Olisiko ihan sulaa hulluutta lähteä elokuussa Turkkiin yksin kolmen lapsen (8 v, 6 v, alle 2 kk) kanssa?

Voisiko mies pitää tuolloin viikon isyyslomastaan?

Se kun riippuu tosiaan todella paljon vauvasta, että miten siellä sitten menee, eikä sitä valitettavasti saa mitenkään selville etukäteen .

 

[QUOTE="ulkosuomalainen";25784675]Olen itse matkustanut jo kaksi reissua meidän kolmen lapsen kanssa (nyt 6v, 3v ja 8kk).
Mutta erona se, että vaikka lento + kulku kohteeseen on ollut yksin, niin perillä minua on odottanut omat vanhempani + muuta sukua.

Tuo, että koko loma olisi yksin lasten kanssa ei kuulosta oikein hyvältä. Voi olla aika vaikea vahtia isompia riittävän hyvin altaalla, kun vieressä/imetettävänä on vauva.[/QUOTE]

Tällä hetkelläkin olemme itseasiassa suomen lomalla hiihtämässä ja luistelemassa. Juuri nyt vauva hieman kuukeinen, joten mummi ja vaari vei isommat luistelemaan.

Kyllä tuo matka meiltä sujui, mutta en taitaisi pärjätä ilman vanhempiani.

 

lähtisin,ei oo hulluutta
vaatii joo järjestelyi mutta sen arvosta!

 

Voisiko mies pitää tuolloin viikon isyyslomastaan?

Se kun riippuu tosiaan todella paljon vauvasta, että miten siellä sitten menee, eikä sitä valitettavasti saa mitenkään selville etukäteen .

Aijuu, isyysloma. Ei käynyt mielessäkään kun ei tuo ole 2 ekan kohdalla pitänyt sellaisia :ashamed:

Toisaalta isyysloma olisi hyvä säästää syyskuulle, kun mulla (käsittääkseni) alkaa yksi kurssi. Mutta kai se kurssi kuittaantuisi pääasiassa miehen arkivapailla/iltavuoroilla (päiväsaikaan kun kuitenkin on) ja isovanhempien hoitoavulla.

 

[QUOTE="ulkosuomalainen";25784685] Juuri nyt vauva hieman kuukeinen, joten mummi ja vaari vei isommat luistelemaan.

[/QUOTE]

Ka "kuukainen" tarkoittaa siis kuumeinen

 

Miksi juuri Turkkiin, jos ette mene sukulaisten/tuttavien luokse? Anteeksi että utelen, mutta minä en elokuussa sinne menisi tuollaisen katraan kanssa, ellei anoppi pakottaisi tms.

Tätä mäkin kovin ihmettelen..
Tai itse asiassa mua sais uhata aseella että ylipäätään lähtisin nimenomaan Turkkiin.
Jos olette menossa lomailemaan niin menisistte nyt ihmeessä johonkin muualle vaihteen vuoksi, jos ei kerran oo sukulaisvierailu.

 

Tätä mäkin kovin ihmettelen..
Tai itse asiassa mua sais uhata aseella että ylipäätään lähtisin nimenomaan Turkkiin.
Jos olette menossa lomailemaan niin menisistte nyt ihmeessä johonkin muualle vaihteen vuoksi, jos ei kerran oo sukulaisvierailu.

Turkkiin siksi, että se on lasten toinen kotimaa ja mun entinen asuinmaa.

Ei mua kiinnosta lähteä minnekään Espanjaan, Kreikkaan tms. Kaikki rantalomakohteet muistuttaa ensinnäkin toisiaan hyvin paljon, ja Turkissa mun vahvuutena on se että osaan kieltä & siellä on edullinen hintataso. Ja mentäisiin nimenomaan mun ja miehen entiseen kotikaupunkiin, sukulaisia ei siellä asu mutta sou? On siellä rakkaat paikat & vanhoja tuttuja silti.

Päiväristeilyn Kreikan puolelle olen tosin luvannut lapsille, eli se tehtäisiin kyllä.

 

Miettisin pariin kertaan reissua vauvan osalta.

t. Se joka vähän aikaa sitten oli samalla välilaskullisella lennolla vauvan kanssa joka itki molemmat lennot. (alleviivataan nyt se että mua EI HAITANNUT KUUNNELLA itkua vaan ajatus siitä että sitä voi sattua yhtä lujaa päähän lentokoneessa kun mua itseänikin).

 

Mun mielestä taas varsinkin juuri tuossa tilanteessa kannattaa mennä tuttuun kohteeseen, jossa on sukulaisiakin lähellä jos jotain oikeasti sattuisi. Esimerkiksi se vatsatauti tms. Ja tuo kielen osaaminenkin on valtava etu, lapsillekin kiva varmasti päästä "paikan päälle" kokeilemaan kielitaitoaan .

