ANU JÄTÄ MIEHESI!! itse seurustelin 4 vuotta miehen kanssa, jota rakastin mutta silti jutustamme puuttui jotain. 3 vuotta kärvistelin, sitten ollessani vaihdossa ulkomailla (samoin kuin poikaystäväni tahollaan) tapasin toisen miehen johon ihastuin aivan sekopäisesti. olisin tehnyt mitä vain tuon toisen miehen eteen, jopa muuttanut toiseen maahan. olin jo kauan ennen tuon toisen tapaamista ollut onneton suhteessani, mutta en vain saanut tarpeeksi rohkeutta tehdäkseni oikean päätöksen..
oma poikaystäväni sai syrjähyppyni selville ja siitähän meteli nousi. hän kuitenkin oli valmis antamaan anteeksi ja minä syyllisyydentunnoissani halusin vielä yrittää. puoli vuotta meni hyvin, luottamusta rakennellessa. yritin vakuutella itselleni että hyvä tästä vielä tulee, ja suunnittelin poikaystäväni kanssa yhteenmuuttoa. ensimmäiset kuukaudet yhteisessä kodissa menivät hyvin, mutta sitten totuus iski. tajusin etten voi elää loppuelämääni miehen kanssa josta välitän paljon, mutta joka ei ole sielunveljeni. pari kuukautta mietin ja mietin, itkin ja punnitsin vaihtoehtoja. sitten keräsin rohkeuteni ja kerroin päätöksestäni poikaystävälleni. olimme kokeneet yhdessä paljon noiden neljän vuoden aikana, eikä päätös ollut helppo. monta kertaa öisin mietin onko tämä nyt virhe, tulenko koskaan löytämään ketään "oikeampaa".. poikaystäväni otti asian raskaasti, mutta tyytyi päätökseeni. sanoi jopa odottaneen että jonain päivänä näin teen.
yksin ei ollut varaa asua ihanassa kaksiossamme, joten etsin minäkin oman asunnon ja aloitin itsenäisen elämän. päätin etten edes deittaile ketään vain deittailun vuoksi, halusin vain olla yksin ja selvittää pääni. tieto siitä että itsekin osoittauduin pettäjäksi oli todella vaikeaa hyväksyä, ja se oli suuri syy miksi päädyin eroon - vaikkakin vuoden viiveellä! miten voisin olla miehen kanssa jota olen kerran voinut pettää..? toivon exälleni mahtavan naisen, sellaisen joka rakastaa ja arvostaa häntä yli kaiken.
itsekin sitten vihdoinkin löysin unelmieni miehen. sellaisen jota en ikipäivänä haluaisi pettää. olen aina haaveillut miehestä, joka riittäisi minulle omana itsenään. aloin jo pelätä että odotukseni ovat liian korkeat, ja exäni kanssa "tyydyin" vuosiksi mieheen, joka ei täyttänyt kaikkia tarpeitani.
tällä hetkellä olen onnellisesti naimisissa ja odotan meidän esikoistamme. mieheni on minulle kaikki kaikessa, en edes voisi ajatella ketään toista!!! toki on varmasti ihmisiä, jotka eivät koskaan missään olosuhteissa kykene yksiavioisuuteen. itse opin kerrasta. enkä kai olisi koskaan pettänytkään jos olisin ollut täysin onnellinen edellisessä suhteessani. anulle voimia hyväksyä tosiasiat, olet sen velkaa sekä itsellesi että miehellesi"!!
!!