en halunnut erota kihloista..mielestäni se on yhtä sitovaa kuin avioliittokin..
En hyväksy pettämistä, en tietenkään, siksihän minä tässä kärsinkin...
Naimisiin mennessä mies oli huomannut että meillä on vähän hiljainen jakso ja kosi..tämäkin kävi vasta niin monen vuoden jälkeen että ajattelin jopa silloin että haluaako hän vaan sitoa minut..
En olisi itse avioliittoa ehdottanut siinä tilanteesa, sen myönnän..
Kai sitä jotenkin vaan kuvitteli että kaikki alkaa taas meneen hyvin...
Mieheni siis tietää alkuajan pikku suhteista ja tästä viimeisimmästä ihastuksesta....ei välissä kahdesta muusta..
tietä myös sen että olen pitänyt yhteyttä tähän nykyiseen toiseen, mutta en koskan kertonut hänelle että olemme edes suudelleet, halaukseen asti myönsin...
Tämä ihan viisaan kuulloinen mieshenkilö tuossa kirjoitti että tiedänkö itsekään mitä haluan...en..
kysyi myös että elänkö tunteella..kyllä..
Kun olen yksin, päätän melkein aina että haluan oman mieheni ja laitan hänelle jotain kivaa viestiä tmv..mutta sitten kun hän tulee kotiin niin en jotnekin enää haluakkaan..tykkään olla hänen kanssaan mutta jotenkin tuntuu enemmän ystävyydeltä kuin aviomieheltä...
Mä en haluaisi todellakaan olla petturi, en en en en en!!!!!!
Siis kun olin pettänyt seurusteluissa, kihla-aikana..päätin että vaimona olen täysin uskollinen.....vaan kuinka kävi..
Syytän itseäni joka päivä.....omani ja muiden elämän pilaamisesta..
Vaikka mieheni nimeonmaan sanoo että olen parasta mitä hänelle on ksokaan tapahtunut ja että hän ei halua elää ilman minua...
ja sama tämä toinen, hän on elämässään ensimmäistä kertaa oikeasti rakastunut......
tiedän jo sen että kävi miten tahansa, kaksi kärsii....toinen olen minä ja toinen jompikumpi...
olen niin sotkussa ettet tiedäkään..
Luin tuossa artikkelin seksiaddiktiosta...ja tein testin ja monen monta pistettä tuli, liikaa..eli sellainen on.....enemmän kuin mitään muuta, haluaisin päästä siitä eroon..ettei tarvitsisi huonon olon tai ajan koittaessa hakea hyvä oloa muualta...
en ole tunteeton ihminen, välitän läheisitäni erittäin paljon..
Haluan vain olla onnellinen, onko paljon pyydetty...
Nuorena tyttönä tein mitä halusin ja otin sen mitä mieli teki. En millään voinut tyytyä yhteen ihmiseen kun niin moni muukin tuntui kivalta ja ihanalta, olin todella nopea ihastumaan ja siinä ihastuksen huumassa järki katosi ja tunteet vei mennessään. En halunnut valita yhtä ainoaa, halusin KAIKEN, ja vaikka ymmärsin tekeväni väärin en voinut hillitä itseäni. Olin todella lapsellinen ja nyt jälkeen päin tajuan, ettei mun ois pitänyt seurustella ollenkaan kun en kyennyt sitoutumaan ja pitämään lupauksiani.
Loppujen lopuksi siinä kävi niin, että oma sydän särkyi - mikä oli mulle ihan oikein. Menetin miehen jota rakastin, ja sillon kyllä elämä pysähtyi vähäksi aikaa. Voi niitä öitä kun kirosin itseäni ja häpesin, se oli kova koulu mutta teki hyvää mulle.
Enää ei ole tarvetta pettää, vaikka ihania miehiä tulee vastaan ja kiinnijäämisen vaaraa ei olisi. Olen virheistäni oppinut ja tarpeekseni hummannut, ja tiedän, että pettämisestä tulee vain paha mieli ja huono omatunto. Hetken huuma ei ole sen arvoista, ja olen ylpeästi yhden miehen nainen.
Loppujen lopuksi siinä kävi niin, että oma sydän särkyi - mikä oli mulle ihan oikein. Menetin miehen jota rakastin, ja sillon kyllä elämä pysähtyi vähäksi aikaa. Voi niitä öitä kun kirosin itseäni ja häpesin, se oli kova koulu mutta teki hyvää mulle.
Enää ei ole tarvetta pettää, vaikka ihania miehiä tulee vastaan ja kiinnijäämisen vaaraa ei olisi. Olen virheistäni oppinut ja tarpeekseni hummannut, ja tiedän, että pettämisestä tulee vain paha mieli ja huono omatunto. Hetken huuma ei ole sen arvoista, ja olen ylpeästi yhden miehen nainen.