 

Tätä mäkin kovin ihmettelen..
Tai itse asiassa mua sais uhata aseella että ylipäätään lähtisin nimenomaan Turkkiin.
Jos olette menossa lomailemaan niin menisistte nyt ihmeessä johonkin muualle vaihteen vuoksi, jos ei kerran oo sukulaisvierailu.

Miksi ihmeessä te ihmettelette, että miksi juuri Turkkiin... Eikö se ole täysin ymmärrettävää, että ihminen rakastaa omaa entistä kotimaataan ja tuttuja seutuja. Minusta on VARSIN ymmärrettävää, että ap haluaa juuri Turkkiin ja vain ja ainoastaan Turkkiin. Tulenhan minäkin lomallani joka vuosi nimenomaan suomeen enkä esim ruotsiin tai venäjälle...

 

Kerta se on ensimmäinenkin kun se turistiripuli iskee, ja se voi ollakin ihan eri luokkaa kuin täällä kotimaassa sairastetut vatsapöpöt. Itse olen sairastunut yhden ainoan kerran ulkomailla vatsatautiin ja se oli nimenomaan Turkissa, kaikesta varovaisuudesta huolimatta. Ja sen verran kovaa iskikin, että 3 päivää olin tiputuksessa paikallisessa sairaalassa. Mies sairasti myös, mutta selvisi pelkällä lääkärikäynnillä ja muutaman päivän levolla. Olin siinä kunnossa, että en edes tolpillani pysynyt. Ei ollut onneksi lapsia vielä silloin. Sen kokemuksen perusteella en todellakaan lähtisi lasten kanssa yksin reissamaan minnekään. Eria asia sitten jos on sen verran tuttua porukkaa siellä, että voi lapsensa tarvittaessa luottaa heidän hoiviinsa.

 

[QUOTE="ulkosuomalainen";25784758]Miksi ihmeessä te ihmettelette, että miksi juuri Turkkiin... Eikö se ole täysin ymmärrettävää, että ihminen rakastaa omaa entistä kotimaataan ja tuttuja seutuja. Minusta on VARSIN ymmärrettävää, että ap haluaa juuri Turkkiin ja vain ja ainoastaan Turkkiin. Tulenhan minäkin lomallani joka vuosi nimenomaan suomeen enkä esim ruotsiin tai venäjälle...[/QUOTE]
Juuri näin

Kyllä mä haaveilen siitä, että pääsisin esim. Thaimaahan muun perheeni mukana, Kroatiakin kiehtoo, yms. Mutta niiden aika on sitten kun on; silloin, kun ollaan tehty jo pari Turkin-matkaa sen vuoden aikana, ja on edelleen aikaa & rahaa matkustaa. Eli voi olla ettei koskaan . Tottakai mä ensisijaisesti haluan sinne, missä sydänkin tuppaa yhä olemaan.

Ja lasten identiteetin kannaltakin Turkin-matkat olisi tärkeitä juttuja - viime elokuussa oltiin siellä ekaa kertaa vuosikausiin, reissu oli tuolloin 5 v pojan ensimmäinen, ja oli hienoa nähdä miten lapset ottivat ns. turkkilaisten lasten roolin tapoineen, käyttivät turkin kieltä, yms. Ja miten suuri innostus heillä sen jälkeen heräsi ko. kielen oppimiseen; katsovat päivittäin Turkin teeveestä lastenohjelmia vaikka aikaisemmin heitä ei kiinnostanut, isompi lukee turkkilaisia kirjoja ja opettelee kirjoittamaan kieltä, jne. Joku Espanjan rantaloma ei siis ajaisi ollenkaan samaa asiaa.

 

[QUOTE="vieras";25784609]En lähtisi. Jotenkin pelottaisi niiden vanhempien lasten puolesta. Noin pienen vauvan kanssa on vaikea valvoa niitä vanhempia. Ja kyllä mä ajattelisin, että liian kova homma voi olla itsellekin. Ei se välttämättä oikein lomaa olisi. Mitä jos vauvalla on koliikki tai on muuten tosi vaikea?[/QUOTE]

Tuolla asenteella ei sitten tulekaan ikina lahdettya mihinkaan. Kyllahan sita itsekin monta kertaa on miettinyt etta onko nyt ihan hullua lahtea reissuun, mutta jalkikateen olen aina ajatellut etta "onneksi lahdin".

 

[QUOTE="vieras";25784788]Kerta se on ensimmäinenkin kun se turistiripuli iskee, ja se voi ollakin ihan eri luokkaa kuin täällä kotimaassa sairastetut vatsapöpöt. Itse olen sairastunut yhden ainoan kerran ulkomailla vatsatautiin ja se oli nimenomaan Turkissa, kaikesta varovaisuudesta huolimatta. Ja sen verran kovaa iskikin, että 3 päivää olin tiputuksessa paikallisessa sairaalassa. Mies sairasti myös, mutta selvisi pelkällä lääkärikäynnillä ja muutaman päivän levolla. Olin siinä kunnossa, että en edes tolpillani pysynyt. Ei ollut onneksi lapsia vielä silloin. Sen kokemuksen perusteella en todellakaan lähtisi lasten kanssa yksin reissamaan minnekään. Eria asia sitten jos on sen verran tuttua porukkaa siellä, että voi lapsensa tarvittaessa luottaa heidän hoiviinsa.[/QUOTE]
Uskoisin, että jos kävisi niin että sairastun, niin esim. hyvän wanhan ystäväni vaimo voisi sillä aikaa lapsia hoitaa. Tai anoppi, miehen sisko, joku lentäisi/tulisi pikapikaa paikalle. Tai kenties samaan aikaan lomalla oleva miehen veli hollantilaisen vaimonsa & äitinsä kera astuisi apuun. Tms.

 

Turkkiin siksi, että se on lasten toinen kotimaa ja mun entinen asuinmaa.

Ei mua kiinnosta lähteä minnekään Espanjaan, Kreikkaan tms. Kaikki rantalomakohteet muistuttaa ensinnäkin toisiaan hyvin paljon, ja Turkissa mun vahvuutena on se että osaan kieltä & siellä on edullinen hintataso. Ja mentäisiin nimenomaan mun ja miehen entiseen kotikaupunkiin, sukulaisia ei siellä asu mutta sou? On siellä rakkaat paikat & vanhoja tuttuja silti.

Päiväristeilyn Kreikan puolelle olen tosin luvannut lapsille, eli se tehtäisiin kyllä.

Hämmästelen myös miksi edes teit tätä aloitusta kun olet joka tapauksessa päättänyt lähteä?
Tai ainakin tyrmäät kaikki kommentit joissa mietitään miksi EI ehkä lähtisi

Ja mä tykkään tutustua uusiin paikkoihin ja kohteisiin,
vaikka olisikin kuinka toinen kotimaa.

 

Miettisin pariin kertaan reissua vauvan osalta.

t. Se joka vähän aikaa sitten oli samalla välilaskullisella lennolla vauvan kanssa joka itki molemmat lennot. (alleviivataan nyt se että mua EI HAITANNUT KUUNNELLA itkua vaan ajatus siitä että sitä voi sattua yhtä lujaa päähän lentokoneessa kun mua itseänikin).

Se selviää vain kokeilemalla, että miten vauvan tai isommankaan lapsen korvat kestävät lentämistä.

 

Hämmästelen myös miksi edes teit tätä aloitusta kun olet joka tapauksessa päättänyt lähteä?
Tai ainakin tyrmäät kaikki kommentit joissa mietitään miksi EI ehkä lähtisi

Ja mä tykkään tutustua uusiin paikkoihin ja kohteisiin,
vaikka olisikin kuinka toinen kotimaa.

Haluaisin lähteä, päätöstä en ole vielä tehnyt, eikä vielä toistaiseksi ole tullut vastaan mitään sellaista mahdollisesti reissua hankaloittavaa mitä en ole itse jo ehtinyt pohtia. Mutta ehkä tulee - siksi tein avauksen . Lisäksi muiden matkailukokemukset pikkuvauvojen kanssa kiinnostaa.

Ja mä nyt vaan haluan sinne Turkkiin, en muualle. Matkakohde tuskin on olennainen, sillä yhtä lailla turistiripulin voi saada missä tahansa & vauva voi huutaa lentomatkat vaikka lennettäisiin Puolaan Turkin sijasta. Ja isompia lapsiakin pitää vahtia kaikkialla (Turkissa ehkä vähiten jos asiaa oikein miettii).

 

Ja mä tykkään tutustua uusiin paikkoihin ja kohteisiin, vaikka olisikin kuinka toinen kotimaa.

Kyllähän mekin välillä muuallakin matkustetaan, mutta ei sitä oikein ymmärrä miten veri vetää kotiseuduille ennen kuin asuu sieltä kaukana pois.

Ja varsinkin nyt, kun olen asunut pois suomesta jo 12 vuotta, huomaan sen vanhojen kotiseutujen tärkeyden.

Kyllä joka kesä on ainakin kerran päästävä tutuille seuduille Saimaan rannalle. Ja vähintään kerran talvessa on päästävä suomeen ja tutustutettava lapset suomalaisiin talviurheilulajeihin (luisteluun ja hiihtoon). Eihän meidän esikoinenkaan vielä juurikaan luistella osaa (kun ei siihen nykyisessä kotimaassamme ole mahdollisuutta) mutta nauttii kyllä kovasti, kun pääsee yrittämään.

Ja me olimme muuten viime syyskuun lopussa Turkissa (koko perheen kesken). Hieno all inclusive hotelli upeine altaineen ja muine vapaa-ajan aktiviteetteineen. Eikä meidän vauva ollut silloin paljon vanhempi . Ja oikein ihana loma oli!!! Isommat lapset nautti täysillä uimisesta ja äidillä ja isälläkin oli mukavaa

 

Ja mä nyt vaan haluan sinne Turkkiin, en muualle. Matkakohde tuskin on olennainen, sillä yhtä lailla turistiripulin voi saada missä tahansa & vauva voi huutaa lentomatkat vaikka lennettäisiin Puolaan Turkin sijasta. Ja isompia lapsiakin pitää vahtia kaikkialla (Turkissa ehkä vähiten jos asiaa oikein miettii).

Joo mä en missään kohtaa epäile sitä, etteikö lasten kanssa vois matkustaa ylipäätään. Kaikkeen ei yksinkertaisesti voi kumminkaan varautua, ongelmia voi sitten ratkaista paikan päällä.

Mä sekä meidän koko perhe ollaan matkustettua paljon, myös niin et pojat on ollu vauvoja.
Mitään kauheita ripuleita tms. ei oo ikinä tullut ja lapsia täytyy vahtia toisaan yhtälailla Suomessa, Saksassa ku Australiassakin.

Ainoo mikä tossa eniten askarruttaa on se,
ettet sä tosiaan tiedä vielä millainen vauva on.
Toki voi olla "vaan" koliikki, mutta pahimmassa tapauksessa vaikka sydänvika joka vaatii leikkausta juuri tuolloin....

 

Mä lähtisin. Pikkuvauva tissillä on helppo matkaseuralainen ja varsinkin tutussa paikassa on helppo olla!

 

Me ollaan kuopuksen kanssa reissattu tosi paljon ihan vauvasta lähtien.
Ja helpoimpia oli ne ihan varhaiset reissut. Koneessa tissi suuhun ja vauva ei tiennyt mitään sen enempää noususta kuin laskustakaan. Ja omat eväät kulki aina mukana

 

Se selviää vain kokeilemalla, että miten vauvan tai isommankaan lapsen korvat kestävät lentämistä.

Juu, totta. Se kipu ei vaan välttämättä ole mikään pikkukipu vaan kunnon kipu mikä saattaa sattua enemmän kuin esmes synnyttäminen.

 

Ollaanpas tällä nyt negatiivisia.
Lähde ihmeessä, matkailu on kivaa.
Minulla ei vauvaa enää ole mutta neljän lapsen kanssa matkustan ihan sujuvasti yksin joka vuosi. Olen matkustanut tällä poppoolla jo kolme vuotta.
Lapset nyt 9v, 8v, 6v, ja 4v.
Ei minulla ainakaan ole ketään jonka voisin ottaa matkalle mukaan lapsenhoito avuksi ja minä en suostu myöskään matkustelusta luopumaan vain siksi että joudun lähtemään lasten kanssa yksin.

Toukokuussa lasten kanssa lähden Turkkiin 2viikoksi ja innolla odotan matkaa, varsinkin kun edellisestä Turkin reissusta on jo 7v. aikaa.

 

No kyllä voit mennä ja varmaan pärjäät, jos on kerta kuitenkin hoitajat lapsille, vaikka sulle sattuis jotain, ja joutuisit sairaalaan.
Se sairaalaan joutuminen, on asia joka mua pelottaa eniten, kun lapsen kanssa reissaan.
Kauan kuitenkin kestäis, ennen kuin suomesta joku pääsis apuun.

 

Ainoo mikä tossa eniten askarruttaa on se,
ettet sä tosiaan tiedä vielä millainen vauva on.
Toki voi olla "vaan" koliikki, mutta pahimmassa tapauksessa vaikka sydänvika joka vaatii leikkausta juuri tuolloin....

Kuten jo totesin, en varaa reissua nyt, vaan esim. heinäkuussa vasta. Sitten kun vauvalla on nimi, ja kun on jo jotenkuten ehkä tiedossa millainen hän on. Ihan perusterve ja suht helppo vauvakin voi herätellä mua öisin siihen tahtiin, etten todellakaan jaksa mennä mihinkään. Mutta suunnitella voi jo nyt, ja ehkä alkaa säästämäänkin